Täytyy aloittaa tämä juttu kaukaa nuoruudestani ( nyt 40 v.) eli olin nuorena tyttönä aivan normaalipainoinen ja kauniiksi sanoivat. Sain paljon huomiota pojilta ja miehiltä. Olin sairaalloisen ujo ja arka ja miesten huomio sai minut entistä enemmän kuoreeni. Kun en "kestänyt" huomiota tiedostamattani ja vähän tietoisestikin lihoin, sainpahan olla rauhassa. Nyt neljänkympin kriisissä aloitin uudet elämäntavat ja olen laihtunut jo huimat 35 kiloa. Vielä noin kymmenen kiloa pois ja olen ns. ihannemitoissa. Ongelma on se että en osaa ottaa vastaan miesten ihailuja ja kehuja. Muutun punaiseksi kuin tomaatti kun joskus joku minua kehuu. En omasta mielestäni ole lainkaan kaunis tai edes sievä enkä tosiaan osaa suhtautua nykyisin saamaani huomioon. Olen kyllä seurustellut ja tehnyt lapsenkin, mutta kyseisissä miehissä oli kaikissa jotain "vikaa". Eli antakaa neuvoja miten saan riittävästi itseluottamusta kehittääkseni "luonnollisen" seurustelusuhteen mieheen ( jos sopiva tulee kohdalle ). Kun luen tätä tekstiä huomaan itsekin miten huono itsetunto minulla on...
Joka tapauksessa, voiko joku auttaa??
Joka tapauksessa, voiko joku auttaa??
Vastaukset 11
Vanhimmat
mistä päin olet? Sain ite apua ehkä enemmän kuin mistään hypnoosista!
Googlella löydät lisää tietoa. Suosittelen. :)
älä ainakaan mihinkään skientologeihin sorru!
Scientologia on todellakin lailla kielletty ja aivan syvältä, sen jokainen täysjärkinen unohtaa heti.
Joku pääsee aina suljetusta lomille kirjoittamaan noita juttujansa tänne, ihme kun seriffi ei ole tehtäviensä tasalla?
Koeta olla välittämättä muista - näin alkuun. Ala kehumaan itse itseäsi. Makaa vaikka sohvalla ja mieti, mitä kaikkea hyvää sinussa on. Paljon onkin, eikö vain. Myönnä vain reilusti.
Sitten vähitellen alat näyttää muillekin niitä hyviä puoliasi. Joskus tulee "turpaan", mutta älä lannistu. Sinähän tiedät, että sinä olet hyvä, eikö vain. Ja sinulla on oikeus kaikkeen hyvään, mitä elämällä on sinulla tarjolla.
Sitten aikanaan niihin miesten rehellisiin kehuihin.
KAIKKIHAN PITÄÄ HELPPONA PANONA KOSKA SEHÄN EI KELPAA KENELLEKKÄÄN JA ELÄÄ SELIBAATISSA AINA YLEENSÄ, JOS EI JOKU KAATOKÄNNILÄINEN VAHINGOSSA OTA PIKAPANOLLE AUTOSSA?
Miten sinun idioottimainen vastaus liittyy alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen? Ihan pienenä vinkkinä, että ei kaikki lihavat enempää kuin laihatkaan ole helppoja nakkeja.
Miehet sen sijaan tuntuu olevan. Kun aivoja on jaettu, miehellä ne osuivat väärään päähän ja sen verran pieneen, roikkuvaan rätkään, että ei tarvitse miettiä, miksi miehet on helppoja nakkeja! Ja sinä ilmeisesti et ole "saanut" kuin näitä pikapanoja, joten vika taitaa olla itsessäsi, LUUSERI!
Alkuperäisen kirjoittajan juttuun haluan sanoa, että minulla oli muutamia vuosia sitten ihan sama ongelma. Kun jouduin esim. hissiin miehen kanssa, tuntui, että tulen punaiseksi kaulaa myöten ja iski kauhea paniikki, että pääsisi hissistä ulos.
Olen nyt ongelmiani selvitellyt puolitoista vuotta terapeuttini kanssa ja käynyt useita kertoja "omalla" psykiatrilla (on muuten mies) ja ongelmat alkavat selvitä. En tiedä olisiko sinulla mahdollisuus päästä terapiaan, mutta aina kannattaa yrittää. Etsi itsellesi hyvä psykiatri, hän osaa auttaa lääkeasioissa ja kysy onko sinulla mahdollisuus terapiaan. Jos pääsisit Kelan korvaamaan terapiaan, omat kustannuksesi jäävät aika pieniksi.
Tiedän, että vaikka kuinka jankuttaisi, että olen ihan yhtä hyvä kuin muutkin, se ei auta. Siihen ei kuitenkaan itse usko ja usein syyt ovat niin syvällä, että terapia olisi hyvä hoitomuoto niitä käsitellessä.
Punastelin ja pelkäsin ja jännitin vaikka missä turhissa jutuissa.
Menin ensin psykoterapiaan joka kesti vuosia, ei oikeastaan muuta kuin rahat meni, mitään hyötyä.
Sitten kuulin ystävältäni hypnoosin tehokkuudesta, ja menin sen enempää miettimättä, ja ihme tapahtui yhdellä hoitokerralla päästiin asian ytimeen ja se POISTUI ! Kaikki turha jaaritus jota olin venytellyt virallisilla tahoilla, ei ollut sitten mitään tuohon todella mukavaan ja tehokkaimpaan hoitomuotoon nähden.
Voin suositella lämpimästi!
Ehkä se on niin, että yksi auttaa yhdelle ja toinen toiselle. Eihän se terapeutti sinun solmujasi avaa, vaan on siinä apuna.
En ole kokeillut hypnoosia, etten voi sanoa siitä sen kummenpaa, mutta minulla on auttanut tämä terapia. Tietysti se riippuu myös itsestä auttaako se terapia, sillä niitä näitä puhuminen, ei kyllä avaa mitään solmuja.
Ja vielä riippuu mitä terapiamuotoa käytetään, niitä kun on nykyään vaikka minkälaisia. Omani on kognitiivisanalyyttistä.
Siis... Pitääkö jotenkin osata ottaa vastaan miesten ihailuja ja kehuja, jotta voisi rakentaa hyvän seurustelusuhteen? En oikein ymmärrä pointtia tässä!
Itse koen lähinnä tunkeilevaksi, jos joku kovasti huomauttelee ulkonäöstä. En ole tottunut sellaiseen, että heti kun on käynyt kampaajalla, niin kaikki kehuvat. Kaikkihan käyvät kampaajalla! Jos olen laihtunut, niin en kaipaa siitäkään mitään kommenttia. Se on minun oma asiani, enkä halua keskustella tuollaisista vieraiden ihmisten kanssa.
Jos mies on ensimmäisenä lepertelemässä korvaan ihailuja ja kohteliaisuuksia, niin ei kyllä tee mieli tehdä lähempää tuttavuutta sellaisen kanssa! Jutun pitää lähteä asiallisella tavalla liikkeelle, jotta sen varaan voi perustaa suhteen. Sitten myöhemmin niillä kommenteilla onkin jotain arvoa!
Kiitos kaikille viesteistä, sain paljon ajattelemisen aihetta. Ainakin ensi alkuun aion ottaa selvää tuosta hypnoositerapiasta ja jos ei siitä apua, jotain muuta terapiaa sitten.
Kaikille oikein iloista ja aurinkoista kevättä;)