admatan tekstiä:
"
Raattamaa oli tullut uskoon Laestadiuksen kautta, joka ei ollut tuntenut syntien anteeksijulistamista ennenkuin Raattamaa otti moisen käyttöön!!
Juhani Raattamaan veli Pekka Raattamaa on kertonut uskoontulostaan seuraavaa:
"Minulla ei ollut yön eikä päivän lepoa. Omatunto tuomitsi lakkaamatta. Olin toista viikkoa tällaisissa tunnontuskissa ja suuressa levottomuudessa. Eräänä iltapäivänä ennen auringonlaskua näin edessäni Jeesuksen veripunaisen kirkkauden, ja sen näyn edessä alkoivat kyynellähteet valua silmistäni."
Kerrottuaan tämän Laestadiukselle, tämä vakuutti hänelle että nyt hän oli kristitty ja tuo näky merkitsi sitä että hän oli uudestisyntynyt.
"
jos tämä on totta, kaikki ei nyt täsmää...
"
Raattamaa oli tullut uskoon Laestadiuksen kautta, joka ei ollut tuntenut syntien anteeksijulistamista ennenkuin Raattamaa otti moisen käyttöön!!
Juhani Raattamaan veli Pekka Raattamaa on kertonut uskoontulostaan seuraavaa:
"Minulla ei ollut yön eikä päivän lepoa. Omatunto tuomitsi lakkaamatta. Olin toista viikkoa tällaisissa tunnontuskissa ja suuressa levottomuudessa. Eräänä iltapäivänä ennen auringonlaskua näin edessäni Jeesuksen veripunaisen kirkkauden, ja sen näyn edessä alkoivat kyynellähteet valua silmistäni."
Kerrottuaan tämän Laestadiukselle, tämä vakuutti hänelle että nyt hän oli kristitty ja tuo näky merkitsi sitä että hän oli uudestisyntynyt.
"
jos tämä on totta, kaikki ei nyt täsmää...
Vastaukset 67
Vanhimmat
Hänen rekisteröinti sisältönsä, jonka on itse sinne antanut, kertoo hänen olevan Jehovan-todistajien seurakuntaa, ollessaan heidän
keskusteluryhmän moppina ! Jos ei olisi - ei hän olisi moppinakaan siellä !
Todella lapsellista tekstiä. Admata ei ole Jehovan todistaja.
Toiseksi, on helppo tarkistaa alkuperäislähteistä, että Pekka Raattamaan kertomus on tosiaan juuri tuollainen.
Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että Admata puhuu totta tässä tapauksessa. Sen sijaan en missään tapauksessa usko, että hän on jehovan todistaja vaikka onkin palstalla seriffinä.
Vaikka tämä onkin sinun henkilökohtaista hyökkäilyäsi persoonaani kohtaan, niin korjasimpa nyt galleriasivujani entistäkin selkeämmiksi.
Koskapa et omaa luetun ymmärtämistä sen verran että ymmärtäisit mitä tarkoittaa lause, jonka ilmoitan moderoimieni palstojen jälkeen;
"Kumpikaan aihe ei edusta omaa näkemystäni,"
Laitoin siis ihan sinua ja kaltaisiasi lukutaidottomia ilkeilijöitä varten sinne selvennyksen;
" eli en ole Jehovan todistaja enkä Ihmeiden oppikurssiin uskova"
>>
kertoo hänen olevan Jehovan-todistajien seurakuntaa, ollessaan heidän
keskusteluryhmän moppina ! Jos ei olisi - ei hän olisi moppinakaan siellä !
>>
Kuules, kun näiden keskustelupalstojen moderaattori voi aivan yhtä hyvin edustaa moderoimansa palstan aatetta tai sitten ei. Molepia löytyy. Jehovan todistajien entinen sheriffi oli ex-JT ja sitä edellinen Buddhalainen.
Jos mielestäsi palstan moderointi tekee automaattisesti ihmisestä palstan aihepiirin mukaisesti uskovan, niin milläs perusteella aate määräytyy jos moderoi useampia uskonnollisia palstoja?
Kun näin sekaisin harrastussuuntaukset voivat olla kuten admata kerroit ?
Sinä myönsit jollain palstalla tänään olevasi Adventisti - siellä kun on terveellisempi "kulttuurikin" !
>>
Sinä myönsit jollain palstalla tänään olevasi Adventisti - siellä kun on terveellisempi "kulttuurikin" !
>>
En ole missään kertonut olevani Adventisti.
En millään jaksaisi alkaa kanssasi hippasille, jossa valehtelet aina uskonaatteen kerrallaan minun olevan jotain, mille ei kuitenkaan ole mitään perusteita.
Mars huuhaapalstalle siitä! Täällä yritetään käydä asiallista keskustelua palstan aiheesta.
Hei! Hei! Moment!
Jäit sanoistasi kiinni ja pahasti, arvostamani admata.
Mikä on sinulle Huuhaata, sillä seuraan mm. molempia palstojasi hyvin tarkasti???
Oliko Voideltu rämä, ac ym. Huuhaatomppeleita?
...Ainakin se että herjaa toisen kirjoittajan olevan mukamas jotain uskoa, mitä tämä ei itse ole missään todennut olevansa ja jonka tämä on suoraan kiistänyt niin viestissään tälle väittäjälle, kuin myöskin galleriasivuillaan. Suoranaista huuhaata on sitten vielä jatkaa väitteitä kertoen toisen kirjoittajan kirjoittaneen olevansakin jotain toista uskoa ja kertoa kirjoittajan kirjoittaneen jotain sellaista mitä tämä ei varmasti missään ole kirjoittanut.
"Jäit sanoistasi kiinni ja pahasti, arvostamani admata. "
Missä ja millä perusteella? Tyhjät väitteet ovat ikäviä.
>>
seuraan mm. molempia palstojasi hyvin tarkasti
>>
Tällöin ei varmasti luulisi olevan epäselvyyttä että väite "admata on Jehovan todistaja" on huuhaata;)
Lestadius oli ennen kääntymystään jo kauan ollut Pohjois-Ruotsin ja Norjan pappina, tuon tapahtuman jälkeen hänen saarnansa saivat uuden voiman ja herätys alkoi levitä kulovalkean tavoin Pohjolassa. Tässä kirjassa Aapeli Saarisalo kuvaa Lestadiuksen omia sanoja käyttäen.
Ote kirjasta: Laestadius Pohjolan pasuuna kirj. Aapeli Saarisalo (huom. kirjan kirjoittaja, siis Saarisalo, ei tietääkseni ollut lestadiolainen)
"Kaukana Åselessa, joka oli sisämaassa Uumajan tasolla etelässä, sattui niin merkittävä, tärkeä tapahtuma, että Laestadiuksen kaunis kuvaus siitä on syytä tässä toistaa hänen omia sanojaa käyttäen: "Täällä tapasin muutamia lukijoita, jotka olivat "lievempää" lajia. Heidän joukossaan lappalaistyttö, nimeltään Maria, joka kuultuaan alttaripuheen, avasi minulle sydämensä. Tuolla yksinkertaisella tytöllä oli armojärjestyksestä sellaisia kokemuksia, etten ollut moisia koskaan ennen kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsimässä valoa pimeyteen. Vaelluksillaan hän oli lopulta päätynyt pastori Brandellin luo Noraan, ja tytön avattua tälle sydämensä pastori oli päästänyt hänet hänen epäilyksistään; pastorin kautta Maria tuli elävään uskoon.Minä ajattelin: tässä on nyt yksi Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Nyt vasta, niin ajattelin, nyt minä näen sen tien, joka johtaa elämään; se on ollut minulta kätkettynä siihen asti kunnes sain puhua Marian kanssa. Tuon tytön yksinkertainen kertomus vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki sydämeeni niin syvän vaikutuksen, että kaikki valkeni minulle tuona iltana, sain tuona iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan ilon esimakua."
Kyllä admata puhuu ymmärrykseni mukaan totta. Lähdetietojen mukaan J.Raattamaa otti tuon syntien anteeksijulistamisen käyttöön.
Seuraavasta linkistä voit lukea O.H.Jussilan näkemyksen.
http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm
Sitä vaan ihmettelen näin internetin aikana, etteivät v-lestadiolaiset tunnu olevan kiinnostuneita liikkeensä historiasta. Tietoa lyötyy muillekin jakaa.
Tuota, Admata on ilmeisesti ihan oikeassa. Mitään ainoaa pakkopelastautumiskeinoa saarnaamalla synnit anteeksi ei ole ollut aikaisemmin. Raattamaa otti sen käyttöön. Viisikymmentäluvulla alettiin vl-liikkeessä väheksyä kastetta ja ehtoollista armovälineinä. Siihen liike jakaantui. On siis nyky vl-opissa paljon itsesepitettyä, jota pidetään totena. Valitettavasti näin. Ei siis ihme, että jotkut kriittisimmin suhtautuvat ihmiset käyttävät suoraan sanaa harhaoppi.
