Mitä te tekisitte?

Älä ota paineita toisten kirjoituksista.
Jos väsyttää niin mene vaikka nukkumaan.

Jos lapsi ei usko, siirrät syöttötuolin niin kauas pöydästä, että ei ylety enää mihinkään.
Ei enää lisää juotavaa, jos edellinen mukillinen on kaadettu.

Kokeile viedä lapsi niissä vaatteissa ulos, joita suostuu pitämään. Kaksi minuuttia pakkasessa riittänee. Ei kannata inttää asiasta, jota lapsi ei ymmärrä. Hänestä on pukeminen tylsää, eikä hän ole ainoa lapsi, joka sitä vastustaa.

Jos lapsi ei suostu kuuntelemaan kaunista puheta, niin sitten on paras olla puhumatta. Älä katso silmiin, vaan tee työsi ääneti.
Teillä on nyt tahtojen taistelu. Kumpi voittaa?

sanoa EI, on aina se, että valvoo kanssa, ettei kiellettyjä asioita tehdä.
Itse tunsin itseni pirttihirmuksi kun kaikki oli aina EI EI ja EI ja sitte tottui sanomaan EI ja joskus huomas, että ihan syyttäkin ja sitten antoi EI:n jälkeen periksi. Epäjohdonmukaista.. ja sitten lapsi vaan kokeilee lisää, että onko se ei ei vai ei. HEH HEH!
Tahdon vaan sanoa, että sulla on edessä lapsenkasvatuksen vaikein vaihe ja paras neuvo on että laske kymmeneen joka kerta ennen kun sanot jotain.

kuin kirjoitti:

sanoa EI, on aina se, että valvoo kanssa, ettei kiellettyjä asioita tehdä.
Itse tunsin itseni pirttihirmuksi kun kaikki oli aina EI EI ja EI ja sitte tottui sanomaan EI ja joskus huomas, että ihan syyttäkin ja sitten antoi EI:n jälkeen periksi. Epäjohdonmukaista.. ja sitten lapsi vaan kokeilee lisää, että onko se ei ei vai ei. HEH HEH!
Tahdon vaan sanoa, että sulla on edessä lapsenkasvatuksen vaikein vaihe ja paras neuvo on että laske kymmeneen joka kerta ennen kun sanot jotain.

Lue lisää

Kyllä niitä vaikeampiakin aikoja on luvassa!!! Sen lupaan!

Ja sitten vielä toisen kirjoittajan 100 kertaan, ei riitä! Kyllä se on varmaan lähempänä tuhatta kertaa! Riippuu tietysti lapsesta ja sen tahdonvoimasta. Tahdonvoima ei kuitenkaan ole mikään huono asia tässä elämässä.

t. kahden murkun äiti.

näitä aikuisia jotka sysäävät vastuun lapselle kun eivät itse osaa olla aikuisia, pientä lasta ei siis syyllistetä sillä ,että laitetaan lapsi ulos vähissä vaatteissa jos tämä ei suostu pukemaan, aikuisen on huolehdittava siitä, että ulos lähtiessä lapsella on asianmukaiset vaatteet yllään. Vastuu on AIKUISEN ei lapsen.

Tai uhataan lähteä ja jättää lapsi kotiin; voi herraisä sentään mitä teidän aikuisten päässä oikein liikkuu, ettekö te nyt hyvät ihmiset tajua mitä te tuollaisella toiminnalla teette lapsillenne. Opetatte lapsellenne, että kun teihin ei voi luottaa edes pukemisessa niin miten isommissa asioissa, lapsi oppii ainoastaan sen, että vanhempi voi häipyä koska vaan jos hän ei tottele ja ole kiltisti.
Saavutatte ehkä pikavoiton siinä hetkessä mutta aiheutatte lapsellenne turvattomuuden tunteen ehkä ikuisesti.

...jukka kirjoitti:

näitä aikuisia jotka sysäävät vastuun lapselle kun eivät itse osaa olla aikuisia, pientä lasta ei siis syyllistetä sillä ,että laitetaan lapsi ulos vähissä vaatteissa jos tämä ei suostu pukemaan, aikuisen on huolehdittava siitä, että ulos lähtiessä lapsella on asianmukaiset vaatteet yllään. Vastuu on AIKUISEN ei lapsen.

