Tuota, minä olen ihmetellyt, kun monet lesbot ovat käsitykseni mukaan kohtuullisen miesmäisiä, niin miksi nainen rakastuu johonkin joka ei ole (miehekäs) mies eikä (naisellinen) nainen vaan miesmäinen nainen. Ymmärrän, että makuja on monenlaisia eivätkä kaikki lesbot ole miesmäisiä, mutta got the point? Ja eikö lesbosuhteessa usein olekin toinen osapuoli se suhteen "mies", joka sanoo missä kaappi seisoo ja toinen se herkempi? Onko ideaa, että toinen "leikkii" miestä, kun oikeitakin miehiä on olemassa? Onhan noissa lukemissani keskustelukommenteissa lesbot kertoneet, että jotkut ovat tulleet baarissa sanomaan liian naiselliselle naiselle, että ootkohan nyt oikeessa paikassa. Ja ovatko lesbot yleensä pienirintaisia?(taas korostan sanaa yleensä) En haluasi vastaukseksi viestejä, joissa sanotaan, että meidän suhteessa ei ainakaan ole noin, vaan olen kiinnostunut tietämään, onko kyse pelkistä uskomuksista. Joten kiitos etukäteen kommenteista.
infotkaa mua lesbot!
leidi
3753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskoisin, että heteronaiset tälläytyvät mahdollisimman "naisellisiksi" (
johan oli Leidillä mietteitä! =) Hyvä niin ja sen verran pakko tarkentaa ainakin omalta kohdaltani, että rakastuessani ihmiseen, en koskaan hae tiettyä muottia tietoisesti.
Käsityksesi mukaan naiset eivät rakastu hevillä naiselliseen naiseen.. siinä joku nyt mietityttää? Mutta, jos lähdetään siitä pointista, että A) Rakkauteni/ ihastumiseni kohteet ovat aina erilaisia naisia.
B)Naisessa tärkeintä on luonne, iloisuus, aktiivisuus, ulospäinsuuntautuneisuus sekä terve itsetunto.
Eli kun nämä piirteet mm. osuvat kohdalleen, en tuijota naismaisuutta/ maskuliinisuutta suurennuslasin kanssa, vaan totean löytäneeni ihmisen, jonka kanssa viihdyn.
Eli mielestäni ei ole olemassa miesmäisiä naisia sen enempää kuin naismaisia miehiä. On vain ihmisiä, joissa tietyt piirteet korostuvat voimakkaammin ja juuri ne piirteet ovat niitä, jotka täydentävät heidät ihmisinä ja persoonina positiivisella tavalla. Silloin ihminen on sinut itsensä kanssa, ehyt ja elinvoimainen ja se näkyy kauas ja juuri se ulospäin näkyvä osa meissä ihmisissä on se, minkä muut huomaavat - ja ihastuvat! Jälleen kerran se paljon puhuttu hyvä itsetunto nousee sittenkin etusijalle.
Kaikki muut piirteet ja ominaisuudet saadaan sitten jälkijunassa lahjaksi ja voihan tietysti olla, että paluupostissa tulee jokunen ominaisuus laitettua takaisinkin, mutta se onkin jo toinen juttu....
Muistutan vielä, että tämä oli luonnollisesti oma henk.koht. näkemykseni aiheesta ja kukas täällä nyt toisen puolesta kirjoittelisikaan.. =)
Vaikea arvioida onko lesboissa enemmän maskuliinisia naisia kuin heteroissa. Kenties enemmän naisia, jotka kokevat itsensä vapaiksi ilmaisemaan niin feminiinisiä kuin maskuliinisiakin piirteitään.
Itse olen naisellinen nainen ja rakastamani naiset ovat niinikään olleet hyvin naisellisia. Siinä mielessä kai voisin tunnustaa, että itselläni on tietty lajityyppi, johon yleensä rakastun. Tämän lajityypin naiset ovat hyvin vahvoja ja naisellisia. En jostain syystä vain yleensä viehäty eroottisessa mielessä naisista, jotka näyttävät silmiini maskuliinisilta. Tai ainakaan niin ei ole toistaiseksi käynyt.
Olen löytänyt lesbouteni vasta yritettyäni elää vuosia heteroelämää. Täytyy sanoa, että en ikinä ole tuntenut itseäni niin naiselliseksi kuin toisen naisen kanssa. Kun olin ensimmäistä kertaa seurustellut naisen kanssa, minusta tuntui kuin olisin vasta todella oikein puhjennut kukkaan. Kuulostaa kliseiseltä ja niin kai suurin osa suurista tunteista aina vääjäämättä kuulostaakin.
Tunnistan itsessäni niin "maskuliinisia" kuin "feminiinisiä" piirteitä, mikäli niitä halutaan näillä nimillä kutsua. Samoin tunnistan ystävissäni seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Parhaissa suhteissani olen voinut toteuttaa kaikkia vivahteitani.