Eräs mies jätti minut reilu vuosi sitten n vuoden suhteen jälkeen. Jäi paljon selvittämättömiä asioita. Aluksi en hyväksynyt eroa, tunsin pahaa oloa, koska minä olin se joka sanoin ne sanat jotka laittoivat suhteellemme pisteen. Halusin hänen kanssaan puhua saadakseni lievitettyä tuskaani, hän ei halunnut... Joka kerta kun yritin hänet saada keskustelemaan kanssani hän loukkasi enemmän ja enemmän. Ja yritinkin todella usein, koska halusin eroon tuosta pahasta olosta.
Kaikki jatkui ja jatkui, aloin itkemään itseni uneen. Kavereille puhuminen ei auttanut, koska heillä ei ollut mitään käsitystä kaikesta siitä mitä kaikkea suhteessamme tapahtui.
Välillä tunsin vihaa häntä kohtaan, välillä välittämistä. Nuo vihan tunteet tulivat niistä hänen teoistaan ja sanoistaan jotka laittoivat alulle meidän suhteen alamäen.
Puoli vuotta lopullisen eron jälkeen, päädyimme baarista samaan sänkyyn. Mutta seuraavasta aamusta lähtien suhteemme olivat yhtä viileät kuin aiemmin. Hän sanojensa mukaan vihasi minua, sitähän hän oli hokenut jo pitkän tovin. Samoin sitä että minun pitäisi jättää hänet rauhaan. Ainut syy "roikkumiseeni" oli se että halusin häneen purkaa sitä pahaa oloa jota tunsin häntä kohtaan.
Kaikki oli ennallaan välillämme, pian huomasin että jopa töissä en saanut rauhaa hänestä. Joka päivä enemmän ja enemmän mietin häntä, aloin menettää yöunetkin.
Muutamaan kuukauteen en ole tuntenut kuin vihaa häntä kohtaan, vihaa niitä tekoja kohtaan joita hän teki ja joilla minua satutti. Pelkään että tilanne luiskahtaa pian käsistä. Siksi yritän hänelle yhä ja yhä kertoa tunteistani.Tuo tilanne alkoi tukehduttaa minut täysin. Nyt pelkään mennä sänkyynkin iltaisin, koska tiedän että tuo paha olo valtaa minut enkä saa nukutuksi. En uskalla alkaa pidempiin suhteisiin koska pelkään että muutkin tekevät niinkuin hän. Eikä kyse ole siitä että pelkään jätetyksi tulemista vaan siitä miten hän jätti ja satutti. Tiedän etteivät kaikki ole tuollaisia. Mutta pelkään uhrata kenellekään vuotta ja antaa kaikkeni...
Asiaa ja oloani pahentaa se että hän on koko tämän vuoden antanut kaikkien käsittää kuinka roikun hänessä... eikä vain että roikun vaan että olisin umpilääpälläni, epätoivoinen ja kinuan häntä vain suhteeseen.
Olen yrittänyt hänelle sanoa että minusta tuntuu pahalta häiritä häntä ja tunnen itseni kauhean ahdistuneeksi kun vaivaan häntä niin että hänen nykyinen suhteensakin (ollu 4kk) kärsii. Olen yrittänyt mahdollisimman varovasti, häntä loukkaamatta, häntä ahdistelematta kertoa tuosta vihasta (huom,hän itse sanojensa mukaan tuntee samoin) ja jota häntä kohtaan tunnen. Ja niistä ajatuksia joita aina huomaamattani synnytän mielessäni, ennen nukkumaan menoa... Mutta hänellä on vain se yksi mielipide: "jätä rauhaan". Eilen kysyin häneltä mielipidettä siitä mitä pitäisi tehdä, koska tämä kaikki ei ole enää normaalia... hänen mielestään pitäisi mennä ammattiauttajalle. Noin hän luulee saavansa kiertää koko asian ja oman osuutensa.
Olen itsekin miettinyt että tarvitsenko jo ulkopuolisen apua, siis ammattilaisen... mutta mielipiteeni on se että meidän molempien pitäisi mennä auttajalle, siis yhdessä tämän asian takia. Ellemme saa kaksin selvitettyä... ja en voi tietää saammeko. En olisi tässä tilanteessa jos hän olisi vähän tullut vastaan ja olisimme saaneet keskustella sillon jo alussa.
Sanokaa mielipiteitä...
