Lestadiolaisten puheissa ja kirjoituksissa nousee tämän tästä esiin lastenteko ja syntyvyyden säännöstely. Ihminen, joka ei halua (=pysty) tyytymään siihen, että lapsia saa tulla niin monta kuin on tullakseen, tuomitaan mitä moninaisimmin ilmauksin. Yleensä sävynä kuitenkin on se, että tällainen ihminen on itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Viimeisimmässä Päivämiehessä on Perhepeili-palstalla kirjoitus, jossa asia ilmaistaan: "Nykyajan ihminen haluaa helppoa elämää ja elämän nautinollisuuden kätensä ulottuville...Miten helpon elämän tavoitteluun sopivat lapset ja niiden tuoma vastuu?". Tuntuu järkyttävältä, että jonkun ihmisen ajatusmaailma on näin kapea ja tuomitseva. Olisi paikallaan, että noin ajatteleva ihminen menisi itseensä ja pohtisi tosissaan ajatustensa taustoja. Kestääkö hän itse oman tilanteensa vain psyykkaamalla itseään, että "minä en ole itsekäs, minä en ole itsekäs"? Vai onko hän korottanut itsensä muiden yläpuolelle siten, että hänellä on omasta ylhäisyydestään oikeus (ja velvollisuus) halveksien tuomita toisin ajattelevat tai huonommin jaksavat itsekkäiksi? Se, ettei ole valmis ottamaan uutta Luojan luomaa ihmettä joka vuosi vastaan, ei pohjaudu pelkästään itsekkyyteen tai mukavuudenhaluun, ei todellakaan. On naisia, joille raskaus on yhdeksän kuukauden oksennustauti. No, 15 kertaa yhdeksän kuukautta oksennustaudissa toteuttamassa Luojan suurta ihmettä; jaloa, eikö vain? Esittäisinkin tälle kyseisen Perhepeilin kirjoittajalle sekä muille samoin ajatteleville pienen toiveen: seuraavan kerran, kun olet oksennustaudissa, niin mietipä miltä tuntuisi olla siinä kunnossa jokaisesta vuodesta yhdeksän kuukautta. Eikö olisikin itsekästä toivoa muuta? Tai entäs äidit, jotka viettävät 10 lapsen jälkeisen elämänsä psyykenlääkkeiden varassa tai jopa psykiatrisessa hoidossa? Onhan se pieni hinta epäitsekkyydestä... Niin, tällaiset tapauksethan ovat vain marginaalisia, mutta entäs sitten, kun ne sattuvat omalle kohdalle? Vai ajatteletko kuten farisealainen, että kiitän sinua Luoja siitä, etten ole kuin tuo psyykkisesti sairastunut kymmenen lapsen äiti... Ja vielä: onko se itsekästä, jos nainen haluaa olla töissä muualla kuin kotona; voivathan miehetkin näin tehdä ilman, että heitä moititaan siitä itsekkäiksi?
Itsekäskö ja mukavuudenhaluinen?
MaiLind
442677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
en ole lestadiolainen ja joku varmasti tästä puheenvuorosta suuttuu.
Maailma on muuttunut, lapsi ei enää tuo leipää tullessaan. On paljon pahaa joihin lapsi voi sortua ja yhteiskunta vaatii lapselta ja nuorelta paljon ja vanhe,mpien pitää olla valmiita antamaan lapsilleen työkalut selvitäkseen tästä maailmasta.
Itse en pystyisi tekemään sitä kymmenelle lapselle. Minulla on vain kaksi lasta ja jos joku minut siitä tuomitsee niin tuomitkoon.
Koen että kahdessa on ihan tarpeeksi haastetta kasvattaa heidät Kristillisesti ja niin etteivät he sortuisi maailman pahaan.
Ennenvanhaan isommat ovat auttaneet pienenpien hoidossa, niinkuin varmasti nykyäänkin. Toivon ja rukoilen että näistä suurista perheistä kasvaa hyviä aikuisia aikanaan. Ja rukoilen että Jumala ohjaa ja auttaa suurten perheiden vanhempia -niin varmasti tekeekin.
Itseni koen liian heikoksi, kyse ei ole mukavuudenhalusta vaan huoli lasteni tulevaisuudesta.
