Palstalaiset tavan takaa hersyvät ahdistuneina valittamaan, miten palstalla häiriköidään. Joidenkin mielestä jopa ammattimaisesti, joka väite saa kyllä suupielet hieman nytkähtämään ylöspäin. Kyllähän se on totta, että sielunvihollinen häiriköi siellä, missä on kristittyjä.
Uskon kuitenkin tämän palstan olevan jopa välttämätön vl-liikkeen kehityksen kannalta. Vanhoja, ummehtuneita ja vääriä käsityksiä voi tuoda täällä esiin, ja kyseenalaistaa sellaista, mikä normaalissa ihmisten välisessä keskusteluympäristössä on vaikeaa. Näen monien palstalaisten pitävän tätä hyvänä keskustelupaikkana. Nekään, jotka ovat sitä mieltä, että palstalta tulisi poistua, eivät itsekään tunnu sisimmässään olevan sitä mieltä, vaan roikkuvat palstan reunalla, välillä sisälle kurkistellen. Aivan kuin vanhempi veli, joka "kuuli tanssin ja hypyt, ja kysyi, mikä se oli."
Esitänkin ehdotuksen joka vähentää t u n t u v a s t i häiriköinnin määrää palstalla. Kaikille kysyjille ja väittäjille tulee mahdollisuuksien mukaan vastata ystävällisesti, totuudenmukaisesti, ilman salailua ja asioiden peittelyä. Mitä enemmän salailua, sitä enemmän uteliaisuutta ja kysymyksiä. Tämä ei tällä hetkellä lainkaan toteudu, vaan kysjät saavat usein saman vastauksen: "Anna meidän uskoa, niinkuin uskomme, älä tule meitä arvostelemaan." Se ei ole perusteltu vastaus, vaan lähimmäisen hylkäämisen osoitus: "Mene pois, en halua olla kanssasi missään tekemisissä." Aivan kuten pappi ja leviitta, jotka molemmat kävelivät puolikuolleen ohi. Voimmeko olla varmoja, ettei palstalla ole tällaisia puolikuolleita? Minä en olisi siitä niinkään varma.
Uskon kuitenkin tämän palstan olevan jopa välttämätön vl-liikkeen kehityksen kannalta. Vanhoja, ummehtuneita ja vääriä käsityksiä voi tuoda täällä esiin, ja kyseenalaistaa sellaista, mikä normaalissa ihmisten välisessä keskusteluympäristössä on vaikeaa. Näen monien palstalaisten pitävän tätä hyvänä keskustelupaikkana. Nekään, jotka ovat sitä mieltä, että palstalta tulisi poistua, eivät itsekään tunnu sisimmässään olevan sitä mieltä, vaan roikkuvat palstan reunalla, välillä sisälle kurkistellen. Aivan kuin vanhempi veli, joka "kuuli tanssin ja hypyt, ja kysyi, mikä se oli."
Esitänkin ehdotuksen joka vähentää t u n t u v a s t i häiriköinnin määrää palstalla. Kaikille kysyjille ja väittäjille tulee mahdollisuuksien mukaan vastata ystävällisesti, totuudenmukaisesti, ilman salailua ja asioiden peittelyä. Mitä enemmän salailua, sitä enemmän uteliaisuutta ja kysymyksiä. Tämä ei tällä hetkellä lainkaan toteudu, vaan kysjät saavat usein saman vastauksen: "Anna meidän uskoa, niinkuin uskomme, älä tule meitä arvostelemaan." Se ei ole perusteltu vastaus, vaan lähimmäisen hylkäämisen osoitus: "Mene pois, en halua olla kanssasi missään tekemisissä." Aivan kuten pappi ja leviitta, jotka molemmat kävelivät puolikuolleen ohi. Voimmeko olla varmoja, ettei palstalla ole tällaisia puolikuolleita? Minä en olisi siitä niinkään varma.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Tämä ei tällä hetkellä lainkaan toteudu, vaan kysjät saavat usein saman vastauksen: "Anna meidän uskoa, niinkuin uskomme, älä tule meitä arvostelemaan.""
Minun nähdäkseni tuollainen vastaus tulee yleensä sellaisiin kysymyksiin ja kannanottoihin, jotka on tehty lähinnä pilkkaamismielessä, eikä arvostelulla ole minkäänlaisia asiaperusteluja. Jos haluaa asiallisia vastauksia, kannattaa yrittää tehdä myös kysymyksistä asiallisia ja perustella kantansa esimerkiksi Raamatulla. Vaikeistakin asioista voidaan keskustella asiallisesti. Parhaiten häiriköinti loppuisi varmasti siten, että jättäisi häiriköijät ja epäasialliset kommentit omaan arvoonsa. Ei kukaan jaksa kauaa kirjoitella, jos viestejä eivät muut noteeraa millään lailla.