Sitten teille, jotka väitätte admataa jehovantodistajaksi, niin suosittelen ottamaan asiasta selvää ennen kuin väitätte, sillä voitte muuten syyllistyä virheellisen tiedon levittämiseen tästä henkilöstä. Ihminen voi olla seriffi vaikka missä palstalla olematta silti aihepiirin edustaja. Esimerkiksi erästä palstaa on hoidellut eräs henkilö vain siksi, koska ammattinsa puolesta tuntee aiheen, mutta ei yksityiselämässään sitä aatetta edusta. Ajatelkaa vaikka uskonnonopettajan tietomääriä eri maailman uskonnoista! Että aika noloa olisi mennä ihmistä leimaamaan sen aatteen edustajaksi vain sillä perusteella, että sattuu valvojana palstalla olemaan.
En ole ikinä nähnyt missään kirjoituksessa, että admata olisi sanonut olevansa jehovantodistaja. Minusta tämä haiskahtaakin ilkeältä mustamaalaamiselta. Ette halua nähdä sitä tosi asiaa, että vaikka admata edustaisi mitä uskontoa tahansa, hän ottaa silti asioista selvää ja käyttää lähteitä ja on tutkinut niitä monipuolisesti monesta eri näkökulmasta ja tuo ne avoimesti esille. Se on erittäin kunnioitettavaa. En ole hänen kanssaan useinkaan asioista samoilla linjoilla, mutta esimerkiksi tämä otsikon aihe löytyy kirjoista ja internetistä selvitettynä ihan samalla tavalla kuin admata sen esittää, joten ei ole mitään syytä alkaa vääristellä hänen kirjoitustaan sen perusteella, millä palstoilla hän toimii seriffinä.
Näin koulussakin muistelen opetetun...
että näin 16.3.2006 klo 13.01
???????????????????
Olen tavallaan entinen, kun perheemme aikaa sitten lähti vl-vaikutuksesta pois. Se oli siis vanhempien ja isovanhempien valinta. Usko kuitenkin on kaikilla perheessä säilynyt.
Tekeekö se sinun silmissäsi jotakin eroa tähän, sanooko tuon kirjoituksn vl tai ei-vl? Sama Jumala meillä kaikilla silti on.
Itse olen entinen kirkon työntekijä, nykyään opettajana. Voisinkin kysäistä asiaa jossakin sopivassa vaiheessa joltakin uskonnon opettajalta.
Siis kun Jumala antoi herätyksen Larsin välityksellä, se tietysti oli raitista, mutta heti alkoi sielunvihollinen pörrätä ja lihallistenja vallanhimoisten ihmisten kautta muutti opin ja sen pohjalta vieläkin tässä liikkeessä kiihkoillaan ja muut hiemankin poikkeavat ajatukset tuomitaan helvettiin. Nyt on sarvipää tyytyväinen kun on saanut ison lauman pois kaidalta tieltä - ei ole ristiä sillä tiellä vaan helppoa anteeksiantamusta ilman todellista mielenmuutosta ja elämän ojentautumista Raamatun jälkeen.
Päättele itse, mikä on vialla ?
Jo Laestadius saarnasi syntejä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä"(Seppo Lohi: Sydämen kristillisyys). Tärkeämpää on kuitenkin, mitä sanotaan Raamatussa. Luen paljon pyhää kirjaa, enkä ole mistään löytänyt selvää todistusta siitä, että esim. rukoilemalla saa synnit anteeksi. Sen sijaan hyvin selvästi sanotaan, että uskovilla on oikeus antaa synnit anteeksi. Oppi syntien anteeksi saamisesta rukoilemalla on helluntailaisten harhaoppi.
..et sieltä sitä löydä;
Jeesuksen esimerkki fariseuksesta ja publikaanista;
- Publikaani palasi vanhurskautettuna. Sai siis suoraan Jumalalta synnit anteeksi.
Amerikkalainen käännös sanoo; Publikaani palasi synnit anteeksi saaneena. Vanhan Biblian huono käännös sanoo - publikaani palasi vanhurskaampana.
Lueppa Lutherin selitys aiheesta - siellä kirkkaasti opetetaan samaa.
- Jeesus isämeidän rukouksessa kehottaa rukoilemaan; Anna meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka meitä vastaan ovat rikkoneet. Jos näin ei olisi ei Jeesus olisi opettanut. Joka muuta väittää tekee Jeesuksesta valehtelijan.
- Yksi esimerkki Daavidin psalmista; Psalmi: 32:5;
Minä tunnustin sinulle syntini, enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ´´Minä tunnustan Herralle rikokseni ´´. ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.
Käsittämätöntä Raamatun halventamista on Vl-oppi, joka väittää, että Jumala ei anna suoraan anteeksi.
Raamatussa on vakavat sanat niille, jotka ottavat pois tai lisäävät yhtään piirtoa, mitä Raamattuun on kirjoitettu - Ilm22:18-19.
Otetaanpa ensin se publikaanivertaus (1992 käännös):
9 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: [Sananl. 30:12]
10 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. [Ap. t. 3:1]
11 Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. [Jes. 58:2; Luuk. 16:15; Ilm. 3:17]
12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' [Matt. 9:14 | Matt. 23:23 ]
13 Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' [Esra 9:6; Ps. 51:3]
14 "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." [Voidaan kääntää myös: "hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen."] [Matt. 21:31 | Matt. 23:12 ]
Jeesus esitti vertauksen "Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita", huomaa myös lopussa sanat "Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." Mielestäni vertauksen ydin ei siis ole siinä, kumpi sai vai saiko kumpikaan syntejään anteeksi, vaan siinä, että Jumala ei katso ihmisen muotoa, vaan vastustaa ylpeitä ja omavanhurskaita. Ihmisten silmissä "paha" voi olla Jumalan silmissä "pyhä" ja päinvastoin. Sanan "vanhurskas" sisältö on muuten melkoisen epäselvä, joidenkin mukaan se tarkoittaa ennen kaikkea oikeamielistä (ajatuksellisesti se liittyy oikeuteen, suoruuteen ja rehellisyyteen; ks. myös Daavidin psalmin viimeinen jae alla). Edelleen, vertauksessa ei suoraan oteta kantaa publikaanin ja fariseuksen sieluntilaan ENNEN kyseistä tapahtumaa, mutta ymmärtäisin niin, että publikaani OLI jo uskomassa, mutta farisealainen ei.
"- Jeesus isämeidän rukouksessa kehottaa rukoilemaan; Anna meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin anteeksiannamme niille, jotka meitä vastaan ovat rikkoneet. Jos näin ei olisi ei Jeesus olisi opettanut."
Raamatusta näkyy selvästi, että Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksen OMILLE opetuslapsilleen, jotka siis olivat jo uskomassa.
Sitten se Daavidin psalmi (Ps. 32):
1 Daavidin virsi. Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. [32:1,2: Room. 4:7,8]
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
3 Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. [32:3-5: 2. Sam. 12:13; Ps. 65:4; Sananl. 28:13]
4 Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä.
5 Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
6 Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
7 Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
8 "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."
9 Älkää olko kuin järjettömät eläimet, kuin muulit ja hevoset, joita täytyy hillitä suitsilla ja kuolaimilla, muuten ne eivät suostu ohjattaviksi. [Jaak. 3:3]
10 Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa.
11 Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat! Kohottakaa riemuhuuto, te oikeamieliset! [Ps. 97:12; Fil. 4:4]
Huomaa erityisesti: "Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui." Daavid oli siis synnin hädässä, mutta ei halunnut/voinut tunnustaa syntejään. Ja sitten: "Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle."" Minusta sanat VAIKENIN ja SANOIN viittaavat siihen, että Daavid tunnusti syntinsä julkisesti. Toisaalla Raamatussa sanotaan, että profeetta Naatan julisti Daavidille, että Herra on "antanut sinun syntisi anteeksi" (2 Sam 12:13).
13 Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. [2. Sam. 24:10; Ps. 51:1-14; Sir. 47:11]
Kukaties tämä Daavidin psalmi on syntynyt juuri tässä kuvatun tilanteen jälkeen?
On myös huomattava, että ripissähän synnit tunnustetaan Jumalalle, ei rippiä vastaanottavalle henkilölle; samoin synninpäästö tulee Jumalalta, ei rippiä vastaanottavalta henkilöltä.
"Sola fide, sola gratia, solus Christus."
Publikaani palasi vanhurskaana (= synnit anteeksisaaneena). Siis Jeesus sanoi, että publikaani palasi synnit anteeksisaaneena.
On siis vain kaksi vaihtoehtoa. Joko palasi synnit anteeksisaaneena tai ei. Jeesus sanoi, että palasi synnit anteeksisaaneena. Jos et sitä usko sodit itse Kristusta vastaan. Minun mielipiteilläni ei ole mitään virkaa, mutta Jeesuksen on.
Luther\Kirkkopostilla. Kolmas osa.
``Toiseksi. Sinun on oltava publikaanin kaltainen myöskin siinä, että täst'edes luovut synnistä. Hänen ei, kerota jääneen ennalleen:poistuessaan hän vei mukanaan kotiinsa sen armon, että Jumala oli julistanut hänet vanhurskaaksi., niinkuin tekstimme sanoo: ´´Hän meni kotiinsa vanhurskaana ´´´.
Siis yksiselitteisen selkeää tekstiä, joka ei kaipaa lihallisia kehäpäätelmiä vaan uskoa sen mitä siinä sanotaan.
