Mitä teen, kun olen aivan väsynyt tähän itseni inhoamiseen ym. En jaksa enää. Minulla on useita pakkomieleteitä ja viimeisin liittyy hampaisiin. Kävin hammaslääkärillä tässä hiljattain ja ne löysivät sieltä reiän. Olen aivan hysteerinen kyseisestä asiasta ja ajattelen, ettei minulla voi olla normaalia/täydellistä elämää, jos minulla on paikattu hammas. Olen 24-vuotias, muuten aivan terve. Se on vielä kauhemapaa koska vuosi sitten oli sama juttu. Nyt tämä on siis jo toinen paikattu hammas.
Koskaan ei ole ollut mitään sanomista hampaista ennen vuotta 2005. Nyt reikiä tulee kuin sieniä sateella. Kammoan yli kaiken hammaslääkäreitä juuri tuon takia, jos he löytävät sieltä jotain. Onneksi ei ole aikaisemmin ollut, mutta nyt en pysty sietämään itseäni, koska minulla on huonot hampaat. Ei siinä auta hoitajan vakuuttelut, että ikäisieksni minulla on aika hyvät hampaat, ovat he hurjempiakin tapauksia nähneet. Minun mielestäni ne ovat huonot ja sillä sipuli.
Pelottaa vaan tuo reikiintymisen tahtikin. Vaikka miten hoitaa hampaita, aina ne löytävät reiän. Kysynkin teiltä paikatut ellit, onko niin, että kun ensimmäinen reikä joskus tulee, niin automaattisesti seuraavana vuonna löytyy toinen jne? Poikaystävälläni on tosi huonot hampaat, hänellä on juuri näin, että tietää jo hammastarkastukseen mennessä saavansa "jatkoajan". Mitä hyötyä on enää näin huonojen hampaiden harjauksesta?
Poikaystäväni sanoo, että haukkuessani omia hampaita huonoksi, loukkaan kaikkia sellaisia, joilla on vielä huonommat hampaat. En tee sitä tietoisesti tai tarkoituksella, en vain kestä ajatusta, että itselläni olisi huonot hampaat. Ala-asteella hammaslääkärit haukkuivat hampaitani huonosti pessyiksi jne, josta on voinut jäädä kammo, vaikkei silloin reikiä ollutkaan. Nyt ne sitten kehuvat melko hyviksi, vaikka tiedän itse, ettei paluuta enää ole. Kuulemma paikattu hammas voi olla yhtä hyvä kuin paikkaamatonkin.
Tämä oman terveyden häpeäminen on tosi kiusallinen vaiva, sillä tämä koksee kaikkea terveyteen liittyvää. En yleensäkään voi mennä lääkärille, koska minua pelottaa että he löytävät sieltä jotain, joka murtaa itsetuntoni lopullisesti. En voi ymmärtää miten näin nuorella ihmisellä voi tulla reikiä hampaisiin, polvi-ja selkävaivoja, silmälasit tms. Toinen ongelmani liittyy siihen mitä teen. Jos en heti onnistu jossakin asiassa, tuntuu siltä, ettei minusta ole mihinkään ja sitä rataa. Sairastin opiskeluaikanani ortoreksiaa, joka on eräänlainen syömishäiriö, siis jossa tavoitellaan ihanteellista ruokavaliota, ja painoni kävi suhteellisen alhaallakin välillä. Keskiarvoni koulussa on ollut aina lähes kymmenen, mutta silti tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä/täydellinen. Onko kanssakärsijöitä?
Koskaan ei ole ollut mitään sanomista hampaista ennen vuotta 2005. Nyt reikiä tulee kuin sieniä sateella. Kammoan yli kaiken hammaslääkäreitä juuri tuon takia, jos he löytävät sieltä jotain. Onneksi ei ole aikaisemmin ollut, mutta nyt en pysty sietämään itseäni, koska minulla on huonot hampaat. Ei siinä auta hoitajan vakuuttelut, että ikäisieksni minulla on aika hyvät hampaat, ovat he hurjempiakin tapauksia nähneet. Minun mielestäni ne ovat huonot ja sillä sipuli.
Pelottaa vaan tuo reikiintymisen tahtikin. Vaikka miten hoitaa hampaita, aina ne löytävät reiän. Kysynkin teiltä paikatut ellit, onko niin, että kun ensimmäinen reikä joskus tulee, niin automaattisesti seuraavana vuonna löytyy toinen jne? Poikaystävälläni on tosi huonot hampaat, hänellä on juuri näin, että tietää jo hammastarkastukseen mennessä saavansa "jatkoajan". Mitä hyötyä on enää näin huonojen hampaiden harjauksesta?
Poikaystäväni sanoo, että haukkuessani omia hampaita huonoksi, loukkaan kaikkia sellaisia, joilla on vielä huonommat hampaat. En tee sitä tietoisesti tai tarkoituksella, en vain kestä ajatusta, että itselläni olisi huonot hampaat. Ala-asteella hammaslääkärit haukkuivat hampaitani huonosti pessyiksi jne, josta on voinut jäädä kammo, vaikkei silloin reikiä ollutkaan. Nyt ne sitten kehuvat melko hyviksi, vaikka tiedän itse, ettei paluuta enää ole. Kuulemma paikattu hammas voi olla yhtä hyvä kuin paikkaamatonkin.
Tämä oman terveyden häpeäminen on tosi kiusallinen vaiva, sillä tämä koksee kaikkea terveyteen liittyvää. En yleensäkään voi mennä lääkärille, koska minua pelottaa että he löytävät sieltä jotain, joka murtaa itsetuntoni lopullisesti. En voi ymmärtää miten näin nuorella ihmisellä voi tulla reikiä hampaisiin, polvi-ja selkävaivoja, silmälasit tms. Toinen ongelmani liittyy siihen mitä teen. Jos en heti onnistu jossakin asiassa, tuntuu siltä, ettei minusta ole mihinkään ja sitä rataa. Sairastin opiskeluaikanani ortoreksiaa, joka on eräänlainen syömishäiriö, siis jossa tavoitellaan ihanteellista ruokavaliota, ja painoni kävi suhteellisen alhaallakin välillä. Keskiarvoni koulussa on ollut aina lähes kymmenen, mutta silti tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä/täydellinen. Onko kanssakärsijöitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
minullakaan ei ollut koskaan ollut hampaissa ainutta reikää, mutta kun aloin seurustella mieheni kanssa alkavia reikiä 24!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ja yksi paikattiin. Reijät näet voivat tarttua sellaiselta jolla on huonot hampaat tai reikä-altistus. Ja kyllä, kärsin.
Vaikutat perfektionistiltä - kaiken pitää olla "täydellistä" - hampaat mukaanlukien.
Mitäpä tuohon muuta sanoisi kuin että "relaa hieman"...