Halusin vaan kysyä, onko täällä palstalla muita, jotka ovat olleet pitkäaikaisesti sairaina? Niin että joka päivä on paha olla (fyysisesti), ja se ahdistaa tietty myös henkisesti. Eikä ole tietoa, paraneeko ja milloin tai mitkä lääkkeet auttaisivat. Itse olen tässä tilanteessa (ollut jo pari vuotta, nyt taas tilanne pahentunut), ja mietin vain, onko kenelläkään vinkkejä, miten pitää yllä positiivista mieltä ja jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen?
Kiitos viisaampien vinkeistä, jos niitä tulee!
Kiitos viisaampien vinkeistä, jos niitä tulee!
Vastaukset 16
Vanhimmat
vertaisryhmiä? Esim Tukiasema.net. Sivusto on ennenkaikkea mielensairauksia sairastaville mutta voisin kuvitella että pitkä fyysinen sairaus vaikuttaa myös henkisesti.
Jaksamista Sinulle.
Tapaa ystäviä tai muodosta ystävärinki. Höpise chatissa, tutustu ihmisiin esim. samankaltaisessa tilanteessa oleviin. Pidä yhteyttä sukulaisiin, läheisiin.
Lue, katso leffoja. Auta muita jottei tarvitse miettiä omaa tilannetta koko ajan eli hyväntekeväisyyttä. Harrasta jotain.
Jaksamista.=)
olisivat varmasti kullan arvoisia. Neuvoja jakaessaan tuntee itsensä jotenkin hölmöksi; on helppo antaa neuvoja, mutta onko niistä todellista hyötyä, sitä on vaikeampi sanoa.
Oletan, että sairautesi lääketieteellinen hoito on "hanskassa". Hoitaminen (ja suhtautuminen sairauteen ja sairastamiseen) on aina helpompaa silloin, kun tiedetään mitä hoidetaan, miten hoidetaan ja mikä on todennäköinen toipumisaika ja tulos. Ikävä kyllä ennuste on joskus epävarma, joskus jopa diagnoosi. Jatkuva kipukin rassaa sekä fyysisesti että henkisesti. Sairastamiseen ja kipuunkin tottuu, mutta se ei saisi saada liian suurta osaa elämästä. Mutta tämänhän sinä varmaan tiedätkin.
Pystytkö ulkoilemaan ja liikkumaan? Minun oloani on esim. reipas kävely parantanut ja jos mieli on ollut oikein maassa, paras paikka kävelyyn on ollut metsä. On edelleenkin. Töissäkäynti; ilman sitä jää liikaa aikaa ajattelemiseen. Ainakin minulle käy niin.
Ystävät. Musiikki. Kirjat. Se, että saa jotenkin repäistyä itsensä irti tavanomaisista kuvioista, joskus riittää esim. yllätysvierailu tai puhelinsoitto ystävältä. Jonkinlainen etäisyys omaan sairastamiseen edes hetkeksi.
Tämä oli enemmänkin pohdintaa kuin viisaan vinkki. Toivottavasti saat hyviä vastauksia, minäkin luen ne mielelläni.
auta kuin positiivinen asenne, mutta miten sitä pitää yllä se onkin toinen juttu.
Itselläni on kerran elämän aikana ollut sellainen tilanne että miettinyt että mitäs tässä tehdä kun oireilee vaan ja lääkäritkään ei osaa mitään tehdä. No löytyi lopulta lääke, mutta sai sitä hakea. Että se pitää jaksaa päivä kerrallaan ne pahat päivät ja sit ku on hyvä päivä niin nauttia siitä kaksinverroin.
