Opsikelen lähihoitajaksi ensimmäistä vuotta ja meillä oli varhaiskasvatuksen tentissä seuraava tehtävä:
Ville on 4-vuotias. Hänen vanhempansa eivät saa millään Villeä syömään. Ville lähtee pois kesken ruokailun ja vanhemmat yrittävät aikansa, mutta eivät saa Villeä syömään ja luovuttavat. Ville lähtee pöydästä pois syömättä leikkimään. Tunnin kuluttua Ville valittaa nälkää ja saa vanhemmilta voileipää, mehua ja keksiä.
Miten sinä saisit Villen syömään?
Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, että mitä muut tekisivät tässä tilanteessa. Tämä siis ei ole meidän perheestä, vaan tentin tehtävä.
Ville on 4-vuotias. Hänen vanhempansa eivät saa millään Villeä syömään. Ville lähtee pois kesken ruokailun ja vanhemmat yrittävät aikansa, mutta eivät saa Villeä syömään ja luovuttavat. Ville lähtee pöydästä pois syömättä leikkimään. Tunnin kuluttua Ville valittaa nälkää ja saa vanhemmilta voileipää, mehua ja keksiä.
Miten sinä saisit Villen syömään?
Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, että mitä muut tekisivät tässä tilanteessa. Tämä siis ei ole meidän perheestä, vaan tentin tehtävä.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Niin, siis tentti on jo tehty eilen koulussa, joten en kaipaa apua ollenkaan. :D
aiemmin syömättä jääneen ruoan lämmitettynä nenän eteen ja sanoisin, että siitä sitten, ettei nälkä iske.
ikävänä äitinä jättäisin kyllä Villen ilman niitä leipää ja mehua ja keksiä...niin kyllä se ruoka sitte seuraavana ruoka-aikana maistuis...;)
mitäpä tähän yh-äiskän tekstiin lisäämään. kuin minun suustani.
ja sitten kokemus omasta elämästäni... kyllähän se tuntui hurjalta, kun kolme ja puolivuotiaani söi aamiaisen jälkeen seuraavan kerran vasta iltapalalla, mutta enpä ole koskaan nähnyt puuron niin nopsasti lapsen suuhun katoavankaan ja pyysi vielä lisääkin. eikä ole lapseni sen jälkeen ruoan kanssa enempiä temppuillut.
Kyllä se niin on, että jos ei ruoka maistu, ei anneta muunkaan maistua.
Ei siitä mitään tule, jos suut ja korvat tungetaan herkkuja täyteen ja 4v lapsi toimii pomona sen suhteen, mitä syö ja koska syö.
Ruoka-ajat ja ruoat ovat vanhempien tehtävä päättää.
Vanhemmat ovat usein liian laiskoja tai väsyneitä taistelemaan vastaan, mutta pitäisi tsempata, koska kyseessä on nimenomaan lapsen paras, eikä 4v ole kykenevä vastaamaan itsestään.
Lapsen voi ottaa ruoanlaittoon mukaan ja päättämään, mitä milloinkin syödään; ottaa lapsi siihen touhuun mukaan.
On vaan niin väärin, ettei vanhemmat osaa suhtautua ruokailuun sillä asenteella kuin kuuluisi. Ravinto on elintärkeää. :/
...Ville ei söisi tunnin kuluttua voileipää, vaan odottaisi kaksi tuntia, kunnes on välipalan aika. Meillä lapset syövät ruokansa, koska syövät sitä, minkä jaksavat. Terveenä ovat kyllä ruoka-aikaan nälissään, koska ulkoilu saa nälkäiseksi. Meillä ei syödä jatkuvasti pikku välipaloja, jotka vievät ruokahalun. Lapset ovat kasvukäyrillä pysyneet, joten kaikki hyvin. Mikä oli "oikea" vastaus?
Mulle ei opintojen aikana mitään tuollaista tenttikysymystä tullut vastaan, harmi, olis ollut kiva nähdä mitä pisteitä olisi saanut :D
Nojuu, näin siis tekisin; jos Villelle ei ruoka maistu, sitten ei maistu. Eihän itsellänikään ole aina samaan aikaan nälkä eikä syömään pakottamisessa ole mitään järkeä, se häiritsee normaalia nälän tunnetta jos väkisin pitää syödä. Jos se on hänelle jotain epämieluisaa ruokaa, sitten jotain muuta RUOKAA (mitä nyt kaapista löytyisi) siihen tilalle. Mutta jos ei vaan ole nälkä, ok. Tuossahan on selvä virhe, että tunnin kuluttua Villelle annetaan mehua ja keksiä :O Tunnin kuluttua jos poika valittelisi nälkäänsä, tarjoaisin hänelle ruokaa jota oli tarjolla mutta en todellakaan tilalle mehua ja keksiä.
kaapista mitään MUUTA RUOKAA. Periaate on se että sitä syödään mitä on tarjolla. Toki ruuat on valittu niin että ne lapsillekkin maistuisivat. Jos lähtisin tuolle tielle, ennenpitkää varmaan keittelisin aamuisin neljää eri puuroa niinkuin olen erään äidin kuullut tekevän...
Joo, ei meilläkään varta vasten aleta valmistelemaan "korvaavia" ruokia jos ei sen kertainen maistu. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta silloin voi syödä esim. leipää tai hedelmiä.
Minäkään en antaisi silloin tunnin päästä mitään. Vain ruoka-aikoina. Kun ruoka ei jollain kerralla maistu, muistutetaan että "seuraava ruoka on sitten iltapala ja siihen on vielä 3 tuntia". Piste.
Tuli hassu juttu mieleen.. Moniko äiti tekee sellaista ruokaa josta ei itse pidä??
Toki minä pidän niistä ruoista, joita laitan - mutta jos teen jotain sellaista ruokaa jota lapsi ei ole aiemmin syönyt, niin eihän sitä voi vaatia, että hän syö nyt ja juuri sitä, jos se sattuu olemaan hänen mielestään ällöttävintä mitä koskaan.
