heippa! siis onko tapana edelleen kysyä morsiamen isältä "lupaa" ? ootteko te kysyny?
morsiamen isä
xr5yu
234029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jaa-a, en tiedä onko se nykyään enää tapana, mutta kunnioitettavaa se ainakin on. Vastaan naisennäkökulmasta, jos tästä vaikka onkin jotain apua! :) Tiedän monia joiden mielestä luvan kysyminen on jo niin vanha juttu, että ei siihen enää vaivauduta, mutta kuten kukin haluaa! :)
Mielestäni se oli erittäin hienoa, että kihlattuni kysyi isältäni "lupaa"! :) Olin siitä erittäin mielissäni ja niin oli myös isänikin. Vaikka kyllähän poikaystäväni oli kuulemma jännittänyt tilannetta PALJON, sillä me kihlauduimme jo puolen vuoden seurustelun jälkeen ja kysyä piti huomattavasti aiemmin...! Jännityksestä huolimatta hänen mielestään se oli hieno hetki... ja nyt se hetki on vielä erityisen tärkeä. Isäni kuoli, eikä ehdi siis nähdä meidän häitä, mutta mieltämme ainakin lämmittää tieto hänen hyväksynnästään! :)
olen edellisen kanssa samaa mieltä.
mutta monesti nykypäivän morsiamet ovat niin itsenäisiä, että jopa loukkaantuvat siitä, että puoliso edes ehdottaa tämän käden pyytämistä vanhammilta, samoin nämä itsenäiset morsiamet halveksuvat vanhaa tapaa, jossa isä saattaa tyttärensä alttarille, periaattella en ole kenenkään omaisuutta, eikä minusta tule kenenkään omaisuutta. tottahan se toki on, mutta joitakin vanhoja tapoja olisi mielestäni mukavaa säilyttää hengissä tuleville polville, vaikka ne olisivatkin vain muodollisia tapoja, vailla mitään varsinaista merkitystä.
itse olen siis sen verran vanhanaikainen, että pidän arvossa vanhoja perinteitä. aviomieheni ei kylläkään pyytänyt varsinaisesti kättäni vanhemmiltani, mutta kun meidät vihittiin ristiäisvieraiden yllätykseksi juuri ennen esikoisemme kastetta niin ennen vihkimistä pyysimme vanhempieni siunauksen liitollemme ja mieheni oli jopa varannut viskipullon myötäjäisiksi tulevalle apelleen. ja olen monesti ennenkin tällä palstalla kertonut, että ainoa, mikä minua harmittaa pienimuotoisessa vihkimisessämme on vain se, ettei isäni voinut juhlan luonteen takia luovuttaa minua alttarilla tulevalle miehelleni.
tosi imarreltu jos mun mies kysyis mun isältä mun kättä...mut ei se uskalla!
on niin epäilen, että olet täysin pihalla "käden pyytämisen" pitkästä historiasta.
Ei satulinnoja rakentava..
Käden pyytämisen historia sijoittuu siihen kun isä päätti tyttäristään. Tyttärillä ei ollut sanan valtaa mihinkään suuntaan. Yleensä isä hyväksyi kosinnan mikäli kosija oli varakas ja hänestä oli hyötyä isälle/suvulle.
Eli se siitä "täysin pihalla" olemisesta. Mikäli mieheni pyytäisi kättä isältäni, isäni käskisi minun päättää asiasta. Kuitenkin se olisi romanttista ja sitten olisin varma, että isäni hyväksyisi liiton. Eihän se olisi kivaa jos isä/äiti ei hyväksyisi. Sen tiedän että äitini olisi vain mielissään jos menisin nykyisen miehen kanssa naimisiin. Kysymällä isältä suoraan saisin toki hänen mielipiteensä selville, mutta haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun mieheni kysyy sitä pyytäen kättä. Ja mitä siitä vaikka ei hyväksyisikään, menisin naimisiin silti. Koska nyt minulla on sanavaltaa ja osaan kyllä käyttääkin sitä. Se on vain mielestäni ihana ajatus.