Me vanhemmat olemme kuitenkin ainoat kädet mitä Jumalalla on täällä maan päällä lapsiamme varten -Hän kyllä ohjaa Hengellään.
Nykyään on äitienkin käytävä työssä (minun ainakin)että saisi perheen elätettyä, joten se kaikki aika on lapsilta pois, surullista mutta totta.
-Anteeksi jos tämä jotakuta loukkaa. Rauhaa
Olen samaa mieltä kanssasi. En ole valmis kasvattamaan monen lapsen pesuetta. Olen lestadiolaisperheestä, enkä ole lähipiirissäni kokenut painostusta ehkäisyssä enkä muissakaan ratkaisuissani. Tämän palstan keskustelut ovat kyllä pistäneet miettimään.
"Itseni koen liian heikoksi, kyse ei ole mukavuudenhalusta vaan huoli lasteni tulevaisuudesta."
Sepäs siinä juuri onkin, että vaikka lestadiolaisnainen (tai mies) tuntisikin olevansa heikko, PITÄISI LUOTTAA siihen, että Jumala antaa voimia. Minulle on suoraan sanottu, että koska käytän ehkäisyä, olen menettänyt uskoni ja luottamukseni Jumalaan. Pitäisi kai antaa tällaisten kommenttien mennä saman tien toisesta korvasta ulos, mutta ihan helppoa se ei ole.
Ajattelen näin: Appelsiinin syöminen ei ole syntiä. Jos joku väittäisi minulle, että en pääse taivaaseen, koska olen syönyt appelsiineja tuntematta katumusta, hän syyllistyisi valehtelun syntiin. Ehkäisykään ei ole syntiä. Se, joka on nuhdellut minua sen käyttämisestä, on vienyt minua ja itseään kauemmaksi Jumalasta = tehnyt synnin. Minä taas olen tehnyt muita syntejä, (esimerkiksi toivonut mielessäni, että kyseinen ihminen synnyttäisi kymmenen koliikkivauvaa). Kukaan meistä ei pysty elämään päivääkään tekemättä syntiä.
En minäkään voi sitä kieltää etteikö lapset olisi Jumalan lahjoja ja etteikö Jumala auttaisi huolehtimaan heistä.
Toisaalta olen edelleenkin samaa mieltä mitä aikaisemmin kirjotin...
Minusta paholainen on vallalla maailmassa, ja tuntuu pahalta että viattomat lapset joutuvat kokemaan tätä kohtuuttomuutta, eikä tämä tästä varmasti parempaan suuntaan mene!
En tiedä... Osaako viisaampi selvittää?
Jaa ei kai nyt kukaan 9kuukautta oksenna? Minä olen odottanut ja synnyttänyt 12 lasta enkä ole oksentanut kuin ensimmäiseltä ja jonkun yksittäisen kerran joltakin muulta. Minulla on myös paljon uskovaisia ystäviä eikä tuo ole tullut keskustelussa esille,jokainen on tietysti yksilö tässäkin asiassa .Ei pidä kuitenkaan suurennella asioita ,sillä eihän raskaus ole sairaus.Lapsissa on suuri työ ja vastuu ja mukavasti kuluu ruokaa ja vaatteita ynm. mutta ei olla nälkää nähty.Kyllä lapsi on tuout leivän tullessaan, nykyaikana vielä suuremmella syyllä eihän nyt ole puutetta mistään .Mukavuuden halut saa kyllä karsia suuren perheen kanssa, ei ole liikaa omaa aikaa vielä mutta kyllä sitä aikanaan tulee sitäkin.Nyt on lasten aika ja tulevaisuutta varten kasvatamme heitä, yhteiskunta kelpoisiksi toivomme heidän varttuvan.Autuutta en ole tästä koskaan ajatellut saada vaan armosta olen halunnut ja pyytänyt uskoa joka päivä .En ole ajatellut muuta elämän mallia kuin näin ,koska Pyhä Henki neuvoo ja omatunto vastaa että näin on oikein. Me uskovaiset tiedämme minne me ollaan matkalla,kannattaa miettiä mikä on oikein ja Jumalan mieleen
On 9 kuukauden oksentelijoita ja 9 kuukauden supistelijoita, 9 kuukauden diabeetikkoja ja vaikka mitä. Toki suurella osalla taitaa mennä kuten sinulla, mutta on muunkinlaisia.