Ja kuten sanoin vastauksessani, antaisin tilalle ruokaa jota löytyisi kaapista. Ja kyllä, tunninkin päästä jos lapsella olisi silloin nälkä. Kenellähän se nälkä menee aina ja tasan ruoka-aikojen mukaan? Aika älytön vaatimus. Ja näissä mun näkemyksissä taustalla se, että minut on pienenä pakotettu syömään hirveän makuisia ruokia ja sellaisiin aikoihin, kun ei ole ollut nälkä. Että kannattaapa miettiä jatkossa, kun ette anna lapsellenne ruokaa silloin kun hänellä on nälkä tai ehtona on se, että täytyy syödä mitä on tarjolla. Sairasta.
Yhden lapsen kanssa malli "antaisin tilalle ruokaa jota löytyisi kaapista" voi toimia.
Jos lapsia on useampi, niin ruokailuhan menee ihan keturalleen. Lopputuloksena jokainen rääpii jääkaapista mitä mieleen tulee "haluta" syödä. Mitä tehdään sille makaronilaatikolle, jonka piti olla päivällinen?
jossa kolme eri ikäistä lasta ja äippä kiltisti laittaa kaikille sitä omaa lempiruokaa.. HOHHOIJAA!!! "mutta kun ei ne kaikki tykkää samasta" on selitys.. muistan omasta lapsuudestani monia vaiheita kun en yhtäkkiä olekkaan tykännyt jostain ruuasta. syömään ei ole PAKOTETTU mutta periaatteesta että kaikki syövät samaa ruokaa, eikä ylimääräisiä välipaloja heru, tästä on pidetty kiinni tiukasti.. nykyään olen kaikkiruokainen, ja useimmat entiset inhokit ovat nykyään suurinta herkkua..
sinä se puhut synnytyskivuista ja lastenkasvatuksesta kokemuksen rintaäänellä...ja metsään menee, niin että paukkuu. Tiesitkö, että 3-4vuotias voi sanoa eteensä tulevasta ruoka-annoksesta;En halua syödä tuota...vaikka sama ruoka olisi hyvinkin maistunut aikaisemmin. Elikä kyllä sitä ruokaa maistetaan ja syödään sitten vaikka lisukkeita, jos ei pääruoka maita, tai sitten syödään seuraavaksi välipala-aikaan. Luuletko, että tarhassa/hoidossa/koulussa tarjotaan vaihtoehtoja, jos ei ruoka maita? Meillä muuten ruoat eivät ole hirveän makuisia ja ne tarjotaan ruoka-aikaan, jolloin terveellä lapsella on nälkä. Niitä ei "pakoteta" syömään, vaan vaihtoehtona syömättömyydelle on seuraava "tarjoilu".
..ronkeleiksi nirppanokiksi.
Jos ruoka ei kelpaa, ei ole pakko syödä, mutta seuraavalla aterialla on sitten sama ruoka edessä. näin minä tekisin.
Jos ruoka on tavallista terveellistä kotiruokaa, sitä kyllä syö jos on nälkä.
Terve lapsi ei ruuan ääreen kuole.
Meillä on kotona ollut selvät ruoka-ajat ja koko perhe söi yhdessä samaa ruokaa.
Koskaan ei tullut mieleen edes napista, taikka kysyä että saako jotain muuta, vaikkei ruoka aina sitä lempparia olisi ollutkaan.
Eikä ylensä olut edes valittamista. ulkoillessa tuli nälkä ja ruoka maittoi aina hyvin sisälle tullessa.
Jos sinä annat lapsesi päättää omasta syömisestään sinä sälytät sinulle kuuluvan vastuun lapsen hartioille.
vanhemmat ovat määräyvallassa juuri siksi, koska lapset eiväät vielä kykene päättämää omasta puolestaan mikä heile on parasta. eivätkä ole valmiita kantamaan vastuuta itsestään ja syömisestään. (lapsen ruokalista:karkkia, suklaata ja jälkiruoaksi jäätelöä:)
itse olen tarhassa töissä, eikä sielläkään voida tarjota kaikille sitä lempparia, vaan kaikilla on sama ruoka ja sääntönä on että maistaa pitää.
Siellä huomaa eron nopeasti, kun on niitä jotka syövät hyvin ja nurisematta (tottakai joskus saattaa olla jotain mistä ei pidä kauheasti se on ihan normaalia) ja niitä, joilla on ongelma melkein _joka_ ruuan kanssa. Itse syön samaa ruokaa lasten kanssa ja se on ihan terveellistä peruskotiruokaa..
Tuleepahan vaan ihmeteltyä, mitä nämä lapset mahtavat kotonaan sitten syödä, kun ei kelpaa ihan perusruoka;ei perunat,ei nakkikastike, ei kalapuikot taikka makaronilaatikko, ei kalakeitto, ei risotto eikä lihapyörykät saatikka salaatti!
melkein joka ruoan kohdalla tulee, yök, en tahdo tätä.. ja joskus sitten kun on kuitenkin sovittu että ruokaa maistetaan, se ruoka josta on sanottu yök, onkin tullut syödyksi hyvällä ruokahalulla..:)
Nämä lapset jotka kotona syövät pienestä pitäen mitä sattuu milloin sattuu, oppivat ronkeliksi ja ovat niitä jotka sitten koulussa eivät halua syödä sitä ruokaa mitä tarjolla on vaan jättävät syömättä taikka korvaavat ruoan karkilla ja muilla herkuilla koulupäivän aikana..
Ja kun keho ei saa tarpeeksi monipuolista ravintoa lapsi on väsynyt, ei jaksa keskittyä tunneilla ja koulu menee huonosti...