Sehän tässä juuri onkin. Jos ei malta vastata ystävällisesti, tulee pidättäytyä vastaamasta, kuten kirjoitit. Mutta siteeraus jonka kirjoituksestani kopioit, joutaa vl-museoon. Sitä ei tarvita ollenkaan, ei täällä, eikä ihmisten kanssakäymisessä. Siitä puuttuu rakkaus, ja kuten kirjoitin, sen syvempi tarkoitus on osoittaa toiselle: "en ole halukas keskustelemaan kanssasi asiasta."
Kristityn ihmisen on minusta turha toivoa vain asiallisia avauksia, koska onhan jo Raamattuun kirjoitettu, että ihmisiä pilkataan ja vainotaan Kristuksen tähden. Sillä varjolla ei siis voi käyttäytyä toista kohtaan huonosti. Totta kai kaikkien mielestä olisi mukavaa keskustella asiallisesti ja ystävällisesti, mutta nimimerkkien takana voi olla heränneitä sieluja, ja niiden polkeminen maahan ei anna kristityistä hyvää kuvaa.
... epäystävälliseen sävyyn näsäviisaasti vastaamaan ja ärsyttämään niin että "vanhaosa" puolustautuu ja panee "vieläkin paremmaksi" heille vastusta antamaan.
...vaikka väittäisit puuta heinää. Miksi kuvittelet olevasi kaikkien muiden yläpuolella ja saatuasi itsellesi vähemmän mieluista, mutta oikeutettua kritiikkiä, unohdat kaikki nettikeskustelusäännöt? Tiukan paikan tullen sinulla on myös taipumus eksyä sivuraiteelle ja puhua asian vierestä. Sille jos muiden oikaisut sinua ärsyttävät, ei voi mitään, mutta syy on silloin itsessäsi. Asialliseen viestiin saa asiallisen vastauksen.
..niinkuin sinne huudetaan. Näin inhimillisesti ottaen. Mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät pääse "uskossaan eteenpäin", koska he ovat loukaantuneet johonkin pykäläviidakkoon, eivätkä pääse siitä vapaaksi. Täällä ja muuallakin he sitten kyselevät, voiko tuollainen usko johtaa mihinkään, kun on niin ja niin tyhmiä sääntöjä.
Kristityn osa on ajatella asiaa pidemmälle. Tämä lähimmäinen voi olla aivan kahden vaiheilla, ikäänkuin tienristeyksessä, lähteäkö seuraamaan maailmaa vai Jeesusta. Parempaan suuntaan se kallistuisi, jos joku osoittaisi edes hiukan lähimmäisenrakkautta. Tiedän omasta kokemuksesta, että viha on välillä niin voimakas, että kaikki tuntuu olevan väärin, mutta kun vihainen ihminen saa kokea rakkautta, eivät kyyneleetkään ole kaukana, niin lähellä ne tuntee voivat toisistaan olla.
... vaikka väittäisit puuta heinää ... ?
Miksi näin väität. Mikä aloitukseni on ollut sellainen - osoita nyt kun kerran aloitit !
Kritiikki on parasta - mikä on keskustelun suola.
Ilman sitä se olisikin mautonta - kuten ruokakin.
Toivon nyt asiallista vastausta kun sitä vielä toivonkin sinulta "ei saisi kritisoida" !
Vanhoillisia pilkataan omahyväisyyden ja hengellisen ylpeyden tähden.
Mutta vanhoilliset pilkkaavat muita sen tähden, että Kristus on muut kristityt vapaiksi tehnyt ja synneistä pelastanut, vanhoillisilta lupaa kysymättä.
He kadehtivat vapaasta vaimosta syntynyttä, koska ovat itse oman vanhurskauden orjina heiltä vaadittuihin tekoihinsa sidottuja. Aamen!
Jumalaa ja muita uskovaisia kohtaan sekä muiden uskovaisten syvää halveksuntaa on vl-herätysliikkeen "vain me" oppi, jonka mukaan vanhoillislestadiolaiset ovat maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia. Kaikki muut uskovaiset menevät vl-opin mukaan helvettiin.
Tämä on äärimmäisen SAIRASTA hengellisyyttä. Oppi suoraan sielunvihollisen kämmeneltä.
... vaikka väittäisit puuta heinää ... ?
Miksi näin väität. Mikä aloitukseni on ollut sellainen - osoita nyt kun kerran aloitit !
Kritiikki on parasta - mikä on keskustelun suola.
Ilman sitä se olisikin mautonta - kuten ruokakin.
Toivon nyt asiallista vastausta kun sitä vielä toivonkin sinulta "ei saisi kritisoida" !
Vastaa - please !
Ilmeisesti olet vl, ainakin jossain aiemmin niin ilmoitit.
Minäkin olen vakuuttunut että palsta on tullut tarpeeseen. Onhan täällä monenlaisia juttuja, aivan mielisairaitakin, entä sitten? Mitä haittaa vaikka mieleltään sairaskin uskova tai vielä ilman uskoa oleva purkaa itseään. Saahan heidänkin ääni kuulua.
