niin paras duuni alokaskauden jälkeen on kirjuri. Hommat alkoivat monta viikkoa ennen kuin muut lähtivät omiin koulutushommiinsa.
itse pääsin kirjuriksi osittain pelaamalla pelin oikein ja toisaalta hiukan tuurillakin.
kirjurina ollessani tein hommia keskimäärin 2-3h per päivä. Nekin hommat oli ihan ok,tiedotustoiminnan pyörittämistä eli että tieto kulkee varusmiesten ja scabbareiden välillä jne muuta varusmiesten oloon liittyvää.
Varusmiesten silmissä kirjuri on pelkkä luuseri ja paskaa. Montaa tosin vitutti jo se ajatus mun vapaudesta ja siitä että kun ne rämpi metsässä, samaan aikaan katselin leffoja,pelasin pleikkaa, muuten vain röhnin jossain sohvalla, tein kouluni päättötyötä tai kikkailin liikuntasalissa. Voisinpa jopa väittää että moni niistä ei pärjäis kirjurin hommissa. Alikessujen ja koksujen kanssa mulla oli paljon paremmat välit kuin muilla mun kanssa samaan aikaan tulleilla varusmiehillä. Oli paljon vapautuksia sekä pelasin paljon esim biljardia alikessujen kanssa keskellä päivää jota muut varusmiehet ei voinu edes kuvitella tekevänsä. Röökillä käytiin silloin kun halus, ei ollut mitään typeriä minuutin kestäviä röökitaukoja tiettyihin kellonaikoihin. Kaikki alikessuille tarkotetut paikat kuten parempi rööki ja tauko mesta pihalla oli myös minun käytössä. Muilla 6kk tykkimiehillä ei ollut niihin mitään asiaa mutta sain kaikkien alikessujen ja koksun luvan olla niissä vapaasti.
Kirjurin hommassa on todella paljon vapaata (tosin riippuen paikasta onko paljon väkeä ja muita kirjureja) ja ne hommat mitä joutuu tekeen on varmasti paljon miellyttävämpiä kuin jonkun aseenpurkamisen harjoittelua 3 päivää putkeen aamusta iltaan.
Itse asiassa pystyin kieltäytymään jopa luutnanttien määräämistä varastonsiivous ja muista todella paskahommista. Muilla varusmiehillä ei ollut mitään mahdollisuuksia panna vastaan. Itse pystyin aina sanomaan että on pari hommaa jotka pitää hoitaa eikä ne voinu sille mitään. Kirjurin omat hommat oli aina etusijalla.
Parasta kirjurin hommissa oli se että pysty nakittaan alikessuja ja muita varusmiehiä vartiointi ja päivystys hommiin. Koksut oli vapautettuja niistä. Jos joku aukoi mulle todella pahasti päätään oli helppo nakki laittaa se keskellä yötä vartiointihommiin istuun jonnekin pöydän taakse. Jo pelkästään tuon nakittamisoikeuden takia monet alikessut olivat hyvää kaveria minulle eikä nakittanu mulle mitään paskahommia.
Vaikka olin kirjuri en ole mikään b-mies tai luuseri. Olen saavuttanu siviilielämässä jo reilu parikymppisenä enemmän kuin muut monet ihmiset tulevat saamaan aikaan koko elämänsä aikana. En nähnyt yhtäkään järkevää syytä miksi tuhlata vuosi elämästäni ryömimällä pitkin metsiä kun maailmalla on muutakin nähtävää.
Jos et ole kiinnostunu sotilaan hommista, pyri kirjuriksi ja inttiaika voi olla jopa mielekästä ja todella leppoisaa!
itse pääsin kirjuriksi osittain pelaamalla pelin oikein ja toisaalta hiukan tuurillakin.
kirjurina ollessani tein hommia keskimäärin 2-3h per päivä. Nekin hommat oli ihan ok,tiedotustoiminnan pyörittämistä eli että tieto kulkee varusmiesten ja scabbareiden välillä jne muuta varusmiesten oloon liittyvää.
Varusmiesten silmissä kirjuri on pelkkä luuseri ja paskaa. Montaa tosin vitutti jo se ajatus mun vapaudesta ja siitä että kun ne rämpi metsässä, samaan aikaan katselin leffoja,pelasin pleikkaa, muuten vain röhnin jossain sohvalla, tein kouluni päättötyötä tai kikkailin liikuntasalissa. Voisinpa jopa väittää että moni niistä ei pärjäis kirjurin hommissa. Alikessujen ja koksujen kanssa mulla oli paljon paremmat välit kuin muilla mun kanssa samaan aikaan tulleilla varusmiehillä. Oli paljon vapautuksia sekä pelasin paljon esim biljardia alikessujen kanssa keskellä päivää jota muut varusmiehet ei voinu edes kuvitella tekevänsä. Röökillä käytiin silloin kun halus, ei ollut mitään typeriä minuutin kestäviä röökitaukoja tiettyihin kellonaikoihin. Kaikki alikessuille tarkotetut paikat kuten parempi rööki ja tauko mesta pihalla oli myös minun käytössä. Muilla 6kk tykkimiehillä ei ollut niihin mitään asiaa mutta sain kaikkien alikessujen ja koksun luvan olla niissä vapaasti.