Syömistottumuksilla on siis kuitenkin melko kauaskantoisia vaikutuksia, joten meillä ainakin syödään tarjolla oleva ruoka tiettyyn aikaan ja piste.
Oletko miettinyt miksi lapsuutesi ruoka-ajat eivät sopineet sinulle?
Jos ne ajoitetaan oikein, niin säännöllinen ruokailu on parasta mitä lapsi voi saada. Ihan ravitsemusterapian perusteita nämä säänölliset ja monipuoliset ruokailut..
Kun lapsi saa ruokaa, unta, ulkoilua, hellyyttä ja leikkiä sopivassa suhteessa, niin arki luistaa.
Jos annat lapsesi päättää ruoka-ajoista, huomaat hyvin pian, että hän ei syö kunnon kotiruokaa ollenkaan. Teillä eletään välipala-aterioilla.
Ehdottomasti suosittelen sinua miettimään näitä asioita uudelleen ennen kuin lapsesi ehtii "ruokapöytäikään"!
tunnustan...teen välillä ruokaa josta en pidä, koska joskushan lapsenki täytyy saada omia herkkuruokiaan ;) vaikka ne eivät äitille maistuisikaan...ja toisinaa lapsi "joutuu" syämään ruokaa josta ei niin kovasti pidä koska se on äitin herkkuruokaa...;)tälleen meillä...:D
Toi on oikeesti hienoa. Vähän epistä jos tilanne on sellainen, että VAIN lapset joutuu syömään ruokia joista ei pidä. Tyhmää tietysti tehdä sellaisiakaan ruokia joista ei kukaan tykkää, mutta kaikkien pitäisi saada välillä herkutella lempparillaan ja slloin toiset saa myös luvan "vaivautua" syömään sitä ruokaa. ;o)
Jep, ei meillä lapsuudessa ollut edes niin tarkkoja ruoka-aikoja ja välipaloja sai mussuttaa liikaakin.
Pointtina ei ollut se, että opetan lapseni nirppanokaksi ja teen hänelle joka päivä ruokaa jota hän haluaa, vaan pienestä pitäen opetan syömään monipuolisia ruokia.
Olen ollut tarhassa hommissa, joten tiedän kyllä miten homma siellä menee. On ihan eri asia sellainen lapsi, jolle ei meinaa joka päivä maistua mikään (ja lellittelyn ruoan kanssa huoomaa), kuin sellainen, jolle tulee vain jonain päivänä sellaista ruokaa joka ei maistu. Tosin aika ällöttäviä mössöjä tarhassa olikin tarjolla, etten ihmettele jos ei tee mieli syödä niitä..
Mutta alkuperäisen kysyjän tilannehan olikin se, että Ville ei syö ruokaa ja tunnin päästä annetaan keksejä ja mehua. Jos lapseni ei söisi ruokaa jostain syystä, antaisin todellakin hänelle jotain välipalaa tunnin päästä; leipää, hedelmiä tms. Jos ruokakäyttäytyminen olisi PYSYVÄSTI sellaista, ettei ruoka maistu, tilanne oli eri. Mutta tässähän olikin kyse yhdestä tilanteesta.
Ja edelleenkin on epäreilua vaatia, että lapsi pitäisi kaikista ruoista.
Et tunnu ymmärtävän, että tuollaisella muun ruuan tarjoamisella juuri opetat lapsen siihen, että hän alkaa USEIN kieltäytymään laitetusta ruuasta! Tätä tilannetta ei synny kun suunnitellaan monipuolinen ja säännöllinen ruokailutottumus.
Anteeksi vaan, mutta lapsuutesi ruokatottumukset, sikäli kun niitä sellaisiksi voi nimittää, näkyvät edelleen.. Haukut mm. päiväkodin ruokaa kuin pahainen teini.. Se on juuri sitä normaalia perusruokaa, ravintoarvot ovat kohdallaan ja monipuolisuus tarkoin huomioitu. Tähän kun lapsi tottuu jo pienestä pitäen, ei tulekaan isompia vastaansanomisia. Ruoka on ruokaa ja sitä syödään jotta kasvetaan ja kehitytään! Sen tarkoitus EI ole aina olla herkkua ja lempparia, ellei satu sitten pitämään 30-40 ruokaa lempparinaan.. (Tämän verranhan löytyy vaihtelua 6 viikon välein vaihtuvasta koulujen ja päiväkotien ruokalistasta).
Juuri kirjoittamallasi tavalla nimenomaan opetat lapsesi nirppanokaksi. Jos haluat opettaa hänet syömään monipuolista ruokaa, tarjoat sitä säännöllisin ajoin ja silloin kun olet suunnitellut.
Kun kerran annat lapselle mallin, että "jos ei Ville tykkää tästä niin saat tunnin päästä sitten hedelmää", niin LUPAAN: Ville jättää huomenna ja ylihuomennakin syömättä ja odottaa tunnin päästä tarjottavaa YLIMÄÄRÄISTÄ välipalaa. Yhdestä kerrasta tulee siis hyvin pian pysyvä. Usko pois.
Jos ei ruoka ole mieleistä voi aivan hyvin sillä kertaa syödä leipää tai salaattia mitä on pöytään jo valmiiksi katettukin lisukkeeksi. Mutta ruoka-ajat ovat ruoka-aikoja ja ylimääräiset syömiset ylimääräisiä. Hyvin yksinkertaista. Ja lapsi on tyytyväinen kun voi luottaa tähän asiaan. Hänelle tulee pysyvyyttä elämään ja arki tuntuu turvalliselta.
Ja edelleen KUKA on vaatinut, että lapsen pitäisi tykätä KAIKISTA ruuista??? Ei tarvii, niin kuin ei tarvii aikuisenkaan. Samoin toimii perheen muut jäsenet jos ei pidä sen kertaisesta ruuasta. Aamen.