Vl-lestadiolaisuudessa on puuttunut suuren massan mielipiteiden ilmaisun mahdollistava paikka, nyt se on, ja se näkyy ja kuuluu.
Jotkut aina välillä tihrustavat huolensa palstan olemasssa olosta, onhan tämä kiusallista jos haluaa omaksua kiiltokuvamaisen julki -ja mielenkuvan liikkeestään, vaan kun todellisuus on monen kohdalla toisenlainen.
Esim. virallisissa julkaisuissa en monestikkaan tunnista oman ystäväpiirini kaltaisia näkemyksiä. Oman ikäiseni ystävät ovat vähän selllaisia suorapuheisia ja tekoisia "sällejä", useimmat uskovaisia tai ex-uskovaisia ja heidän kanssaan on vaivatonta keskustella ties mistä. Virallisissa ympyröissä ei samaan ilmapiiriin törmää koskaan.
Esim. seurakuntailloissa ja virallisissa julkaisuissa uskonkäsitteet pääsevät fundamentalisoitumaan juuri avoimen keskustelujen puutteen takia. Kaikki jotka käyttävät julkisia puheenvuoroja vetävät ns. normaalin syntikäsitteen yli, varmuuden vuoksi. Tämä ylivetäminen antaa oikeassa olon tunteen siitä, että nyt on kova taistelu syntiä vastaan käynnissä, ja ollaan oikealla tiellä. Lopulta kokonaisnäkemys vääristyy kuten kävi -70 luvulla. Muu yhteiskunta kaikkinensa rupeaa näyttämään sopimattomalta paikalta uskovaiselle, vaikka Jumalan sana toisin osoittaa.
"Elämme maailmassa, mutta emme maailmasta".
Minä pidän tätä palstaa tärkeänä vapaan keskustelun foorumina, jolla voi jopa pitemmällä tähtäimellä olla positiivisia vaikutuksia vl-liikkeelle.
Itse olen myös pyrkinyt keskustelemaan niin rehellisesti kuin osaan. Se ei tietenkään tarkoita että näkemykseni olisi välttämättä totuus asiasta, mutta se on kuitenkin minun näkemykseni sellaisena kuin sen itse näen. Uskon, että rehellisyydessä ja avoimuudessa piilee ainoa oikeasti merkityksellinen kanava ihmisten välillä. Roolileikit ovat eri laji, niissä ei pyritäkään aitoon kohtaamiseen.
En kuitenkaan pidä tämän palstan ainoana "rehellisyys-ongelmana" asioita kaunistelevia veeälliä ("kaunistelevakin" näkemys voi olla aito, on niitä olemassa kaunosielujakin). Vähintään yhtä paljon metsään keskustelua johtavat ne, joiden ajattelun lähtökohdaksi on luutunut vl-negatiivinen asenne ja jokainen keskustelu täytyy saada väännettyä tukemaan tätä asennetta. Leimaavat yleistykset ja epämääräiset heitot eivät myöskään ole rehellistä keskustelua.
Olen ennenkin sanonut, että minusta näissä "ääripäissä" on kysymys täsmälleen samasta ilmiöstä: Ne, jotka ovat päättäneet nähdä vl-liikkeessä pelkästään hyvää ja kaunista, vääntävät keskustelut hinnalla millä hyvänsä tukemaan tätä näkemystä. Ne taas, jotka ovat päättäneet nähdä vl-liikkeessä pelkästään rumaa ja huonoa, vääntävät samoin keskustelut tukemaan tätä näkemystä. Kummillakaan ei minun mielestäni ole varsinaiseen keskusteluun antaa mitään erityisen valaisevaa informaatiota.
Mielenkiintoisia keskustelua on sellainen, jossa oikeasti pohditaan asioita rehellisesti ja sellaisina, kuin ne itse kukin näkee. Se, että tuntee kyseessä olevaa asiaa ei ole pahitteeksi, eikä myöskään se, että osaa suhteuttaa elämän asioita suurempiin kokonaisuuksiin ja erottaa epäoleellisen oleellisesta.
Täällä on yllättävän paljon sellaisia keskustelijoita, joilla näitä avuja on. Kukin tyylillään, mutta perusasenne on tärkeä.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä, mutta haluan kuitenkin olla toiveikas sen suhteen, että jos jollakin kysymys on, hän ei ihan välinpitämätön ole. Useimmiten -väitän- on kyse loukkaantumisesta jonkun ihmisen (ei Jumalan)toimintaan, ja se kalvaa ja kalvaa, eikä päästä ihmistä vapaaksi. Otetaan yksinkertainen esimerkki: Joku vanhempi nainen huomauttaa nuorempaa naista maailmallisesta ulkomuodosta. Eikö ole niin, että tämä nuorempi nainen muistaa sen vuosikausia eteenpäin? Ja tietysti kertoo uudestaan ja uudestaan ystävilleen, mahdollisesti värittämällä, miten ilkeästi tuo vanhempi nainen sanoi. Vanhempi nainen olisi tietysti voinut valita sanansa toisin, ja vaikka kehua, miten säteilevältä nuorempi nainen näyttää, lainkaan puuttumatta siihen, millainen on hänen ulkoasunsa. Ainahan jotakin hyvää jokaisessa on, jos sen vain haluaa sanoa.
