joka paikassa on politiikkaa. vai voisiko sanoa mafiaa. Koirakerhoissa äänestetään pärstäkertoimen perusteella ei taidon. Jokainen mafiaan kuuluva luulee olevansa ekspertti. Sama se on koirapuistoissa, koira palstoilla. Kasvattaja klikit rodun sisällä vasta kamalia ovat. Suurin osa jalostustoimikunnista ovat täynnä tyhjänpäiväisiä jäseniä. Ihminen jolla on menossa ensimmäinen koira, hyvässä lykyssä uros vielä, tietää kaikesta kaiken. Ainakin jalostusvalinnnoissa. Kytätään sääntöjä kun halutaan. Kuitenkaan säännöt eivät ole samat kaikille.
Viisaasti vanhat kokeneet kasvattajat ovat siirtyneet syrjään kennelmafian tieltä. Sääntöjä ja pilkkuja. Kuitenkin koiran kasvatus ja rodun vaaliminen vaatii pitkän kokemuksen, ja joskus luovaakin toimintaa.
Jokaisella kunnon kasvattajalla on kontakteja muuallekin kuin Viroon tai Venäjälle tai muihin uusiin kennelmaihin. Englanti on edelleen kiistattomasti koiranjalostuksen mekka. Jos tällaiseltä ekspertiltä kysyy jonkun kasvattaja legendan nimeä, eivät ole edes koskaan kuulletkaan rodun huippukasvattajasta.
Sitten täällä saa lukea jatkuvasti miten mafia jyllää palstalla. Tai koiran paska keskusteluja.
Silloin kyllä palautuu taas äkkiä maankamaralle.
Viisaasti vanhat kokeneet kasvattajat ovat siirtyneet syrjään kennelmafian tieltä. Sääntöjä ja pilkkuja. Kuitenkin koiran kasvatus ja rodun vaaliminen vaatii pitkän kokemuksen, ja joskus luovaakin toimintaa.
Jokaisella kunnon kasvattajalla on kontakteja muuallekin kuin Viroon tai Venäjälle tai muihin uusiin kennelmaihin. Englanti on edelleen kiistattomasti koiranjalostuksen mekka. Jos tällaiseltä ekspertiltä kysyy jonkun kasvattaja legendan nimeä, eivät ole edes koskaan kuulletkaan rodun huippukasvattajasta.
Sitten täällä saa lukea jatkuvasti miten mafia jyllää palstalla. Tai koiran paska keskusteluja.
Silloin kyllä palautuu taas äkkiä maankamaralle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
politikointi ja taktiikka ovat kova sana. Sama malli on ollut aina. Noista jalostustoimikunnista ja niiden jäsenistä sanoisin: on yhdistyksiä joissa kaikki ok. sitten niitä joissa kovin koirakokemukseltaan nuoret haluavat niihin. Hyvässä lykyssä koko toimikunta on kokemattomien varassa. pahiten se on nähtävillä kun tällaiset laativat rodulle täysin sopimattomia jalostusohjesääntöjä. Joskus tulee mieleen noita asioita seuranneena että unohdetaan sen koiran olemassa olo. Säännöt ja määräykset vailla pohjaa ovat päivän hitti.
Mitä sitten tulee noihin hallituksiin, hyvin toimeentulevat ihmiset hoitavat paremmin yhdistyksen asiat, kuin taas henkilö kemioiltaan vastaiset saavat vain kaaosta aikaan.
En tiedä mistään klikeistä kasvattajien kesken samassa rodussa, sillä yleensä kasvattajat kilpailevat keskenään, vaikka näin ei tulisi olla.
Rotujen hyvinvoinnin kannalta pitäisi puhaltaa yhteiseen hiileen kaikkien , kenenkään saamatta tuhkaa silmilleen.
Tuonti koira on aina ns. riski rodun kannalle. On se sitten mistä maasta tahansa. Sen sopivuutta ei tiedä olemassaolevaan kantaan ennenkuin on näyttöä joko positiivista tai negatiivistä.