Kylläpäs siellä on taas kaikkitietävä ihminen! Ethän edes tiedä kokonaisuudessaan sitä, miten lapsuuteni ruokailut ovat menneet.
Kyseinen päiväkoti, jossa olin, sattui tarjoamaan enimmäkseen vain mössöruokia jotka ällöttivät itseänikin. Kaikissa päiväkodeissa asia ei varmastikaan ole siten, sehän riippuu keittiön henkilökunnastakin. Ruoka oli kyllä sellaista perusruokaa, mutta tosi huonosti tehtyä. Ei voinut puhua monipuolisuudesta, jos neljänä päivänä viikossa tarjolla oli jotain sosetta tai keittoa suurin piirtein samoilla raaka-aineilla. Sen sijaan esim. kouluruoka on mielestäni Suomessa todella hyvää ja minua ärsyttää nirppanokat, jotka ovat tottuneet niin hyvälle, että kehtaavat naputtaa siitä. Siinä sulle pahaista teiniä, neiti/rouva kaikkitietävä.
Minähän nimenomaan sanoin, etten jatkuvasti alkaisi lapselle tarjota jotain muuta ruokaa. Mutta en todellakaan jättäisi lastani nälkäiseksi sen takia, että tarjolla olisi jotain sellaista, mistä hänelle tulisi huono olo ja vaihtoehtona olisi syödä tai jäädä nälkäiseksi. Se on minun mielestäni sairasta. Ja poikkeustilanne/tilanteet ovat ihan eri juttu kuin päivittäinen käytös.
Kyllä ruoan on tarkoitus olla herkullista eikä ällöttävän näköistä, oloista ja hajuista. Itse pidän perusruokia herkullisina ja niitä varmasti löytyy enemmän kuin 30-40 kappaletta. Ja niitä oppii kyllä syömään, kun vauvasta asti totutetaan. Ihan niinkuin sanoisin "Villelle", että jos et tykkää tästä, saat tunnin päästä hedelmää. Vauvasta asti se varhaiskasvatus lähtee ja mihin opetetaan. Ja kyllä ruoka-aikojen välillä voi hedelmiä syödä, jos nälkä alkaa kurnia mahassa. Se ei kuitenkaan vie ruokahalua.
Ja tuohon että samoin toimii muut perheenjäsenet.. harvinaisen kireää teillä. Jos minä laitan kotona jotain uutta ruokaa, josta mies ei pidä, niin hän ei TODELLAKAAN jätä syömättä vaan ottaa kaapista jotain muuta ruokaa. Tällainen on todellakin poikkeustapaus, kun suurinpiirtein 99% ruoista hänellekin maistuu. Mutta aina on poikkeustilanteita ja joustoa, missä tahansa terveessä tilanteessa.
Yritän nyt minäkin kääntää asiaa.. (Toivottavasti säästyn nimittelyltä ;))
Sanot, ettet alkaisi tarjota lapselle jatkuvasti jotain muuta ruokaa. Tähän kuitenkin ajauduttaisiin jos kerran annat mallin. Parempi siis heti alkuun ottaa tapa, että syödään sitä mitä pöydässä on ja silloin kun ruoka-aika on. Epäreilua lapsellekin, että ensin osoitat, että on ihan ok syödä ruoka-ajoista poiketen (tarjoat sitä välipalaa kun ei ole ruoka maistunut oikealla ruoka-ajalla) ja sitten yhtäkkiä sanotkin, että "nyt loppui ylimääräiset syömiset".
Eihän nukkumaanmenoaikojakaan ruukata lapsen mielen mukaan.. Aikuisen tehtävä on luoda turvalliset ja reilut säännöt ja pitää niistä kiinni. Näin lapsikin haluaa.
Sairasta on suurimman osan kasvattajista mielestä se, että ei opeteta lasta syömään ruoka-aikaan tarjolla olevaa ruokaa. Lapsi ei jää nälkäiseksi jos lämpimän ruuan sijaan syö lisukkeita (leipää, salaattia)! Suomessa ei ole kuollut yksikään lapsi ruokalautasen äärellä. Sen sijaan moni on sairastunut epäsäännöllisten ja rajattomien ruokailujen seurauksena.
Tiedän toki, että lapset oppivat syömään erilaisia ruokia. Minulla on tästä ihan kokemustakin, 3 lapsen verran. :o) Kokemuksen myötä sinäkin varmaan ymmärrät näitä asioita joskus paremmin.
P.s. Meillä ei varmaan kenelläkään ole erityisen "kireätä" jos joskus harvoin jättää ruuan väliin ja syö pelkkää leipää tai salaattia.. Meidän perheessä kummallakaan vanhemmalla ei ole sellaista ruokaa mitä emme kurkusta alas saisi. Enkä nyt tarkoita meidän ruokalistalla vaan tarkoitan ihan kaikkia suomalaisia perusruokia. Kaikki kelpaa, nam!
Kokemuksella ei ole taas mitään tekemistä tämän asian kanssa. Sulla tuo "kokemus" ei ole näköjään muuta kuin pienentänyt pientä päätäsi, johon mahtuu vain oma näkemyksesi. Jota tuskin kukaan asiantuntijakaan kannattaa; että jos lapselle tarjotaan jotain todella epämiellyttävää ruokaa, hän joutuu nälkäisenä odottamaan seuraavaa ruoka-aikaa. Ja todella epämiellyttävä ruoka voi olla jotain ihan hyvää perusruokaa, mutta kun kaikki ruoka-aineet eivät kaikille maistu jo lapsesta pitäen. Itse en esimerkiksi pienestä pitäen ole pitänyt tomaatista, enkä syö sitä nykyäänkään kylmänä. Vasta aikuisiällä alkoi maistua ketsuppi, tomaattimurskat jne ruoan kanssa ja äskettäin alkoi maistua tomaatti joskus harvoin sämpylän väliin yhdistettynä. Koko lapsuuteni ajan myös inhosin sipulia, en voinut syödä ruokaa jonka seassa oli näkyvästi ja maistuvasti sipulia. Sipuliakin opin pitämään herkkuna vasta aikuisena. Joten kaikki ei ole edes kiinni siitä, miten jotain ruokaa opetetaan syömään pienestä pitäen - jotkut ruoat/ruoka-aineet voi kokea ällöttävinä jo alusta asti.
