olen joutunut väkivallan (seksuaalisen ja sen jälkeen tekijöiden henkisen) uhriksi joskus vuosia sitten. nyt noin vuosi sitten tapasin erään miehen, joka alkoi hyvin pian puhua, kuinka on haaveillut ja etsinyt naista itselleen, jonka kanssa voisi saada yhteisen tulevaisuuden. että minä olisin sellainen.
se vaan, että mies valehteli minulle vähän kaikenlaista, ja sitten näki vaivaa oikein todella todistaakseen ettei olisi valehdellut.
olin puhunut siitä hänelle, että minun on vaikeaa luottaa kehenkään.
sain tajuta, että minusta oli puhuttu kavereiden kesken, luultavasti sänkyasioita myöten. suhde loppui vähitellen, mutta nyt hän otti taas yhteyttä, niinkuin oli soitellut ja tekstaillut vähän väliä erossa ollessaammekin.
minun on vaikeaa luottaa, vaikeaa rentoutua, vaikeaa ottaa vastaan toiselta. ja nyt ne miesystävän kaverit "ovat" siellä sängyssä, en osaa sulkea mielestäni ajatuksia, joissa minusta puhutaan kavereille kaikki. niinkuin silloin, kun eräs näistä kavereista laukoi minulle vitsiä lahnoista: "siis nehän on kaloja".
en pysty kysymäänkään, sillä pelkäisin kuitenkin, että minulle valehdeltaisi taas, mutta jos totuus on se että minut on "levitetty" niiden kavereittenkin eteen, en kestäisi sitä. en sitten tiedä, vaikuttaako tämä selvältä tapaukselta. vai johtuuko kaikki aiemmasta kokemuksestani, kun menetin luottamukseni ja uskon ihmisten myötätuntoon.
se vaan, että mies valehteli minulle vähän kaikenlaista, ja sitten näki vaivaa oikein todella todistaakseen ettei olisi valehdellut.
olin puhunut siitä hänelle, että minun on vaikeaa luottaa kehenkään.
sain tajuta, että minusta oli puhuttu kavereiden kesken, luultavasti sänkyasioita myöten. suhde loppui vähitellen, mutta nyt hän otti taas yhteyttä, niinkuin oli soitellut ja tekstaillut vähän väliä erossa ollessaammekin.
minun on vaikeaa luottaa, vaikeaa rentoutua, vaikeaa ottaa vastaan toiselta. ja nyt ne miesystävän kaverit "ovat" siellä sängyssä, en osaa sulkea mielestäni ajatuksia, joissa minusta puhutaan kavereille kaikki. niinkuin silloin, kun eräs näistä kavereista laukoi minulle vitsiä lahnoista: "siis nehän on kaloja".
en pysty kysymäänkään, sillä pelkäisin kuitenkin, että minulle valehdeltaisi taas, mutta jos totuus on se että minut on "levitetty" niiden kavereittenkin eteen, en kestäisi sitä. en sitten tiedä, vaikuttaako tämä selvältä tapaukselta. vai johtuuko kaikki aiemmasta kokemuksestani, kun menetin luottamukseni ja uskon ihmisten myötätuntoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anteeksianto on paras.
Jos on huono itsetunto, voi usein miettiä monia asioita ristiin rastiin ja saa henkisiä traumoja.
Miehille, jotka alkaa puhua "lahnoista" voi sanoa
että sun prinssinakkiisi en koske. Miehet tykkää
rennosta puhetavasta ja tytöistä, jotka "pistää
luun kurkkuun" jätkille.
sanotaanko näin,että tietyntyyliset miehet tykkää tuollaisesta puhetavasta.
Osa miehistä kaikkoaa varmasti,jos tuollaista kieltä käyttää...
Jos mies puhuu lahnoista lakanoissa, niin sille voi hyvin puhua prinssinakeista. Tietysti jos tomimetsäketo-tyyppi sattuu vastaan, niin sitä on
nuoltava vaikka pylly, että saisi sen koukkuun.
Muuten olen sitä mieltä että tomimetsäketo on joutava köyhän miehen lotti. Turhin julkkis Suomessa.
hah! Taas yksi persluitaan myöten kateeellinen hikihattu-duunari, joka ei tiedä mikä on miehessä komeaa ja mitä nainen oikeasti haluaa.
Terveisiä krouviin!
kait pitää katsoa ja rauhoittua. tai sitten vaan tulee hetki, jolloin tietää, ettei voi olla toisen kanssa. on niin vaikeaa antaa anteeksi, mutta ehkä en mieti sitä koko ajan. kiitos kun lohdutitte.
kun / jos miehet puhuvat tyttöystävistään, miltä se tuntuu? sattuuko kehenkään niin mielettömästi, kuin minuun? enkä olisi silloin ikinä uskonut sellaista.