minua ihmetyttää kun täällä puhutaan lapsen isän luona asuvista VIERAISTA NAISISTA joilla ei ole oikeutta mihinkään miehensä lapseen liittyvissä asioissa??!!!MITÄMITÄMITÄ??
mikäs vieras nainen se isän monivuotinen uusi elämänkumppani oikein on? kuulostaa katkerien ihmisten höpinöiltä!!!
itse olen ollut mieheni lapselle äitipuolen sijasta ennemminkin kaveri ja kun lapsi on meillä niin olemme silloin viikonloppuperhe ja lapsi on kyllä etusijalla silloin koska hän on tullut tapaamaan isäänsä ja siinä ohella myös minua. ja silloin kun hän on meillä niin olen yhtä kelvollinen päättämään lapsen asioista kuin hänen isänsäkin.
mikäs vieras nainen se isän monivuotinen uusi elämänkumppani oikein on? kuulostaa katkerien ihmisten höpinöiltä!!!
itse olen ollut mieheni lapselle äitipuolen sijasta ennemminkin kaveri ja kun lapsi on meillä niin olemme silloin viikonloppuperhe ja lapsi on kyllä etusijalla silloin koska hän on tullut tapaamaan isäänsä ja siinä ohella myös minua. ja silloin kun hän on meillä niin olen yhtä kelvollinen päättämään lapsen asioista kuin hänen isänsäkin.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Hah ha haa heh he hooo jooo hoo onpa hauska provo!! Voi hyvä tavaton heh hyvät naurut tästä....! Ei voi olla totta, heh hee
sinulla EI OLE mitään oikeutta miehesi lapsiin, ETKÄ sinä ole kelvollinen päättämään lapsen asioista. Niistä päättävät VAIN ja AINOASTAAN lapsen biologiset vanhemmat! Näin se vain on! Ja se ei ole mitään "katkeruutta". Eikä se lapsi sua käy kattomassa.. sen nyt vaan on PAKKO olla sun kans tekemisissä. Itseasiassa..suurin osa lapsista kuitenkin haluaa että omat vanhemmat palaisivat yhteen! Äitipuolet ne on valmiita heittämään kuikkaan heti ku mahdollista =)!!
Taidat puhua itsestäsi, sinä se valmis olisit heittämään sen exän uuden kuikkaan heti ku mahdollista.=D Vaan voi voi, kun sinä et siitä sitten pääsekään päättämään. Exukkos se päättää ihan itse siitä kenen kanssa elämäänsä elää. Lohduksi sulle silti, tulee sekin päivä, jolloin lapset ovat niin iällä, ettei niiden isukin enää tarvitse ainuttakaan asiaa hoitaa sinun kanssasi. Käyvät lapset ihan ilman sinun lupiasi tapaamassa iskäpappaa, ihan niin useinkin kuin tykkäävät. Ja sitä ihmistä, jonka kanssa se niiden isä siellä elämäänsä jakaa. Ajatella! =)
voi sua kun kuullostat tosi katkeralta..
mikäs sä olet sanomaan mitään meidän tilanteesta ja mistä ylipäätänsä tiedät mikä lunttu lapsen oikea äiti onkaan, kykeneekö lastaan kasvattamaan jne...näiden vuosien jälkeen lapsi tulee kyllä tapaamaan myös minua..oletpa raukka...
Mullakun ei ole lapsia saatikka sitä "ex-miestä"! Mutta järki sanoo.. =) ihmiset on tyhmiä, ei sille mitään voi!
ei ole omaa elämää, varastaa toisten elämän ja alkaa elää sitä! Varsinkin lapsettomat naikkoset, kuvittelee et kaikki pyörii heidän ympärillä! Hankkikaa naikkoset oma elämä!