Samoin laittamani psalmiesimerkki. Siinä sanotaan suoraan, että Daavidille Jumala antoi anteeksi.
Ei se vääntelemällä muutu miksikään eikä sinullakaan ystäväiseni ole mitään oikeutta vääristellä tai muuttaa piiruakaan sitä mitä Raamattu sanoo. Raamatussa on vakavat varoitukset niille, jotka siihen syyllistyy.
Kerronpa nyt yhden esimerkin lisää näistä vääristelyistä:
Viime suviseurojen maanantain ensimmäinen puhuja luki Raamatusta kohdan, jossa Daavidin luokse Jumala lähetti Naatanin Daavidin tehtyä kauhean synnin.
Puhuja luki sen Raamatusta, mutta alkoi selittää, että uskovaiset alkoivat keskustella keskenään ja seurakunta lähetti Naatanin vaikka juuri oli lukenut, että Jumala lähetti.
Käsittämätöntä ja häpeämätöntä Raamatun Jumalan sanan vääristelyä.
Siinä on esimerkki siitä kuinka seurakunta kohotetaan Jumalan asemaan - epäjumalaksi. Hirvittävän valhe hengen tuotetta.
Usko Raamattu niinkuin se on kirjoitettu.
Rukoilen Jumalaa, että hän kaikkivaltiudessaan ajaisi valheopit VL-liikeestä ja raitistaisi sen siihen alkuperäiseen raittiiseen Jumalan sanan mukaiseen yksin Kristusta korostavaan ja kirkastavaan tilaan, jossa se oli kun Jumala sen Larsin kautta synnytti.
Nimimerkki korpisoturi suuresti arvostettu ja korkeasti kunnioitettu !
Meni sinulta nyt valitettavasti väärin että heilahti . Nimittäin Jumala ei ole koskaan suoraan antanut kenellekkään syntejä anteeksi vaan sinun täytyy omilla korvilla kuulla että synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä . Sinulla täytyy olla välimies joka saarnaa sen korkean evankeliumin .
Kirkolliskokouksista ja kirkosta:
"Ei ole muita kuin yksi ainoa varma tuntomerkki, josta saatat tietää, missä Kristus ja hänen kirkkonsa ovat. Se on tämä tähti, pyhä evankeliumi; kaikki muu on pettävää ja harhaanjohtavaa. MUTTA SIELLÄ, MISSÄ EVANKELIUMIA JULISTETAAN, SIELLÄ TÄMÄ TÄHTI LOISTAA, SE ON VARMAA, SIELLÄ MYÖS VARMASTI LÖYDÄT KIRKON, OLKOOT SITTEN VAIKKA TURKISSA, VENÄJÄLLÄ, BÖHMISSÄ TAHI MISSÄ VAIN.
Ei ole mahdollista, että Jumalan sana kaikuisi, eikä Jumala, Kristus ja Pyhä Henki, kuitenkaan olisi siellä. Toiselta puolen ei ole mahdollista, että Jumala, Kristus, Pthä Henki, kirkko tahi mitään autuutta olisi siellä, missä ei Jumalan sana kajahda, tapahtukoon siellä muutoin mitä ihmeitä tahansa."
Aulis Zidbeck Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma:
"Hyvä Paimen ja Hänen laumansa kuuluvat yhteen. Missä usko kuulee Hyvän Paimenen äänen evankeliumin oikeana julistuksena, siellä se myös "näkee" seurakunnan, vaikka luonnollinen silmä samanaikaisesti näkisi siinä vain ylenkatsetta herätävän joukon tämän maailman vähimpiä. on katsottava sanaa, ei ihmistä. Tätä Luther aina teroittaa: "Sana yksistään on se, jota pitää katsoa ja jonka pitää hallita, eiä suinkaan henkilö, joka sanaa julistaa."
Vl-oppi antaa ymmärtää ja jopa suoranaisesti valehtelee että Lapin Maria olisi saarnannut Laestadiukselle synnit anteeksi. Sitten kun tämän osoittaa historian tutkimuksista mahdottomaksi, niin todetaan että elävä usko ikäänkuin siirtyi Lapin Mariasta Laestadiukseen, vaikka mitään synninpäästöä ei käytettykään. Olisikin mielenkiintoista tietää että miten sitten vl:ien mielestä ei voisi tulla uskoon kun kuuntelee vaikkapa nuoren helluntailaistytön todistusta siitä kuinka hänet on Jeesus armahtanut?
Omat lainaukseni löytyvät Lauri Pietilän lestadiolaisuudesta kirjoittamassa kirjassa "Vioilla ja virheillä peitetty". Pietilä on puolestaan ottanut lainauksensa mm. Aulis Zidbeckin kirjasta "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma", jonka SRK on itse kustantanyt v.1985
Zidbeck kirjoittaa mm. näin:
"Laestadius-tutkimukseni lopputulos oli, että arvioin Laestadiuksen edustaman hurskauden eräänlaiseksi Pietismin suunnaksi, jossa pietistisenä aineksena on jyrkkä maailmankielteisyys, parannus- ja pyhitysvaatimus, Pyhän Hengen todistuksen käsittäminen tunteeksi sekä mystiikan oppi uudesta syntymisestä: Jeesuksen kärsimysmuodon katselemisessa sydän voi "tyhjentyä" niin pitkälle, että "vapahtaja syntyy sielussa"."
Netistä löytyi tällaista muistelua Laestadiuksen seuraajan Juhani Raattamaan uskoontulosta:
"piti provasti rukouksia kirkossa…siloin olin minä suurella häpeemisellä mennyt kirkkoon ja silloin tuli myös suri ilo…Sitte kuin minä ilon tunsin ja Jesus rakaudellansa minulle ilmestyi, niin minun täytyi uskoa, jos en oliskaan tatonut ja semoisten kambpausten kautta on Jumala minun muttanut ja saatanut kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen."
Kuitenkin, vaikka Raattamaa tunsi olevansa pelastavassa uskossa, niin hän tunsi suurta voimattomuutta auttaa sinne muita:
"Raattamaa ei aluksi tiennyt, mitä tehdä heränneille, jotka monet sisäisessä tuskassaan kieriskelivät jopa lattialla.9 "Mitään vakuutusta Jumalan armosta ja syntein anteeksiantamuksesta en uskaltanut heille antaa, sillä minä häpesin itseäni enkä uskaltanut sekaantua Pyhän Hengen työhön peljäten, että voisin turmella kaikki, jos edistäisin ylön varhaista päästöä."
Tässä tilassa kerrotaan Raattamaan lukeneen Lutherin postillaa ja ymmärtäneen, että syntisen armahtaminen tapahtuu maan päällä, seurakunnassa eikä ylhäällä taivaassa. "
Kuitenkaan Raattamaalle ei tullut hätä siitä että hänen pitäisi nyt saada joku jo uskomassa oleva julistamaan hänelle synnit anteeksi. Ei, vaan Raattamaalle riitti sisäinen kokemus, jonka hän oli saanut Laestadiuksen rukoillessa kirkossa, vakuudeksi siitä että hän oli uskomassa.
Eli Raattamaa oli tullut itse uskoon ja saanut kokea syntien anteeksiannon, kuten useimmat helluntailaiset;
-Rukouksen yhteydessä.
Raattamaa oivalsi että toinen uskovainen voi myös saarnata synnit anteeksi suoraan ja otti tämän käyttöön saamatta koskaan aiemmin itselleen tuota henkilökohtaista synninpäästön julistusta.
Lähde lainauksilleni löytyy täältä:
http://www.makkeri.bravepages.com/raat.htm
Suomen teologinen insituutti toteaa luennoissaan seuraavaa syntien anteeksi julistuksen historiasta:
"Yksimielisiä ollaan, että se oli ennen kaikkea Juhani Raattamaan sielunhoidollinen ratkaisu, jonka hyväksymisessä Laestadius ensin empi, mutta joka sitten erityisesti Lutherin Kirkkopostillan nojalla rohjettiin ottaa laajempaan käyttöön. Mutta siitä, missä ja milloin tämä tapahtui, on kaksi traditiota kilpaillut. Varhaisemman käsityksen mukaan se tapahtui 1848 Lainion lähetyskoulussa, siis pian heräysten alettua. Martti E. Miettisen tutkimustulos taas on 1853 Jellivaaran Markitassa. Aivan suoria todisteita ei ole kummankaan puolesta, mutta Miettisen tukena on paljon epäsuoria todisteita. Kun otetaan huomioon Laestadiuksen ja Raattamaan kirjoitukset, Laestadiuksen saarnojen antama viesti, yleiset historialliset tosiasiat sekä laaja koottu muistitieto, tuntuu siltä, että langat johtavat Markittaan. Tätä kuvaa ei voi mikään yksittäinen tieto horjuttaa. Varhaisemman ajoituksen perusteeksi on Olaus Brännström ja hänen perässään Seppo Lohi esittänyt erästä 1849 pidettyä saarnaa, jossa näyttää olevan selvä synninpäästön sanamuoto. Todellisuudessa se ei ole Laestadiuksen, vaan jäljentäjän omaa tekstiä, jonka hän lisännyt saarnan perään. Synninpäästön käyttöönotolla on oma kehityshistoriansa. Se ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä sitä toisaalta koettu silloin niin mullistavana kuin on usein ajateltu."
http://www.teolinst.fi/luennot/sl000216.html
Summa summarum:
Vl-oppi että ihminen välttämättä tarvitsee toisen uskovaisen synninpäästön kaatuu, paitsi Raamattuun, niin myös liikkeen omaan historiaan sillä koska sekä Raattamaa että Laestadius eivät koskaan saaneet henkilökohtaista synninpäästön julistusta, niin he eivät voi sitä myöskään vl-opin mukaan eteenpäin välittää. Synninpäästön "keksijä" Raattamaa on puolestaan tullut uskoon ja oivaltanut oikean synninpäästön tavoilla, jotka vl-oppi nykyisin kieltää, eli rukouksen yhteydessä ja kirjoituksia lukemalla.