Tai uhataan lähteä ja jättää lapsi kotiin; voi herraisä sentään mitä teidän aikuisten päässä oikein liikkuu, ettekö te nyt hyvät ihmiset tajua mitä te tuollaisella toiminnalla teette lapsillenne. Opetatte lapsellenne, että kun teihin ei voi luottaa edes pukemisessa niin miten isommissa asioissa, lapsi oppii ainoastaan sen, että vanhempi voi häipyä koska vaan jos hän ei tottele ja ole kiltisti.
Saavutatte ehkä pikavoiton siinä hetkessä mutta aiheutatte lapsellenne turvattomuuden tunteen ehkä ikuisesti.

Lue lisää

Oliko toi mulle osoitettu, kun oli ketjutettu viestini perään?
En löydä kasvatusperiaatteistani sellaista, mikä sysäisi vastuun lapselle.
Mikä siinä syyllistää, voisitko kertoa?

...jukka kirjoitti:

näitä aikuisia jotka sysäävät vastuun lapselle kun eivät itse osaa olla aikuisia, pientä lasta ei siis syyllistetä sillä ,että laitetaan lapsi ulos vähissä vaatteissa jos tämä ei suostu pukemaan, aikuisen on huolehdittava siitä, että ulos lähtiessä lapsella on asianmukaiset vaatteet yllään. Vastuu on AIKUISEN ei lapsen.

Tai uhataan lähteä ja jättää lapsi kotiin; voi herraisä sentään mitä teidän aikuisten päässä oikein liikkuu, ettekö te nyt hyvät ihmiset tajua mitä te tuollaisella toiminnalla teette lapsillenne. Opetatte lapsellenne, että kun teihin ei voi luottaa edes pukemisessa niin miten isommissa asioissa, lapsi oppii ainoastaan sen, että vanhempi voi häipyä koska vaan jos hän ei tottele ja ole kiltisti.
Saavutatte ehkä pikavoiton siinä hetkessä mutta aiheutatte lapsellenne turvattomuuden tunteen ehkä ikuisesti.

Lue lisää

Kyllä meillä uhataan ja lahjotaan. Se on toiminut kohta 20 vuotta! Ei mielestäni huono idea!

Jos vaatteet ei mene päälle, niin sanon lapselle ettei sitten mennä kauppaan ja ollaan ilman mitä me nyt ostetaankaan (karkkia, hedelmiä, ruokaa, leluja, maitoa, pähkinöitä,...), ollaan ilman!
Mihin ikinä sitä ollaankaan menossa, keksin aina niitä mukavia asioita, joita ilman se lapsi muutoin jäisi ja aina tulee lapsiin vauhtia. Pitää olla oikein innostava puheissaan. Joskus olen kyllä joutunut menemään sohvalle istumaan, että ei sitten mennä ja sitten se lapsi tulee kädestä nykimään että mennään mennään...

Meillä ei todellakaan voi sanoa että lapsi pelkää jätetyksi tuloa. Pikemminkin olen kasvattanut liiankin luottavaisia lapsia. Huonostihan siinäkin sitten käy kun avosylin ottaa maailmaa vastaan! Kun maailma on täynnä hyväksikäyttäjiä!

...jukka kirjoitti:

näitä aikuisia jotka sysäävät vastuun lapselle kun eivät itse osaa olla aikuisia, pientä lasta ei siis syyllistetä sillä ,että laitetaan lapsi ulos vähissä vaatteissa jos tämä ei suostu pukemaan, aikuisen on huolehdittava siitä, että ulos lähtiessä lapsella on asianmukaiset vaatteet yllään. Vastuu on AIKUISEN ei lapsen.

Tai uhataan lähteä ja jättää lapsi kotiin; voi herraisä sentään mitä teidän aikuisten päässä oikein liikkuu, ettekö te nyt hyvät ihmiset tajua mitä te tuollaisella toiminnalla teette lapsillenne. Opetatte lapsellenne, että kun teihin ei voi luottaa edes pukemisessa niin miten isommissa asioissa, lapsi oppii ainoastaan sen, että vanhempi voi häipyä koska vaan jos hän ei tottele ja ole kiltisti.
Saavutatte ehkä pikavoiton siinä hetkessä mutta aiheutatte lapsellenne turvattomuuden tunteen ehkä ikuisesti.

