Elän avoliitossa lasteni isän kanssa, joka on useita kertoja vankilassa istunut väkivaltarikollinen.Minuakin hän on hakannut, suhteen alkupuolella melkein tappanutkin.Nykyisin lyö silloin tällöin, ja väkivallan uhka leijuu ilmassa lähes aina.Vanhempi lapsemme on tosi voimakastahtoinen ja tempperamenttinen tapaus, ja minun mielestäni hänellä tulisi olla selkeät rajat.Isä kuitenkin mitätöi aina kieltoni, ja tekee minusta lapsen silmissä sen "pahan" ja ilkeän kieltäjän.Olen yrittänyt kasvatus asioista keskustella hänen kanssaan useaan otteeseen ,mutta hän ei suostu kanssani puhumaan, koska "raivoan" koko ajan hanen mielestään.Hän myös yrittää uskotella minulle että olen tosi masentunut, tosi asiassa olen masentunut ja surullinen vain hänen lähellään.Tarpeentullen näyttelen kyllä ilosta hänenkin edessään,ettei tule turpiin...En haluaisi että lapseni joutuvat kasvamaan tälläisessa ilmapiirissä.Äitiä lyödään,äiti itkee,isä on perheen pomo,jota totellaan ja äiti ei mitään.Haluaisin erota,mutta se tuntuu mahdottomalta.Nykyinen asunto on minun nimissä (vuokralla) avomiehelläni niin monta merkintää luottotiedoissa, että ilman minua hän olisi kadulla.Viimeisen vuoden aikana olemme saaneet 2 häätöä hänen käytöksensä vuoksi.Nykyistä asuntoa oli tosi vaikea saada kun nämä suuret vuokrayhtiöt eivät enää meille asuntoa anna.Hän ei täältä vapaaehtoisesti lähde, ja vaikka lähtisikin,tulisi kirveen kanssa takaisin.Rahaa kalliisiin takuuvuokriin ei ole.Haaveeni on että päästäisiin pois jonnekin kauas hänestä.Hän on myös uhkaillut minua, että jos lähden, hän tappaa minut,ja kaikki läheiseni.Hänet tuntien tiedän ettei kyseessä ole pelkät sanat.Kun hän jotakuta vihaa, hän kohdistaa kaiken tarmonsa tähän.(On yrittänyt murtautua mummoni asuntoon.)Hän on täynnä vihaa,ja mielestäni hänet pitäisi pistää lukkojen taakse loppuelämäkseen,vaikka pakkohoitoon, vaikkei se häneen tehoaisikaan.Olisi ainakin pois pahanteosta.Mitä teen?
Haaveissa ero
minä vaan
101217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos kuvaamasi tilanne on totta, niin suurimpia kärsijöitä ovat lapset. Lastensuojelu on tukenasi kun toteutat muutosta elämässäsi.Ihan ekaksi voit vaikka lähteä turvakotiin lasten kanssa, sieltä neuvovat ja rakentavat verkostoja.
En vaan oikein usko että tuo turvakoti mitään ratkaisua asioihin toisi..Olenhan minä tälläisiä lähtemis asioita pyöritellyt mielessäni, miettinyt niiden seurauksia ym.Turvakodista kuitenkin pitää aina palata takaisin, kenties yrittää jotain perheterapiaa ym.mitä luulet että kulissien takana tapahtuisi?Kyllä hän osaa asiansa hoitaa niin ettei viranomaiset todellista häntä näe.Lisäksi annoin kai edellisessä viestissä ymmartää itseni vähän väärin.En siis ole kokoajan mustelmilla, vaan meillä kaikesta holimatta on hyvikin hetkiä (en minä silti hänessä tälläisen takia "roiku", eroon vaan jos pääsisin)Ja varsinkin nykyisin tuntuu, että kaikki sukulaiset ovat onnellisia, kun meillä "vihdoin "menee "hyvin",kulissit siis kunnossa...en viitsi vaan enää valittaa asioista sukulaisille,koska apu on vaan ollut sitä "no,mikset lähde?" tai paasausta siitä kuinka minä olen tyhmä kun tuollaista mistä katselen...he eivät vaan tiedä, kuinka tämä henkilö on uhannut tappaa heidätkin, jos lähden.Eikä sitä lähtemisen vaikeutta ymmärrä kai kun saman kokenut.Silti,ihmettelen minäkin usean naisen kohdalla,miksi antavat kohdella itseään niinkuin antavat...tämä minun tapaus vaan on ihan vankilaa myöten väkivaltainen,ei siis mikään pelkkä uhkailija.Lisäksi,niinkuin kerroin,tämä asunto on minun nimissäni.En viitsisi maksaa korvauksia kun hän tuhoaa asunnon sillä aikaa kun me olemme turvassa turvakodissa.Lähes kaikki kodinkoneet,sisustus on minun hommaamaani,en haluaisi aloittaa elämää tyhjästä.Ja eihän ole niinkään sanottu, että sosiaalivirkailijat tulisivat minun puolelleni.Osaa hän esittää.Isällä on aina tapaamisoikeus.Hän osaa olla "hyvä"isä, mutt on myös uhannut tehdä lapsille pahaa kostaakseen minulle.Lisäksi ilman minua hänen elämänsä pyörii alkoholin,huumeiden ja samankaltaisten ystävien ympärillä...sinne sekaanko lapset isää tapaamaan...
