Huijui, kun tämä on jo pitkä! :D
Edellisessä osassa vietettiin Jennipherin ja Tobeyn häitä, ja Jenistä tuli sukunimeltään Moore.
Jen katsoi pitkään miehen perään. Heissä oli jotakin yhteistä.. Miksiköhän mies oli niin tungetellut puistossa ja nyt muuttunut niin kovin.. kuolleeksi? Jen havahtui aatoksistaan, kun kuuli Tobeyn kutsuvan tätä. "Mikä sulla on Jen?" hän kysyi huolestuneesti. Jen hymyili. "Tää on aika iso juttu.. Mä vaan kelasin meijän yhteistä elämää", hän vastasi ja katsoi sitten Tobeyta silmiin. "Juhlat on ohi, ja limusiinikyyti odottaa", mies vinkkasi ja suuteli Jeniä. He kävelivät käsikkäin limusiiniin.
Palattuaan ajelulta nuori pari oli hyvin pirteällä päällä. He nauroivat jokaiselle asialle. Jeniä väsytti, mutta hän ei tahtonut käydä nukkumaan. Tobey katseli telkkarista urheilua. Jen päätti sittenkin käydä nukkumaan ja vaihtoi silkkisen yöasun päälleen. Tobey tuli huoneeseen ja katsoi Jeniä, tuoretta vaimoaan. Hän astui lähemmäs ja suuteli kiihkeästi Jeniä, joka unisena vastasi suudelmaan. He kaatuivat sängylle ja juhlistivat pelehtimisellä avioliittoaan.
Aamulla Jen heräsi tykyttävään päänsärkyyn. Onneksi hänellä oli vapaapäivä... Tobey puuhaili jotakin keittiössä. Jen tepsutteli sinne. "Huomenta", Tobey tervehti ja kattoi pöytään räiskäleitä. Jeniä ei huvittanut syödä nyt mitään. "Syö vaan, jooko?" Tobey yritti syöttää vaimoaan. "Tobey, ei nyt! Mä haluan vaan vettä", Jen kimmastui. Tobey hämmästyi ja antoi Jenille vettä. Hän katsahti kelloon. "Mun pitää mennä, työt alkaa", hän sanoi ja suuteli Jeniä kiireesti otsalle. Jen kömpi takaisin nukkumaan.
Pari viikkoa oli kulunut heidän häistään. Jen oli vihdoin saanut töitä lääkärialalta ja Tobey oli kiivennyt urallaan melko korkealle. Eräänä iltana he katselivat yhdessä telkkaria. "Jen, mitäs sanoisit jos hankittaisiin vauva?" Tobey kysyi yllättäen. "Mitä? Vauva?" Jen kääntyi Tobeyta päin. "Vauva?" hän toisti epäuskoisena. Tobey nyökkäsi. "Ei", Jen vastasi. Juurihan he olivat naimisiin menneet, ei vielä mitään vauvoja hankittaisi! "Miksei?" Tobey kysyi hiukan pettyneenä ja jatkoi:"Ei siitä paljoa vaivaa olisi..." Jen pyöritti päätään. "Ei vielä, Tob, ei vielä", hän sanoi ja nousi sohvalta. Tobey tunsi itsensä petetyksi. Hänen unelmansa oli pieni lapsi, sellainen, joka olisi riippuvainen juuri hänestä, joka rakastaisi häntä aina ja huutaisi hänen tullessa töistä "isi" ja halaisi. Jen oli romuttanut hänen toiveensa.. Hänen unelmiensa nainen ei tahtonut lasta, ainakaan vielä. Mutta milloin hän tahtoisi?
Jatkankos? :) Ja nyt voisi taas olla hyvä aika toiveille, eli mitä haluatte/ette halua että tarinassa tapahtuu.
Edellisessä osassa vietettiin Jennipherin ja Tobeyn häitä, ja Jenistä tuli sukunimeltään Moore.