En lakkaa uskomasta siihen, että heränneitä sieluja vielä olisi. Koen kristittyjen velvollisuudeksi ottaa heitä vastaan, jotka Jumalaa kaipaavat.
Kaikkea ei aina voi kirjoittaa, mitä ajattelee. Avauksestani saattaa saada käsityksen, että minua häiritsevät jotkin kitkerät avaukset täällä palstalla. Minua ei häiritse, ja tarkoitus olikin puuttua syvemmälle juuriin, ja pohtia, kuinka syvälle ne ovat kasvaneet. Lähden siis siitä ajatuksesta, että avauksen takana on elävä sielu, joka kysyy tai kommentoi jotakin näkemäänsä tai kokemaansa.
Em tarkoita tahallaan puoltaa sellasia, jotka tahallaan tekevät väärin tai puhuvat tällä palstalla väärin. Mutta joskus on vaikea erottaa sitä asiaa, että koska on tahllainen tai tahaton.
Niitä on sellasiakin, jotka tietämättään tekevät väärin.
Esimerkkinä Stefanuksen kivittäjät.
Mutta Steranuksella oli oikea kristityn mieli kun hän rulkoili, kun hänet kivitettiin kuoliaaksi: Että Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekeät.
Olisko meillä tässäkin asiassa oppmimista uskovaisina.
Mutta sallikaamme myös ihmisten erilaisuus. Jos joku haluaa olla rehellinen, se on hänen tyyli. Jos joku on kaunosielu sekin sallittakoon yms. Sekään ei ole väärin.
Eihän täällä ole pääasia, että se oma erinomaisuus nousisi esiin. Ja oma sanoma menisi läpi hinnalla millä hyvänsä. Vai mitä?
Sillä liian rehellisellä keskustelullakin voi leikata korvat pois toisilta. Muistan, että tätä asiaa olis verrattu joskus siihen, että kun Pietari leikkas ylimmäisen papin palvelijalta korvan.
Tämä avaus oli taas niitä mielenkiintoisia. Mielenkiintoista oman menneisyytenikin kannalta, kun olen alkanut miettimään kymmenen vuoden tauon jälkeen tätä vl-liikettä.
Luin tuolta muutamia kuukausia sitten kirjoitetun kirjoituksen,jossa sanottiin näin:
"Olisiko siten lopulta kyse juuri siitä jota tutkija Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen tutkii: vieraudesta, erilaisuudesta, ja niihin liittyvää uhkan kokemuksesta, jonka synnyttämä ahdistus naamioidaan muka huoleksi toisen tunnon tilasta.
Erilaisuus ei tietenkään ole faktisesti uhka mutta sille joka sen uhkakaksi kokee, se tunne saattaa olla hyvin todellinen syvä ahdistus.
Tulee mieleen sekin että onko kyse tiedostamattomasta halusta kontrolloida toisia ihmisiä, voidakseen torjua ahdistusta ja voidakseen pryykkisesti palauttaa oman sisäisen vakauden ja turvallisuuden, maailmassa joka on lopulta aika kaoottinen ja täynnä epävarmuuksia. On aika tavallista että ihminen turvautuu ulkopuolisten kontrollointiin (vaikkapa parisuhteessa) silloin kun itseltä puuttuu oma sisäinen luja turvallisuus."
Sain tästä kirjoituksesta mielenkiintoisen näkökulman siihen "tukehtumisen" tunteeseen,joka minulla nuoruudessani oli vl-liikkeessä. Tuntui joskus ,että kellävain oli oikeus pahentua mistä vain,sehän oli vallankäyttöä!
Naamioitiin tämä huoleksi toisen tunnon tilasta.Tuntui että olen täysin sen armoilla,mitä joku nyt sattuu jostakin ajattelemaan.
Olen onnekseni huomannut ,että tämä ei taida olla enää vl-liikkeessä kaikkien hyväksymää toimintaa.
sinusta", kuuluu yleinen ajatus, jonka olen kuullut; lähimmäinen on huolissaan minun sielunautuudestani ja ilmaisee sen ääneen. Hän on vakuuttunut omasta rakkaudestaan minua kohtaan ja huolehtii sen vuoksi. Olla huolestunut, on siis jotakin hyvää minun kannaltani!?
>> ...ja niihin liittyvää uhkan kokemuksesta, jonka synnyttämä ahdistus naamioidaan muka huoleksi toisen tunnon tilasta. >>
Jostakin syystä en tätä kirjoittaessani osaa pitää tuon tapaista "huolestumista" hyvänä asiana. Yhteiskunnassamme ja globaalisti tarkasteltuna näemme tästä asiasta paljon puhuvia esimerkkejä.