Sempä takia käytkin uusperheellisten sivuilla mesoamassa uusia naikkosia vastaan kuin Lissu konsanaan. Todella uskottavaa. Buah. Hahahah. ;)
Kyllä sinäkin vielä pääset myös tunnetasolla eroon exästäsi, älä murehdi. Koita nyt vaan jaksaa lasten takia huolehtia tarvittava yhteydenpito, kyllä se loppuu aikanaan, ei ne lapset aina pienia ole. *Halaus*
Käyn äidit ja isät palstalla koska minulla on hirveä vauvakuume. Näitä muita juttuja lueskelen, koska olen UTELIAS! Mutta sinähän sen paremmin tiedät =) ilmeisestikin!
Joku kuvittelee taas liikoja itsestään! Fakta kun on, ettei näillä äitipuolilla ole minkäänlaisia oikeuksia miestensä lapsiin.. jos on, niin minäkin haluaisin nähdä sen lakipykälän!
;)
Ehkäpä siinä tapauksessa kannattaisi ottaa kantaa niin voimakkaasti vasta jos jotain todella asioista tietää. =)))
Vauvakuumeeseen älä hyvä ihminen tätä palstaa lue, on pahinta vastamyrkkyä!!!
Kenelläpä sitä nyt jotain oikeuksia olisi jonkun toisen lapsosiin. =D
Mutta kyse onkin LASTEN oikeudesta tavata isäänsä ja siitä, ettei ole mitään lakipykälää heidän äitinsä oikeudesta määrätä ketä exmiehen luona asuu ja myös tapaa niitä lapsosia. ;)
olen hankkinut oman elämän. Miehen kanssa, joka nyt on sattunut joskus erehtymään mennä naimisiin jonkun toisen kanssa ennen minua ja saamaan lapsia. Virheitä sattuu..Ehkä kannattaisi kiukutella sille omalle exälle, eikä syyttömille ihmisille..
Eli ovatko nuo sinun "erehtynyt ja virhe" sinun oma kuvauksesi nykyisen miehesi liitosta? Vai ihanko mies ihan itse näin sanoo? Neuvoisin vakavasti pysähtymään ja miettimään, minkälaisen miehen kanssa olet yhdessä. Jos kyseessä on erehdys ja virhe.
En ole koskaan arvostanut henkilöitä, jotka entistään parjailevat. Sen ihmisen, joka kokee avioliittonsa ja lapsensa erheenä & virheenä, kannattaisi tutkia peiliä tarkemmin. Mun mielestä nämä tämmöiset kertovat sanojastaan äärettömän paljon ja valitettavasti ei positiivisessa mielessä. Ootkos oikeasti miettinyt. Jos minun miesystäväni puhuisi noin exästään, ei olisi minun miesystävä enää. Olkoot joku muu se seuraava.
oikeasti ovat erehtyneet, jopa harhautettuja. Kyllä luulisi naisten naiset tuntevan. Huonoja miehiä on paljon, mutta jos nainen on hankala, niin siinä vasta itse piru onkin. Jos siis tällaisen on joskus eläessään kohdannut, eroon päässyt ja ehkä jo melkein toipunut, kyllä on terapiaa asiasta puhua, ehkä muita vastaavasta varoittaa!
jos kuulisivat sinun sanoneen hänen lapsistaan että ne olivat miehen elämän suurin virhe???
Oletkos itse niin täydellinen, että on vara haukkua lapsia?
Tais tehdä mies toisen ja pahemman virheen, toivottavasti huomaa ja pian.
laspsilla olisi velvollisuus tavata isän naisia! Usein se tapahtuu lapset pakottamalla, vastoin lasten tahtoa, joka kuitataan vaan lapsen sopeutumattomuudella ja kiukuttelulla, jos lapsi vastustaa.
Lapsella on jo isä ja äiti, ei siihen tarvitse ulkopuolisia ja vieraita sotkea enää.
Juu ei ole lapset enää pieniä, kaikki riparin käyneitä yksi asuu jo oman miehensä kanssa.
Olemme tosella päässeet asia yli jo kauan sitten, joten älä sure sinä sitä. Odotamme vaan innolla aikaa, kun isä huomaa kuin yksin hän kuitenkin on, kun ei lapsetkaan ole enää häntä raaskinneet vaivata.
