Minun on ihan pakko jatkaa jo nyt! :)
Edellisessä osassa Tobey halusi lapsia, Jen taas ei.
Tobey oli murheellinen. Hän oli hyvin lapsiystävällinen. Hän oli varttunut suurperheessä useiden sisarustensa kera ja ei siksi viihtynyt aikuisiälläkään yksinään kovin paljoa. Vasta nyt Tobey tajusi miten hämmästyttävän erilainen Jen olikaan verrattuna häneen... Mutta naisesta, vaimostaan, hän ei päästäisi ikinä irti, ei, vaikka Jen ei tarjoaisikaan hänelle lapsia.
Jen kirjoitti taas. Hänen romaaninsa oli edistynyt jo jonkin verran. Romaani kertoi naisesta joka etsi elämäsä rakkautta. Jen hymähti itsekseen. Tarinan nainen kuvasi alunperin häntä, mutta hän oli rakkautensa löytänyt jo ajat sitten. Jen mietti Tobeyn toivetta saada lapsia. Kyllähän hänkin lapsia rakasti, mutta hän ei halunnut olla masu pyöreänä ja sitten imettää ja hoivata lasta vuosia. Jen itse oli ei-toivottu lapsi. Hän oli varttunut isänsä kanssa melkein koko ikänsä. Hänen äitinsä oli karannut toisen miehen matkaan hänen synnyttyä ja sitten palannut Jenin ollessa teini-ikäinen kotiin ja nainut uudelleen Jenin isän. Kaikesta huolimatta Jenillä ja tämän äidillä oli lämmin suhde. Jen leikitteli mielessään ajatuksella, että hänellä ja Tobeylla olisi lapsi. Hän naurahti ajatukselleen ja kirjoitti naisen löytäneen rakkautensa.
Aikaa Tobeyn ja Jenin lapsikeskustelusta oli kulunut jo muutama kuukausi. Pari näytti unohtaneen tapahtuman tyystin. Jen olikin, mutta Tobey ei. Hän tahtoi lapsia nyt, eikä sitten kolmikymppisenä. Eräänä iltana hän yritti saada Jenin muuttamaan mieltään. "Ehei. Mä en tahdo lapsia. En ainakaan ennen kun mä täytän kolmekymmentä", Jen naurahti. Tobey oli pettynyt. "Yritä jooko ymmärtää? Mä en vaan oo valmis", Jen lohdutti miestään suudelmin.
Jen yleni urallaan ja oli melkein koko ajan töissä. Tobeylle työ ei taas maistunut. Mies tunsi olonsa usein yksinäiseksi, silä töiden jälkeen Jen oli usein liian väsynyt keskustelemaan saati sitten lemmiskelemään. Tobey ei muistanut, milloin viimeksi he olivat käyneet yhdessä ulkona. Hänen ei olisi ikinä pitänyt ehdottaa Jenille työntekoa...
Tobey vietti yhä enemmän aikaansa Stadin baareissa. Hän kaipasi entistä Jeniä, sitä, joka ei pingottanut töistä. Hänen vaimonsa tuntui niin kovin erilaiselta.. Mutta kunhan Jenin uraisnnostus laantuisi, heillä olisi taatusti yhtä hauskaa kuin ennen. Baarimikko kantoi Tobeylle viidennen lasillisen mehua, sillä Tobey ei juonut paljoa alkoholipitoisia juomia. Baarin ovesta astui samalla hetkellä nätti punahiuksinen nainen. Hän näytti yhtä väsyneeltä ja yksinäiseltä kuin Tobey... Nainen istui nurkkapöytään ja tilasi jotakin. Tobeysta tuntui, että hänen piti mennä naisen luo juttelemaan. Hän nousi omasta pöydästään ja istahti naista vastapäätä. "Hei", hän tervehti. "Hei", nainen vastasi hiukan kummeksuen. Tobey viritteli alkeellista keskustelua, ja jo pian he huomasivat, kuinka hyvin heillä synkkasi. Nainen kertoi nimekseen Eliza.
Tobeyn päivät eivät enää tuntuneet niin yksinäisiltä, eikä hän ajatellut lapsiasiaakaan kauheasti. Jenin työkiireet eivät laantuneet vieläkään, mutta enää se ei Tobeyta haitannut. Hänestä ja Elizasta oli tullut hyvät ystävät ja he tapasivat joka päivä eri puolilla Stadia. "Kultsi, mulla menee tänään töissä koko yö.." Jen ilmoitti kerran miehelleen. "Älä tunne oloas yksinäiseks!" hän huikkasi lähtiessään. Tobey päätti kutsua Elizan kylään.