Kirjurin hommassa on todella paljon vapaata (tosin riippuen paikasta onko paljon väkeä ja muita kirjureja) ja ne hommat mitä joutuu tekeen on varmasti paljon miellyttävämpiä kuin jonkun aseenpurkamisen harjoittelua 3 päivää putkeen aamusta iltaan.
Itse asiassa pystyin kieltäytymään jopa luutnanttien määräämistä varastonsiivous ja muista todella paskahommista. Muilla varusmiehillä ei ollut mitään mahdollisuuksia panna vastaan. Itse pystyin aina sanomaan että on pari hommaa jotka pitää hoitaa eikä ne voinu sille mitään. Kirjurin omat hommat oli aina etusijalla.
Parasta kirjurin hommissa oli se että pysty nakittaan alikessuja ja muita varusmiehiä vartiointi ja päivystys hommiin. Koksut oli vapautettuja niistä. Jos joku aukoi mulle todella pahasti päätään oli helppo nakki laittaa se keskellä yötä vartiointihommiin istuun jonnekin pöydän taakse. Jo pelkästään tuon nakittamisoikeuden takia monet alikessut olivat hyvää kaveria minulle eikä nakittanu mulle mitään paskahommia.
Vaikka olin kirjuri en ole mikään b-mies tai luuseri. Olen saavuttanu siviilielämässä jo reilu parikymppisenä enemmän kuin muut monet ihmiset tulevat saamaan aikaan koko elämänsä aikana. En nähnyt yhtäkään järkevää syytä miksi tuhlata vuosi elämästäni ryömimällä pitkin metsiä kun maailmalla on muutakin nähtävää.
Jos et ole kiinnostunu sotilaan hommista, pyri kirjuriksi ja inttiaika voi olla jopa mielekästä ja todella leppoisaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon samaa mieltä lähes kaikesta mitä kirjotit.
Eipä sitä kestäisi 4kk enempää. Pää sekoaa siinä pienessä toimistossa. Kun meinaa meillä siellä piti olla aina paikalla päivystämässä (ellei ollut postikierroksella), klo 7.45-16.45. Kyllä vähän rupes jo päässä vippaamaan! Hommia ei ollut kauheasti, tosin piti olla kyllä selvillä koko ajan kaikesta ja jos jotain jäi tekemättä, uhkailtiin esitutkinnalla. Pienen paineen alla siis jatkuvasti.
Yksikköupseeri oli harvinaisen ärsyttävä meitä (2 kirjuria ja 1 toimisto-huuhaa) kohtaan, piti herroitella loppuun saakka, vaikka ties kuinka monta kertaa sen toimistossa päivän aikana tuli käytyä. Entinen yksikköupseeri (oli alokaskauden) olisi ollut tosi mahtava, turhat kaavat mäkeen kunhan hommat sujuu. Oli ainut tuntemani kapiainen koko varuskunnassa, jolle pystyi sanomaan "moro" lippaa heittämättä. Päällikkö oli sentään reilu, alun tiukkuuden jälkeen totesi, että te kyllä osaatte nää normit, joten voidaan ottaa rennommin, ei tarvitse aina nousta tervehtimään kun se sisään toimistoomme astui. Mutta sen toimistoon kyllä kirjureittenkin piti mennä kaavojen mukaan.
Oli melkein helpotus päästä leireille, siellä oli paljon vapaampaa ja rennompaa. Loppusodan (2viikkoa) olin saunamajurina.. Se vasta lepiä oli. Herääminen suoraan lounaalle, sitten sotkussa pari tuntia ja sitten vihdoin itse hommat, elikkä saunan lämmitys.. Siinä meni ehkä 3-4 tuntia. Itsekin kerkisi käydä yksin saunomassa, jos aloitti riittävän aikaisin. Ja kun skapparit tulivat saunomaan, päästivät yleensä vapaalle, mikäli puita oli tarpeeksi varastossa. Sanoivat että osaavat kyllä itsekin puita lisätä, turhaan sä täällä maleksit. Tosin tietty huutoo olis saanu, jos paikat on sotkuset taikka sauna viileä, että tietty vastuunsa siinäkin oli. Mutta aika vähän muitten touhuun verrattuna toki. Toi oli kyllä lähes ainoa tehtävä koko leirillä, jossa saattoi tuntea olevansa hyödyllinen. Toinen hyödyllinen homma olisi ollut keittiöapulainen.