Siinä suhteessa olet oikeassa että minä olen satulinnoja rakentava, mutta mikäli joitakin satulinnoja ei olisi ja olisin aina negatiivinen kaikesta, tulisi elämästä mustaa,kylmää ja ankeaa. Täytyy ajatella positiivisesti niin elämä hymyilee. Täytyy olla romanttinen, hyväksyvä sekä myötätuntoinen. Ilman noita maailma on vain ns. kamala paikka, johon ei kannata tehdä edes lapsia... En minä ainakaan halua noin ajatella. Kuinka ankeata mhtaa ihmisen elämä olla jos ajatukset olisivat tuollaiset.
ANTEEKSI, ETTEN KÄYTÄ OMAA NIMIMERKKIÄ, MUTTA KONE EI PÄÄSTÄ MINUA KIRJAUTUMAAN. OIKEA NIMIMERKI ON VAAKATYTSY.
historiantuntemus riittänyt esim. yo-kirjoituksissa, mut mitäs...
yhtä aikaa syödä ja säästää. On ristiriitaista, jos naiset, jotka ovat saattaneet kokeilla useankin miehen kanssa yhteiselämää ja eläessään lopulta mielestään sopivan kanssa, alkavat haaveilla symbolisesta palautumisesta "isin pikku tytöksi", mitä eivät todellakaan enää ole.
Ristiriitaiseen ja kohtuuttomaankin tilanteeseen nämä naiset asettavat ennen kaikkea miehensä.
Kysymys ei ole miehen rohkeuden puutteesta jos he eivät naisen mieliksi suostu kaksinaismoraalileikkejä toisen miehen kanssa leikkimään.
(Aivan eri asia kuin kosiminen on jonkun täällä mainitsema tapaus, jossa pariskunta yhdessä pyysi vanhempien siunausta avioliitolleen. Tuota tapaa voikin pitää perinteiden mukaisena ja istuisi myös nykypäivään - muissakin kuin uskonnollisissa piireissä -, koska sanalla siunata on vaihtoehtoisia merkityksiä.)
Mä kuolisin nauruun, jos mun isältä menis joku moista kysymään:)
Olemme olleet avopuolisoni kanssa n.4vuotta kihloissa. Meillä on ollut paljon ylä- ja alamäkiä ja hääpäivää on aina siirretty eteenpäin. Nyt tilanne on se että toivon puolisoni pyytävän isältäni "lupaa" ja siten samalla ilmoittavansa olevansa valmis sopimaan viimeisen ja samalla varman hääpäivän.
jo myöhäistä? Kihlaushan on sopimus avioliiton solimimisesta.
Voi olla että se toisaalta on jo myöhäistä. Mutta mites jos ei voi täysin varmaksi sanoa onko enää kihloissa vai ei? Puolisoni ei ole käyttänyt sormustaan enää puoleen vuoteen koska "se puristaa", mytta kun se jäi pois sormesta melko ison riidan jälkeen. Puolisoni ei ole kovin puhuvaa sorttia, joten en ehkä ole 100% varma nykytilanteestamme... Kyllä meidän kihlaus puolison sanojen mukaan on vielä voimassa...
pikkasen myöhäistä isiltä enää lupaa kysellä, kun oot ittes jo 4 v sitten mennyt lupaamaan!!!11 HEHEHEEE! LMAO
"Puolisoni ei ole kovin puhuvaa sorttia, joten en ehkä ole 100% varma nykytilanteestamme..."
Aika huonosti on asiat, jollei voi olla varma suhteessa. Jollei miehes oo kauheesti läskistyny, ni tommoset puristusjutut on pelkkää paskaa.
meidän tapauksessa olisi ollut aika outoa, jos vävy olisi tullut kättä pyytämään. Tytär olisi varmasti raivostunut suunnattomasti. Olisi todennäköisesti pitänyt sitä itsensä esineellistämisenä. Samasta syystä mitään morsiamen luovutusta ei olisi voinut olla.
He menivät parikymppisinä naimisiin eikä meidän mielipide ollut heille oleellinen asia. Hyvä niin. Olemme silti aina olleet läheisiä ja vävy on meille "oma poika". He tietävät, että hyväksymme
heidän liittonsa täysin. Sitä ei tarvinnyt "kysyä".
Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Kukin tehköön niin kuin parhaalta tuntuu.
Ei kai sitä voi sanoa että se enää "tapana" olisi. Mutta kyllä jotkut niin tekevät ja mikäs siinä.