... ja todellakin, tiedän että helpointa olisi vain unohtaa tuo mies ja jatkaa elämää, mutten pysty, en todellakaan pysty. Välillä elämä on normaalia, mutta nuo tunteet tulevat esille aina uudestaan, enkä voi mitään... vasta kiukkuni purettua ja olon laannuttua tajuan hänen taas olleen mielessäni.
...ja 2kk sitten muutin uudelle paikkakunnalle, kauaks pois kotikaupungista. Edes tämä uusi ympäristö ja uudet ihmiset eivät ole saaneet minua unohtamaan. Enkä muutenkaan ole häntä nähnyt yli 3kk aikaan.
Kaikki jatkui ja jatkui, aloin itkemään itseni uneen. Kavereille puhuminen ei auttanut, koska heillä ei ollut mitään käsitystä kaikesta siitä mitä kaikkea suhteessamme tapahtui.
Välillä tunsin vihaa häntä kohtaan, välillä välittämistä. Nuo vihan tunteet tulivat niistä hänen teoistaan ja sanoistaan jotka laittoivat alulle meidän suhteen alamäen.
Puoli vuotta lopullisen eron jälkeen, päädyimme baarista samaan sänkyyn. Mutta seuraavasta aamusta lähtien suhteemme olivat yhtä viileät kuin aiemmin. Hän sanojensa mukaan vihasi minua, sitähän hän oli hokenut jo pitkän tovin. Samoin sitä että minun pitäisi jättää hänet rauhaan. Ainut syy "roikkumiseeni" oli se että halusin häneen purkaa sitä pahaa oloa jota tunsin häntä kohtaan.
Kaikki oli ennallaan välillämme, pian huomasin että jopa töissä en saanut rauhaa hänestä. Joka päivä enemmän ja enemmän mietin häntä, aloin menettää yöunetkin.
Muutamaan kuukauteen en ole tuntenut kuin vihaa häntä kohtaan, vihaa niitä tekoja kohtaan joita hän teki ja joilla minua satutti. Pelkään että tilanne luiskahtaa pian käsistä. Siksi yritän hänelle yhä ja yhä kertoa tunteistani.Tuo tilanne alkoi tukehduttaa minut täysin. Nyt pelkään mennä sänkyynkin iltaisin, koska tiedän että tuo paha olo valtaa minut enkä saa nukutuksi. En uskalla alkaa pidempiin suhteisiin koska pelkään että muutkin tekevät niinkuin hän. Eikä kyse ole siitä että pelkään jätetyksi tulemista vaan siitä miten hän jätti ja satutti. Tiedän etteivät kaikki ole tuollaisia. Mutta pelkään uhrata kenellekään vuotta ja antaa kaikkeni...
Asiaa ja oloani pahentaa se että hän on koko tämän vuoden antanut kaikkien käsittää kuinka roikun hänessä... eikä vain että roikun vaan että olisin umpilääpälläni, epätoivoinen ja kinuan häntä vain suhteeseen.
Olen yrittänyt hänelle sanoa että minusta tuntuu pahalta häiritä häntä ja tunnen itseni kauhean ahdistuneeksi kun vaivaan häntä niin että hänen nykyinen suhteensakin (ollu 4kk) kärsii. Olen yrittänyt mahdollisimman varovasti, häntä loukkaamatta, häntä ahdistelematta kertoa tuosta vihasta (huom,hän itse sanojensa mukaan tuntee samoin) ja jota häntä kohtaan tunnen. Ja niistä ajatuksia joita aina huomaamattani synnytän mielessäni, ennen nukkumaan menoa... Mutta hänellä on vain se yksi mielipide: "jätä rauhaan". Eilen kysyin häneltä mielipidettä siitä mitä pitäisi tehdä, koska tämä kaikki ei ole enää normaalia... hänen mielestään pitäisi mennä ammattiauttajalle. Noin hän luulee saavansa kiertää koko asian ja oman osuutensa.
Olen itsekin miettinyt että tarvitsenko jo ulkopuolisen apua, siis ammattilaisen... mutta mielipiteeni on se että meidän molempien pitäisi mennä auttajalle, siis yhdessä tämän asian takia. Ellemme saa kaksin selvitettyä... ja en voi tietää saammeko. En olisi tässä tilanteessa jos hän olisi vähän tullut vastaan ja olisimme saaneet keskustella sillon jo alussa.
Sanokaa mielipiteitä...