olen työskennellyt turvakodissa ja ensikodissa ja voin vakuuttaa sinulle, että kaikki käytettävissä olevat keinot mietitään sinun ja lasten suojelemiseksi. Et tosiaankaan ole ainoa, joka pelkää olla kotonaan ja toisaalta lähteä sieltä! Minä tunnen monta naista jotka ovat lähteneet samankaltaisesta tilanteesta ja selviytyneet hienosti!
Miehesi hallitsee sinua pelolla eikä tilanteenne muutu niin kauan kun sinä alistut pelolle.Toisaalta kerrot myös hyvistä hetkistä, mutta ovatko ne riittävä syy uhrata myös lapset väkivallan uhalle? Miehesi elämänpiiri nimittäin sairastuttaa koko perheen ja kuten kerrot, myös lähipiirisi on uhattuna.Viranomaisilla on ihan tervettä järkeä, vaikka itselläsikin olisi ongelmia, niitä pyritään yhteistyössä selvittämään.
Taloudellisetkin asiat järjestyvät, tuo omaisuuden tuhoaminen on hänen vastuullaan, ethän sinä siitä vastuuseen joudu. Totta on, että hän saattaa hävittää tavaroitasi jne. mutta mieti, onko sekään riittävä syy jatkaa näin.
Sinä et ole tyhmä, olet vahva nainen ja äiti,annathan itsellesi ja lapsillesi mahdollisuuden elää itsenäistä, hyvää elämää.
Toivon alkuperäisen kirjoittajan todellakin uskovan turvakodissa työskennelleen kirjoitukseen! Ehkä tilanteenne on pahempi kuin suurimman osan turvakotiin hakeutujista, onhan miehesi sekaantunut lähes kaikkeen rumaan ja mahdollisiin vakaviin rikoksiin. Siitä huolimatta, asianne pystytään varmasti järjestämään niin, että parempi huominen on oikeasti olemassa.
Jos pelkäät nimissäsi olevan asunnon ja irtaimiston puolesta, vaihdata lukot. Voit kai viedä myös tärkeimpiä tavaroita esim. sukulaisten/ystävien luokse, pienimpiä ottaa mukaasi. Ja vaikka kaikki menisi, se ei ole mitään verrattuna siihen jos jäät itsesi ja lasten kidutettavaksi tuollaisen hirviön luokse.
Muutos ei ole koskaan helppoa, mutta näkisin ettei sinulla ole muuta vaihtoehtoa. Mitä on lapsillasi edessä jos jäät? Väkivaltaa, huumeita, alkoholia, pelkoa, epävarmuutta, itkua, huutoa, muuttoja, agressioita.. Tätä et tietenkään lapsillesi halua, joten kerää viimeiset voimasi ja tee muutos lasten ja sinun tulevaisuuden nimissä! Niin kuin tiedätkin, miehesihän ei tule koskaan muuttumaan.
Peloissasi varmasti mietit lasten menettämistä. Mutta otahan järki käteen. Mies on tuomittu väkivaltarikoksista. jos siis oikein käsitin on näitä tuomioita useampi? Vaikka on kuinka tuomionsa istunut, voi väkivaltaisuutta pitää elämän tapana ja sehän ei sovi saman katon alle lasten kanssa.
Haluan yrittää auttaa... kertomalla että tiedän miltä tuntuu. Voisinkin nyt kertoa kuinka sairastuttavaa sinulle itsellesi tuo pelko on,eik äs edes ole aiheetonta pelkoa kuten kerroit (mies ei vain uhkaile vaan saattaisi myös tehdä...jotain)!