Toivottavasti tämä selkeyttää kaikille sen kuinka hataralla pohjalla vl-oppi on. Uskosta ei kannata luopua, mutta kestämättömät ihmisopit ja keksityt lisäehdot voi huoletta nakata romukoppaan.
Olen tämän jo tiennyt, mutta en ole sitä sanoiksi osannut pukea. Kiitos että sinä teit sen ja annoit pätevät lähteet.
..se siis kuvastaa sitä, että rippi on kuten on kirkossa opetettu eräs synninpäästön muoto, joka oikein käytettynä tuo avun hätääntyneelle, mutta että se on väännetty ainoaksi oikeaksi ´´oikean porukan´´ tekemänä on se vinksahtanut osuus. Kuten esimerkissäsi näkyy niin se ei ollut Larsin kautta syntyneen herätyksen alkuaikana.
Kiitos admata.
Olen tutustunut samoihin lähteisiin, mutta myös veeällien omiin, Hulkkoon, Jussilaan, Loheen. Silti olen päätynyt samoihin ajatuksiin.
Mutta on se sekavaa.... toinen jättää pois sen kohdan, joka päälle toinen rakentaa käsityksensä. Sitä on nähtävissä myös veeällien omissa julkaisuissa. Painotetaan erityisesti sitä, mikä voisi jotenkin tukea tuota "vainme"-oppia. Jopa kuvitelluilla lisäyksillä! Kuten esim. Lapin Marian synninpäästösanat. Ainakin "henki" omitaan omaan porukkaan, jos rehellisesti ei voida omia sanoja suuhun laittaa.
Olet ahkera, kun jaksat kirjoittaa noita yhteenvetoja. Minullakin olisi materiaalia, mutta en saa aikaseksi.
x-vl
..vilpittömiä ja rehellisiä totuuden etsijöitä.
Kuten kuvasit me niin usein oman kunniamme ja ylpeyden vuoksi alennumme etsimään ja esille tuomaan vain niitä asioita jotka tukevat omaa ylpeytämme ja kunniaamme.
Meidän kun tulisi hakea vain Jumalalle kunniaa.
Kuten Johannes Kastaja sanoi:
Minun (oman ylpeyteni) tulisi vähetä ja Kristuksen kasvaa. Siinäpä malli meille kaikille.
Olet tehnyt perusteellista työtä selvittääksesi tuon "toisen uskovaisen synninpäästösaarnan" historian. Se on todellakin lyhyt.
Vl-oppi, joka vääristää sitä ja tunkee sen Raamatunkin tapahtumiin, näkyy nyt paljaassa alastomuudessaan sellaisena mitä se onkin: ihmisoppina, joka kertoo, että VAIN näin voidaan syntinen päästää siteistä, kun oikea teksti olisi: MYÖS NÄIN pääsee syntinen synneistään rauhaan:)
ovat yhtä todistusvoimaisia kuin, jos väittäisimme, että ihmiset tulivat vanhurskaiksi kiertokoulua käymällä, jota Raattamaa piti. Olettakaamme, että Raattamaa olisi kertonut päässeensä "kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen" joululaulukonsertissa. Noudattamalla sinun päättelyperiaatetta voisimme yhtä hyvin väittää hänen tulleen vanhurskaaksi joululauluja laulamalla.
Raattamaa ei sanallakaan mainitse tulleensa lainaamissasi lähteissä vanhurskaaksi rukoilemalla, vaan niissä lähteiden kirjoittajat sanovat Raattamaan saaneen parannuksen armon kuunnellessaan Lestadiuksen saarnaa.
Parannuksen armon Raattamaa sai talvella 1846 kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa: "Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla, kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut."(http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Raattamaa)
"Parannuksen armon" Raattamaa sai talvella 1846 kuunnellessaan kirkossa Laestadiuksen saarnaa. Tapahtumaa hän muisteli kevättalvella 1847 laatimassaan kertomuksessa seuraavasti: "…muutaman viikon perästä piti provasti rukouksia kirkossa…siloin olin minä suurella häpeemisellä mennyt kirkkoon ja silloin tuli myös suri ilo…Sitte kuin minä ilon tunsin ja Jesus rakaudellansa minulle ilmestyi, niin minun täytyi uskoa, jos en oliskaan tatonut ja semoisten kambpausten kautta on Jumala minun muttanut ja saatanut kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen. En minä enä tahto elä itselleni, vaan sille joka minun edestäni kuollut on ja joka minun väkivallalla ryöstänyt kadotuksesta. Murhella minun täyty muista vieläkin, että minä suurin syndisten seasa olen ja etten minä kostu vaan hitaasi kaidalla elämän tiellä. Huonoin minä vissisti olen christittyin seurasa syndein paljouden tähden."7(http://www.makkeri.bravepages.com/raat.htm)
Laestadiuksella oli keskeinen merkitys Raattamaan elämän tärkeimmässä ratkaisuvaiheessa. Tätä on Raattamaa muistellut elämänkerroissaan sekä vuonna 1847 että 1881-1882. Laestadius opasti Raattamaan mukaan hänet "pelastuksen lähteelle": "Minun opettaja herra Provasti teki minun kansa työötä hiljaan ja varhaan ja osotti minulle Zionin lasten kaltion niin kuin Raamattu näyttää ja todistaa sen myös /tämä lähde löytyi Getsemanesa ja Golgathasa ristin vieresä. Tämän läteen tykönä saapi kansa syndinen surusa maata niin kauvan kuin Jesus itse sanoo Pyhän Hengen kautta / ole puhdas: taikka / sinun syndis annettaan andeeksi sinulle." Kun Juhani Raattamaa oli raskaissa tunnon syytöksissä vaipumassa epätoivoon, osoitti Laestadius hänelle maan päältä vielä löytyvän Jumalan valtakunnan: "niin Jumalan laki vaivais ja poltti minua / minä olin jo päättänyt skoulumiehen viran pois heittää sen tähden etten minä ole mahdollinen ja ajattelin että täy vajota kadotuksen./ mutta koska Porovasti toi sanomia lännen Lapin maista että siellä muutanpia on christityitä niin se oli ihmellinen ääni". Talvella 1846 Raattamaa vihdoin löysi avun sielunhätäänsä Laestadiuksen pitäessä "rukouksia" Kaaresuvannon kirkossa. Tapahtui selkeä elämänmuutos: "en minä tahto elä itselleni vaan sille joka minun edestäni kuollut on". /23(http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/raat.php)
23. Raattamaa 1976, n:o 1.; Zidbeck 1985, 33.
Tässä Juhani Raattamaan kertomus tapahtumasta erään lähteen mukaan:
Laestadiuksen ja Raattamaan yhteiseltä kaudelta evankeliumin työssä on säilynyt varsin vähän aikalaislähteitä. Vuonna 1890 Raattamaa muisteli opettajaansa seuraavasti: "hän eli surutonna siksi kun häneltä kuoli lapsi ja itseki tuli sairaaksi. Silloin huomasi hän ei olevansa valmis kuolemaan, ja hänelle tuli synnin murhe. Silloin hän alkoi etsimään autuutta. Vaan ei hän sitä ymmärtänyt, ennenkuin Lapin tytär Maria sanoi hänelle, että hänen tulee uskoa syntinsä anteeksi senlaisena kuin hän nyt on. Silloin käsitti hän rauhaa uskon kautta Jeesukseen ja alkoi saarnaamaan Hengen voimalla. Minä, joka samaan aikaan myös heräsin, sanoin hänelle, että kirkkokuntamme on heräämätön. Silloin sanoi hän: ei olekkaan vielä niin saarnattu, että kansa heräisi…Uskoon tultuaan tuli hän myös laupeuden tekijäksi ruumiillisesti ja hengellisesti. Kotonansa puheli hän kristillisyydestä, kun menimme hänen tykönsä; ja oli myös kykenevä itsensä kieltämisessä. Ja kun ihmiset heräsivät, tulivat he hänen tykönsä yöllä ja päivällä. Hän saarnasi kirkossa kovia lakisaarnoja niinkuin näemme hänen postillastansa. Vaan heränneille oli hän ystävällinen ja saarnasi heille evangeliumia sekä kansapuheissa kotona että myös kirkossa…Hän lähetti kaksi lähetyssaarnaajaa ja niin levisi tämä kristillisyyden liike. Hurskaasti vaelsi hän myös koko kristillisyyden ja elämän aian ja usein puhui liikutetulla sydämellä kanssapuheissa, ja kun hän oli kuoleman taudissa, kävin minä hänen luonansa. Hän sanoi siinäki uskomisemme oikeaksi ja tuli sydämmellisesti liikutetuksi, kun minä sanoin että me seurakunnan kanssa uskomme hänen kristityksi."24 (http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/raat.php)
24. Raattamaa 1976, n:o 225 B.; Julkaistu SS 1890, 94.
sellaista,jota tuskin rehellisesti et usko itsekkään. Eli kirjoitat niitä kohtia mitkä sopivat sinun "korvasyyhyysi" Lueppa tuo vastine tuolta alhaalta.Kenties olisi parempi sinun käydä keskusteluja tästä asiasta vaikka henkilön kanssa, jonka kirjaa siteeraat. Tämä "tyly oppi" on siitä ihmeellinen,että se tuo rauhan tunnolle, ja antaa tulevaisuuden toivon sitten kun maallinen matkamme päättyy.