Kuten kirjoittaja esittää, huolehtiminen lähimmäisen elämästä onkin itseasiassa huolestumista omasta tilasta; ihminen ei halua nähdä lähimmäisen olevan rauhassa sellaisen asian kanssa jota hän itse pitää ei-sopivana omaan elämäänsä.
On hyvä asia, kun haluaa lähimmäisilleen hyvää; siinä on vain ongelmana se että me muut olemme tottelemattomia kun emme ota vastaan sellaista mitä toiset tarjoavat ilmaiseksi hyvää hvyyttään!!?? Minkä vuoksi?
Kun teet/ajattelet/uskot kuten minä, teet hyvin?
Jos et usko/ajattele/tee kuten minä teet huonosti?
Jos haluan sinulle hyvää, teen sen; jos ajattelen sinusta hyvää, osoitan sen; jos rakastan sinua, annan sinun elää, kunnioitan sinua. (vaikka itse toimisinkin toisin)
"Jos haluan sinulle hyvää, teen sen; jos ajattelen sinusta hyvää, osoitan sen; jos rakastan sinua, annan sinun elää, kunnioitan sinua. (vaikka itse toimisinkin toisin)"
Tästä tulee mieleen ensimmäisen Korinttilaiskirjeen ajatukset rakkaudesta. Rakkaus ei etsi omaansa...
Huolestuminen lähimmäisen sieluntilasta ja puhutteleminen sen takia on lähtökohdiltaan ihan raamatullista ja oikein. Mutta se, mikä tekee tästä ilmaisusta vl-liikkeessä ongelmallisen, on jälleen vanha tuttu vahvasti hengellistetty elämäntapasäännöstö. On syntynyt tilanne, että ihan varmasti tähän "huoleen" sekoittuu monia, usein tiedostamattomiakin ulottuvuuksia.
Yksi on juuri meille kaikille ominainen tuntemattoman pelko. Asiat tuntuvat äkkiä vierailta ja se ahdistaa. Ei tunnu tutulta ja turvalliselta. Silloin voi helposti tulkita, että taidan ollakin pahentunut tuohon kanssaihmiseen kun en oikein muutakaan nimeä kurkkua kuivaavalle tunteelleni keksi.
Toisia "huoleen" minun mielestäni turhan usein sekoittuvia piirteitä ovat ihan inhimillinen kateus, vallanhalu ja oikeassaolemisen halu.
Kateus voi olla kysymyksessä esim. silloin, kun ammatinharjoittaja (esim. muusikko) on "huolissaan" kollegan positiivisesta urakehityksestä ja ilmaisee tätä huoltaan yltympäriinsä. Tai naisihminen pelkää toisen laittautuneen liiaksi ja toteaa pahentuneensa.
Vallanhalu ja oikeassaolemisen halu taas voi olla kysymyksessä esim. niissä seurakuntaillassa pidetyissä puheenvuoroissa, joissa vaaditaan kaikkia luopumaan videoistaan ja päätymään samaan absoluuttiseen kieltäymykseen kuin puheenvuoron pitäjä.
Uskon, että tällaisissakin tapauksissa "huolestunut" voi tuntea olevansa aidosti huolestunut (ja voi tietysti olla myös aidosti huolestunut) mutta luultavasti huolensa ilmaisija ei läheskään aina tunnista itsekään sitä, mikä hänen tunteensa kyseessä olevaa ilmiötä kohtaan tarkkaan ottaen on.
Minä en oikein ymmärrä mikä on johtanut siihen, että huolestumisella toisen lähes ihan mistä vaan asiasta ja kaikkinaisella kireydellä elämäntapa-asioihin liittyen on viime vuosina ja vuosikymmeninä ollut niin vankka ja suojeltu asemaa vl-liikkeessä. Ne ovat opillisesti sangen ongelmallisia asioita ja aiheuttavat aivan turhaa sekaannusta ja jännitteitä ihmisten välille ja kyllähän niitä paljon kuulee kyseenalalistettavankin. Mutta miksi niinkin moni puolustelee aivan sydämenasianaan tuollaista hengellisyyden harjoittamista?
Huolen motiivin pitäisi olla rakkaus lähimmäistä kohtaan ja aito huoli hänen sielunsa tilasta. Mutta kuinka syvällisesti useinkaan mietitään, mikä oikeasti olisi rakkauden hengessä parhaaksi lähimmäiselle ja mitä me voisimme tehdä, jotta aidosti tukisimme ja kantaisimme häntä uskossaan, olisimme "saattomiehinä" kuten kaanaankielinen ilmaisu kauniisti kuuluu.
Rakkaudesta voi lukea kauniisti kirjoitettua ja aina ajankohtaista asiaa ensimmäisestä Korinttilaiskirjeestä, 13. luvusta.
On asioita, joista voi olla huolestunut ja pitää olla huolestunut.