Minun tarinani on silleen melkeen samaa, että oma mieheni oli kanssa väkivaltainen, ja helposti suuttuvaa, uhkaili, teki pahojaan ja alisti... saattoi saada loppuaikoina aivan hirvittävän pienistä asioista käsittämättömän raivonpuuskan ja kun aika voimakas on, niin minun pelko oli tosissaan todella kamalaa... mitähän nyt tapahtuu? mietein.
Nyt erosta kulunut yli 1v. ja olen ollut turvassa.
En hakeutunut minnekään turvakotiin, sillä itsekin tiesin etten sinne halua. Kuten sinäkään.
En tiedä kuinka vanha olet, tai miehesi, mutta onko sulla jotain apua lähellä, esim. oma äiti, tai sisar??? Turvautuisit heihin. Minä hain aina pahan hetken tultua turvaa äidiltäni, tavallaan äitini koti oli se "turvakoti" mulle ja meidän pojalle kun mies eli lapsen isä "sai niitä kohtauksia", jollon tosissaan pelkäsin, ja mies saattoi joskus jopa yhtäkkii kuristaa. Ilman syytä.
Siksi neuvoisin että jos lähdet KATKAISET KOKONAAN kaikki siteet häneen siksi aikaa, että tiedät olevasi turvassa. Vaara on suuri heti eron ja kotoalähdön jälkeen joten parempi ettet tapaa lainkaan häntä. Siten et joudu uhatuksi ja olet turvassa. Näin tein minäkin. Äitini ei avannut ovea, ainoastaan puhekontaktissa olin kännykän välityksellä, mies tosin sitten suuttui....mutta ei käynyt kuinkaan ja pystynyt jsk aina tapaamaan poikaansakin.
Hienoa, että sinulla on ollut tuttu paikka mihin olet voinut paeta miestäsi ja että miehesi ei ole sinne väkisin tullut.
Alkuperäinen kirjoittaja kuitenkin antoi ymmärtää, että miehensä saattaisi tulla kirveen kanssa perässä ja on mm. yrittänyt murtautua kirjoittajan mummon asuntoon. Tälläisissä tapauksissa ei kyseeseen välttämättä tule kukaan tuttavista. Turvapaikan on oltava paikka jossa voi oikeasti nukkua turvassa. Ilman pelkoa, että mies tulee kirveellä oven läpi.
jotka kirjoittavat kirjeitä pahimmille vankilakundeille ja ehdottavat avioliittoa???
Nuorena (ja tyhmänä) tähän henkilöön tuttujen kautta tutustuin.Enää en moista tekisi.Minusta on tullut ihmisten suhteen aika varovainen.Totta on ,että tiesin kyllä hänen menneisyydestään, mutta olin niin hölmö, että en välittänyt.Uskoin siihen mihin niin moni muu, muutokseen.Ja uskokaa tai älkää, moni asia hänen elämässään muuttuikin, mm.huumeiden/alkoholin käyttö muuttui jokapäiväisestä paljon harvempaan.Eka pahoinpitely tapahtui kahden viikon seurustelun jälkeen.Siitä lähtien suhdettamme hallitsikin pelko.Kiitos saamistani kannustavista viesteistä.ehkä
ero sittenkin on mahdollinen.
mutta,mä lähdin pois!!!!!(mies oli myös pahemman puoleinen rikollinen)
mun tyttö 1kk ikäisenä sai päähänsä ja se riitti.
sekin,että mua hakattiin vähän väliä ja jätettiin parvekkeelle alasti vauvan kanssa!
kelatkaa vähän...mä en uskaltanu lähtee kun olis ollu siinä vaiheessa kirves päässä.
me saatiin lukuisia häätöjä kun mies kuristi ja hakkas mua niin,että ääntä ltais vähän ähteä...
tarina on mulla pitkä ja tuskainen...traumaattinen,mutta mä en halunnu mun tytön kasvavan tuollaisessa elinympäristössä.
en todellakaan.
hittovie,toivottavasti sulla on edes sen verran älliä ettet oikeesti alistu tollaseeen ja JUMALAUTA ALISTUTAT LAPSES KANSSA!!!!
mun tapa lähteä suhteesta oli,niin että lähdin kun mies ei ollut paikalla ja muutin tuntemattomana pois uuteen kaupuniin ja osoitteeni salassa.
eikä sekään niin yksinkertaista ollut,mutta LÄHE POIS ENNENKUIN ON LIIAN MYÖHAISTÄ!!!
OIKEESTI...