Niinpä niin - tällaisia ne kommentit yleensä ovat: "Enhän minäkään ole voinut raskausaikoinani huonosti, miten sitten jollakin muulla voisi olla toisin?" Et ole kuullut muidenkaan yhdeksän kuukauden pahoinvoinnista valittavan; eihän siitä ole mahdollista kertoa, kun asenteet ovat tuollaisia sinun asenteidesi kaltaisia. Itselläni on ollut seitsemän kertaa yhdeksän kuukauden oksennustauteja. Raskaudet ovat olleet sairauksia, todellisia raastavia, uuvuttavia sairauksia. Valitettavasti me ihmiset olemme yksilöitä ja joidenkin on pakko tyytyä siihen, että lastenteko ei ole helppoa, kuten sinulla on ollut. Olisi todella hienoa (mutta ilmeisesti mahdotonta), että toisen ihmisen erilaisetkin kokemukset voitaisiin hyväksyä ilman että niitä tarvii kyseenalaistaa "koska minullakaan ei ole ollut sellaista". Minä itse voisin synnyttää ja hoitaa vaikka kaksikymmentä lasta, jos vain joku muu ensin odottaisi ne yhdeksän kuukautta.
korvaan, enkä ymmärrä miksi joku, varsinkaan uskovainen voi puhua termillä "lapsen teko"
Entäs jos se kymmenen lapsen äiti seviytyykin paremmin omasta sairaudestaan ison perheen turvin.Eihän iso perhe ole välttämättä syy psyykkeen romahtamiseen,tätä sairauttahan on enemmmän muilla ryhmillä.Iso perhe voi olla pelastus.Minusta on naivia puhua tekonauru-naamalla olemisesta,kuka sitä vaatii?Jos on perusluoteeltaan iloinen ja jos on totisempi niin on sitten,meitähän on monenlaisia.Ei kai liene kovinkaan yleistä yhdeksän kuukauden oksentelu? Oliskohan tuossa hiukan "vettä myllyyn lisää" makua.Kun ottaa asiat luonnollisena tapahtumana naisen ja miehen elämässä niin ei tule sitä taistelumieltä ja tyytymättömyyttä "ihmisten sääntöinä pitämistä" vain usko ja kuuliaisuus tähän auttaa
Joo, ei yhdeksän kuukauden oksentelu ole yleistä, mutta on sitä kuitenkin. Ja entäs jos se olisi sattunut sinun omalle kohdallesi? On aika törkeää vähätellä ja mitätöidä tuolla lailla sellaisia, jotka ovat noin pitkällisen raskauspahoinvoinnin kokeneet. Mutta älä välitä - kaltaisesi mitätöijät ovat enemmistö naisista, siis teidan kaltaisianne ainakin on, vaikka meitä pahoinvoivia olisikin vain kourallinen. Saatte vertaistukea...
Meitä todellakin on moneksi.
Onkohan ihan viisasta lähteä hakemaan kumpaakaan ääripäätä?
Itse ihailen suurien perheiden äiteja ja isiä.
Olen edelleenkin useasta syystä sitä mieltä että minusta ja miehestäni ei olisi siihen.
Varmasti taustatkin vaikuttavat: Itse emme ole suuurista perheistä eikä meillä ole uskonnollista yhteisöä takana jolta saisi tukea tarvittaessa. Kovin kaukaiselta näyttää suuri perhe siis, ja ikääkin alkaa olla.
se maailman pahuus ja vaatimukset mitä nykyään on.
En minäkään voi olla ihailematta suurten perheiden äitejä ja isiä. Lisäksi OLEN omasta mielestäni MUKAVUUDENHALUINEN ja ITSEKÄS, koska en halua isoa perhettä. Lasten on hyvä kasvaa suuressa perheessä. Mutta pelastuminen tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta, ei tekojen tai tekemättömyyden seurauksena. Oksenteli tai ei, on väärin, että nainen joutuu olemaan joka toinen vuosi raskaana pelkästään sen vuoksi, että hänelle on uskoteltu, että se on taivaaseenpääsyn edellytys.