Sitten on toisenlaisia asioita. Kerron esimerkin:
Olen nuori tyttö, noin 13 v. Hiukan hämmentävässä iässä, murrosikä on juuri alkanut ja ruumiissani on alkanut tapahtua muutoksia. Olen alkanut kehittymään naiseksi. Rinnat kasvavat ja yhtä äkkiä näytänkin jo naiselta.
Näytän naiselta, mutta kysymys on siitä, että en ole vielä nainen. Olen vielä lapsi, ja tunnen oloni jotenkin epävarmaksi ja hämmentäväksi. Koska kehitys on tapahtunut niin äkkiä, en oikeastaa tiedosta vielä olevani nainen ja en tiedä näyttäväni naiselta. Tämä kaikki on ihan normaalia ja kuuluu asiaan.
Vanhoillislestadiolaisuudessa, jossa seksuaalisuus on jotenkin erittäin mystifioitu elämänalue, asiaan voikin tulla kummallinen käänne.
Minua tulee eräs vanhempi sukulaisnainen puhuttelemaan, koska on pahentunut niukasta pukeutumisestani. En ymmärrä, mitä hän tarkoittaa.En ymmärrä,koska en ole tiedostanut näyttäväni naiselta ja että minulla on rinnat.
Seuraavaksi alankin miettiä, että mitä pahaa minun ruumiissani on, kun joku pahentuu siitä. Te ette usko, miten pahalta minusta tuntui.
Olen usein miettinyt, että nuoret naiset saattavat usein näyttää todella hehkuvilta ja upeilta ulospäin, mutta saattavat silti olla sisältä vielä aivan lapsia. Voi olla hyvin hämmentävä kokemus joutua tällaisesta puhutteluun.
Tämä ei koske pelkästää vl-liikettä, vaan olen törmännyt tähän asiaan muuallakin yhteiskunnassa.
Vl-liikkeessä seksuaalisuus vaan on jotenkin tabun asemassa, ja asia koskettaa siksi eritavalla. Ei saisi näyttää "seksikkäältä".
Ei saisi herättää miehissä himoja.
Eli ikäänkuin nuoren tytön on otettava vastuu miesten reaktioista. Siis aikuisten miesten reaktioista.
En voi ymmärtää täälaista ajattelua. Kyllä kaikki täysijärkiset miehet tajuavat että nuori tyttö on nuori tyttö.
Näyttäkää naiset viehättäviltä ja olkaa ylpeitä siitä millaisiksi Jumala on teidät luonut, ja opettakaa se tyttärillennekin!Ja tytöntyttärillennekin!!!!!!!!!!
Mua ärsyttää muutenkin tää naista halveksuva asenne tällä palstalla, tyyliin "vl-naiset ne täällä kirjoittelee". Vähän halveksivaan sävyyn puhutaan vl-naisista, väheksytään äitien väsymystä.
Tuon minäkin olen miehenä pannut merkille, että kun nuoret naiset puhkeavat kukkaan niin garderobi ei siinä vaiheessa pysy oikein kehityksessä mukana.
Lisää rakkaudesta:
Rakkaus
2Moos.20:6
2Moos.32:31
2Moos.32:32
3Moos.19:18
3Moos.19:34
5Moos.6:5
5Moos.7:9
5Moos.10:12
5Moos.10:19
5Moos.11:1
5Moos.13:3
5Moos.30:6
Joos.22:5
Joos.23:11
Ps.18:1
Ps.31:23
Ps.37:4
Ps.45:10
Ps.45:11
Ps.63:5
Ps.63:6
Ps.69:35
Ps.69:36
Ps.73:25
Ps.73:26
Ps.91:14
Ps.97:10
Ps.116:1
Ps.133:1
Ps.133:2
Ps.133:3
Ps.145:20
Sananl.8:17
Sananl.10:12
Sananl.15:17
Sananl.17:9
Sananl.17:17
Sananl.23:26
Sananl.24:17
Sananl.24:18
Laul.l.8:6
Laul.l.8:7
Jes.56:6
Jes.56:7
Jer.2:2
Jer.2:3
Matt.5:41
Matt.5:42
Matt.10:37
Matt.10:41
Matt.10:42
Matt.19:19
Matt.25:34
Matt.25:35
Matt.25:36
Matt.25:37