Lue lisää

lapsen kasvattamisessa ja opettamisessa on tärkeää että asioilla on syy ja seuraus. Kaikki toimii tällä periaatteella kun on teoista ja toiminnasta kyse. Siis jos tahtoo pysyviä ja vakiintuneita tuloksia..

Meillä ainakin tuossa iässä on hyvin ollut jo lapsella tiedossa että pakkasella laitetaan vaatteet pihalle päälle. Tosin meillä myös lapsilla on paljon pienempänä tiedossa että kun vaatteet on puettu niitä ei riisuta ilman pätevää syytä ennen iltaa. Toisaalta myös jos ollaan menossa niin sitten mennään vaikka lapsi oikuttelisi kuinka paljon ja meillä ei oikuttele, koska johdonmukaisuus on ollut toiminnassa mukana koko ajan.

Tilanteessahan on kyse siitä, että lapsella on vaatteet päällä ja jos hän alkaa niitä riisumaan tulee eteen ristiriita jossa hän jää kotiin riisuessaan ja mikäli vaatteet pysyy päällä hän lähtee vanhemman mukaan. Lapsi ratkaisee kyseisen ristiriidan tietysti itselleen helpoimmalla tavalla tai on aika typerä..

Oletko ihan todella ikinä yrittänyt ajatella suhteellisesti asioita? Eihän kukaan jätä lasta yksin ja heitteille vaan lapsi saa konkreettisen vaihtoehdon sille kun toimii ei toivotusti. Kyllähän jokainen vanhempi auttaa lastaan sitten siinä pukemisessa ja varmistaa yleensäkkin tilanteen turvallisuuden - aika höntti olet!

Mielestäsi siis oikuttelevan ja rissaavan lapsen saa toimimaan oikein oikeassa tilanteessa kun pukee lapselle päälle toistuvasti samassa tilanteessa? Miksihän alkuperäinen äiti sitten on niin väsynyt kun piltti ei ole oppinut hommaa hoitamaan? Anna nyt joku konkreettinen vinkki hoitaa hänen pulmallinen tilanteensa äläkä kritisoi toisten käyttämiä toimivia ratkaisuja ilman että sinulla on tarjota muuta kuin siunailua ja jaloja ajatuksia tilalle!

Lapselle ei anneta vastuuta paitsi silloin kun lapsi päättää asiasta joka kuuluu vanhemmalle kuten siitä mennäänkö vai ei ja milloin ja millä ehdoilla. Aloittajan lapsella on ainakin todella turvaton olo koska ei voi tietää mikä on sallittu ja mikä ei, vastuu on siis tilanteessa tällä hetkellä nimenomaan lapsella eikä vanhemmalla?

kohteesi kirjoitti:

lapsen kasvattamisessa ja opettamisessa on tärkeää että asioilla on syy ja seuraus. Kaikki toimii tällä periaatteella kun on teoista ja toiminnasta kyse. Siis jos tahtoo pysyviä ja vakiintuneita tuloksia..

Meillä ainakin tuossa iässä on hyvin ollut jo lapsella tiedossa että pakkasella laitetaan vaatteet pihalle päälle. Tosin meillä myös lapsilla on paljon pienempänä tiedossa että kun vaatteet on puettu niitä ei riisuta ilman pätevää syytä ennen iltaa. Toisaalta myös jos ollaan menossa niin sitten mennään vaikka lapsi oikuttelisi kuinka paljon ja meillä ei oikuttele, koska johdonmukaisuus on ollut toiminnassa mukana koko ajan.

Tilanteessahan on kyse siitä, että lapsella on vaatteet päällä ja jos hän alkaa niitä riisumaan tulee eteen ristiriita jossa hän jää kotiin riisuessaan ja mikäli vaatteet pysyy päällä hän lähtee vanhemman mukaan. Lapsi ratkaisee kyseisen ristiriidan tietysti itselleen helpoimmalla tavalla tai on aika typerä..

Oletko ihan todella ikinä yrittänyt ajatella suhteellisesti asioita? Eihän kukaan jätä lasta yksin ja heitteille vaan lapsi saa konkreettisen vaihtoehdon sille kun toimii ei toivotusti. Kyllähän jokainen vanhempi auttaa lastaan sitten siinä pukemisessa ja varmistaa yleensäkkin tilanteen turvallisuuden - aika höntti olet!