Onhan isällä tärkeimpääkin tekemistä kuin muistaa että on omia lapsia. Kun isä lapsiaan tarvitsee, on hienoa kun he sanovat, ei ole aikaa, ei ollut sinullakaan meille kun olimme pieniä. Näin on jo muutaman kerran tapahtunutkin.
toisten kotiin.
Pysyisivät äidillään!
Vielä se päivä koittaa kun näitä kakaroita ei tarvitse nähdä!
itse änkeät naimisissa olevan miehen seuraan, että hänellä saattaapi olla perhe ja lapsia, jopa pieniä! Kaikki lähtee sinusta itsestäsi, mitä elämältäsi haluat!
Sinä voit ainoastaan vaikuttaa siihen, ketä itse päästät omaan kotiisi "sotkemaan", et siihen, kuka siellä toisen vanhemman luona "sotkee". Olisi kovin paljon helpompaa itsellesi, jos ymmärtäisit tuon seikan. Toki voit kiukutella ja hankaloittaa ja maksaa uhkasakkoja siihen asti, kunnes lapset saavuttavat sen iän, että et enää heidänkään elämäänsä kontrolloi. Sen jälkeen sillä toisella vanhemmalla ei olekaan enää pienintäkään velvoitetta hoitaa mitään asiaa sinun kanssasi. Mahdatko silloinkin vielä kiukutella keskenäsi, että kenen kanssa se vanha ex-ukko asuu, ja aikuiset mukulatkin käyvät sen luona, vaikka siellä on se reilut 10-vuotta elänyt "ulkopuolinen" exän perheenjäsenkin paikalla...
Ymmärrän ihan oikeasti kiukkusi, mutta kannattaako sillä elämäänsä myrkyttää? Varsinkin ymmärrän epäluulosi, jos toisella vanhemmalla kumppani jatkuvasti vaihtuu ja niitä siellä aina esitellään lapsille. Fiksu exä ei esittelisi kuin sellaista ihmistä, jonka kanssa oikeasti on jo ehtinyt sen verran deittailemaan, että jotakin pysyvyyttäkin olisi tiedossa. Vaikka kukapa sitä mistään voi mitään ennustaa tämän maailman menossa. Ja fiksu exä myös huomioisi lastensa tunnelmat siinä tilanteessa uuden ehdokkaansa kanssa. Mutta minkä sille sitten voi, jos exältä ei sitä fiksuutta löydy. Kun ei ole siitäkään sitä lakipykälää.
pakko myöntää vaikka kaveri onkin.. on hän katkera miehensä ex:lle ja mustanmaalaa tätä koko ajan! =) kukin tyylillään.. tämän verran minä aisasta tiedän!
Aivan sama onko niitä naisia vai ei, kunhan pysyvät meidän lapsista kaukana. Ja onkin pysynyt. Ex mieheni ymmärtää asian, eikä ole koskaan tyrkyttänyt heitä, siksi voinkin luottavaisin mielin antaa lasten tavata isäänsä. Ja toiseksi lapset ovat niin isoja että sopivat jo itse milloin menee.
Minä olen ainakin onnellinen siitä, että ex mieheni on ymmärtänyt kantani, ja lapsemme ovat samaa mieltä minun kanssani.
Minulla on päävastuu vielä lapsistani, ja minulla on oikeus suojella lapsiani kaikenmaailman hihhuleilta.
Meillä on tämä systeemi toiminut jo vuosia ja miksi muuttamaan hyvin toiminutta juttua. Tulimme naimisissa olomme aikanakin toimeen ilman muita naisia elämässämme, niin miksemme nyt?
Siinä on miehen mitta, osaako mies toimia ilman naikkosia, vai ei? Meidän isä on osannut, muuhun hänellä ei ole mahdollisuutta, vaihtoehtoja kun ei ole.
Ja onhan tolla ex:llä juttuja ollut, mutta yhtäkään ei ole lasten elämään tuonut. Viimeisin oli kyllä kovasti itkenyt että haluaa tavata lapset mut ei ollut suostunut. Hyvä niin. Pysyypähän sopu meidän perheessä.