Tuolla muutamaa riviä alempana on hyvä avaus, otsikolla "Vanhurskaus.. uskosta, vai uskosta ja teoista".
Oikeassa olet, vaikka kumarassa kuljet [;-)
Mitäs jos Jumala onkin erimieltä lapsirajoituksesta,oletko ihan varma,että Jumala on antanut ihmiselle vallan kuka on armoitettu saamaan sielullensa ulkoisen ruumiin ja kuka saa maallisen mtkan tehdä ? Jumalalla on tiedossansa meidän elämämme jo ennen syntymäämme. Kuinka se on mahdollista? vain siksi ,että Jumala on sielun ja ruumiin luoja ja jos sielu ei saa ajallista ruumista meidän säännöstelyn vuoksi ei hänen tahtonsa ihmisen elämästä voi toteutua Ei siis vähäpätöinen synti.
Sitä minä en voi tietää. Minä vain uskon niin. Rukoilen, että jos olen väärässä, Jumala antaa minulle ymmärryksen.
Uskomme "kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan". Luulen, että jos jumalalla on erityinen suunnitelma jonkin tietyn syntymättömän lapsen suhteen, tämä lapsi syntyy, käyttivätpä vanhemmat ehkäisyä tai eivät.
Siitä olen muuten samaa mieltä Sannan kanssa, että tämä maailma on niin paha, että ihan hirvittää kaikkien lasten puolesta, jotka tänne syntyvät.
Tuo on mormonismia, ei kristinuskoa.
Tulin aikoinani em. yhtyettä fanittaessani tutustuneeksi myös poikien uskontoon. Mormonismiin kuuluu uskomus sielun olemisesta ensin jossain tuolla avaruudessa. Sielun tarvitsee tulla ihmisruumiiseen voidakseen jatkaa matkaa kohti jumaluutta kuoleman jälkeen. "Taivaassa" sitten kehitys jatkuu kohti jumaluutta. Raamatun ensilehden Aadam on kehittynyt niin, että hän on nykyisin mormonien (pää)jumala.
Tuollainen käsitys puolestaan on yksi sovellus itämaisesta jälleensyntymisopista.
Psalmi 139:16:
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Ei tämä jae ja muut vastaavat tarkoita sitä, että sielumme leijailisivat jossain ennen syntymistämme odottaen tilaisuutta livahtaa johonkin syntyvään vauvaan.
Unohdin mainita tähän liittyvän tärkeän asian mormonismissa, että lasten lukumäärä on suurin ansio mormonille. Mitä useammalle hengelle on antanut pääsyn ruumiiseen mahdollistaen siten näille kehittymisen kohti jumaluutta kuoleman jälkeen, sitä paremmasta lähtöpisteestä alkaa tälläinen henkilö oman kehityskulkunsa kohti jumaluutta tämän maallisen vaelluksen jälkeen. Tällä henkien saattamisella ruumiiseen perustellaan moniavoisuutta, joka USAssa on edelleen käytössä. Täten miehet ovat myös aina ansioissa ja tuonpuoleisessa jumaluudessa edellä ja korkeammalla naisia. Lapsettomat vanhatpiiat ovat alinta kastia.
Jos ette usko, niin tutustukaa itse mormonismin satumaisiin uskomuksiin.
Tässä ei ole kysymys mistään mystiikasta eikä mormoonisesta opista enkä väitä että sielut liitelevät jossain tuntemattomuudessa..tullakseen johonkin kuten naapurin vasikkaan,sitäkin uskoa on.Jumalalla on tarkka tieto ja suunnitelma meidän elämämme matkaa varten.Hä antaa meille ruumiin ja sielun ,mutta jos me estämme hänen antamasta lapsellemme ruumiin kuinka hän voi antaa ruumiiseen sielua joka on kuolematon.Miten muuten lapsi voi tähän maailmaan tulla toteuttamaan tärkeää elämän tehtäväänsä jos hänet tietoisesti pätevillä menetelmillä estetään syntymästä tähän maailmaan.eikö ole itsensä pettämistä uskottelu muuhun mahdollisuuten.En epäile silti Jumalan voimaa,mutta Jumala ei leiki synnin kanssa.