Matt.25:38
Matt.25:39
Matt.25:40
Matt.27:55
Matt.27:56
Matt.27:57
Matt.27:58
Matt.27:59
Matt.27:60
Matt.27:61
Mark.9:41
Mark.12:29
Mark.12:30
Mark.12:31
Mark.12:32
Mark.12:33
Luuk.2:29
Luuk.2:30
Luuk.6:31
Luuk.6:32
Luuk.6:33
Luuk.6:34
Luuk.6:35
Luuk.7:47
Luuk.10:25
Luuk.10:26
Luuk.10:27
Luuk.10:28
Luuk.10:29
Luuk.10:30
Luuk.10:31
Luuk.10:32
Luuk.10:33
Luuk.10:34
Luuk.10:35
Luuk.10:36
Luuk.10:37
Luuk.11:42
Joh.5:42
Joh.8:42
Joh.13:14
Joh.13:15
Joh.13:34
Joh.13:35
Joh.14:15
Joh.14:21
Joh.14:23
Joh.14:28
Joh.15:9
Joh.15:12
Joh.15:13
Joh.16:27
Joh.17:26
Joh.21:17
Ap.t.20:26
Ap.t.20:27
Ap.t.20:31
Ap.t.21:13
Ap.t.26:29
Room.1:12
Room.5:5
Room.5:7
Room.8:28
Room.9:3
Room.12:9
Room.12:10
Room.12:15
Room.12:16
Room.13:8
Room.13:9
Room.13:10
Room.14:19
Room.14:21
Room.15:1
Room.15:2
Room.15:5
Room.15:7
Room.15:14
Room.15:15
Room.15:24
Room.15:32
Room.16:1
Room.16:2
Room.16:8
Room.16:19
1Kor.1:4
1Kor.4:14
1Kor.4:15
1Kor.4:16
1Kor.8:1
1Kor.8:3
1Kor.8:13
1Kor.10:24
1Kor.12:19
1Kor.12:20
1Kor.12:21
1Kor.13:1
1Kor.13:2
1Kor.13:3
1Kor.13:4
1Kor.13:5
1Kor.13:6
1Kor.13:7
1Kor.13:8
1Kor.13:9
1Kor.13:10
1Kor.13:11
1Kor.13:12
1Kor.13:13
1Kor.14:1
1Kor.16:14
1Kor.16:22
2Kor.1:3
2Kor.1:4
2Kor.1:5
2Kor.1:6
2Kor.1:14
2Kor.2:4
2Kor.3:2
2Kor.4:5
2Kor.5:8
2Kor.5:14
2Kor.5:15
2Kor.6:4
2Kor.6:5
2Kor.6:6
2Kor.6:11
2Kor.6:12
2Kor.6:13
2Kor.7:1
2Kor.7:2
2Kor.7:3
2Kor.7:4
2Kor.7:7
2Kor.7:12
2Kor.8:7
2Kor.8:8
2Kor.11:2
2Kor.12:14
2Kor.12:15
2Kor.12:16
2Kor.13:9
Gal.4:11
Gal.4:12
Gal.4:13
Gal.4:14
Gal.4:15
Gal.4:16
Gal.4:19
Gal.4:20
Gal.5:6
Gal.5:13
Gal.5:22
Gal.5:26
Gal.6:1
Gal.6:2
Gal.6:10
Gal.6:14
Ef.3:13
Ef.3:17
Ef.3:18
Ef.3:19
Ef.4:2
Ef.4:15
Ef.4:32
Ef.5:2
Ef.6:22
Ef.6:24
Fil.1:3
Fil.1:4
Fil.1:5
Fil.1:7
Fil.1:8
Fil.1:9
Fil.1:23
Fil.1:24
Fil.1:25
Fil.1:26
Fil.2:2
Fil.3:7
Fil.3:8
Fil.4:1
Kol.1:4
Kol.1:8
Kol.2:2
Kol.3:12
Kol.3:13
Kol.3:14
1Tess.1:3
1Tess.3:12
1Tess.4:9
1Tess.5:8
2Tess.3:5
1Tim.1:5
1Tim.1:14
1Tim.2:15
1Tim.4:12
1Tim.6:2
1Tim.6:11
2Tim.1:7
2Tim.1:13
2Tim.2:22
2Tim.4:8
Tit.3:15
Filem.1:5
Filem.1:9
Filem.1:12
Filem.1:16
Hebr.6:9
Hebr.6:10
Hebr.10:24
Hebr.13:1
Hebr.13:2
Hebr.13:3
Jaak.1:12
Jaak.2:5
Jaak.2:8
1Piet.1:8
1Piet.1:22
1Piet.2:7
1Piet.2:17
1Piet.3:8
1Piet.4:8
2Piet.1:7
1Joh.2:5
1Joh.2:10
1Joh.2:15
1Joh.3:11
1Joh.3:14
1Joh.3:16
1Joh.3:17
1Joh.3:18
1Joh.3:23
1Joh.4:7
1Joh.4:11
1Joh.4:12
1Joh.4:16
1Joh.4:17
1Joh.4:18
1Joh.4:19
1Joh.4:20
1Joh.4:21
1Joh.5:1
1Joh.5:2
1Joh.5:3
2Joh.1:5
2Joh.1:6
Juud.1:21
Ilm.2:4
Nyt taitaa jo mennä taju - ainakin menee "rakkaus-unien puolelle" !
Voi olla että astun taas kerran heikoille jäille, mutta on sitä kuljettu riitteen päällä aiemminkin.
Voin ilmaista itsestäni, minulla vaimo ja rakastan häntä, enkä petä ja loukkaa häntä mistään hinnasta. Kumminkaan en terveenä miehiset himot mukanani kantavana miehenä voi elää, etteikö silmäini pyyntö,esim. kadulla kävellessä kohdistaisi ajatuksiani myös vieraisiin naisiin.