o
rankalle
on kokemusta sairauksista, fyysistä
ja valitettavasti ne kyll rassaa henkistäkin kapasiteettiä
suosittelen lämmöllä lääketieteen alan spesialisteja, huonojen lekureiden hoitoon ei kannata jäädä.. muutes tulee diagnoosit väärinä ja viiveell'ä
ystävien tuki on erittäin tärkeää
vertaistukiryhmä voi myös auttaa jeesaamaan
ja jos miele on tosi matalalla - suosittellen mielialaa nostavia medisiinejä
Jaksamista ja aurinkoa Sun kevääseen
kuin että kannattaa tehdä ja harrastaa asioita, niin ei se sairaus koko ajan ole mielessä. Vertaistuki jo mainittiinkin, se on todella hyvä. Itse saan ajatukset pois päästä lukemalla ja kuuntelemalla musiikkia ja vaikkapa yht'aikaa. Sitten voisit tietysti koittaa itsehypnoosia, antaa itsellesi suggestioita jotka vähentäisivät pahaa oloa ym. Kirjastoista löytyy kirjoja joissa itsehypnoosia neuvotaan ja ehkä netistäkin voisi löytyä?... Varmoja takeita hyödystä ei voi antaa, mutta eipä paljoa maksakaan.
Toivon todella että olosi muuttuisi paremmaksi ja ehkä kevät voisi auttaa asiassa :-)
Tinni-Tunni
vai minne?
Mulla on joitakin jippoja, mutten viittis tuurilla alkaa heitteleen.
Osan oon laittanut tuonne terveyskeskusteluun.
iskiakseen oli hyvä. Siirsin sen sinne viimesimpään iskiaskeskusteluun.
iskiaskeskustelu on? En löytänyt tuosta keskustelulistasta... Joskus selkäkipuun ja iskiassellaiseen voi auttaa kiropraktikko tms. Mutta päätä ei kannata antaa rusauttaa...
Tinni-Tunni
on siinä kipu-osiossa....eli , kun sen klikkaapi auki, niin näkyy.
Kiitos kaikille tosi paljon sympatiasta ja ajatuksista! Teidän kirjoitukset ainakin nostatti mieltä, vaikka oikeastaan kaikkia ehdotettuja konsteja olenkin kokeillut.
Juuri äsken olin pitkällä kävelyllä kevätauringossa, ja se totta vieköön piristää kyllä kovasti. Yritänkin ulkoilla tosi paljon, varsinkin kun on aurinkoista. Nyt olen maalla, joten pitkät kävelyt on vielä mukavampia.
Eläimet ja lapset piristää myös, on kiva seurailla sellaisen otuksen puuhia, joka ei koko ajan mieti, mitä muut siitä ajattelee, ja joka osaa nauttia elämän perusasioista. Yritän ottaa mallia. Eläimille tosin olen allerginen, joten en voi kauheasti niiden kanssa olla.
Ystävät ja sukulaiset ja oma kulta on tietenkin mulle suurin pelastus. En vain halua rasittaa heitäkään liikaa, ja joskus on vaikea olla iloinen/hyväntuulinen, kun on niin kurja olo. Mutta usein kiva seura saa ajatukset pois oman kehon tarkkailusta.
Niin, että mikäkö vaivaa? Juu, ei ole kunnolla selvinnyt, vaikka kaikenlaisia tutkimuksia ja diagnoosejakin on tehty. Mutta ehkä vain on kertynyt niin monta vaivaa päällekkäin ja olen ne liian pahoiksi päästänyt hoidon viivyttelyllä, että nyt vie aikansa ennen kuin kaikki selviää ja pääsen kuntoon. Kipuja on lähinnä mahassa, ja mahaan liittyviä vaivoja. Ilmeisesti siihen liittyen myös hengitys tuntuu vaikealta (astma tutkittu ja suljettu pois), ja se onkin tukalin vaiva. En nyt rupea kaikkia onhelmiani tässä kuvailemaan. Mutta kyse ei siis ole mistään tuki- ja liikuntaelinten sairaudesta eikä särkylääkkeillä turrutettavista kivuista tms, vaan aika epämääräisistä ja tukalista olotiloista. Taustalla kai loiset, stressi, elämäntavat, viivästynyt ja väärä hoito jne.
Mutta se siitä. Kirjoitin vaan tänne vähän epätoivon hetkellä. Nyt jo valoisampi olo taas! Kiitos tuesta!