Sielun ennaltaoleminen on kristillisen kirkon mukaan harhaoppia. Virallinen päätös tästä on olemassa Konstantinopolin II kirkolliskokouksesta vuodelta 553.
Maailmassa vaeltelevia henkiä joille ei ole annettu ruumiita? Kamalampaa magia tuskin kristinuskon keskellä enää elää!!! Tällaien oppi ei ole Jumalasta!
Jumala on mielipiteensä ilmoittanut Raamatussa, meidän ei saa, eikä tarvitse jossitella, "entä jos Jumala..."
Vainko maailma on paha?
Entä sinä?
Entä Jumala joka oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit itse itsensä kanssa.
Ei tarvitsekaan jossitella ,miksi täällä sitten jossitellaan ehkäisystä ym.jos luotamme Jumalan tahtoon ,niin miksi ekäisemme tietoisesti?Miten tiedämme silloin mikä on Hänen tahtonsa?
Jumala on rakkaus. Rakkaus puolestaan ei tunne sanoja pakko taikka pelko.
Mooseksenuskoisten legalistien (vl) Pakko-lisnntymisoppi, helvetin tulella uhkaillen, sisältää sekä pakon että pelon.
Tänä osoittaa selkeästi sen, että heidän oppinsa ei ole Jumalasta lähtöisin, vaan se on oman vanhurskauden perkeleen sekaoppia. Tämän opin mukaisesti ihminen vanhurskautuu teoista ja uskosta. Lupa uskomiseen tulee siis lain tekojen kautta.
En oikein ota selvää, mitä haet noilla kysymyksillä. En ole mielestäni kieltänyt Jumalan olemassaoloa tai Kristuksen sovitustyötä. Itseeni otan kantaa vain sen verran, että kukaan ei ole synnitön.
Maailman pahuudella tarkoitin sitä pelkoa ja epävarmuutta, jota nykyihminen kokee. Elämä on ainakin länsimaissa fyysisesti todella helppoa, mutta psyykkisesti varmasti rankempaa kuin koskaan ennen, koska koko ajan joka tuutista tulee uutisia luonnonkatastrofeista, suuronnettomuuksista, terrori-iskuista, työttömyydestä, väkivallasta...
Itseasiassa olen entinen mormoni...
Kyllä mormonit käyttävät ehkäisyä ihan samalla lailla kuin kuka tahansa muu, sitä ei kyseenalaisteta.
Amerikan mormonit tekevät paljon lapsia ja voi olla että he tekevät koska haluavat antaa "tilaisuuden Jumalan henkilapsille" tulla tänne maailmaan.
Se ei ole kuitenkaan mikään mittari tietääkseni.
Ennesvanhaan -ja saattaisi olla vieläkin jos laki sallisi- mies oli sitä parempi mitä useampi vaimo hänellä oli. Kuoleman jälkeen uskotaankin että mies saa siellä henkimaailmassa ottaa lisää vaimoja.
Mormonien mukaan vanhan testamentin Jumala on Kristus -Hän loi maailman Jumalan käskystä arkkienkeli Mikaelin kanssa josta sitten tuli Aadam maan päälle.
Mormonien tavoite on kehittyä Jumaliksi joille kullekin annetaan oma maailmankaikkeus sitten hallittavaksi.
lisää kysyttävää? [email protected]
En enää ole mormoni, enkä siis pysty lupaamaan IHAN puolueetonta tietoa.
voi sinua säälittävää joka luulet että pelkällä tyytyväisyydellä ratkaistaan asiat. JIohan sen maalaisjärkiki sanoo että 10: nen pennun jälkeen koko perhe kärsii! ehkä vain olet niin täynnä ittees esttet huomaa sitä! seksikin taitaa melko kuivaa olla, kuka nyt tyytyväisenä lapsikoneeksi alkaa... :)
Miksi maailma on paha? Se on siksi että sen asukas, jota kutsutaan ihmiseksi on paha. Maailma itsessään ei ole paha, mutta se on kirottu ihmisen tähden.
