Meillä on poika, joka on kärsinyt keskittymisvaikeuksista, tutkimukset on tehty, ja diagnoosi on tarkkaavaisuushäiriö. Ongelmia on ollut lähinnä omantoiminnan ohjauksessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä, Taustalla ilmeisesti si-häiriöt. Ennen on ollut myös voimakasta agressiivisuutta, jonka pelkään palaavan takaisin, jos ei kouluun sopeutuminen onnistu. Pettymysten sietokyky on vieläkin melko heikko, ja turhautuminen tulee herkästi.
Pojalla ei ole suoranaisia oppimisvaikeuksia, Oppii nopeasti asioita kun saa tilaisuuden, häiriintyy kuitenkin herkästi. Paikallaan pysyminen on vaikeaa, kotonakin vähintään takapuolellaan keikuttelee, vaeltelee, heiluttelee jalkojaan tms. jotain keskittymistä vaativaa tehdessään. Tarvitsisi pienryhmäpaikan tai oman avustajan, kumpaakaan ei tule ilmeisesti saamaan suosituksista huolimatta. Myös mahdollisia pienempiä luokkia kartoitetaan.
Kysyisinkin teiltä opettajilta, että onnistuuko käytännössä mitenkään opetuksen järjestäminen "normaali" luokassa. Oma kokemukseni on riittämätön asian pohtimiseen, elto ja psykologi eivät usko tällaisen järjestelyn onnistuvan. Kuitenkaan eskarin tuplaus ei tule kysymykseen myöskään heidän mielestään. En kuitenkaan haluaisi lapselleni mitään häirikön leimaakaan, mutta kyllä hän saattaa hyvinkin vaikeuttaa kaikkien olemista ja oppimista. Mitä siis on tehtävissä?
Mitä vaihtoehtoja minulla on jäljellä. Olisin valmis kartoittamaan myös muut vaihtoehdot, esimerkiksi steiner-koulu, Kuitenkaan en tiedä niistä tarpeeksi, että voisin luottavaisin mielin ratkaisun tehdä. Minut on helppo ylipuhua, kyllä osaavat kauniisti metodeistaan kertoa, mutta onkohan käytäntö yhtä toimiva. Miten käy, jos tulevaisuudessa ei onnistukaan opetuksen järjestäminen siellä vaikkapa muuton vuoksi, onko silloin myöhäistä siirtyä yleisopetukseen?
Ei kai kunta tätä tilannetta minun kiusakseni ratkaise näin, en kirjoita siksi. Voihan olla vaikka kuinka paljon vielä enemmän tukitoimia tarvitsevia lapsiakin, paikkoja on vaan yksinkertaisesti liian vähän pienryhmissä. Sen lisäksi asumme väärässä koulupiirissä, toisen piirin tarvitsijat menevät edelle paikkoja jaettaessa. Mielestäni ihan selkeä epäkohta. Muuttaminenkin olisi ehkä liian radikaali toimenpide, eikä taida enää auttaakaan, kun paikat on jo jaettu.
Kertokaa kokemuksianne aiheeseen liittyen, haluaisin tietää myös teidän mietteitänne asioista.
Pojalla ei ole suoranaisia oppimisvaikeuksia, Oppii nopeasti asioita kun saa tilaisuuden, häiriintyy kuitenkin herkästi. Paikallaan pysyminen on vaikeaa, kotonakin vähintään takapuolellaan keikuttelee, vaeltelee, heiluttelee jalkojaan tms. jotain keskittymistä vaativaa tehdessään. Tarvitsisi pienryhmäpaikan tai oman avustajan, kumpaakaan ei tule ilmeisesti saamaan suosituksista huolimatta. Myös mahdollisia pienempiä luokkia kartoitetaan.
Kysyisinkin teiltä opettajilta, että onnistuuko käytännössä mitenkään opetuksen järjestäminen "normaali" luokassa. Oma kokemukseni on riittämätön asian pohtimiseen, elto ja psykologi eivät usko tällaisen järjestelyn onnistuvan. Kuitenkaan eskarin tuplaus ei tule kysymykseen myöskään heidän mielestään. En kuitenkaan haluaisi lapselleni mitään häirikön leimaakaan, mutta kyllä hän saattaa hyvinkin vaikeuttaa kaikkien olemista ja oppimista. Mitä siis on tehtävissä?
Mitä vaihtoehtoja minulla on jäljellä. Olisin valmis kartoittamaan myös muut vaihtoehdot, esimerkiksi steiner-koulu, Kuitenkaan en tiedä niistä tarpeeksi, että voisin luottavaisin mielin ratkaisun tehdä. Minut on helppo ylipuhua, kyllä osaavat kauniisti metodeistaan kertoa, mutta onkohan käytäntö yhtä toimiva. Miten käy, jos tulevaisuudessa ei onnistukaan opetuksen järjestäminen siellä vaikkapa muuton vuoksi, onko silloin myöhäistä siirtyä yleisopetukseen?
Ei kai kunta tätä tilannetta minun kiusakseni ratkaise näin, en kirjoita siksi. Voihan olla vaikka kuinka paljon vielä enemmän tukitoimia tarvitsevia lapsiakin, paikkoja on vaan yksinkertaisesti liian vähän pienryhmissä. Sen lisäksi asumme väärässä koulupiirissä, toisen piirin tarvitsijat menevät edelle paikkoja jaettaessa. Mielestäni ihan selkeä epäkohta. Muuttaminenkin olisi ehkä liian radikaali toimenpide, eikä taida enää auttaakaan, kun paikat on jo jaettu.
Kertokaa kokemuksianne aiheeseen liittyen, haluaisin tietää myös teidän mietteitänne asioista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein, että teillä voi tulevaisuudessa olla muuttomahdollisuuskin edessä? Siinä tapauksessa antaisin lapseni aloittaa lähikoulussa. Vai mitä hän itse näyttää asioista tuumaavan? Kaveripiirikin on aika tärkeä, kun on kysymys niin suuresta asiasta kuin koulun aloittamisesta. Ei kannata kuitenkaan luvata mitään varmaa tässä vaiheessa.
Meidän opettajien kannalta on lähtökohtana se, että emme valitse oppilaita vaan teemme kuten määrätään. Erityisopetukselliset käytännön järjestelyt ovat varsin monimuotoiset. Yleensä se menee niin, että yritämme aikamme mahdollisimman normaalisti, ja jos se ei onnistu, mietitään ensin muita tukitoimia ja myöhemmin kenties siirtoa "oikeaan" erityisopetukseen.
Minun mielestäni sinulla itselläsi on hyvät edellytykset yhteistyöhön aivan tavallisen luokanopettajan kanssa. Toisinaan heidän menetelmänsä eivät poikkea ns. vaihtoehtopedagogiikoista juuri millään tavalla. Tätä et tietenkään voi lähteä vaatimaan, mutta uskoisin, että monia myönteisiä elementtejä pystyt löytämään itsekin yhdessä lapsen kanssa.
Häirikön leima tarkoittaa lapsesi kannalta jo nyt mm. sellaista mahdollisuutta, että sinä kysyt eskarista, kuinka sinä itse voit toteuttaa heidän kuntoutussuunnitelmaansa. Tai ihmetellä sen puutetta. Koulun kohdalta voin mainita, että koskaan ei voi ennustaa, että kenet yksittäinen opettaja kokee häiriköksi. Luokkatovereilta ja heidän huoltajiltaan sitä ei kysellä.
Parhaimmillaan erilaisista oppijoista hyötyvät aivan kaikki "tavalliset" niin paljon, että eivät itse sitä osaa aavistaakaan.