Lässytät siitä, miten annan lapselle mallin, että ruokaa ei tarvitse syödä jos se ei maistu. No niin todellakin annan! Jos ruoka on hänen mielestään pahaa, niin ei tartte syödä, tilalle saa jotain muuta. Se ei ole mallin antamista; poikkeustilanne. Johan minä moneen kertaan sanoin, ettei sellaista sallittaisi jatkuvasti. Eli jos lapseni on syönyt vuodessa vaikkapa toukokuuhun asti kaikkina ruoka-aikoina ruokansa kiltisti ja sitten tulee tilanne, ettei ruoka maistu jostain syystä, niin se on POIKKEUSTILANNE, pitääkö se rautalangasta vääntää. Poikkeustilanteet ovat niin harvinaisia, ettei niillä ole merkitystä kokonaisuuteen. Joten hei; opettele sinäkin lukemaan ennenkuin alat kaikkitietävänä lässyttää mallin antamisesta. Nukkumaanmenoaika on ihan eri asia kuin ruoka; ruoka voi maistua, näyttää ja haista epämiellyttävältä. Nukkumaanmenoaikaa siis ei voi tuohon verrata. Ja eihän lasta nukkumaankaan voi pakottaa, vaikkakin sänkyyn. Ei se unikaan väkisin tule.
Päivään kuuluu ruoka-aikoihin aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapalat ja sen lisäksi välipalat. Onko välipala sinulle vieras käsite? Jos lounaan ja päivällisen välillä on nälkä, silloin otetaan esim. hedelmää - jotain pientä mahan täytettä jotta jaksaa suurempaan syömiseen asti. Terveelliset välipalat ovat siis osa ruoka-aikaa ja nekin tulee pyrkiä ajoittamaan samoille kellonajoille. Aion silti opettaa lapsen siihen, että kaikissa asioissa tulee joskus poikkeustilanteita. Se ei kenenkään perusturvallisuuteen vaikuta millään lailla, ihan vaan tiedoksesi.
että sulta löytyy noita inhokki ruokia ihan siitä syystä ettei sun ole koskaan tarvinnu niitä syödä? Lapsi nimittäin tottuu uuteen makuun vasta kun on maistanut sitä kymmenen kertaa.
Muten en jaksa hölmöilyjäs kommentoida. Mun tuskin tarvii katella sun tulevaa nirppanokka-ipanaa!
Kyllä olisi yhtä ollut maistella jotain tomaattia se kymmenen kertaa. Sitäpaitsi inhoan edelleenkin tuoreen tomattin HAJUA. Ihmisillä on yksilölliset maku- ja hajuaistit ja kertoo aika paljon sinunkaltaisistasi, jotka eivät sitä kykene käsittämään. Sääliksi käy sinun lapsiasi, joitten äiti on tuollainen omaa napaansa tuijottava pirttihirmu. Mutta sehän on jo huomattu, että täällä palstalla niitä riittää. Enemmän nirppanokka on sinunkaltaisesi ihminen, joka ei näe muuta kuin oman peilikuvansa ja ah, se on niin ihana!
5n lapsen kanssa meillä myös on niin, että sitä syödään mitä on tarjolla. Eilisen jämät on myös usein pöydässä.
Mutta tuohon kysymykseesi, että tekeekö kukaan ruokaa, josta ei pidä. Itse inhoan keittoja, teenkin saman ruuan yleensä patana. Osa perheestä taas pitää keitoista, joten teen välillä sitten keittojakin. Syön tietysti itsekin sitä keittoa, mutten juuri santsaa..
OIKEASTI.
Yksin olet mietteinesi ja vielä kehtaat toisia haukkua siitä hyvästä. Onko tullut mieleen, että muut ovatkin ehkä terveitä ja sinä omituinen pirttihirmu nimittelyinesi ja omituisine mielipiteinesi keskenkasvuinen?
P.s. Totta kai sillä on merkitystä onko katsellut lasten ruokailutouhuja monen vuoden ajan omassa kodissa vai hahmottaako asioita masu ekaa kertaa pystyssä mutu-tuntumalla!!!
En vain kerta kaikkiaan voi olla vielä alentumatta tasollesi ja kommentoida kirjoitustasi..
Kysyn sinulta: MITEN SAAT LAPSEN YMMÄRTÄMÄÄN, ETTÄ KYSEESSÄ ON POIKKEUSTILANNE? Luuletko, että kun vain sanot, että "tämä ei sitten toistu", niin lapsi ei yritä samaa huomenna?
Kerron sinulle myös välipaloista. Välipalatkaan eivät ole suunnittelemattomia ruokailuja pitkin päivää! Välipaloja on ravitsemuksellisesti oikeaoppisessa päivässä 1-2. KAIKKI mitä suuhusi laitat aiheuttaa happohyökkäyksen, mistä syystä hammaslääkäritkin suosittavat 3-4 tunnin väliä syömisessä. Juuri hedelmät sisältävät paljon sokeria ja ylimääräisesti syötynä aiheuttavat happohyökkäyksiä. Lisäksi jokainen ylimääräinen suuhun laitettu ruoka vie nälän tunnetta pois.
Jos ruoka-ajat ovat seuraavat: Aamupala klo 8, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen klo 17 ja iltapala klo 20 ja alat tähän lykkäämään ylimääräisiä välipaloja niin kuinkas käy?? Mahtaakohan se seuraava ruoka enää maittaakaan ajallaan? Ja kuinkas siinä sitten käy? Lopulta ruoka-ajat ovat aivan sekaisin.