Mielestäsi pelot johtuvat paljolti siitä, että ihminen on itsekeskeinen individualisti, jonka salainen päämäärä on tulla jumallksi ja hallita omaa ja toisten elämää.
Länsimainen ihminen on joutunut etäälle arkitodellisuudesta virtuaalimaailmaan, jossa lääkärit hoitavat taudit, ja kuolema on piilotettu sairaaloihin.
Ihminen hallitsee jo syntyvyyden, lapset eivät häiritse hänen mukavuuttaan. Ihminen rakastaa vapautta ja rahassa kellimistä, kissanpäiviä. Siksi hän pelkää, pelkää verottajaa, mukavien päivien loppumista, ja vaistottavissa olevaa kuolemaa, synnin rangaistusta.
Siksi hän pelkää sotia ja luonnonmullistuksia, koska ne riistäisivät hänen rakastetun virtuaalimaailmansa ja lopulta hengen häneltä.
Todellinen syy siihen miksi ihmiset eivät halua lapsia yhtä taikka kahta enempää, ei ole maailman pahuus, vaan uhmisen oma syntiturmelus.
Ja totta onkin, ihmiskunta on tulossa tiensä päähän. Silloin on palkanmaksu, ja siksi Jumalan lapset ylistävät Jumjalaa kun loppu lähestyy. Paha saa silloin palkkansa ja lapsille koitta täydellinen autuus. Jumala lunastaa lupauksensa.
Tuli väärä sana edelliseen viestiin.
Niin. Se oli aika rankkaa tekstiä. Meidän elämämme on tosiaankin niin kaukana luonnollisesta kuin voi olla. Kontrollin menettäminen on pelottava ajatus. Senpä vuoksi onnettomuuksista ja pahuudesta kertova informaatiotulva on niin kauheaa, että välillä sitä vain sulkee silmänsä ja keskittyy oman pienen elämänsä järjestelyyn entistä tehokkaammin.
Tästä olen kylläkin eri mieltä:
"Todellinen syy siihen miksi ihmiset eivät halua lapsia yhtä taikka kahta enempää, ei ole maailman pahuus, vaan uhmisen oma syntiturmelus."
Todellinen syy siihen, että ihmiset eivät halua lapsia yhtä tai kahta enempää, on siinä, että lapsikuolleisuus on nykyään niin pieni. Ja siinä, että vanhuuden turvaksi on kehitetty eläkejärjestelmä. Toivottavasti ne ovat näin jatkossakin.
.. todellinen syy siihen miksi ihmiset eivät halua lapsia. Itsekeskeisyyttä toki tuokin on, mitä ehdotit.
Todellinen syy on todellakin se että ihminen ei halua nähdä vaivaa, eikä jakaa omastaan lastensa hyväksi, vaan keskittyy pelkästään oman hyvinvointinsa rakentamiseen.
Tätä kutsutaan narsismiksi. Koko maailma pyörii vain oman navan akselilla.
Olen itse myöntänyt aikaisemmin, että olen itsekeskeinen siinä suhteessa, etten halua montaa lasta. Olet oikeassa, se on narsismia, mutta tervettä sellaista. :)
Itsellesi olet ainakin selittänyt sen näin, ja uskonut kanssa.
Kumpikaan meistä ei ole Jumala, emmekä omaa lopullista totuutta. Itselläni on useampia lapsia, jokainen on toivottu enkä antaisi heistä pois yhtäkään. Samoin on useita lastenlapsiakin, kiitos Jumalalle jokaisesta.
Itse olen ylpeä rakkaasta ihanasta vaimostani joka on lapsemme synnyttänyt, ja vaivojaan säästämättä rakkaudella hoitanut heidät aikuisiksi.
Hyvä, että olet onnellinen. Olen ihan oikeasti iloinen puolestasi. Itse yritän hoitaa aikuiseksi nämä pienet, jotka minulla jo on. Mieheni on tässä suhteessa päättäväisempi, ei halua enempää lapsia. Minua itseäni vähän jopa hirvittää ajatus, että lapsiluku jäisi tähän. Osittain itseni, osittain lasteni vuoksi minusta tuntuisi turvallisemmalta, jos perhe olisi isompi. Pelastuskysymyksenä sitä en kuitenkaan osaa nähdä. Jumala yksin tietää totuuden, kuten sanoit.