= suuri ja haiseva hengellisten harhaoppien mätäpesäke.
Ei tuosta vastineestakaan löytynyt henkilökohtaista sovintosaarnaa. Useimmat, jotka haluavat johonkin oppiin uskoa, löytävät sen sisäisen rauhan tuovan opin.
...Aina tarpeen niin tullessa, kuten tästä vastineestaki käy ilmi;)
Ei ole minun omaa tulkintaani, jos Raattamaan omia muistelmia lainaan;)
>>
Raattamaa ei sanallakaan mainitse tulleensa lainaamissasi lähteissä vanhurskaaksi rukoilemalla, vaan niissä lähteiden kirjoittajat sanovat Raattamaan saaneen parannuksen armon kuunnellessaan Lestadiuksen saarnaa.
>>
Oleellista oli, ettei Laestadius saarnannut syntejä anteeksi, vaan piti yleistä rukousta seurakunnan edessä. Helluntailaisessa liikkeessä tullaan monesti uskoon juuri samaan tapaan, ilman suoraa armon julistusta ja rukouksen kera kehoittaen ihmisiä päästämään Jeesus sydämeensä, kuten Raattamaa itse Jeesuksen vaikutuksesta sydämessään kokemuksestaan kertoi. Juhani Raattamaan uskoontulo ei tietenkään edusta niin selkeästi lestadiolaisen liikkeen sen aikaista käsitystä vanhurskauttamisessa, kuin hänen veljensä Pekan. Samat mystiset sisäisen kokemuksen piirteet on kuitenkin molemmissa, jonka omilla lainauksillasikin vahvistat.
>>
kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla, kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman.
>>
Huomaa että Raattamaa puhuu Jeesuksesta, ei Laestadiuksesta;)
>>
Laestadius opasti Raattamaan mukaan hänet "pelastuksen lähteelle": "Minun opettaja herra Provasti teki minun kansa työötä hiljaan ja varhaan ja osotti minulle Zionin lasten kaltion niin kuin Raamattu näyttää ja todistaa sen myös /tämä lähde löytyi Getsemanesa ja Golgathasa ristin vieresä.
>>
Ja samaa opastamista tehdään kaikissa kristillisissä liikkeissä. Tästä onkin juuri kyse, eli näytetään syntien anteeksisaamisen ovi; Usko Jeesukseen:)
Sitten kun tullaan vanhurskauttamisoppiin, niin oleellisintahan on se milloin ja miten uskova sanoo saaneensa / kokeneensa syntien anteeksiannon. Huomaa Raattamaan jatko itse laittamastasi lainauksesta:
"Tämän läteen tykönä saapi kansa syndinen surusa maata niin kauvan kuin
--> JESUS ITSE SANOO Pyhän Hengen kautta / ole puhdas: taikka / sinun syndis annettaan andeeksi sinulle.""
Ratkaisevaa oli siis vanhurskauttamisoppi ihmisen sisäisen armokokemuksen kautta, jossa Jeesus ilmoittaa suoraan ihmiselle vastineensa ihmisen katumiselle ja kääntymiselle Jumalan puoleen. Ei siis voinut olla kysymys mistään "maan päällisestä Jumalan valtakunnasta", mikä on paljon myöhemmin lestadiolaisuuteen lisätty oppi.
Jos Maria olisi Laestadiukselle minkäänlaisen synninpäästön antanut, niin tokihan Laestadius olisi silloin ymmärtänyt miten homma toimii. Raattamaankaan ei olisi tarvinnut Lutherin teksteistä pohdiskella ja Laestadiusta opastaa, jos olisi kokenut Laestadiuksen saarnasta synninpäästön saaneensa. Historiankirjat kertovat kuitenkin karua totuutta vl-opille...
Eli jos vl-oppia venytetään niin että ihminen voi toisen ihmisen julistuksesta saada syntinsä anteeksi, vaikka itse julistus ei sitä sisälläkään eikä sekä julistaja eikä kuulija itsekään sitä niin ymmärrä, niin tällöinhän kaikissa liikkeissä on eläviä kristittyjä koskapa kaikissa liikkeissä julistetaan Jeesusta ja julistajat ovat varmasti ennen julistamistaan myös itse julistusta kuulleet:)
Kuitenkin vl-oppi kieltää tämän mahdollisuuden kaikilta muilta paitsi oman liikkeensä "isiltä", jotka ovat liikkeen synnyttäneet. Karismaattisista julistajistahan kaikki kristilliset liikkeet ovat alkunsa saaneet...
Tosiasia on se, että Laestadius hyväksyi Raattamaan "keksinnön" syntien anteeksiantamisesta vuosia myöhemmin kuin tapasi Lapin Marian ja silloinkin nihkeästi. Sitä ei pidetty uskon ehtona vaan mystisten armokokemusten avulla suoraan Jeesukselta syntinsä anteeksi saaneet käsitettin uskovaisiksi kuten ennenkin. Laestadiuksen ja Raattamaan käsittämä usko ei siis millään voinut olla vl-oppia, jossa vanhurskauttamisen edellytykseksi opetetaan toisen uskovaisen suorittama synninpäästö.
>>
sekavaa.... toinen jättää pois sen kohdan, joka päälle toinen rakentaa käsityksensä. Sitä on nähtävissä myös veeällien omissa julkaisuissa. Painotetaan erityisesti sitä, mikä voisi jotenkin tukea tuota "vainme"-oppia. Jopa kuvitelluilla lisäyksillä! Kuten esim. Lapin Marian synninpäästösanat. Ainakin "henki" omitaan omaan porukkaan, jos rehellisesti ei voida omia sanoja suuhun laittaa.
>>
Sitähän se on. Onneksi on puolueettomiakin tutkijoita ja historia sen verran lähellä ettei tosiasioita voida täysin kiistää. Jopa vl:ien omista julkaisuista ristiriidan huomaa jos sen haluaa rehellisesti itselleen tunnustaa. Voisin todeta että vl-oppi on melkoisen mystistä kun kun yritetään väkisin ängetä mystinen synninpäästöjulistus Lapin Marialle siitäkin huolimatta että Laestadius kehoitti vielä vuosia synnintuntoisia ihmisiä odottamaan Jeesuksen ilmoitusta syntien anteeksiantamisesta armomerkkien muodossa.
>>
Olet ahkera, kun jaksat kirjoittaa noita yhteenvetoja. Minullakin olisi materiaalia, mutta en saa aikaseksi.
>>
Kiitos kannustuksesta:) Sattui kiinnostamaan mitä netistä tämän aiheen ympäriltä löytyy ja löytyihän sitä, vahvistusta aiempien dokumenttien lisäksi:)
Ei tästä nettikirjoittelusta kannata mitään paineita ottaa ja kirjoittipa mitä hyvänsä niin ainahan täältä löytyy fanaattisia vl:iä jotka eivät usko vaikka kuinka selvää dokumenttia näyttäisi ja rautalangasta mallintaisi.
...Löytyy ihmisiä, jotka kertovat että juuri tämä on oikea koska se:
"tuo rauhan tunnolle, ja antaa tulevaisuuden toivon sitten kun maallinen matkamme päättyy."
Ps. Kirjoitan nimenomaan rehellisesti tosiasioita, jotka jokainen vl:kin kyllä sisimmässään todeksi tunnistaa jos haluaa rehellisesti totuuden hyväksyä. Faktat ovat faktoja ja vl-oppia ei voi historian valossa säästää millään tavalla paitsi väljentämällä oppia niin että sen piiriin mahtuvat kaikki muutkin.