Joo, päivystyslistojen teko oli hauskaa. Jotkut alikessut olivat vaan niin mulkkuja, ettei niitä koskaan saanut päivystämään, kun aina menivät hakemaan jotain kolmiolääkkeitä tai itkemään päällikölle.
Ja eikä me täysin epäreiluja muita kohtaan oltu, pistettiin päivystysvuoroja kyllä itellekin, vaikkei olisi ihan pakko ollut laittaa. Niinpä ei meitä vihattukaan.
Toimisto oli kyllä niin korruptoitunut paikka, että huhhuh. Lahjoja sateli jos onnistui virka-apulistoista pari nimeä unohtamaan.. Samoin kuin päivystykset tehtiin sen mukaan, että keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli päivystämässä joku luotettavaksi huomattu tyyppi, joka ei kantele eteenpäin vaikka joku olisikin iltavapailla unohtunut baariin vähän pidemmäksikin aikaa ja palaisi myöhässä aitojen ylitse...
Sekin oli mukavaa, kun saattoi liikuntakoulutuksista valita ne itselle mieluisat taikka ei mennä ollenkaan. Jos olisi ollut juoksua vesisateessa, sanoi vain että kouluttajalle "tämä ja tämä työ" ovat rästissä, ne täytyy tehdä loppuun. Ja sait jäädä toimistoon sitä tekemään. (Kannattaa siis aina olla joku vähemmän tärkeä työ rästissä). Eikä myöskään viimeisimpiin tetsauksiin tarvinnut osallistua, tosin joskus menin taistelukoulutukseen ihan vapaaehtoisesti jos oli mukavaa hommaa tiedossa.
Olin siis b-mies, mutta tosin vain heikohkon näön ilman laseja perusteella. Että aika mitätön ongelma.
Ja se kuinka kirjuriksi pääsee? Ensinnäkin kannattaa olla b-mies, eivät ne muutkaan hommat pahoja olleet. Kun tehtäviä jaellaan, kannattaa haastattelussa todeta jos vaikka tietokoneita harrastaa taikka on mukana järjestöissä jossain vastuullisessa hommassa. Kannattaa myös olla ihan ok menestynyt koulussa, eivät ne sinne täysiä puupäitä ota. Ite sanoin myös että kirjotin äikästä E:en, kun luulin että siinä pitäisi osata oikeinkirjoitus vaikkapa raportteja tehdessä. Mutta eipä niitä kyllä sitten tosin tarvinnutkaan tehdä.
Ja tosiaan kuten aloittajakin totesi, kirjurin hommasta on hyötyä tulevaisuudessa! Työnantajat tietävät, että tyypin täytyy olla luotettavaksi todettu ja yhteistyökykyinen.
Hommat antavat myös itselle varmuutta, kun kapiaisten kanssa on tekemisissä jatkuvasti. On osattava olla hyväkäytöksinen ja toimelias. Siitä saa hyvää kohotusta itsetuntoon, kun huomaa, että uskaltaa kysyä ja saa hommat toimimaan. Tekee myös hyvää mielelle kun saa neuvoa kapiaisia jotka eivät saa vaikka kopiokonetta toimimaan...
Että kirjuriksi kannattaa pyrkiä, jos siihen on mahdollisuus.
Taitaa vain aika usein olla vain b-miehet kirjureina, niilläkin kova kilpailu siihen hommaan. Pitää jo olla melkein tietotekniikan opintojakin b-miehellä, että kirjuriksi pääsee.
Olin rajatapaus aukkiin ja kun haastattelussa kysyttiin miten toimisin/asennoituisin jos aukkiin joutuisin,vastasin "vituttaisi vitusti.en usko että on kovin kannattavaa valita sinne epämotivoituneita henkilöitä". Löysin itseni kirjurina,ja homma on tähän mennessä ollu ihan ok.Kevyitä nakkeja yleesä pariks tunniks päivässä,paitti jos on leiriä tulossa ni on melkeen täysii päiviä. Yksikköupseerimme on entisiä kuljulaisia,joten sen kanssa on rentoa työskennellä eikä tarvii turhaa herrotella.Palvelukseen ei oo paljoa tarvinnu osallistua,mikä on useimmiten kiva homma. tietenki sählyt sun muut vois käydä pelaamassa mielummin ku olla toimistos väsäämäs jotai asevahvuuskaavioo tai vaan lukemas lehtiä. En oikeen ymmärrä miks oon kirjuri ku olis meillä b-miehiä riittäny,mutta jos oisin muuten sinne aukkiin lähteny ni eikai tossa hommassa oo mitää valittamista.
Helpoimmalla pääsee kuskit! 10.7.06 aloittanu armejan ja 24.7.06 aloitan kuljettajakoulun elikkä alokas aika kuskix opettelua!