vaan itkettää kokoajan. Olen naimisissa ja 4v pojan äiti. Töissä käyn ´ja toinen lapsi odottaa tuloaan syksyllä. Jotenkin tunnen oloni niin kireäksi, etten aina pysty edes olemaan luonteva poikani edessä ja suutun melko pienistä asioista vaikken tiedä miksi. Pojalla menee tarha päin mäntyä ja tunnen oloni maailman huonoimmaksi äidiksi vaikka nyt olen koettanut viettää parasta mahdollista aikaa poikamme kanssa. Silti jotain puuttuu.
pelkään yli kaiken pojan tarhasta hakemista kun tietää että taas tulee sanomista että kuinka taas on tehnyt sitä ja tätä. Kellekään en näistä voi puhua...oli pakko kirjottaa tänne......=)
pelkään yli kaiken pojan tarhasta hakemista kun tietää että taas tulee sanomista että kuinka taas on tehnyt sitä ja tätä. Kellekään en näistä voi puhua...oli pakko kirjottaa tänne......=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koitapas jutella asiasta vaikka neuvolassa. Ihan selvästi olet uupunut. Samoin suosittelen juttelemaan poikasi asioista päiväkodin väen kanssa, asiat eivät ole välttämättä ihan niin kuin nyt näyttävät. Olin itse samassa tilanteessa aikanaan, joten tiedän mistä puhut.
joo, otin yhteyden jo tuohon neuvola psykologille, sinne meneminen on nyt ainoa järkevä. Aika piipussa taidan olla tosiaan..Kiitos viestistä ja mukavaa päivänjatkoa!
Hei!
Kurjalta kuulostaa. Vaikka toisaalta, elät ihanaa aikaa ja ihanammaksi muuttuu, usko pois. Kesä tulee ja päivät pitenee. Kohta aurinko lämmittää kasvavaa masuasi ja toivottavasti mielesikin kohenee. Olisiko ihan vaan raskauden tuomaa väsymystä? Saatko levättyä kylliksi?
Kokemuksesta (esikoinen) tiedän miten rankkaa tuo"negatiivisen"palautteen päivittäinen pk:sta saaminen on. Tuleeko sieltä yhtään positiivista palautetta, mistään asiasta? Onko tilanteelle suunniteltu tehtävän mitään päiväkodin aloitteesta?
Meillä kävi niin, että itsellä tuli mittari täyteen ja vaihdoin lapsen päiväkotia ja siihen loppui se hakemaan mentäessä saatu negatiivinen palaute. Oli ihana, kun uudessa tarhassa kuulikin niitä positiivisia asioita "huonojen"uutisten sijaan. Joskus voi käydä niinkin, että lapsen ja hoitohenkilöstön kemiat eivät kohtaa.
Toivon sulle paljon aurinkoa ja parempaa mieltä. Kuten sanoin, elät kuitenkin ihanaa aikaa, toivottavasti pystyt taas nauttimaan siitä.
kaikki negatiiviset kokemukset joita koin esim omien vanhempien kohdalta suurinpiirtein tuon ikäisenä siirtyvät nyt autoimaattisesti mun pojalle. Mulla on paljon asioita joita haluaisin selvittää taas omien vanhempien kanssa mutta heille en kehtaa näistä jutella etteivät loukkaannu, muuten kun ovat tosi mukavia ja auttaneet minua. Side äitiini on vieläkin melko vahva.
Tästä mun pojasta vielä, haluaisin kyllä vaihtaa sitä päiväkotia, mutta en uskalla kun pelkään että sama toistuu uudessa päiväkodissa ym...Olen pitänyt itseäni melko neuvokkaana ihmisenä mutta nyt tuntuu etten hallitse mitään ja sisällä pyörii pelkkä kaaos.
Tulevalle vauvallekin on huonoksi että stressaan näin paljon..Pelkään ettei tämä tilanne koskaan tule helpommaksi..
Mutta iso kiitos viesteistä ja ihanaa että saa näitä kamalia ajatuksia vähän konkretisoitua paperille. ihan "kiva" kuulla että on joku jolla on kokemuksia samankaltasista asioista, siis tämä tarhajuttu. Nyt tuntuu että olen ainoa ja muilla menee hyvin!!