Ellei sillä ole merkitystä ettei Laestadius käsittänyt saaneensa synninpäästöä Lapin Marialta, eikä Laestadius käsittänyt julistavansa syntejä anteeksi, eikä Raattamaa käsittänyt saaneensa Laestadiuksen saarnoista synninpäästöä, niin millä on merkitystä? Oppia on jo tuolloin väljennetty niin että kaikki kristilliset liikkeet mahtuvat tuon opin mukaan "välittämään" Jeesuksen armoa;)
Jos puolestaan uskoo että Laestadius sai synninpäästön Lapin Marialta, niin minkä vuoksi Raattamaan piti tehdä vuosia myöhemmin työtä sen eteen että Laestadius hyväksyisi että sellainenkin on mahdollista? Jos Laestadius olisi itse kokenut synninpäästön, niin eihän Raattamaan olisi Laestadiuksen kanssa tarvinnut asiaa Raamatusta ja Lutherin teksteistä tutkia, vaan asia olisi ollut selvä jo Marian tapaamisesta lähtien. Näin ei kuitenkaan ollut...
omia sanoja siitä miten hänelle aukeni elävä usko Marian kanssa puhuessa. Lueppa Seppo Lohen kirja Sydämen Kristillisyys, joka on Laestadiuksen elämästä kirjoitettu.
..vaivaa yrittäessäsi väittää selviä tosiasioita omien "kehäpäätelmiesi" mukaisiksi.
Minusta tuntuu, että tuossa ei ole pelkästään omasta kunniasta kysymys, vaan koko porukan korottamisesta, jonka kautta oma-itsekin saa kunniaa.
Ajattelen joskus peräti jonkinlaisen narsistisuuden kautta tuota asiaa. Ei riitä, että on "vainminäitse" aina oikeassa ja päänäpäsmärinä vaan sen lisäksi on "vainme"kin!
Yhdessä se on melkoinen paketti, joka ei voi kovin nostattaa muiden keskusteluhaluja.
Pomottaminen ja toisen alistaminenhan omaan tahtoon näyttää olevan kuitenkin päämääränä. Valitettavasti. En sano, että kaikilla, mutta hengessä lienevät monet mukana?
"Raattamaa ei sanallakaan mainitse tulleensa lainaamissasi lähteissä vanhurskaaksi rukoilemalla, vaan niissä lähteiden kirjoittajat sanovat Raattamaan saaneen parannuksen armon kuunnellessaan Lestadiuksen saarnaa."
Joo, näin minäkin olen asian ymmärtänyt, ja sama tuli mieleen admatan väitteitä lukiessani. Tyypillistä muuten tuolta keskustelijalta tehdä asioista omia johtopäätöksiään ja esittää ne tosiasioina. (Sori vain admata jos luet tätä, mutta tämä on valitettava totuus, mihin olen päätynyt kommenttejasi lukiessa.)
Muistuttaisin myös, että evankeliumin voima ei ole joissain sanoissa eikä sanamuodoissa vaan Pyhässä Hengessä. Niinpä pidän täysin mahdollisena, että Pyhän Hengen läsnä ollessa ihminen voi uskoa syntinsä anteeksi annetuiksi ilman mitään varsinaisia "synninpäästön" sanoja. Näinhän nähdäkseni tapahtui Korneliuksenkin luona Pietarin saarnatessa heille.
>>
Kyllä minä uskon
ennemmin L.L.L:n 18.3.2006 klo 23.59
omia sanoja siitä miten hänelle aukeni elävä usko Marian kanssa puhuessa.
>>
Missään Laestadiuksen omissa sanoissa ei ole mainintaa että hän olisi saanut synninpäästön Lapin Marialta, vaikka vanhoillislestadiolainen tutkija kuinka haluaisi niin nähdä ja sellaisen tulkinnan tehdä. Tämä on yksiselitteisesti kestämätön tulkinta kuten viesteissäni perustelin ja lähteet mainitsin.
Huomattavaa on suomen teologisen instituutin huomautus Lohen tutkimuksista:
"Seppo Lohi esittänyt erästä 1849 pidettyä saarnaa, jossa näyttää olevan selvä synninpäästön sanamuoto. Todellisuudessa se ei ole Laestadiuksen, vaan jäljentäjän omaa tekstiä, jonka hän lisännyt saarnan perään."
http://www.teolinst.fi/luennot/sl000216.html
Voiko siis luottaa vl-tutkijoihin, jotka luonnollisesti tekevät kaikkensa, jotta nykyoppi saataisiin siihen istumaan?
Yhtä kaikki vaikka luottaisimmekin ja vaikka kuinka Lapin Maria olisi kirkastanut Laestadiuksen uskoa, niin tähän ei sisältynyt sitä että Laestadius olisi käsittänyt vanhurskauttamisopin vl:ien tapaan. Jos olisi käsittänyt, niin ei Raattamaan olisi tarvinnut tästä Laestadiusta vuosia myöhemmin opastaa. On siis melkoisen surkuhupaisaa väittää että Maria olisi välittänyt synninpäästön Laestadiukselle, joka tuli oikeaan uskoon siitä, mutta hyväksyi tämän vasta vuosia myöhemmin että niinkin voi toimia? Melkoista älyllistä epärehellisyyttä moinen selittely ja ennenkaikkea itselle valehtelemista;)
Mutta en jaksa perustella selviä asioita, kun tiedän vastaanoton. Väsyttää.
Muistan vielä ne ajat, jolloin minulle itselleni on aivan turha yrittää vääntää rautakangesta tosiasioita. Minä olin kuuliainen vl-seurakunnalle ja vain siellä oli totuus! Pelotti, kun joku esitti sellaisia faktoja, jotka jotenkin jyrsivät omia vl- uskonrakenteita. Olisi mieluusti juossut pois turvaan ja viettänyt aikaansa vain samoinajattelevien kanssa.
Siitähän näkyy täälläkin merkkejä muutamilla. Sehän on heille ihan oikea ratkaisu. Ei ole pakko olla siellä, missä ei jaksa olla. Ainoa toive on tietysti, että kullakin olisi voimaa rehellisyyteen, vaikka se tekeekin joskus kipeää. Jokaiselle.
"Huomattavaa on suomen teologisen instituutin huomautus Lohen tutkimuksista:
"Seppo Lohi esittänyt erästä 1849 pidettyä saarnaa, jossa näyttää olevan selvä synninpäästön sanamuoto. Todellisuudessa se ei ole Laestadiuksen, vaan jäljentäjän omaa tekstiä, jonka hän lisännyt saarnan perään."
Voiko siis luottaa vl-tutkijoihin, jotka luonnollisesti tekevät kaikkensa, jotta nykyoppi saataisiin siihen istumaan?"
Jos en ihan väärin muista, niin Lohi mainitsee tutkimuksessaan, että tämä kohta on jäljentäjän tekstiä ja tieteellisessä mielessä siten kyseenalaista. Voiko siis luottaa ei-vl-wannabe-"tutkijoihin", jotka luonnollisesti tekevät kaikkensa, jotta vl-usko saataisiin "mitätöityä"? (Anteeksi hienoinen sarkasmi, mutta... I did not start the fire.)
"koska sekä Raattamaa että Laestadius eivät koskaan saaneet henkilökohtaista synninpäästön julistusta"
Rohkea väite, jota voisi kyseenalaistaa ainakin kahdella tavalla:
1) Voitko sanoa täysin varmasti, että "eivät koskaan saaneet", jos sitä, niinkuin väität, ei ole missään sillä tavalla ylös kirjoitettu? Siis pitääkö kaikesta olla "mustaa valkoisella" ennen kuin sitä voi pitää totena?
2) Miten "henkilökohtainen synninpäästö" määritellään? Minusta synninpäästö on aina henkilökohtainen, vaikka sen uskoisi ns. "yleisestä saarnasta", sillä uskokin on aina henkilökohtainen. Edelleen, synninpäästöön ei tarvita mitään tiettyä sanamuotoa, vaan Pyhän Hengen läsnäoloa ja halua uskoa evankeliumi.
...Niihin seikkoihin, joista tutkijoilla on yhteisymmärrys:) Tällaisiin asioihinhan kuuluu mm. se, että ihmisen suorittama synninpäästö oli Raattamaan "keksintö".
"Yksimielisiä ollaan, että se oli ennen kaikkea Juhani Raattamaan sielunhoidollinen ratkaisu, jonka hyväksymisessä Laestadius ensin empi, mutta joka sitten erityisesti Lutherin Kirkkopostillan nojalla rohjettiin ottaa laajempaan käyttöön."
Itse luottaisin suomen teologisen instituutin tekemiin tutkimuksiin useammista lähteistä. Yhtenähän siellä on myös Seppo Lohen tutkimukset, joihin en ole niin paljon tutustunut että voisin antaa niistä arvioitani. Mainitsinpahan vaan mitä muualla hänestä mainittiin.
On mielestäni selvää että itse jotain aatesuuntaa edustavat eivät ole kunnolleen jäävejä tutkimaan oman aatteensa syntyhistoriaa. Luonnollisesti korostetaan sitä mikä tukee omia käsityksiä. Puolueeton tutkija puolestaan suhtautuu lähdeaineistoon neutraalisti. Ketkähän mielestäsi ovat "ei-vl-wannabe-"tutkijoita""?
Samaisesta Suomen teologisen instituutin luennosta voimme lukea myös Laestadiuksen ja Marian kohtaamisen:
"Maria meni puhuttelemaan Laestadiusta ja kertoi, miten hän oli etsinyt ja löytänyt Jumalan. Hänen kokemuksensa "teki niin suuren vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni: minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua". Hän koki, että hän on sovitettu."