"Vau! Tää on siis sun koti", Eliza kierteli taloa. "Joo, mun ja Jenin", Tobey kertoi ja esitteli mielissään eri huoneita. "Niin.. Millon mä saan nähä Jenin?" Eliza kysyi. "Emmä tiiä. Sillä on paljon kiireitä nykyään", Tobey vastasi hiukan alakuloisesti. "No, kyllä mä sen varmaan joskus tapaan", Eliza naurahti ja Tobey alkoi laittamaan ruokaa. Illan hämärtyessä he olivat siirtyneet ruokailun jälkeen olohuoneeseen katsomaan telkkaria. He vitsailivat, kutittivat ja kiusasivat toisiaan. "Vau. Mun on pakko sanoo vau. Jen on oikee onnentyttö, kun sillä on sut", Eliza sanoi Tobeylle. He istuivat vierekkäin sohvalla. Sanat kuullostivat hassulta Tobeyn korvissa. Kuin vahingossa hän nosti Elizan hänen syliinsä. He katselivat toisiaan ja Tobey nojautui eteenpäin... He suutelivat. Tobey tajusi kuinka puutteessa oli ollut. Hän suuteli rajusti naista ja johdatti tämän makuuhuoneeseen. He viettivät hyvin intiimin tuokion... Sitten Tobey tajusi mitä oli tehnyt. Hän katseli kauhuissaan naista, joka makasi hänen allaan. Siinä olisi kuulunut olla Jen! Tobey nousi äkkiä pois. "Mikä sulle tuli?" Eliza kysyi hämmästyneesti. "Mun ei olis pitäny tehä tota. Anteeks. Ei ollu tarkotus", Tobey soperteli jotakin. Eliza suuteli hänen niskaansa. "Ei Eliza. Sä et oo Jen, sä et oo mun vaimo", hän sanoi Elizalle. Nainen pukeutui loukkaantuneesti ja lähti.
Kiitos kommenteista ja kaikista ehdotuksista, mitä voisi tapahtua. Tarinaa olen suunnitellut jo ainakin pariksi osaksi ja sen voin paljastaa, että Jen ja Tobey pysyvät yhdessä. :)
Edellisessä osassa Tobey halusi lapsia, Jen taas ei.
Tobey oli murheellinen. Hän oli hyvin lapsiystävällinen. Hän oli varttunut suurperheessä useiden sisarustensa kera ja ei siksi viihtynyt aikuisiälläkään yksinään kovin paljoa. Vasta nyt Tobey tajusi miten hämmästyttävän erilainen Jen olikaan verrattuna häneen... Mutta naisesta, vaimostaan, hän ei päästäisi ikinä irti, ei, vaikka Jen ei tarjoaisikaan hänelle lapsia.
Jen kirjoitti taas. Hänen romaaninsa oli edistynyt jo jonkin verran. Romaani kertoi naisesta joka etsi elämäsä rakkautta. Jen hymähti itsekseen. Tarinan nainen kuvasi alunperin häntä, mutta hän oli rakkautensa löytänyt jo ajat sitten. Jen mietti Tobeyn toivetta saada lapsia. Kyllähän hänkin lapsia rakasti, mutta hän ei halunnut olla masu pyöreänä ja sitten imettää ja hoivata lasta vuosia. Jen itse oli ei-toivottu lapsi. Hän oli varttunut isänsä kanssa melkein koko ikänsä. Hänen äitinsä oli karannut toisen miehen matkaan hänen synnyttyä ja sitten palannut Jenin ollessa teini-ikäinen kotiin ja nainut uudelleen Jenin isän. Kaikesta huolimatta Jenillä ja tämän äidillä oli lämmin suhde. Jen leikitteli mielessään ajatuksella, että hänellä ja Tobeylla olisi lapsi. Hän naurahti ajatukselleen ja kirjoitti naisen löytäneen rakkautensa.
Aikaa Tobeyn ja Jenin lapsikeskustelusta oli kulunut jo muutama kuukausi. Pari näytti unohtaneen tapahtuman tyystin. Jen olikin, mutta Tobey ei. Hän tahtoi lapsia nyt, eikä sitten kolmikymppisenä. Eräänä iltana hän yritti saada Jenin muuttamaan mieltään. "Ehei. Mä en tahdo lapsia. En ainakaan ennen kun mä täytän kolmekymmentä", Jen naurahti. Tobey oli pettynyt. "Yritä jooko ymmärtää? Mä en vaan oo valmis", Jen lohdutti miestään suudelmin.