T: mmä
Halusin vielä lisätä, että tiedän ja tajuan, että olen monella tapaa myös ihan hirmu onnekas, ja onnellinenkin, hankalasta olosta huolimatta. Elämässäni on kuitenkin niin hirveän paljon hyvää ja kaunista, varsinkin rakkaat, mutta myös luonto, harrastuksia jne, joista enimmäkseen jaksan iloita vaikka olo olisi huonokin.
Jaksamista ja valoa kaikille muille hankalassa tilanteessa oleville, ja niillekin, joiden elämä on mallillaan! :)
kertoi joskus olleensa sellaisessa ryhmässä, joka odotti pääsyä avanneleikkaukseen. Toisinsanoen kaikki kakka menisi pussiin.
Johtui peräsuolensyövästä.
Siskonsa asui sillon saksassa ja otti selville mikä auttaisi.
Ruokavalio missä tattaripuuroa, kiinalaisia luumuja ja vihreätä teetä.
Kertoi sitten toisillekkin ryhmän jäsenille.
Itse söi 3kk (muistaakseni) ja syöpäkasvain hävisi kokonaan ja säästyi leikkaukselta.
Kukaan muu ei koittanut kuuria.
Hengitysvaikeuksiin muutenkin suositellaan vihreätä teetä. En tiedä olisiko valkoinen tee vieläkin tehokkaampaa, siinä kun on rutkasti enemmän antioksidantteja ja muutenkin tutkitusti terveysvaikutuksiltaan vihreätä teetä parempi.
sähköpostiosoitteesi, voin lähettää ohjeet valokuvattuna, mielestäni tehokkaaseen hierontaan.
Mitään poppakonstia tähän ei varmasti ole. Olen itse sairastellut pari vuotta, välillä käynyt rajojen tuntumassakin ja sitten taas palannut takaisin. Kipua, pahaa oloa, epävarmuutta ja muuta on riittänyt ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle.
En oikeastaan osaa sanoa muuta kuin että ellei parannusta ole luvassa, on vain sopeuduttava. Hyväksyttävä se, että nyt tässä elämässä on tietty määrä kipua, heikkoa oloa, rajoituksia ja sille en mahda mitään. Panostettava siihen, että edellämainituista huolimatta minä haluan elää, haluan tehdä itselleni tärkeitä asioita niin paljon kuin voin ja nauttia niistä. Jos jokin jää kokonaan pois, sen tilalle voi etsiä jotakin uutta.
Kivun ja sairauden ei pidä antaa hallita elämää. Se tekee sen silloin, kun kipu on kovaa, eikä päätään pysty nostamaan tyynystä. Silloin onkin elettävä sitä hetkeä, keskityttävä paranemiseen ja toipumiseen, kivun poistumiseen. Mutta kun toipuminen on alkanut ja voimat vähitellen palaavat, askel askeleelta vain kohti tavallista elämää. Ellei toivu kokonaan, on vain yritettävä elää sen asettamissa puitteissa. Elämässä on kuitenkin paljon hyvää ja paljon koettavaa, vaikka voimat eivät olisi tallella.
Mitään muuta konstia en ole itse keksinyt. En voi taikoa kipua pois niin kauan kuin sairaus on olemassa. Minun on siis elettävä siitä huolimatta. Ehdottoman tärkeää on huumori! Mitä mustempaa, sitä parempaa. Olen miltei kuollut kivusta, kun sukulaiset kävivät sairaalassa minua katsomassa ja naurattivat jutuillaan mutta se piti minut silti elämässä kiinni tehokkaammin kuin mikään lääke.
Kiitos LaikaQ!
Totta puhut, että sairaanakin elämä on elämisen arvoista ja pitää keskittyä nauttimaan kaikista niistä asioista joista voi, eikä miettiä niitä asioita mitkä on huonosti.
Jaksamista ja iloa sulle, sekä sitä mustaa huumoria! ;)