Mikään lähdeaineisto ei kerro että Maria olisi suorittanut minkäänlaista synninpäästöä, jonka vl-tutkijat haluavat luonnollisesti tapaamisessa nähdä. Oleellisinta niin Laestadiuksen kuin Raattamaankin kohdalla oli nimenomaan KOKEMUS siitä että nyt oli sovitus saavutettu ja tähän kokemukseen ei liittynyt se että olisi saanut synninpäästön julistuksen kohdalleen toisen puheesta.
Ei, vaan Laestadius käsitti että Pyhä henki ilmoittaa ihmiselle kun hän on armon tilassa ja näin hän lohdutti tunnonhädässä olevia ihmisiä Lapin Marian tapaamisen jälkeen. Päätelköön jokainen itse, miten vl-liike suhtautuisi moiseen julistukseen nykyisin:
"Hän kuvaili heille Kristuksen kärsimyksiä Getsemanessa ja Golgatalla, jossa näkyi Jumalan viha syntiä kohtaan ja toisaalta rakkaus syntiseen.
--> Jäätiin odottamaan Jumalan omaa työtä. Ne armon sanan muruset, joita Laestadius jakoi, saivat aikaan, että jotkin heränneet alkoivat nähdä "armonmerkkejä", eräänlaisia näkyjä, joissa Kristus saattoi näyttää haavojaan tms. Moni koki, että hänet on armoitettu. Näin ei kuitenkaan tapahtunut kaikille, vaan moni jäi ahdistuneeseen tilaan. Tämä ahdinko vaikutti sen, että Laestadius alkoi vähitellen yhä rohkeammin ja suorasanaisemmin rohkaista heitä turvautumaan Kristuksen ansioon."
Ja luotettavana pitämäni lähde:
http://www.teolinst.fi/luennot/sl000216.html
...Mutta jota ei ilmeisesti haluta hyväksyä;)
>>
1) Voitko sanoa täysin varmasti, että "eivät koskaan saaneet", jos sitä, niinkuin väität, ei ole missään sillä tavalla ylös kirjoitettu? Siis pitääkö kaikesta olla "mustaa valkoisella" ennen kuin sitä voi pitää totena?
>>
Raattamaan täytyi tutkia Lutherin postilloita etsiäkseen miten voisi tunnonhädässä olevia ihmisiä lohduttaa ja sieltä hän kertoi löytäneensä ratkaisun, jonka esitteli Raattamaalle. Yhdessä nämä pohdiskelivat pitkään voiko niin tehdä vai ei. Täytyisikö niin tehdä, jos olisi itse kokenut saaneensa syntinsä anteeksi toiselta ihmiseltä?
>>
2) Miten "henkilökohtainen synninpäästö" määritellään? Minusta synninpäästö on aina henkilökohtainen, vaikka sen uskoisi ns. "yleisestä saarnasta", sillä uskokin on aina henkilökohtainen. Edelleen, synninpäästöön ei tarvita mitään tiettyä sanamuotoa, vaan Pyhän Hengen läsnäoloa ja halua uskoa evankeliumi.
>>
Miten vl-oppi määrittelee "henkilökohtaisen synninpäästön"? Eikö se ole sitä että jo uskomassa oleva saarnaa katuvan syntien olevan anteeksi? Jos tuota laajennetaan niin, ettei tarvitse julistaa syntejä anteeksi, niin samallahan hyväksytään se että ihminen voi tulla uskoon missä joukossa tahansa kuunneltuaan julistusta joka kertoo Jeesuksesta ja hyväksytään myös se että nämä julistajat ovat itse saaneet syntinsä anteeksi kuultuaan julistusta vaikkeivat ymmärtäisikään että he siinä saivat syntinsä anteeksi...
Jos puolestaan oikea usko rajataan siihen että ymmärtää saavansa synnit anteeksi toisen saarnan välityksellä, niin tämä opetus sulkee Laestadiuksen ja Raattamaan "oikean uskon" ulkopuolelle...
>>
Raattamaan täytyi tutkia Lutherin postilloita etsiäkseen miten voisi tunnonhädässä olevia ihmisiä lohduttaa ja sieltä hän kertoi löytäneensä ratkaisun, jonka esitteli Raattamaalle.
>>
Siis Raattamaa esitteli teorian synninpäästöstä Laestadiukselle, eikä tietenkään itselleen;D Nyt täytyy mennä nukkumaan, kun tulee moisia "hahmotushäröjä" kirjoitukseen;)
Seppo Lohi: avainten valta lestadiolaisesa liikkeessä. Teologinen aikakauskirja 1/2003, 40-58.
alkaa sataa vl-valheita.
Perin tuttu kuvio tällä palstalla. Jos joku kirjoittaa Raamatun totuuksia tai muita totuuksia, jotka ovat kiusallisia vanhoillislestadiolaisille, niin totuusviestin perään kertyy suuri määrä vl-valheviestejä.
terävää analyyttisyyttäsi. Olet melkoinen mies kun totuuden ja valheen noinkin oivallisesti määrittelet. Lienee pelkkä sattuma, että itse satut edustamaan juuri sitä valkeutta? Onnittele kuitenkin itseäsi!
mikään yli-ihminen, että tunnistaa vanhoillislestadiolaisten hengellisiä asioita koskevan valehtelun. Tarvitaan vain kohtalainen Raamatun tuntemus.
Täälläkin huomaa, että mitä vähäisempi järki kirjoittajalle näyttää siunaantuneen, sitä "kirkkaammin" hän näkee oman viisautensa ja vanhoillislestadiolaisten tyhmyyden.
Eli tyhmyys valaisee parhaiten tämän asian :-) Niinkuin toki monta muutakin asiaa! Tyhmälle maailma on yksinkertainen ja selkeä, niin kuin hän itsekin.
Joka ottaa todesta vl-herätysliikkeen virallisen "vain me" opin, joka oppi ohjaa maailman uskovaisista pelkästään vanhoillislestadiolaiset taivaaseen ja kaikki muut uskovaiset helvettiin, niin tällaisen henkilön ÄO on suunnilleen sama kuin kengännumero.
Yksilöittäin on pientä vaihtelua siten, että joillakin on ÄO pienempi kuin kengännumero ja joillakin "vain me" oppiin uskovilla huippuyksilöillä saattaa ÄO olla hieman korkeampi kuin kengännumero.
Ei paljon.
Tunnen ei-vl-puolelta monta älykästä kirjoittajaa. Ei he muuten maistereita tai tohtoreita olisi! Tarkoitan myös itseäni, jos älyn mittarina on opiskelusaavutukset.
Mutta älykkyys ei välttämättä ole viisautta. Se on totta täälläkin. Sitä puuttuu - minultakin.
Tuolla kommentillasi osoitat kyllä oman viisautesi! Maailmasi taitaa olla melko mustavalkoinen?
Provoilut antavat keskustelulle lisäpuhtia. Siihenhän varmaan pyritkin äsken?
Ei se nyt kovin ihme ole, jos sanot ettei se ole omaa tulkintaasi, koska olet Raamatustakin löytänyt monta Kristusta eli evankeliumia, miten ihminen vanhurskautetaan.
Vielä yksi kysymys: oletko löytänyt "tutkimustuloksia" siitä, miksi Raattamaa saarnasi toisenlaista evankeliumia muille, kuin miten hän itse oli sinun päättelysi mukaan saanut vanhurskauden?
Niin sanoo, Pyhän Hengen kautta. Maria --> Lestadius, Lestadius --> Raattamaa. Sanamuoto ei ole pääasia, Raamatusta voimme löytää monenlaisia sanamuotoja, jossa uskovainen ihminen julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta toiselle ihmiselle. Sama usko ei saarnaa monenlaista evankeliumia, vaikka sanat eivät olekaan samassa järjestyksessä tai prikulleen samoja.
16. Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta. (Room 1) Mm. tässä yksi evankeliumin sanamuoto, Paavalilta.
>>
olet Raamatustakin löytänyt monta Kristusta eli evankeliumia, miten ihminen vanhurskautetaan.
>>
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi. Olen aina todennut että on vain yksi välimies ihmisen ja Jumalan välissä, kuten sanassakin todetaan. On siis vain yksi kristus, eikä Hän tarvitse apukristuksia niin vanhoillisista kuin muistakaan.
Ihminen vanhurskautetaan Raamatussa vain yhdellä tapaa; Uskon kautta. Kun ehtoollinen otetaan uskolla vastaan, niin siinä on anteeksiantamus koska se symboloi sitä. Kun Raamatun teksti otetaan uskolla vastaan, niin siinä on anteeksiantamuksen lupaus, joka on voimassa yksinkertaisesti uskon kautta. Kun toinen ihminen kirkastaa Kristusta, niin siinä on anteeksiantamus kun toinen ihminen ottaa sen uskolla vastaan. On siis vain yksi ja sama evankeliumi, joka ilmenee useammassa muodossa. Miksi pitää yrittää rajoittaa Jumalan tapoja kirkastaa ihmiselle elävä usko? Miksi pitäisi alistaa uskon saavuttaminen yhden dogmin alle, jollaista ei Raamatussa opeteta?