... ja todellakin, tiedän että helpointa olisi vain unohtaa tuo mies ja jatkaa elämää, mutten pysty, en todellakaan pysty. Välillä elämä on normaalia, mutta nuo tunteet tulevat esille aina uudestaan, enkä voi mitään... vasta kiukkuni purettua ja olon laannuttua tajuan hänen taas olleen mielessäni.
...ja 2kk sitten muutin uudelle paikkakunnalle, kauaks pois kotikaupungista. Edes tämä uusi ympäristö ja uudet ihmiset eivät ole saaneet minua unohtamaan. Enkä muutenkaan ole häntä nähnyt yli 3kk aikaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
5kk sitten päädyimme uudelleen sänkyyn baarista. Hän on kohdellut minua kuin halpaa huoraa, lattia mattoa johon saa pyyhkiä paskaset jalat.
Yleisesti ottaen en tiedä onko hän tyhmä vai mikä on... Ensin hän itse loukkaa ja satuttaa ja sitten valittaa kun änisen ja kitisen koko ajan, ja roikun hänessä... En roikkuisi hänessä, kunnioittasin hänen tahtoaan, mutten pysty, koska hän on se jolle minun täytyy purkaa kaikki tunteet. Ne tunteet jotka johtuvat hänen teoistaan ja sanoistaan! Suhteen aikaan en koskaan ollut itsekäs, aina tein niin että hänen olisi hyvä olla... nyt on pakko olla kerrankin itsekäs, muuten tukehdun kuoliaaksi.
Nyt sinä olet kehitellyt itsellesi riipuvuuden tuohon suhteeseen.
Jätä toinen rauhaan ja jatka omaa eläämääsi eteenpäin äläkä takerru menneeseen ja tee itsestäsi narria.
Ollutta, mikä ollutta ja mennyttä, mikä mennyttä.
Ei hänen ole mikään pakko olla kanssasi missään tekemisissä, hölmö on kyllä hän on itsekkin, kun baari-illan jälkeen lähtee yhdessä.
Minäkö olen kehitellyt jotain jos olin hänelle vain lelu? Meni vuosi hyvin, mutta sitten hän alkoi hyväksi käyttämään (jollain tapaa) ja leikkimään... se oli hänen tapansa päästä minusta eroon. Hänen kaverinsa eivät pitäneet minusta, jouduin olemaan hänen seurassaan kauhean varuillani aina etten tekisi hänestä pelleä siksi että hän oli kanssani. Tuo kaikki johti vuosi sitten "niihin sanoihin" jotka antoivat pisteen...
En ole pystynyt tuota kokemaani koskaan käsittelemään... se on johtanut minut tähän tilanteeseen. Ja nuo yhdenillan jutut tämän vuoden aikaan antoivat lisää potkua mielialani alamäkeen!
Jos tuntuu, ettet saa asioita selvitettyä omin voiminesi, voisit tosiaan kysyä neuvoa ulkopuoliselta. Ei ole mitään syytä sekoittaa tätä ihmistä siihen. Kyse ei nyt ole hänestä, vaan sinusta.
Sehän tässä onkin kun keinot on lopussa irti pääsemisen suhteen!Ainut keino jolla olen saanut mieleni edes hetken rauhaan on ollut se että olen kiukunpuuskani purkanut häneen! Ja mitä ymmärtäväisemmin hän on asian ottanut sitä pidempään olen jaksanut elää ns normaalisti ennen seuraavaa "kohtaustani".
Onko ulkopuolisen apu sitten parasta? Miten pääsen ammattilaisen apuun?
Siis jos olet yhä tekemisissä hänen kanssaan, ensimmäinen askel on ehdottomasti yhteyksien katkaiseminen. Älä tapaa häntä, älä soita. Jos näet hänet jossain, älä ole huomaavinasi.
Tietoa paikkakuntasi palveluista saat esim. googlen avulla. Eteenpäin pääsee ainakin mielenterveystoimiston kautta.
Olen kyllä! Ei se onnistu... välillä olen pidätellyt vihan tunteet sisälläni, enkä ole ottanut häneen yhteyttä. Usein mennyt yli kuukausi. Mutta ahdistus paisunut niin suureksi että on ollut pakko päästä hänelle purkamaan.
Tuntuu että hän on ainut joka voi vaikuttaa ahdistukseeni, koska hän on ainut joka tietää täysin mistä ahdistukseni johtuu!