Eli olen nuori äiti (20v). Mieheni on 24v. Mies on töissä ja minun kuuluisi jatkaa opiskeluja jossain vaiheessa. Ongelma on nyt seuraavan lainen..
Tahtoisimme jo toisen lapsen. Jos heti tärppäis niin lapsilla olisi lähes tasan vuosi ikäeroa. Tämä menisi hyvin myös sen vuoksi että opiskelemaan pääsisin aivan suunnitelmien mukaan ja siitä suoraan töihin, ei tulisi taukoa ja olisi lapsiluku (väliaikaisesti) täynnä.
Ajattelemme myös niin, että kun on lapset nuorena saatu niin saa sitten 40v elää itselleenkin.
Tahtoisinkin kokemuksia? Hyviä ja huonoja puolia.
Onko kukaan vastaavassa tilanteessa? Kuinka pärjäätte taloudellisesti,millä tuloilla? Entä henkisesti, jaksatteko?
(kaikki asiattomat kommentit jätän omaan arvoonsa:)
Tahtoisimme jo toisen lapsen. Jos heti tärppäis niin lapsilla olisi lähes tasan vuosi ikäeroa. Tämä menisi hyvin myös sen vuoksi että opiskelemaan pääsisin aivan suunnitelmien mukaan ja siitä suoraan töihin, ei tulisi taukoa ja olisi lapsiluku (väliaikaisesti) täynnä.
Ajattelemme myös niin, että kun on lapset nuorena saatu niin saa sitten 40v elää itselleenkin.
Tahtoisinkin kokemuksia? Hyviä ja huonoja puolia.
Onko kukaan vastaavassa tilanteessa? Kuinka pärjäätte taloudellisesti,millä tuloilla? Entä henkisesti, jaksatteko?
(kaikki asiattomat kommentit jätän omaan arvoonsa:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni ei ole kokemusta asiasta, sillä en ole tehnyt esikoiselle sisarta. Sain kuitenkin oman lapseni suht nuorena; olin 18v. ja toista lasta yritimmekin mutta se epäonnistui (tuulimuna) ja lapseni jäi ainoaksi... (erokin tuli)...
Nyt lapseni on 4v ja olen yksinhuoltaja,mutta meillä on yhteishuoltajuus.
Siskoni teki molemmat lapsensa alle 1v ikäerolla, tai no kaksi viikkoa meni yli 1 vuotta heidän ikäeronsa, lapset on siis syntyneet tasan 12kk 2 viikkoa toistensa jälkeen... tyttö ja poika.
Siskoni osaisi siis paremmin sulle vastata.Mutta tiedän itsekin että yhtä helppoa ei taatusti ole, sillä sivusta seuranneena pienen ikäeron kanssa "taistoja" ja onnea, on sitä aika lailla kovilla ollut alusta asti. No, nyt siskonlapset on jo kerenneet pian 2v ja 3v. ja leikkivät välillä ok, välillä tosin tappelee, ja isompi ei ymmärtänyt pitkään aikaan (ei välillä vieläkään) että pienempää (eli sisarta) ei saa läpsiä tai lyödä...! Kovat oli pojalla otteet kun tutustui vauvasiskoonsa, ja sitä jatkui vuoden (aina ei äiti ehdi väliin jos tekee esim. kotitöitä ja viikari menee siinä välissä hiukan taputteleen toista...)....
Että henk.koht. suosittelisin sinulle n.2-3 v:n ikäeroa.
Mutta itse kukin asian päättää :)
että tuo ikäero ei niinkään vaikuta tappeluihin yms, niitä tulee paljon vaikka ikäeroa olisi 2v.
Olemme tästä keskutelleet useamman kerran, ja tehneet laskelmia mitä suunnilleen rahatilanne tulee olemaan ja päättäneet yrittää. Olen kuullut paljon positiivisia kommentteja äideiltä kenen lapset ovat n.1v ikäerolla, vaikka alku onkin rankkaa.
Katsotaan, mitä yläkerran Herra aatteestamme tuumaa :)
Itsekkin olen 20v,ja mieheni 24v ja meillä on nyt kaksi lasta Kiara 1v ja Titus 1,5kk.
Taloudellisesti pärjätään hyvin,mies vakituisessa työssä ja minä aloitan joulun jälkeen koulun (yliopiston) luennot uudestaan =)
Ei tämä ole sen vaikeempaa,kuin yhdenkään kanssa oleminen.Se on järjestelykysymys ja tekeekö siitä itselleen liian vaikeaa.
Meillä päivät menee helposti,Titus istuilee sitterissä ja leikkii lelukaaren alla,ja Kiaralla omat touhut ja molemmat pääsee syliin ihan tarpeeksi ja saavat huomiota =)
Itse kannatan lastentekoa nuorena,sitten on aikaa itselleen vanhana,ja nuorena jaksaa touhuta lasten kanssa =)
miten onnistuit 0,5v ikäerossa? :D
Siinä lukee 1,5kk ei 1,5v ;D
Olisinkin aika epeli,jos oisin onnistunut tuossa =D
Juu, sellaisen konstin minäkin tahtoisin tietää :)
No, tässä nyt odotellaan ja jännätään..Katsotaan kuinka käy.
Luulen, että myöhemmin katuisimme jos emme yritä, mutten usko, että katuisimme jos toisen saamme.