>>
Vielä yksi kysymys: oletko löytänyt "tutkimustuloksia" siitä, miksi Raattamaa saarnasi toisenlaista evankeliumia muille, kuin miten hän itse oli sinun päättelysi mukaan saanut vanhurskauden?
>>
Raattamaan ja Laestadiuksen saamat armomerkit eivät ilmestyneet kaikille ja Raattamaa koki että jotain tarttis tehdä synninhädässä vaikeroiville ihmisille. Laestadius oli vain opettanut että "Kyllä Pyhä henki vie loppuun sen työn mitä se oli ihmisten sydämissä aloittanutkin". Raattamaalle tämä ei tuntunut riittävän ja kirjoituksista hän oivalsi että ihminen voi myös julistaa suoraa Jeesuksen armoa katuville syntisille. Kyseessä oli siis työkalun löytäminen, jolla voidaan tarvittaessa auttaa ihmisiä pääsemään synneistään rauhaan.
>>
Niin sanoo, Pyhän Hengen kautta. Maria --> Lestadius, Lestadius --> Raattamaa. Sanamuoto ei ole pääasia, Raamatusta voimme löytää monenlaisia sanamuotoja, jossa uskovainen ihminen julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta toiselle ihmiselle. Sama usko ei saarnaa monenlaista evankeliumia, vaikka sanat eivät olekaan samassa järjestyksessä tai prikulleen samoja
>>
Oleellista Laestadiuksen ja Raattamaan uskossa ei ollut Pyhän hengen saaminen toisen uskovaisen kautta, vaan Pyhän hengen suora toimiminen ihmisen sydämessä armomerkkien kautta. Myöhemmin tähän hyväksyttiin LISÄKSI se että katuvalle voidaan julistaa myös suoraan syntien anteeksianto, eikä välttämättä tarvitse jäädä odottelemaan armomerkkejä. Päättele itse onko se monenlaista evankeliumia että ensin odottelee armomerkkejä taivaasta ja sitten hyväksyy myös synninpäästön julistuksen, ellei armomerkkejä kaille katuvaisille ja synninhätäisille saapunutkaan?
Jos Laestadius olisi kokenut saaneensa Marian julistuksesta evankeliumin itselleen, niin ei hän luonnollisesti olisi sen mahdollisuutta vuosia myöhemmin ensin kieltänyt ja sittemmin nihkeästi hyväksynyt kun Raattamaa moista mahdollisuutta ehdotti.
>>
Muistan vielä ne ajat, jolloin minulle itselleni on aivan turha yrittää vääntää rautakangesta tosiasioita. Minä olin kuuliainen vl-seurakunnalle ja vain siellä oli totuus! Pelotti, kun joku esitti sellaisia faktoja, jotka jotenkin jyrsivät omia vl- uskonrakenteita.
>>
Lahkosta pois vaeltaminen on raskasta. Kun huomaa seisseensä valheellisen pohjan päällä, niin sitä ei millään haluaisi uskoa todeksi ja suuttumus on pelon toinen puoli. Ristiriita nakertaa ihmistä sisältä kun vuosia iskostetut fraasit ja "totuudet" ovat lujassa, mutta kuitenkin järjellä ja tunteella tietää syvällä sisimmässään etteivät ne ole totta.
Prosessissa menee helposti vuosia että pääsee epäilyksistä ja huomaa ettei seuroissa sekä yleisessä kielenkäytössä fraasein syvälle iskostettu "totuus" totta olekaan. Järjellä asian voi ymmärtää jo paljon aiemmin, mutta ihminen on kokonaisvaltainen olento.
Oma lukunsa on tietysti ne, jotka vain sulkevat silmänsä ja korvansa kun eivät halua edes totuutta kuulla koska se veisi valheena olevan pohjan pois. Heistä tulee mieleen Raamatun vertaus kolmesta palvelijasta, joille uskottiin rahaa huostaan ja nimenomaan se palvelija, joka kätki lanttinsa maahan...
>>
Ei ole pakko olla siellä, missä ei jaksa olla. Ainoa toive on tietysti, että kullakin olisi voimaa rehellisyyteen, vaikka se tekeekin joskus kipeää. Jokaiselle.
>>
Nimenomaan noin:) Jotenkin hämmästyttää juuri se epärehellisyys, millä surullisen usein yritetään vl-oppia tälläkin palstalla pönkittää. Jumala on totuus ja totuus on Jumala. Ei Jumalan luo voi tulla tai siellä pysyä ellei pyri rehellisyyteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014951579
Kirjoitin tuolla Sirkalle hieman itsestäni. Varmaan sen huomasitkin?
Totuus ja rehellisyys ovat tärkeitä,
ja Rakkaus ... :)
Veljeni Admata herrassa !
Kukaan ihminen ei edes admata voi tulla uskoon rukoilemalla ja asia on sillä tavalla että sekä Laestadius että Raattamaa ovat itse kuulleet kun heille on saarnattu synnit anteeksi kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä .
Nimimerkki Admata !
Ihmisen olisi helppo tulla autuaaksi kun vain sanoisi : Minä olen antanut elämäni Jeesukselle ! Niinkö ? Ilman katumusta ja totista parannusta ja sydänmen sovitusta
Onnittelen Admata sinä lienet ainoa joka on iankaikkisuuden ihanalla rannalla selittelyillä
Nimittäin meidän täytyy omilla korvilla kuulla se korkea evankeljumi että sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi herran Jeesuksen viattomassa ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä . Kuinkas me Admata veli muuten sen uskoisimma . Jumala ei ole koskaan suoraan antanut kenellekään syntejä anteeksi vaan sinulla täytyy olla välimies joka Jumalan puolelta saarnaa anteeksi . Heränneellä siis heränneellä täytyy olla Jeesuksen opetuslapsi joka sen sovinto saarnan saarnaa mutta kallis oppi-isämme Luther sanoo että vaikka aasi saarnaisi . Kristitty saa uskoa vaikka kuka sen saarnaa . Näinollen tämä on vanhoillisten piirissä ymmärretty omanvanhurskauden palvelemiseksi
Eikö Lutherinkin uskoontulo ollut samantapainen. Hänelle kirkastui, että vanhurskas on elävä uskostansa??
..itse kuvannut, että Pyhä Henki avasi asian kun hän oli asian kanssa paininut. Hänelle siis kirkastui vanhurskauttaminen ja käsitti sen omalle kohdalleen ilman, että kukaan ihminen sitä hänelle julisi.
Nimimerkki samanlainen
Sen täytyy olla samanlainen kaikilla jotka autuaaksi haluavat tuleman . Se samanlainen kuin Laestadiuksella samanlainen kuin Paavalilla jne sen 7 autuuden tilan kokemuksella . Oikea kristillisyys on sydänmen sisäisessä hengellisessä elämässä jonka vaikuttaa Kristuksen sovinto armo .
Mielenkiintoisia linkkejä historiasta tuossa löytyy. Tärkeintä uskoon tulossa ei ole juuri tietty sanamuoto, vaan se, että Jumala on herättänyt synnintunnon ja sitten kirkastaa hänelle syntien sovitusarmon toisen uskovaisen kautta (Lestadius Lapin Marian, Juhani Raattamaa Lestadiuksen saarnan kautta).
Tuo Pekka Raattamaan tapaus osoittaa, kuinka hänellä oli suuri synnintunto, varmaan Raamatun lukeminen oli sen hänelle saanut aikaan. Ehkä hän sai jo tuntea esimakua taivaallisesta ilosta saadessaan näyn, ja Lestadius vielä vahvisti hänen olevan kristitty, vai miten lienee? Onko toisilla vanhoillislestadiolaisilla (jos täällä joku sellainen sattuu tätä lukemaan) tästä ajatusta?
Herra Anonyymi !
Älä nyt tuijota kuolleeseen kirjaimeen koska kirjain kuolettaa mutta henki tekee eläväksi . Ei se syntien anteeksi saamisen evankeljumi ketään hyödytä ellei USKO että Jumala taivaassa on ne anteeksi antanut . Ensin olla anteeksi annettuna taivaassa ja sitten maan päällä ja uskon voimasta mennä ystävien työ kavereiden ja kristittyjen tykö ja sanoa : Minä olen synti tehnyt taivasta ja sinua vastaan ja omatuntoni haavoittanut monella jumalattomolla elämällä saarnaa minulle anteeksi . Onko rippi isä sanonut että vain puolet tai viidenneksen saat anteeksi vastaa ??? Muista mitä rippi isä sanoi
Että usko KAIKKI synnit anteeksi herran Jeesuksen viattomassa ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä AMEN
atmata oli oikeassa.
Silloin Lestadiolaiset olivat vielä kristittyjä, Jeesuksen seuraajia, eikä minkään lahkon.
Vapaitten suuntien alhainen tuomari touhuissaan.
Missä tuomio esiintyy? Asiahan on niin, ei ollut Laestadiuksen aikaan pedofiliaa yms, mikä leima nyky Velluja.
Tuomitseehan Raamattukinopiimme maallistumisen ja sen, että Jumalan tilalla on Raha.
Jeesuksestakin on jäljellä vain - suksen nimessä jne.....
Vapaitten suuntien rahaton Jussi yrittää muistella suksiensa merkkiä.