Lopuksi en malta olla kokoamatta joitakin itsestäsi kertomia asioita (tänään kello 12.20, klo 14.09, klo 20.48 ja klo 22.44):
Säälit tulevaa lastasi.
Olet omaan napaan tuijottava pirttihirmu.
Rakastat peilikuvaasi.
Olet kaikkitietävä ihminen.
Teillä on harvinaisen kireää.
Harrastat lässytystä.
Sinulla on pieni pää, jossa on vain oma näkemyksesi.
Melkoiset meriitit! ;)
kommentoida enempää, tulikin jos sen verran tyhjentäviä vastauksia tuolla alempana sulle.
Sen vain halusin sanoa että kun kovasti epäilit että tätä sinun mielestäsi "ilkeätä" ruokaa ruoka-aikana-metodia tuskin kukaan asiantuntijakaan kannattaa, niin voin kertoa toista.
Juuri tästä aiheesta luennoitiin ammattikasvattajien ja psykologien toimesta viime viikonloppuna ja kappas, tämä mitä sinulle on yritetty tässä selittää, oli esillä sielläkin.
Silloin kuvittelin että ei kai kukaan vanhempi ole niin simppeli ettei tätä tajuaisi ihan maalaisjärjellä, mutta näköjään on...
Sinun olisi pitänyt olla siellä kuuntelemassa.
Mietinpähän vaan miten mahdat muiden sääntöjen kanssa menetellä (karkkipäivä, nukkumaanmeno jne.) vai lapsi päättää niistäkin?
mitä näemmä teet lähes kaikessa keskusteluissasi, niin sanonpa vain, että sinulla on henkisen kasvun paikka. Kyllä se on kokemus, mikä parhaiten opettaa ja muutaman lapsen äidit aivan varmasti tietävät näistä käytännön asioista paremmin, kuin lähihoitajan koulutuksen käynyt "teini". Mutta sittenpähän näet, toivottavasti lapsi ei siinä kärsi.
Ja taas MINÄ lähdin henkilökohtaiselle linjalle; sen sijaan ne jotka alkoivat arvostella minua kasvattajana nirppanokaksi ja samoin tulevaa lasta, eivät suinkaans sitä tehneet. Mutta kun MINÄ sanon jotain takaisin, oitis olen se pahis.
Tekin taas tulkitsette minun kirjoitukseni miten itse lystäätte, vaikka pohjimmiltaan ollaan samaa mieltä niistä ruoka-ajoista jne, mutta itse olen ottanut huomioon sen poikkeustilanteen, että joskus jos lapselle tulee epämieluisaa ruokaa, hänen ei tarvitse sen takia jäädä nälkäiseksi. Ja kyllä lapsikin oppii pienestä pitäen, että voi olla poikkeustilanteita, eivät lapset tyhmiä ole.
lapsia, jotka oppivat asioita, mutta se vie aikansa. Vanhempien tehtävä on olla kasvatuksessa johdonmukainen, niin että lapsi oppii. Jos yhtenä päivänä on yhtä ja toisena toista, niin lapsi hämmentyy. Ja kuten joku tuolla mainitsi, lapsen kestää oppia syömään uusia ruokalajeja.
Sinähän tässä lähdit jonkun "pienestäpäästä "puhumaan.
Sekoitat muitakin asioita näköjään. Täällä on ilmaistu mielipiteitä ja kritiikkiä. Se ei tarkoita, että sinua HENK.KOHT. arvostellaan. Sinua ei myöskään ole NIMITELTY. Nirppanokka-sanakin esiintyy vain omissa teksteissäsi.
Sen sijaan sinä olet sortunut sekä nimittelyyn, että henkilökohtaisuuksiin.
Opettele ottamaan kritiikki vastaan ja mieti silloin kun olet yksin mielipiteinesi. Siihen saattaa olla muukin selitys kuin se, että koko palsta on täynnä "pienipäisiä pirttihirmuja".
Lapset eivät TOSIAANKAAN ole tyhmiä! Sen tulet huomaamaan ihan omakohtaisestikin.
Kertoo tosi paljon palstailijoitten äo:sta, kun "nirppanokka sana esiintyy vain omissa teksteissäni". Löytyisikö jotain vielä vähän paksumpaa?
ÄO.sta? Millä resursseilla, onko se nykyään lähihoitajakurssin sivuaineena? Ai, sorry unohdin, että luet paljon....
Kärsitkö raskauden ajan masennuksesta kenties? Olet todella epätasapainoisen ja helposti ärtyvän oloinen.
Osaatko laittaa linkin missä sinua on nirppanokaksi nimitelty? Voisit siten todistaakin jotain.. Heittoja pystyy kuka tahansa latomaan.
..ärsyttävistä, ahdasmielisistä ihmisistä jotka jauhavat pskaa muista. Heiltä löytynee niitä diagnoosejakin.
En todellakaan jaksa alkaa etsiä jotain tiettyä kohtaa sinulle ja linkittää sitä sinulle - se kertoo vain sinusta hyvin paljon, ettet sitä jostain syystä "näe", missä minua ja kasvatustapaani ja tulevaa lastani nimitellään.
Ärsyynnyt siis itsestäsi.
Arvatahan tuon saattoi ettei sinulle ole perusteita syytteillesi. Jos pystyisit todistaisit väitteesi. Vaan kun et pysty. Tuolla joku jo sen sijaan todisti kuinka SINÄ olet nimitellyt ja arvostellut oikein olan takaa! Miksihän sinulla siihen on oikeus? Miksi kuvittelet olevasi muita parempi?
Siinäpä sulle mahdoton tehtävä pienelle päällesi, tosin otan osaa - tiedän että se on sinulle mahdoton, mikäli tosissasi olet lukenut tämän ketjun kaikki viestit ja väität että minä olen se nimittelijä.. ei voi olla tuollaisia ihmisiä, mutta näköjään on xD xD xD
En kuvittele, mutta mielestäni kuka tahansa suvaitsevainen ihminen on ahdasmielisiä "parempi".
