Varsinaista mustasukkaisuutta en uskalla tunnustaa, vaimo työssä "miesten" alalla, tosin joitakin naisiakin työpaikallaan on. En ole kiusannut häntä nimittelemällä tai epäilyillä tms. Mutta kipupisteeenä on työporukan kesken tehtävät "virkistysmatkat", esim. viikonloput laskettelukeskuksissa joiden jälkeen ollaan niin väsyneitä että... pari yötä yökerhoissa sen porukan kanssa ja muutama laskettelu...muuten emme käy ravintoloissa ollenkaan enkä aiemmin ihan tiennyt matkojen "todellista" luonnetta...nyt tulee kuittailtua että en hyväksyisi pienten lasten äidiltä sitä käytöstä...viinan kanssa voi sattua jotain peruuttamatonta...itselle tekee kipeää kun muinainen suhde päättyi em kaltaisen toiminnan aikana sattuneiden tekojen myötä, silloinen avoni tykkäsi käydä "tyttöjen kesken" ja kerran kuskina ollessani jouduin todistamaan elämäni nöyryyttävintä näkyä...saatte arvata että tuon painajaisen tunne piinaa kun tiedän vaimoni olevan matkoillaan...harvoin mutta silti...mitä ihmettä teen, kun yritän keskustella huolenaiheestani, hän moittii minua ja arvailee että nyrkin ja hellan välissä pitäisi hänen olla niin sitten kai kelpaisi...enhän sitä toki tarkoita...hän ei sulata ollenkaan arvostelua siitä...työyhteisön hyvinvoinnin nimissä...työkavereitahan ne vain ovat...ja minun on siihen tyytyminen! Onko kellään ajatuksia em. asiasta?
edelleen
kypsyttää...
2680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvin huolesi. Itse voin naisena todeta, että itse tai yksikään naispuolisista ystävistäni ei ole juhlissa pettänyt, vaikka miehet ovat viettäneetkin iltaa kotosalla. Pientä viatonta flirttiä toki aina on, mutta siihen se jää. Fiksu nainen tajuaa vastuunsa, vaikka olisi kuinka humalassa. Aikaisemmat huonot kokemukset huomioon ottaen tiedän, ettei luottamus ole kovin helppoa saavuttaa. Mutta nyt vaimosi joutuu ikään kuin sijaiskärsijäksi jonkun muun teoista...Ja totuus on, että jos joku haluaa pettää, niin hän tekee sen vaikka pyykkituvassa naapurin miehen kanssa. En halua pelotella tällä, sillä uskon ettei nykyinen vaimosi ole yhtä julma kuin ex-naisesi...
Niin arvelenkin asian olevan mutta silti ajatteluttaa kuinka osaan jatkossa suhtautua...tyypillistä heikon itsetunnon aikaansaannosta...olemme aika erilaisia ihmisinä, hän on nuorempi ja haluaa vielä olla "rock" ja minä tunnen itseni paljon vanhemmaksi ja haluaisin seesteisempää oloa...naisten ja miesten ajattelumaailman erilaisuus suhteessamme korostuu nyt ikäeronkin myötä...vuodet ovat menneet välillä vähän "selät vastakkain" ja aika on joskus kulunut erilaisten maailmojen ristiriidoissa...nyt on paljon puhuttu ja pussattu...molemmat kaipaavat kyllä läheisyyttä...ehkä joskus eri aikaan ja eri tavoinkin...kehun kyllä (olen aina tehnyt niin)hänen viehättävyyttään ja ihanaa vartaloaan aidosti...itse en ole suhteessa kokenut (kuullut tai tuntenut) olevani "intiimisti" vetovoimainen ja tiedän että en ole hänen "ihannemiehensä" (pitkä ja vaalea), keski-iässä nämä asiat rassaa...että elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta joskus...olisin toivonut vähän helpompaa...miten kummassa näin erilaiset ihmiset menivätkin yhteen aikoinaan, ihan hymyilyttää kohtalon kummat kiemurat...