Tästä kristinuskon mieskäsitystä vääristävästä pakottavuudesta olen kirjoittanut aiemmin mm. saarnamiehen naisenkuva avauksen alla.
Vl-miehen ja luultavasti naisenkin seksuaaliset mietteet voivat avioliitosta huolimatta kohdistua muualle, toiseen mieheen/naiseen. Tässä ei ole mitään epätavallista, näin on aina ollut. Jumalan on pitänyt käskyttää järjellistä ihmistä toiminnoissaan; mm. 10 käskyä Mooseksen kautta. Ihmisen tulee, varsinkin miehen, elää tekojen puolesta käskysanan jälkeen.
Ajatuksen synnissä on käännyttävä armon puoleen, ajatukset on anteeksi ilman ansiota. Kristus on vapahtanut saarnamiehenkin himokkaan katseen nuoreen tyttöön, tyttö ei ole syyllinen ruumiinsa viehkeyteen.
Uskon verukkeella naista ei saa ruveta hallitsemaan, esim. saarnamiehet, jotka kukkulalla ovat, pysyköön naiskäsityksessä naisen kunnioituksessa. Terveellä järjellä ja armosta uskomassa oleva mies ei pueta naista kaapuun eikä kiellä permanenttiä, eikä suunnittele sääntöjä avioliiton sukupuolielämään.
jollain tapaa "sairas", joka ei kadulla katsele muita naisia "sillä silmällä"?
Onko sellaista sitten olemassakaan? Vai olisiko tämä vain vl-miesten ominaisuus, että muita naisia katsellaan? Onhan se meikattu ja huoliteltu nainen eri näköinen kuin se oma kotona oleva meikkaamaton ja väsynyt vaimo.
Mites se Juicekin nyt sanoi, että Oulun rauhanyhdistykseltä löytyy Suomen kauneimmat naiset. Menepä itse mille tahansa ry:lle niin voit saman omin silmin todeta!
Silmät ei ainakaan minulla lepää niissä pääosin tympeäilmeisissä ja räikeän maalatuissa kiertopalkinnoissa. Voihan noita vilkaista niin kuin autoja tai mopojakin, mutta kotoa löytyy se suloisin, luonnollinen ja lämminsydäminen nainen.
"Olen huolissani sinusta ja ajattelen että huolestumiseni ei ole aiheetonta, näin ajattelen"
Jotenkin noin voisin kuvailla Marian ja femalen tekstien ajatuksia, tai siis niitä ajatuksia joita sain tekstejä lukiessani.
Jonkun kuvitteellisen valtion päämies "demokratiakehtityksestä huolestuneena" aloittaa ko valtion demokratisoimisen väkivallan avulla, hän toimii kyllä vastoin kaikkea sitä mitä "huolestumisessa voisi olla hyvää".
Samaa tekevät he, jotka vetoavat huolenaiheisiin puoluetoiminnassa ja muualla vastaavissa yhteyksissä; vl-joukko on samanlainen toiminnassaan. Tätä tarkoitan kun olen huolestunut näistä "huolestuneista", jotka ohjeistavat lähimmäisiään.
Rakkauden ilmenemismuodot ovat moninaiset eikä niistä pitäisi olla huolestunut, mutta niin vaan on; itseasiassa (vl-)ihmiset ovat huolissaan sellaisesta joka ei sovi "tähän yhteiseen käsitykseen" josta on yhdessä päätetty.
Kaikki ne kiistat joita käydään, ovat seurausta siitä että jotkut henkilöt ovat ovat huolestuneita asioiden tilasta, aloittavat suoran toiminnan (keskustelu, käännytys = missio, teot, jne)
Että rakkaus olisi huolestumista ja huolestuminen rakkauden ilmaus, näinhän se menee arkijärjen mukaan. Täällä nyt yksi ihminen esittää että ko ajattelussa joku ns mättää, eli pahentujan ja vallanhaluisen ihmisen toimintatapa on huolestua ja sitten esittää sen suuntaisia ajatuksia - joita toteuttamalla lähimmäiset poistavat kaikki huolenaiheet ko nim "huolestuneen" elämästä.
Rakkaus on se joka toimii rakkauden hyväksi ja rakkaudella; jos rakastan, en pahene lähimmäisen elämästä ehdonvallan asioissa, enkä ole huolestunut siitä kehityksestä jota hän osoittaa elämässään valitessaan siihen sellaisia asioita joita itse en tekisi.
Se on vaikeaa, mutta eikös rakkaus olekin vaikea laji, vai sanooko joku että on helppo rakastaa!!??
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014882635
Onko jo enemmän kuin häiriköintiä ja miten tulisi suhtautua?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014888517
"Jumalan terveellinen armo on ilmestynyt. Ja se opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään.
Sekä tässä maailmassa hurskaasti ja siveästi elämään."