Jen katsoi pitkään miehen perään. Heissä oli jotakin yhteistä.. Miksiköhän mies oli niin tungetellut puistossa ja nyt muuttunut niin kovin.. kuolleeksi? Jen havahtui aatoksistaan, kun kuuli Tobeyn kutsuvan tätä. "Mikä sulla on Jen?" hän kysyi huolestuneesti. Jen hymyili. "Tää on aika iso juttu.. Mä vaan kelasin meijän yhteistä elämää", hän vastasi ja katsoi sitten Tobeyta silmiin. "Juhlat on ohi, ja limusiinikyyti odottaa", mies vinkkasi ja suuteli Jeniä. He kävelivät käsikkäin limusiiniin.
Palattuaan ajelulta nuori pari oli hyvin pirteällä päällä. He nauroivat jokaiselle asialle. Jeniä väsytti, mutta hän ei tahtonut käydä nukkumaan. Tobey katseli telkkarista urheilua. Jen päätti sittenkin käydä nukkumaan ja vaihtoi silkkisen yöasun päälleen. Tobey tuli huoneeseen ja katsoi Jeniä, tuoretta vaimoaan. Hän astui lähemmäs ja suuteli kiihkeästi Jeniä, joka unisena vastasi suudelmaan. He kaatuivat sängylle ja juhlistivat pelehtimisellä avioliittoaan.
Aamulla Jen heräsi tykyttävään päänsärkyyn. Onneksi hänellä oli vapaapäivä... Tobey puuhaili jotakin keittiössä. Jen tepsutteli sinne. "Huomenta", Tobey tervehti ja kattoi pöytään räiskäleitä. Jeniä ei huvittanut syödä nyt mitään. "Syö vaan, jooko?" Tobey yritti syöttää vaimoaan. "Tobey, ei nyt! Mä haluan vaan vettä", Jen kimmastui. Tobey hämmästyi ja antoi Jenille vettä. Hän katsahti kelloon. "Mun pitää mennä, työt alkaa", hän sanoi ja suuteli Jeniä kiireesti otsalle. Jen kömpi takaisin nukkumaan.
Pari viikkoa oli kulunut heidän häistään. Jen oli vihdoin saanut töitä lääkärialalta ja Tobey oli kiivennyt urallaan melko korkealle. Eräänä iltana he katselivat yhdessä telkkaria. "Jen, mitäs sanoisit jos hankittaisiin vauva?" Tobey kysyi yllättäen. "Mitä? Vauva?" Jen kääntyi Tobeyta päin. "Vauva?" hän toisti epäuskoisena. Tobey nyökkäsi. "Ei", Jen vastasi. Juurihan he olivat naimisiin menneet, ei vielä mitään vauvoja hankittaisi! "Miksei?" Tobey kysyi hiukan pettyneenä ja jatkoi:"Ei siitä paljoa vaivaa olisi..." Jen pyöritti päätään. "Ei vielä, Tob, ei vielä", hän sanoi ja nousi sohvalta. Tobey tunsi itsensä petetyksi. Hänen unelmansa oli pieni lapsi, sellainen, joka olisi riippuvainen juuri hänestä, joka rakastaisi häntä aina ja huutaisi hänen tullessa töistä "isi" ja halaisi. Jen oli romuttanut hänen toiveensa.. Hänen unelmiensa nainen ei tahtonut lasta, ainakaan vielä. Mutta milloin hän tahtoisi?
Jatkankos? :) Ja nyt voisi taas olla hyvä aika toiveille, eli mitä haluatte/ette halua että tarinassa tapahtuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jatka vain. nää tarinat on tosi hyviä. eikä liian pitkiä :D
Nää jatko-osat tulee ihanan nopeesti. Minä rupesin mielessäni kehittämään jatkoa tuolle, heti tuli mieleen että nehän vois tehä suurperheen ja sitten jotain ihme kauniit ja rohkeat-juonenkäänteitä xDD Jään odottamaan seuraavaa osaa :P
Joo jatka tietty!! Kirjotat tosi hyvin!! Ai että toiveita..? Hmmm.. No kuhan Jennipher ja Tobey ei eroo!! Siis älä erota niiitä että ne pysys onnellisena sims elämänsä loppuun asti! xD
ei eroa!
tai ehkä monta eron partaalle menoa, mutta joku juttu vois estää niien eron (lapsi?), vaikka kumpiki sitä haluais...