tämän huoneiston autuudessa/
vessanovenlukko napsahtaa/
hämähäkit seitittävät kulmien pielet/
hikipisara irtoaa miehestä/
joka istuu reunalla sängyn/
tekemättömänä ja tahdittomana
seinillä riippuvat taulut/
huuto, ehtoollinen, mona lisa/
michelangelon sikstuksen kappeliin
maalaamat kädet/
niiden sormien yhtymäkohta
on sopiva syntyman vertauskuva
siitä on aikaa/
jo 23-vuotta kun kehkeydyin/
alkuhämärän ainesosista/
geeneistä ja sukujuurista/
joita nyt kasvatan omalla maallani
hikoilen tauotta/
on kuuma maaliskuinen iltapäivä/
huoneistossani tapahtuu hiljalleen/
auringon säteiden massojen liike/
halki seinäni vaaleuden/
joka lian alta vielä pilkistää
aion huomenna kävellä tuosta ovesta ulos/
neljä päivää flunssaa on jo liikaa/
aion kävellä halki kaupungin/
kohdata virastotalon ovenkahva parvin/
sanoa sanottavani/
olen nyt työtön
rauhallisesti raapaisen tulitikun/
sytytän viimeisen tupakkani/
ja katselen kuittia/
viimeisestä pantatusta esineestä/
jonka ne vastaanottivat
aurinko paistaa iltapäivän kirkkaudella/
se on lämmin minulle/
mutta yhtä tunteeton kuin maailma/
minä selviän tästä/
ja joku arkkuni hautaan laskee
siellä soi albinonin adagio g-mollissa/
elämällä on sellaiset siivet/
että ne käyvät liian painaviksi/
se kerrottiin eilen kansallisessa televisiossa
kuulen kellon/
kuviani on internetissä/
olen insinööri/
sakset leikkaavat paperia/
se on niiden tehtävä
näen ilmalaivan/
kun laitan silmäni kiinni/
tulessa ilma sen ympärillä/
painan sormenjälkeni pöytään/
ajattelen munchia/
vuosien hiomista/
siihen en kykene/
sukellaan katseellani sormenjälkien kanjoniin/
ja näen helvetin kääntyvän vasten
vessanovenlukko napsahtaa/
hämähäkit seitittävät kulmien pielet/
hikipisara irtoaa miehestä/
joka istuu reunalla sängyn/
tekemättömänä ja tahdittomana
seinillä riippuvat taulut/
huuto, ehtoollinen, mona lisa/
michelangelon sikstuksen kappeliin
maalaamat kädet/
niiden sormien yhtymäkohta
on sopiva syntyman vertauskuva
siitä on aikaa/
jo 23-vuotta kun kehkeydyin/
alkuhämärän ainesosista/
geeneistä ja sukujuurista/
joita nyt kasvatan omalla maallani
hikoilen tauotta/
on kuuma maaliskuinen iltapäivä/
huoneistossani tapahtuu hiljalleen/
auringon säteiden massojen liike/
halki seinäni vaaleuden/
joka lian alta vielä pilkistää
aion huomenna kävellä tuosta ovesta ulos/
neljä päivää flunssaa on jo liikaa/
aion kävellä halki kaupungin/
kohdata virastotalon ovenkahva parvin/
sanoa sanottavani/
olen nyt työtön
rauhallisesti raapaisen tulitikun/
sytytän viimeisen tupakkani/
ja katselen kuittia/
viimeisestä pantatusta esineestä/
jonka ne vastaanottivat
aurinko paistaa iltapäivän kirkkaudella/
se on lämmin minulle/
mutta yhtä tunteeton kuin maailma/
minä selviän tästä/
ja joku arkkuni hautaan laskee
siellä soi albinonin adagio g-mollissa/
elämällä on sellaiset siivet/
että ne käyvät liian painaviksi/
se kerrottiin eilen kansallisessa televisiossa
kuulen kellon/
kuviani on internetissä/
olen insinööri/
sakset leikkaavat paperia/
se on niiden tehtävä
näen ilmalaivan/
kun laitan silmäni kiinni/
tulessa ilma sen ympärillä/
painan sormenjälkeni pöytään/
ajattelen munchia/
vuosien hiomista/
siihen en kykene/
sukellaan katseellani sormenjälkien kanjoniin/
ja näen helvetin kääntyvän vasten
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teetkö sä testiä ex-juttua?
kirjoitusvirhe oli piristävä,mut vielä yksi.
Sä olet 23v.ja sä osaat mielettömän hyviä kielikuvia!
Sä et ikinä arvaa kuinka upeeta tekstiä sä tuotat?
Oletko sä tosiaan noin nuori?
Rehellinen kysymys ansaitsee minusta rehellisen vastauksen.
runoni yleensä ovat pelkästään ajatuvirtaista mielikuva harjoittelua, mutta ikääni en sentään valehtele.
"olen kaari, minuutti, iso ympyrä, tapahtuma, horisontti, puoliintumisaikalainen, hiukkasenautere, tyvi ja sees"
ps. en tajunnu