Tiedän, että oma avomieheni ei tule kysymään isältäni lupaa, enkä kyllä luvan pyytelystä ilahtuisikaan. Eikä minun tapauksessani ole kyse kiihkofeminismistä naisen esineellistämistä vastaan, vaan jostain henkilökohtaisemmasta. Koska isäni on viitsinyt olla minulle niin vähän "isä" niin eipä hänellä ole tähänkään asiaan sanomista. Välimme ovat kohteliaan sopuisat, mutta eivät lämpimät, joten kyllä pahastuisin jos hänet sotkettaisiin niinkin intiimiin asiaan kuin kihlaukseemme ja vieläpä ennen minua.
Nykyään naiset päättävät itsenäisesti omista asioistaan, joten lupia ei tarvitse kysellä. Voithan tietty huumorimielessä kysäistä isukin mielipidettä, mutta mikään sääntö se ei enää ole.
Jos olet sitä mieltä, että tulevat (?) morsian ei vielä osaa omasta avioliitostaan päättää, niin kysy vain isukilta lupa. Luvan kysyminen tarkoittaa sitä, että mielestäsi tytön isä päättää, kenen kanssa tyttö saa mennä naimisiin. Haluatko ihan varmasti antaa tuollaisen sanoman?
Mieti myös sitä, että mitä teet, jos isäpappa kieltäytyy.
Jos kuitenkin päätät kysyä lupaa, niin muista viedä viinapullo lahjukseksi. Kuulemani mukaan se on käypä hinta suomalaisesta naisesta niissä piireissä, jotka vielä pitävät naista perheen pään omaisuuten.
täysjärkinen vastaus...
Jos moorsiamella on huonot välit isäänsä ei isältä tosiaan kannata kysyä.
Siinä tapauksessa voit kysyä lupaa äidiltä!
Ainakin minusta näin olisi kivaa...
Kysy siltä johon morsiammellasi on lämpimimmät välit!
Voihan näitä perinteitä muokata itselleen sopivaksi.
Ehdottomasti miehen pitää käydä kosimassa neitokaista isältä, jos neito on isän huollettava.
Sulhoehdokkaan pitää muistaa tilanteessa neuvotella isän kanssa myös havittelemansa puolison myötäjäisistä, jotka isä pulittaa ja sopia huomenlahjasta, jonka tulee nuorikolle antamaan.
Konjakkipullo tarvitaan kosimis-/kaupantekotilanteessa nautittavaksi eli isäukon pehmittämiseksi.
Kimurantimmaksi tilanne muodostuu, jos neidon pääasiallinen ylläpitäjä on yhteiskunta, joka elättää häntä vaikka työttömyyskorvausten tms. tukien muodossa.
Näissä tapauksissa miehen pitänee käydä lupaneuvottelut valtion ja/tai kunnan viranomaisten kanssa.
Konjakkipulloa ei missään tapauksessa pidä ottaa mukaan, koska se voitaisiin katsoa viranomaisen lahjonnan yritykseksi.
joopa joo! Itse olen saanut kokoikäni kysella aina lupaa kaikkeen. joten ei kyllä tulisi mieleenikään se että mies kysyisi nyt "lupaa" isältäni. Ja en ole kyllä edes yhteydessä vanhempiini..
kenelle sopii kenelle ei! miehen on syytä tuntea naisensa siis ennen kuin lähtee kyselemään naisen isältä..
että naimaikäiset täysivaltaista ja oikeustoimikelpoista henkilöt kysyvät isiltä lupaa avioitumiseen.
Avioliittoasioista toki keskustellaan perheessä, mutta jos tyttäreni tai vävyehdokas olisivat niin avuttomia, että kyselisivät lupaani liitolleen, neuvoisin heitä vakavasti odottamaan vielä...
Uskomatonta että ihmiset eivät tajua tätä luvankysymisjuttua sitten ollenkaan. Eihän kukaan nyt sitä lupaa todellisuudessa tarvitse, eikä kenenkään naimisiinmeno varmastikaan siihen kaadu, sillä sehän on vain hieno ja perinteikäs tapa pitää hyvät välit appeen ja näin ollen saada varmennus siitä että on itse riittävän hyvä vävy hänelle.