Siinä olet oikeassa, että lapset eivät ole mikään pelastuskysymys
Enpä vähättele millään tavalla kenenkään omakohtaisia vaivoja, niitä on ollut minullakin aivan kotitarpeiksi asti,mutta ainakaan minulla ei ole tullut mieleenkään koko seurakunnan ja julkaisujen moittiminen sen vuoksi.Sen takana AINA piilee tyytymättömyys ja eripuraisuus Jumalan tahtoa vastaan ja se näkyy juuri tällaisena.
Kerropa minulle lyhyesti mikä on Jumalan tahto.
Luuk. 2:13 Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
Luuk. 2:14 "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Joh. 7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Room. 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room. 12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
--------------------------------
Room. 12:4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
Room. 12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
-------------------------------
Room. 12:6 ja meillä on erilaisia armolahjoja ....
...sen armon mukaan, mikä meille on annettu;...
jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
Jumalan tahto on se ,että jokainen ihminen kääntyisi pahoilta teiltänsä ja ottaisi evankeliumin sanan vastaan;se on sana sovinnosta,että kaikki synnit ovat anteeksi annettu ja velka on maksettu.Kun Jumala on näin armollinen meitä kohtaan,miksi me alamme olemaan Jumalaa viisampia ja tietämään mikä meille on parasta ,paljonko me jaksamme,osaamme,paljonko pahaan maailmaan tarvitsee synnyttää uusia lapsia.Ei Jumalan sana näin opeta,ihminen on ottanut itselleen vallan ja sotkeutunut itsekkääseen synnin turmelemaan järkeensä
Kukaan ei voi kääntyä mihinkään, ellei hän sitä ennen usko Kristukseen.
Usko Kristukseen puolestaan merkitsee lyhyesri sitä, että syntisenä olen puettuna uskon kautta Kristuksen lahjavanhurskaudella.
Oman vanhurskauden ansio-oppi, ja osamaksu-oppi on vihollisen disinformaatiota Jumalan sanasta.
Vihollinen toimii näin siksi, että ihminen ei uskoisi sellaisena kun hän on. Ja uskon kautta Kristukseen tulisi vanhurskaaksi Jumalan edessä, ollen Kristuksen lahja-vanhurskaudella puettuna.
Tekojen opissa äheltävien vanhurskaus on omatekoista silmiin näkyvää tauhkaa, joka kyllä kiiltää ihmisten edessä, mutta Jumalalle se on kauhistus.
Miksi se on Jumalalle kauhistus?
Se on siksi, että kaikki pyrkimykset itse itsensä vanhurskauttamiseen omien tekojen avulla, tekevät Jumalasta valehtelijan. YKSIKÄÄN LIHA EI NIMITTÄIN PELASTU TEKOJENSA KAUTTA, TÄMÄ ON JUMALAN SANA. Ja samalla yrityskristillisyys halveksii ja ylenkatsoo Jumalan ainoata kelvollista syntiuhria Kristusta, joka on kerran uhrattu kaikkien ihmisten kaikkien syntien edestä.
Kristuksen vanhurskauden voi saada syntiensä peitoksi, AINOASTAAN ARMOSTA JA USKON KAUTTA.
Aamen!
Joka väittää että ihminen tulee autuaaksi uskosta ja teoista yhdistettynä, se valehtelee.
Nimittäin se joka uskoo, saa lahjana kaikki sitä seuraavat teot, Jumalan voimasta ja Jeesuksen Kristuksen kautta. Silloin ne teot ovat Jumalan sanan mukaisesti - JUMALAN tekoja - tehdyt hänen lunastettujen lastensa kautta tässä maailmassa.
Periminen ei perustu IKINÄ ansioon.
Vaikka renki äheltää peräsuoli pitkällään isännälle töitä vuorotta, niin hänestä ei tule koskaan isännän perillistä.
Isännän perillisiä ovat vain ne, jotka ovat hedelmöittyneet ja syntyneet isännän OMASTA SIEMENESTÄ.