Exvaimoni hoitaa lapset juuri kuten sanon, aina ovat siistit ja suitut, eikä ainuttakaan äijänretaletta tuoda lähellekään minun lapsiani.
Kai muistat itsekin noudattaa omaa ohjettasi, ja olla tuomatta lapsen elämään uutta miestä?
Olen samaa mieltä siitä, että liian pian ei pitäisi lapsia tutustuttaa uuteen mies- tai naisystävään. Se on lapselle varmasti haitallista, jos kumppanit vaihtuvat jatkuvasti. Mutta ei kai kenenkään tarvitse sen vuoksi loppu elämäänsä yksin elää, jos on kerran eronnut. Itse olen äitipuoli ja lapsella on myös isäpuoli. Eli molemmilla vanhemmilla on jo useamman vuoden ollut uudet kumppanit. Molemmat vanhemmat ovat lapselle yhtä tärkeitä, ja hän pitää meistä "vanhempipuolistaankin". Tottakai vanhemmat päättävät lastensa asioista, ei siinä ole mitään epäselvää. Älkää aina yleitäkö ja arvostelko. Meillä ainakin sujuu hyvin.
Niitä ei saisi tuoda koskaan pilaamaan lapsen elämää.
Ei tietenkään tarvi olla yksin, mutta ei lapsetkaan tarvi niitä isän naisia. Isä voi tavata lapsiaan ilman esiliinaakin.
Ei niistä ole mitään hyötyä.
Pilaanko minä siis lapsen elämän? Pilaako myös hänen isäpuolensa? Ja ihanko vain olemassa olollamme?
Sanat "elämä" ja "lapsi" EIVÄT ole synonyymeja! Ainakaan yleisessä kielenkäytössä. Sinusta en ole varma.
haluaisi jotain oikeuksia puolisonsa lapsiin? Ylipäätään olla missään tekemisissä puolisonsa lasten kanssa? Ettekö nyt todellakaan tajua, että puolison lapset ovat RASITE (pääsääntöisesti, iloisia poikeuksiakin on) eivätkä mikään elämän pääpotti!
Itse en olisi koskaan valmis suostumaan siihen että lasten isän naikkoset tapaisi MEIDÄN yhteisiä lapsia. En vain käsitä ,miksi pitäisi? Jos isä oman tiensä valitsee ilman lapsiaan, niin se on hänen asiansa, ei meidän tarvitse hyväksyä sitä.
Minä ainakin mielestäni saan päättää esim. saako kotonani juoda limua ja syödä sipsejä ym sohvalla. taikka moneltako meillä syödään. Ja jos on sovittu että kaikki syövät yhtäaikaa niin kotonani minä voin vaatia myös lapsia silloin pöytään ilmestymään. Se ilmestyvätkö on sitten heidän päätettävissään (ovat sen verran isoja jo)mutta tarjoilu loppuu aikanaan ja sitten on turha tulla norkoilemaan. Tälläiset pikku jutut ovat minun päätettävissä silloin kun meillä ollaan. Äitinsä luona seisokoot vaikka päällään. Se ei taas mulle kuulu.
Taidat olla vaan omasta erostasi vielä niin katkera, ettet näe nenääsi pidemmälle. Itse avioerolapsena muistan hyvin, kuinka onnellinen olin isäni puolesta, kun hän löysi uuden naisystävän! Sitten isän ei enää tarvinnut olla yksin. Uusi nainen oli meille lapsille mukava ja he ovat edelleen aivan loistava pari isäni kanssa. :) Ei se sun äitiyttä miksikään muuta, vaikka lastesi isällä olisikin joskus uusi puoliso. Ja ajattele, mitäs jos he hankkisivat vielä uusia lapsiakin? Älä myrkytä lastesi mieliä, vaan anna heidän tehdä omat päätelmänsä asioista. Älä sano heidän puolestaan, etteivät hekään hyväksy.. Kenenkään ei ole hyvä olla pidemmän päälle yksin. Ja lapset ovat onnellisia kun heidän vanhempansakin ovat.