Nämä ovat kaikki SINUN kirjoittamia nimittelyjä ja rumia lauseita:
"minua ärsyttää nirppanokat, jotka ovat tottuneet niin hyvälle, että kehtaavat naputtaa siitä. Siinä sulle pahaista teiniä, neiti/rouva kaikkitietävä."
"Voi sinunkin pientä päätäsi"
"Sulla tuo "kokemus" ei ole näköjään muuta kuin pienentänyt pientä päätäsi, johon mahtuu vain oma näkemyksesi."
"opettele sinäkin lukemaan ennenkuin alat kaikkitietävänä lässyttää mallin antamisesta."
"sääliksi käy sinun lapsiasi, joitten äiti on tuollainen omaa napaansa tuijottava pirttihirmu. Mutta sehän on jo huomattu, että täällä palstalla niitä riittää. Enemmän nirppanokka on sinunkaltaisesi ihminen, joka ei näe muuta kuin oman peilikuvansa ja ah, se on niin ihana!"
"Ärsyynnyn kyllä ärsyttävistä, ahdasmielisistä ihmisistä jotka jauhavat pskaa muista"
"Siinäpä sulle mahdoton tehtävä pienelle päällesi"
"En kuvittele, mutta mielestäni kuka tahansa suvaitsevainen ihminen on ahdasmielisiä "parempi"."
Kun täällä näköjään ehdit koko päivän kuluttaa ja kirjoitella tälläisiä törkeyksiä (vain pyörtääksesi ne seuraavassa viestissäsi), niin kai sulla on aikaa listata ne sinuun ja lapseesi kohdistuneet NIMITTELYT?
Mutta ethän listaa kun ei ole listattavaa. Mäkin voin väittää olevani Norjan kuningas, mutta jos väite pitäisi TODISTAA niin vaikeaksi kävisi. Paskaa osaa jauhaa kuka tahansa, viisas osaa todistaa väitteensä.
Onhan se kätevää irrottaa lauseeni 1. asiayhteydestä 2. viestistä johon olen ne kommentoinut
Eivätkä nuo kaikki edes olleet mitään nimittelyjä (jos joku on ahdasmielinen ja sanon sen tosiasian, että hän on - se ei ole nimittelyä) ja ne jotka olivat, olivat nimittelyä takaisin (nimenomaan tuo nirppanokka, niin se kohta jossa sen kirjoitin, oli juuri se vastaus ihmiselle joka alkoi haukkua minua pahaiseksi teiniksi yms.)
Mutta mitäpä sitä "keskustelemaan" i..oottien kanssa.
olen kyllä sanailustanne huolimatta samaa mieltä RV:n kanssa, että jos ruoka ei maistu, niin varmasti annan muuta syötävää! jo siinä heittää veren sokerikin, kun pihdataan ja lapsi ei sitä varmaan osaa itse ajatella...syönpä sittenkin, ettei ala vippaamaan...kyllä noita uhmakausia mahtuu joka väliin ja hulluksihan sitä tulisi jokainen, jos orjallisesti kellonaikoja kyttäisi! kyllä meillä ainakin ilman iltapalaa nukahtanut lapsi on kärttyinen herätessään ja herääkin normaalia aiemmin nälkäänsä! että se niistä rytmeistä...huutoa vaan, ja oisin antamatta aamupalaakin??? niin vissiin! siis: poikkeustiloja on ja silloin HYVIN HYVIN perusteltua muuttaa normaalia ruokailukäytäntöä! mun lapsilla kyllä muutakin tekemistä, kuin kytätä milloin äiti ei olejuuri niin johdonmukainen, kuin yleensä...turha meuhkata TYHJÄSTÄ! lapset sitä paitsi sairastaakin ja silloin ne vasta hankalia ovatkin syömään...teilläkö sama homma jatkuu silloinkin? vanhaa safkaa eteen vaan ja joku ruokamyrkytys kaupan päälle! ei kyllä kovin viisaalta kuullosta sekään. että sil viissii ja onnea odottajalle!
SINÄ olet a) TYHMÄ ja b) SAIRAS. No niin ja minähän en nyt sitten nimitellyt, vaan sanoin tosi asian!!
P.s. NIINKUIN pahainen teini ei ole yhtä kuin nirppanokka. Ensimmäisessä puhuttiin KÄYTTÄYTYMISESTÄ (= käyttäydyt kuin pahainen teini), toisessa pilkka kohdistui henkilöön (=olet nirppanokka). Ero ei sinulle kuitenkaan aukea, joten turhaahan tämä oli..
Totta. Moni jo huomasikin, että sinunkaltaisen idiootin (taas tosiasia) ei kannata keskustella.
villen ruoka olisi laitettu jääkaappiin ja kun nälkä tulee se lämmitetään sieltä. Jos homma toistuu jatkuvasti eli on tapa niin silloin huomio siihen syökö ville aina ennen ruokaa jotakin haukkapalaa ja siksi ruoka ei maita. Herkullinen vlipala syömättömän ruuan jälkeen ei todella kuulu meillä tapoihin. Edelleen jos touhu jatkuvaa ja syytä ei löydy ruokaa edeltävästä syömisestä niin jatkossa ruokaa ei laiteta säästöön vaan seuraava ateria on sitten kun muillakin. Vettä saa juotavaksi sillä se ei vie ruokahalua eikä täytä pitkäksi aikaa..
liian tiukka.Lapsen ei ole helppo löytää rytmiä ja tasapainoa siihen mitä haluaisi syödä,milloin ja miten paljon.Liian tiukka suhtautuminen syömiseen voi vaikuttaa myöhemmin ilmeneviin syömisongelmiin.Lapsi yhdistää ikävät tunteet ruokaan.Jos lapsi suhtautuu epäilevästi johonkin tiettyyn ruokaan,älä pakota häntä syömään sitä.Sitä voi kyllä tarjota aina silloin tällöin ja joku kerta se saattaa maistuakin.