Ja vaikka tämä isännän siittämä lapsi makaisi vammaisena koko ikänsä sängyssä seljällään, niin isän kuoltua, (Kristuksen ristinkuolema), hän on perillinen niin että napsahtaa, kenenkään sitä estämättä.
Muuta nämä kaikenkarvaiset teko-oppien hourailijat eivät tunne Jumalaa, eivätkä hänen sanaansa.
Siksi he höynäyttävät kaikki muutkin, jotka eivät tunne Jumalaa, koska ovat laskoja lukemaan ja oppimaan hänen sanaansa. ja kun lukevatkin niin heillä on yhdistykseltä saamansa pullonpohjat silmillään, eivät he näe mitään muuta, kun yhdistyksensä järjestyssäännöt.
Taitaa olla näillä toisia naisia lasten takia itsekkäiksi haukkuvilla huonoudentunne, sillä myös minua, joka hain hedelmättömyyshoitoja saadakseni lapsia, haukuttiin itsekkääksi!! Miksikö? Siksi, että ei olisi saanut NIIN paljon haluta lasta! Olen kyllästynyt: lapsia saa minun ystävä- ja tuttavapiiriä tarkastelemalla kaikkein helpoiten vahingossa. Ja se on kaikkein epäitsekkäintä yleisen käsityksen mukaan.
on se ,että mitä tahansa sitten teetkin niin oletko valmis kohtaamaan luojasi sen jälkeen.
Raamatussa on ohjeita meille elämäämme.
Missään ei puhuta kappalemääristä joten hylätkää jo muiden mielipiteet!
Jos määreenä pidettäisiin sitä että "lisääntykää ja täyttäkää maa" niin missä kohdassa tapahtuu lisääntyminen mielestäsi?
Kun lisääntyy,niin silloin täyttää Jumalan määrityksen.
Ihmisten määrityksiä emme voi koskaam täyttää koska ihminen ei ole muuta kun tyhjä mitätön valittaja.
Lapsi on Jumalan lahja .Kyllä.
Se on arvokas asia ja suurikin.
Jättäkää jo toiset rauhaan arvosteluiltanne sillä se on synti etenkin silloin kun se on pelkkää ihmiskeksintöä eikä Jumalan ilmoitus.
Lukekaa Raamattua!
Monia tulee jotka sanovat " messias täällä..messia siellä".
Tässäkin asiassa monet luulevat että omassa näkökannassa asustaa messias.
Totuus!
Uskaltakaa kohdata se.
Se on ainoa asia mitä meillä oikeasti on.Muut ovat valhetta ja keksittyjä ihmismielipiteitä.
Mitä tahansa teenkin, niin Jumalan armosta Kristuksen tähden tulen autuaaksi. En taatusti tekojeni kautta. Etkä tule muuten sinäkään!!!
Niin-onhan se niin helpompaa uskoa kun saa vapaasti mielensä mukaan itse valita ja nimetä synnit eikä kysellä mikä on Jumalan mieleen.Jumala on jättänyt meille valinnan,mutta samalla kehoittanut valitsemaan hyvän.
Sitä ei valitettavasti voi valita onko syntinen vai ei, me OLEMME KOKONAAN SYNTISIÄ JOKAINEN.
Osa tunnustaa sen, JA SAA ARMON Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ansion tähden. Ja osasta tulee niitä synnin valikoijia, joille jokin asia on syntiä ja toinen ei ole.
Just sitä tarkoitan kun ihminen on saanut Jumalalta armon ja anteeksiantamuksen niin hän itse alkaa määrittelemään oman nielensä mukaan mikä on syntiä.Eikö riitä ,että Jumalan sana ilmoittaaa synnin synnniksi,vai opettaako se lihanvapaudessa elämään eli pikkuisen tekemään jotain luvalliseksi,koska se juuri MINUSTA on näin parempi ,ei opeta!
Jumala vihaa syntiä, kaikkia syntejä. Yhdellekään synnille ei ole lupaa ja thdestäkin synnistä joutuu kadotukseen. Oman vanhurskauden oppi on täysin hyödytön oppi. Vain siinä on autuus että suostuu KOKONAAN armahdettavaksi kokosyntisenä.