Mä oon ollu useamman kerran elämäni aikana masentunut. Kaikki on aina alkanut siitä että oon alkanu jännittää muita ihmisiä ja oon viettänyt unettomia öitä. On ollut öitä jolloin en oo lainkaan nukkunut tai sitten aamuyöstä vähän. On ollut aikoja jolloin en oo viittä minuuttia pystyny olemaan rauhassa. Oon ollu 4 kertaa sairaalahoidossa ja läpikäynyt yhden psykoosin.Kun oon lääkehoidon ansiosta jälleen nukkunut on sitä seurannut masennus, johon ei oo masennuslääkkeet auttanut. Se on mennyt aina ajan kanssa ohi. Oon kova stressaamaan asioita, ihan pieniäkin,varsinkin nykyään. Kuten mitä laitan ruoaksi siitäkin voi kehittyä stressi. Olin noin 5 kuukautta sairaslomalla nyt oon jälleen koulussa. Kärsin kauan unettomuudesta ja sosiaalisista tilanteista. Sain ja saan vieläkin sellasia kummia ahdistustiloja ja mulla on siihen tarvittaessa Temestaa. Sekään ei kyllä aina auta. Silloin kun ahdistun, en pysty olemaan ihmisten kanssa, koen paniikkia kun pitää katsoa ihmisiä silmiin. Jopa oman avomieheni seurassa on vaikea olla, mutta toisaalta yksinkin on paha olla. Se kohtaus saattaa tulla jos ajattelen että se tulee. Mä ikäänkuin tilaan sen itselleni, aika ironista vai? Tämä ei kuitenkaan oo paniikkihäiriötä, kohtaus voi tulla ihan kun olen yksiksenikin. Onko muilla samanlaisia kohtauksia?
Oon kesällä menossa naimisiin ja stressaa sekin että jos vielä saan näitä ahdistuksia omissa häissänikin.
Nyt saan nukuttua hyvin, nukun jopa liikaa kun tuntuu että oon koko ajan väsyksissä lääkityksestä johtuen. Lisäksi oon jonkin verran masentunut, aamut ovat kaikkein pahimpia. Mun pitäs olla onneni kukkuloilla mutta en vain ole.
Oon kesällä menossa naimisiin ja stressaa sekin että jos vielä saan näitä ahdistuksia omissa häissänikin.
Nyt saan nukuttua hyvin, nukun jopa liikaa kun tuntuu että oon koko ajan väsyksissä lääkityksestä johtuen. Lisäksi oon jonkin verran masentunut, aamut ovat kaikkein pahimpia. Mun pitäs olla onneni kukkuloilla mutta en vain ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
samanlaisia oireita monta vuotta. Nyt on ollut helpompaa. Se on hirveetä,rinnasta puristaa eikä tiedä syytä.Mulla oli myös itsemurha yritys.Olen ollut sairas lomalla neljä vuotta.Elokuussa pitäisi mennä töihin.On ollut tosi pitkä ja tuskanen tie.En ole vieläkään täysin kunnossa mutta niitä valtavia tuskatiloja ei ole ollut.
joo ota iisisti,turha hermoilla
Olen aina ollut etukäteen stressaaja tyyppi, mutta ahdistusta siihen ei ole kovin paljoa liittynyt. Lokakuussa alkoi kuitenkin äkkiä ilman syytä kova ahdistus. Siihen sain ensiavuksi Opamoxia jota meni 60mg/pv että pysyi jotenkin toimintakuntoisena. Mieliala lääkkeeksi määrättiin sitten Seroxat joka on toiminut eritäin hyvin vaikka alussa olikin paljon sivuvaikutuksia. Opamoxin jätin pois Joulun alla ja hyvin menee koko ajan. Ei minkäänlaista ahdistuneisuutta eikä sivuvaikutuksia ja bonuksena sosiaaliset pelot on vähentynyt.
Varmaan suurin syy noihin oireisiin on kaikki nuo pillerit. Vieroittautuminen on varmasti vaikeaa, mutta se kannattaa. Omega-3, karnosiinia ja muita vitamiineja ja saatte elämänne takaisin. Hakekaa netistä tietoa näistä.
Vitamiineillä ja muilla hivenaineilla on hyvin vähän vaikutusta mielenterveyteen. Se hyvin vähäinen vaikutus on Omega3 rasvahapolla ja B12 vitamiinillä.
ettei se ole paniikkihäiriötä?! Se kyllä tosiaan voi tulla yksinkin ollessasi. Mieli kun alkaa reistailla , siinä ei oikein ite tiedä että mikä avuksi...