Mielestäsi siis oikuttelevan ja rissaavan lapsen saa toimimaan oikein oikeassa tilanteessa kun pukee lapselle päälle toistuvasti samassa tilanteessa? Miksihän alkuperäinen äiti sitten on niin väsynyt kun piltti ei ole oppinut hommaa hoitamaan? Anna nyt joku konkreettinen vinkki hoitaa hänen pulmallinen tilanteensa äläkä kritisoi toisten käyttämiä toimivia ratkaisuja ilman että sinulla on tarjota muuta kuin siunailua ja jaloja ajatuksia tilalle!

Lapselle ei anneta vastuuta paitsi silloin kun lapsi päättää asiasta joka kuuluu vanhemmalle kuten siitä mennäänkö vai ei ja milloin ja millä ehdoilla. Aloittajan lapsella on ainakin todella turvaton olo koska ei voi tietää mikä on sallittu ja mikä ei, vastuu on siis tilanteessa tällä hetkellä nimenomaan lapsella eikä vanhemmalla?

Lue lisää

tämän viestisi osoitit, minä en ymmärtänyt siitä paljoakaann, niin sekava se oli mutta olen edelleen sitä mieltä, että 2,5v. ei päätä siitä pukeeko hän vai ei ja jos ei pue niin jää kotiin....voi herraisä sentään ei tietenkään kukaan vanhempi oikeasti jätä lasta yksin kotiin mutta mistä lapsi sen tietää jos aikuinen pelottelee lasta sillä, että olevinaan lähtee ja uhkaa jättää lapsen jos tämä ei pue. Tällä tavalla lapselle ei opeteta mitään muuta kuin se, että äiti voi häippästä ihan koska vaan joten on parasta olla kiltti , ok tavoite on saavutettu mutta millä hinnalla.

Annan sen toimivan vinkin tässä nyt uudestaan: aikuinen ottaa KOKO vastuun siitä, että vain vaatteet päällä mennään ulos ja jos lapsi ei pue niin AIKUINEN PUKEE ja sitten menoksi....2,5v vuotias oppii siitä,että turha kiukutella koska se ei auta mitään, helpompi tapaus oppii ehkä kerrasta tai parista, kovapäiselle asiaa pitää toistaa ehkä muutama viikko.

Aloittajan lapsella on varmaan turvaton olo kun pelisäännöt eivät ole selvät....mutta kun lapselle ei anneta mitään muuta vaihtoehtoa kuin se, että vaatteet päällä lähdetään ulos ja AIKUINEN ottaa siitä YKSIN vastuun niin kuin kuuluukin niin silloin lapsi tietää 100% mitä tapahtuu joka ainut kerta ulos lähtiessä, ihan sama miten paljon hän kiukuttelee.

Mutta kun nykyvanhempien mielestä lapsen pitää ottaa vastuu tekemisistään mahdollisimman varhain ja mukisematta vielä. 2,5v. ei tarvitse eikä kuulu ottaa vastuuta pukemisistaan, syömisistään, nukkumaanmenoistaan, iltapesuistaan ei yhtään mistään rutiineista.

ei ollut tarkoitettu sinulle, neuvosi olivat ihan hyvia, itseasiassa olen aivan samaa mieltä kanssasi, vastasin vaan suoraan siitä viimeisen viestin jälkeen.

Tarkoitettu äitee 4 joka kehoittaa olla lähtevinään ulos ja jättävinään lapsen tai että jos ei pue niin antaa mennä ilman , tuon ikäinen lapsi kyllä kuulemma ymmärtää, että alasti ei voi mennä. Minusta toi on vastuun sysäämistä lapselle, miksi aikuinen ei vain voi pukea lasta ja sillä siisti.

Kyllä 2,5v ymmärtää hyvinkin paljon asioista ja niitä pitää selventää hänelle aina, kun tilanne sen vaatii.
Jos sinun 2,5v ei ymmärtänyt asioita, miten hän niitä koskaan oppisikaan ymmärtämään, jos vanhemmat eivät selitä?
Ei lapsi ei tyhmä, vaikka pieni olisikin.