Kyllä mua suututtaa että isä lapsensa jätti tosta noin vain. Miksen olisi, olenhan äiti ja toivon lapsilleni vain parasta.
Mutta eihän sille mitään mahda, ei toista voi väkisin pitää, ei edes lapset, ellei mies itse halua kuulua perheeseen.
Ei tietenkään muuta, ole äiti ja sillä hyvä, kukaan ei vie minulta sitä pois.
Emme me hyväksy naikkosia, se on puhuttu jo kauan siten, ei lapset enkä minä. Minä olen se tärkein kun isä jätti, ja se on hänen oma valinta. Meidän valinta on ettei isän naiset koksaan kuulu minun ja lasteni elämään.
Enpä usko että mies uusia lapsia elämään haluaisi, eihän se osannut näistäkään huolehtia. Johan lapsetkin olisi tosi loukkaantuneitajos niin kävisi, miettisi mikä heissä on vikana kun he eivät kelvanneet.
En ole myrkyttänyt kenenkään mieliä, olen rehelliseti kertonut mitä mieltä olen, ja mitä isä on tehnyt,joten olemme yhdessä päättäneet, että yksikään nainen ei kuulu elämäämme.
Nyt ymmärrän kantasi paremmin. Tottakai taustat näissä asioissa vaikuttavat valtavasti. Oma äitini jätti isäni (enkä ymmärrä sitä täysin vieläkään). Isä oli pitkään tosi surullinen ja itki aina kun nähtiin. Sen vuoksi olin hänen puolestaan iloinen kun hän löysi nykyisen vaimonsa. Teillä tilanne on todellakin aivan toinen. Toisaalta nousi karvat vähän pystyyn kirjoituksestasi, kun itsestänikin on tullut äitipuoli. Tässäkin tapauksessa lapsen äiti oli se joka lähti toisen mukaan, siitäkin vuosia aikaa. Hän on hyvä äiti, enkä minäkään mielestäni ole huono ihminen tai ilkeä äitipuoli vaikka olenkin "isän uusi naikkonen". Meistä on lapsen kanssa tullut läheiset, ja hän on minullekin rakas perheenjäsen. Kaikkea hyvää sinulle!
Kerrankin asiallinen viesti!
Ne puolison lapset on todellaikin VAIN JA AINOASTAAN rasite ja riippa, kun tulevat vinkumaan ja kitisemään viikonloppuisin. HYI!
En kyllä tiedä itkeäkkö vai nauraa kun näitä luen :) Siis täällähän aina tuo äidin uusi mies on äidin uusi kumppani/kulta/isäpuoli ym positiivista, ja miehen uusi on naikkonen/uusi/ämmä ym negatiivista.
Omalla miehellä ainakin lapsi enkä ole kenenkään elämää "varastanut", olivat jo kauan olleet erossa ja exvaimokin onnellinen kun mies viimein taas vakiintui ja lapsenkin on taas mukavampaa tulla vkl kylään kun molemmat paikalla olevat aikuiset tuttuja :) Juu, ja toki minäkin olen hirveä ihminen ja päätän lapsen asioista hänen meillä ollessaan esim. mitä syödään, mitä päällä (siis niistä mitä äiti on mukaan pakannut), koska nukkumaan, mitä syödään, mitä telkusta, lähetäänkö jätskille ym.. Eikä ole kyllä mies tai hänen entisensä millään pahastunut, hyviullään vain.
Itse uskon vanhaan sanontaan, että "Yhden lapsen kasvattamiseenm tarvitaan koko kylä"
Tuo ajatus kun nykyään näyttää puistattavan niin en yhtään ihmettele että lapset ahdistuneita ym.
Taidan olla onnellisesssa asemassa kun mieheni exä omistaa aivot ja kaikesta voidaan sopia (säännötkin vähän erit meillä ja heillä), vaikkei muuten kummemmin ystäviä halutakkaan olla :)