Tämä ei varsinaisesti liity palstan otsikkoon, mutta teki mieli korjata joitain käsityksiä ammattikoulusta, josta täällä kuitenkin joskus on puhuttu. Tottahan se toki on, että jotkut amattikoulun käyneet sopivat siihen yleiseen stereotypiaan amislaisesta, jonka me kaikki tiedämme.
Mutta kokemuksesta tiedän, että iso osa on fiksuja ja asiansa osaavia, ajattelevia nuoria ihmisiä, jotka eivät pelkää kovaa fyysistä työtä. He lukevat ja harrastavat vapaa-ajallaan, ovat tavattoman fiksuja ja sivistyneitä. Asioista voi olla kiinnostunut ja ottaa selvää itsekin, ilman pitkää akateemista putkea, joka nyt tietysti ei aina sitä sivistystäkään takaa...
Töihin on menty nuorena ja perustettu oma perhe. Itse olen tehnyt catering-alan töitä (kahvila, ravintola, asiakaspalvelu, pitopalvelu jne.) 19 vuotiaasta (nyt 23v) ja (sähkö) mieheni oman alansa. Nyt on tulossa perheenlisäystä, ja asiat näyttävät todella hyviltä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että elämä voi olla myös yksinkertaista, eikä se akateeminen pätevöityminen ole kaikille kaikki kaikessa. Tulemme hyvin toimeen ja kerkeää harrastaa ja lukea vapaa-ajallaan. Että ammattikoulukin on vaihtoehto, ihan hyvä sellainen. Siinä ehkä nille, jotka kovasti tuskailevat pärjäämistään akateemisessa maailmassa.
Työ on kuitenkin vain työtä ja jos tuntuu vaikealta, niin miettikää muitakin vaihtoehtoja...
Mutta kokemuksesta tiedän, että iso osa on fiksuja ja asiansa osaavia, ajattelevia nuoria ihmisiä, jotka eivät pelkää kovaa fyysistä työtä. He lukevat ja harrastavat vapaa-ajallaan, ovat tavattoman fiksuja ja sivistyneitä. Asioista voi olla kiinnostunut ja ottaa selvää itsekin, ilman pitkää akateemista putkea, joka nyt tietysti ei aina sitä sivistystäkään takaa...
Töihin on menty nuorena ja perustettu oma perhe. Itse olen tehnyt catering-alan töitä (kahvila, ravintola, asiakaspalvelu, pitopalvelu jne.) 19 vuotiaasta (nyt 23v) ja (sähkö) mieheni oman alansa. Nyt on tulossa perheenlisäystä, ja asiat näyttävät todella hyviltä.
Tarkoitan tällä vain sitä, että elämä voi olla myös yksinkertaista, eikä se akateeminen pätevöityminen ole kaikille kaikki kaikessa. Tulemme hyvin toimeen ja kerkeää harrastaa ja lukea vapaa-ajallaan. Että ammattikoulukin on vaihtoehto, ihan hyvä sellainen. Siinä ehkä nille, jotka kovasti tuskailevat pärjäämistään akateemisessa maailmassa.
Työ on kuitenkin vain työtä ja jos tuntuu vaikealta, niin miettikää muitakin vaihtoehtoja...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä näen Sallan kirjoituksen todellisena merkkinä sivistyksestä ja yhdyn hänen mielipiteeseensä.
tekstinsä yleistyksenä ja täten vedän myös tiettyjä johtopäätöksiä hänen sivistystasostaan.
Teksti oli silti ihan asiallista, ei siinä mitään. Itsekin olen käynyt ammatillisen tutkinnon.
Olkaa kuin ette olisi ikinä lukeneet kirjoittamaani tekstiä. Ei pitänyt lähettää.
...yhtäkaikki, mutta mielestäni kaikkia asioita ei tarvitse analysoida puhki. Luulen kuitenkin, että suurimmalla osalla niistä, jotka akateemisen uran valitsevat, on kuitenkin haavenaan valmistua lopulta mieleiseensä ammattiin ja perustaa oma perhe.
Kirjoituksellani sivusin myös hieman ajatusta siitä, miten nykyaikana akateemista uraa ihannoidaan kovasti ja jotkut nuoret joutuvat tilanteeseen, jossa kokevat, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin istua vuosia luennoilla.
Ammattikoulusta on kuitenkin samalla tavoin mahdollista yletä ja kehittyä oman alansa osaajaksi. Kovaa työtä se vaatii, mutta kovaa työtä taitaa tuo akateeminen maailmakin vaatia.
Otsikkoni "Oikaisuja" on tavallaan monimerkityksellinen; itse oikaisin aikanaan 19 vuotiaana työelämään ja olen nyt 23 vuotiaana saavuttanut tavallaan "kaiken" mitä elämässäni kuvittelin saavuttavani.
Ei minulla ole tarvettakaan päteä hienoilla analyyseillä, sanon vain sen, että loppukädessä töitä tehdään siksi, että sillä saataisiin maksettua arki ja vapaa-aika. Kyse on tietenkin arvoista; joku istuu laboratoriossa 8 (tai enemmän) tuntia päivästä ja joku toinen järjestää 8 (tai enemmän) tuntia päivässä tarjoilun ja tarjottavat häihin.
Ei se ole sen kummempaa, elämää yhtäkaikki.
Tämä (ja se toinen) palsta on täynnä paskanpuhujia. Älä ota suomi24:n juttuja liian vakavasti.
Puhut asiaa.
Ammattioppilaitokset antavat hyvää oppia niille, jotka sitä haluavat. Valitettavasti oppilaitosten rahoitusjärjestelmä on vienyt siihen, että opiskelijoiden joukossa on paljon nuoria, jotka eivät ole kovin motivoituneita opiskelijoita.
En tiedä, onko loppujen lopuksi ihan fiksua opiskella kymmentä vuotta ja valmistua akateemiseksi työttömäksi tai johonkin virkaan alle 2000 €:n kk-palkalla. Kolmen vuoden mielenkiintoisen opiskelun jälkeen on esim. metallimies, kirvesmies tms., joiden ei alle 2000 €:n kuukaudessa tarvi tehdä töitä edes nuorina.
Jos aloittaa oman yritystoiminnan ja tekee työnsä hyvin, pääsee esim. kirvesmies helposti kunnon palkoille.
Jos sitten myöhemmin alkaa opiskelut kiinnostamaan, on olemassa aikuiskoulutustuet ym., jotka mahdollistavat opiskelua ja esim. pääsemiseksi ns. parempaan porukkaan.
Väittäisin vahvasti, että työtä tehdään (parhaimmillaan) muunkin vuoksi kuin vain rahan. Itselleni akateeminen koulutus on taannut riittävän toimeentulon työstä, jota kutsuisin mielummin elämäntavaksi. Saan päivittäin tehdä sitä mitä rakastan, ja siitä maksetaan minulle palkkaa. Tähän en olisi päässyt kouluttautumalla jollekin muulle alalle. Enkä opiskellut kymmentä vuotta vaan viisi. En myöskään koe olevani "parempaa porukkaa". Kukin tavallaan.