Toisina päivinä lapsi syö paljon ja toisina vähemmän.Se on ihan normaalia.Kannattaa antaa lapsen maistella ihan kaikkea ja laittaa lautaselle hauskasti,niin lapsen uteliaisuus yleensä voittaa ja hän haluaa syödä.
Älä hoputa lasta vaan anna hänelle riittävästi aikaa syödä.Aina lapsi ei kuitenkaan halua syödä,niin voitte silti istua rauhassa pöydän ääressä ja jutella mistä vain.
Lapset istuvat pöydässä, kunnes ovat syöneet. Kun ns. ruoka-aika on ohi, niin he poistuvat pöydästä. Jos ruoka ei ole kelvannut, odottaa sama ruoka häntä seuraavaan ruoka-/välipala-aikaan. Välillä ei muuta saa ja se tehdään lapselle selväksi kun hän on poistumassa ruokapöydästä. Ja kun muut syövät välipalaa poika syö samaa ruokaa kuin edellisellä kerralla. Ruoka-aikana meillä on pöytääntulosta 30 - 45 minuuttia eteenpäin. Riippuen siitä, kuinka kauan ruoka pysyy lämpimänä. =)
Huh kun tuli mieleen omat lapsuudenkokemukset kun äiti lämmittää aamuista kaurapuuroa päiväruuaksi kun ei aamulla maistunut.. :o(
Omilleni noudatan muutoin samaa, mutta jos ruoka ei ole heidän suosikkilistallaan, laitan sitä lauataselle niin vähän ettei sen syöminen ole ylivoimaista. Ja jos on, niin en kyllä uudelleen lämmitä samaa..
Ylimääräisiä välipaloja ei jaella ja selväksi tehdään koska seuraava ruokailu on, että epämiellyttävän ruuan uudelleen lämmitys olisi simputusta.
En itsekään tykkäisi jos eteen tulisi jotain sushipalleroita ja kun en välittäisi niin samaa tarjottaisi loppu päivän..
Onneksi saan päteä harrastuksessani ettei tarvii kotona. ;)
Lapset istuvat pöydäsä kunnes kaikki ovat syöneet, vaikka ei itse söisi. Ja jos ei ruoka ole kelvannut, niin odottaa seuraavaa ruokailua. Ei mitään välipaloja, ei varsinkaan keksiä ja mehua.
Eihän tollaseen kysymykseen ole YHTÄ vastausta! meilläkin yksi lapsista INHOAA kaikkea mahdollista lihaa, makkaraa, kalaa jne...alkoi jo ihan pienenä, silloin kun siirtyi syömään samaa ruokaa, kuin me muutkin! ja meillä on koitettu kaikki mahdolliset keinot mitä ikinä ollaan keksitty ja joku muu on keksinyt ehdottaa, ei auta! pienenä löyty pelkät jauhelihat suusta vielä kauan ruokailun loppumisesta, ei vaan voinut niellä sitä! nykyään on jo koululainen, mutta lihainho on ja pysyy...lapsi suostuu jo maistiaisen nielemään, mutta jos pakottaisin enempään, niin oksentaisi! lapsi on kiusaantunut itsekin tästä ja sanonut, että kyllä söisi, jos kykenisi...se maistiainenkin on joskus tuskaista! syytä inhoon ei osaa kertoa...se vain etoo ja sillä selvä! hän siis syö samaa ruokaa, kuin mekin, mutta lihapuolta HYVIN VÄHÄN ja koululääkärin mielestä se riittää! toki joudun ehkä tarkemmin miettimään mitä kaikkea on pöydän antimien sisällettävä, jotta ravintoarvot ois samat, kuin sekaravinnossa, mutta onneksi tämä rajoittuu vain lihoihin ja lähes kaikki muu menee mukisematta! että sellanen tapaus meillä...syy syömättä jättämiseen voi olla mikä tahansa, jollakulla kipeät korvat, muu tulossa oleva sairaus, väsymys tai kertakaikkiaan se, ettei ole kellon tarkasti nälkä! kuinka moni syökään ja lihoo samalla, kun syödään kellon, seuran tai muun vastaavan vuoksi, eikä silloin, kun on oikeasti nälkä! elämä on muutenkin täynnä rajoituksia ja sääntöjä, joista ihan oikeasti VOI joustaa JOSKUS, eikä maailma siihen kaadu ja pysyvästi ole piloilla, ei edes lastenkasvatuksessa!!! pipokin pysyy sopivan löysällä, kun ei saada hepuleita ihan kaikesta...toisella kuitenkin saattaa mennä paljon huonomminkin!!! turhaa porua täällä ja yksipuolisia ohjeita!
ronklasin pois kaikki lihapalat jokaikisestä ruuasta, samoin perunat. Nyt aikuisenakaan en syö lihaa, enkä perunaa SYY: koska vatsaan sattuu ja se menee sekaisin, samantein melkein tulee ulos kun on suuhunsa pistänyt. Liha mätänee suolenmutkassa ja hyhyhyhy!hyi mikä olo! Voi olla, että lapsi jotenkin luontaisesti tietää olevansa allerginen jollekkin aineelle.
Mutta toiseen asiaan, aikuiset ihmiset tappelee sanomisista ohi aiheen, huomaa kyllä, miten turhautunutta väkeä on osin liikkeellä, saivarrellaan sanoista.
Tulee mieleen aloittamani ketju tukkapöllyistä, ketju, jossa jotkut alkoivat haukkumaan toisiaan, oli aika kattava. Eipä enää huvittanut lukea, kun mentiin niin asian vierestä, että!