Jen yleni urallaan ja oli melkein koko ajan töissä. Tobeylle työ ei taas maistunut. Mies tunsi olonsa usein yksinäiseksi, silä töiden jälkeen Jen oli usein liian väsynyt keskustelemaan saati sitten lemmiskelemään. Tobey ei muistanut, milloin viimeksi he olivat käyneet yhdessä ulkona. Hänen ei olisi ikinä pitänyt ehdottaa Jenille työntekoa...
Tobey vietti yhä enemmän aikaansa Stadin baareissa. Hän kaipasi entistä Jeniä, sitä, joka ei pingottanut töistä. Hänen vaimonsa tuntui niin kovin erilaiselta.. Mutta kunhan Jenin uraisnnostus laantuisi, heillä olisi taatusti yhtä hauskaa kuin ennen. Baarimikko kantoi Tobeylle viidennen lasillisen mehua, sillä Tobey ei juonut paljoa alkoholipitoisia juomia. Baarin ovesta astui samalla hetkellä nätti punahiuksinen nainen. Hän näytti yhtä väsyneeltä ja yksinäiseltä kuin Tobey... Nainen istui nurkkapöytään ja tilasi jotakin. Tobeysta tuntui, että hänen piti mennä naisen luo juttelemaan. Hän nousi omasta pöydästään ja istahti naista vastapäätä. "Hei", hän tervehti. "Hei", nainen vastasi hiukan kummeksuen. Tobey viritteli alkeellista keskustelua, ja jo pian he huomasivat, kuinka hyvin heillä synkkasi. Nainen kertoi nimekseen Eliza.
Tobeyn päivät eivät enää tuntuneet niin yksinäisiltä, eikä hän ajatellut lapsiasiaakaan kauheasti. Jenin työkiireet eivät laantuneet vieläkään, mutta enää se ei Tobeyta haitannut. Hänestä ja Elizasta oli tullut hyvät ystävät ja he tapasivat joka päivä eri puolilla Stadia. "Kultsi, mulla menee tänään töissä koko yö.." Jen ilmoitti kerran miehelleen. "Älä tunne oloas yksinäiseks!" hän huikkasi lähtiessään. Tobey päätti kutsua Elizan kylään.
"Vau! Tää on siis sun koti", Eliza kierteli taloa. "Joo, mun ja Jenin", Tobey kertoi ja esitteli mielissään eri huoneita. "Niin.. Millon mä saan nähä Jenin?" Eliza kysyi. "Emmä tiiä. Sillä on paljon kiireitä nykyään", Tobey vastasi hiukan alakuloisesti. "No, kyllä mä sen varmaan joskus tapaan", Eliza naurahti ja Tobey alkoi laittamaan ruokaa. Illan hämärtyessä he olivat siirtyneet ruokailun jälkeen olohuoneeseen katsomaan telkkaria. He vitsailivat, kutittivat ja kiusasivat toisiaan. "Vau. Mun on pakko sanoo vau. Jen on oikee onnentyttö, kun sillä on sut", Eliza sanoi Tobeylle. He istuivat vierekkäin sohvalla. Sanat kuullostivat hassulta Tobeyn korvissa. Kuin vahingossa hän nosti Elizan hänen syliinsä. He katselivat toisiaan ja Tobey nojautui eteenpäin... He suutelivat. Tobey tajusi kuinka puutteessa oli ollut. Hän suuteli rajusti naista ja johdatti tämän makuuhuoneeseen. He viettivät hyvin intiimin tuokion... Sitten Tobey tajusi mitä oli tehnyt. Hän katseli kauhuissaan naista, joka makasi hänen allaan. Siinä olisi kuulunut olla Jen! Tobey nousi äkkiä pois. "Mikä sulle tuli?" Eliza kysyi hämmästyneesti. "Mun ei olis pitäny tehä tota. Anteeks. Ei ollu tarkotus", Tobey soperteli jotakin. Eliza suuteli hänen niskaansa. "Ei Eliza. Sä et oo Jen, sä et oo mun vaimo", hän sanoi Elizalle. Nainen pukeutui loukkaantuneesti ja lähti.
Kiitos kommenteista ja kaikista ehdotuksista, mitä voisi tapahtua. Tarinaa olen suunnitellut jo ainakin pariksi osaksi ja sen voin paljastaa, että Jen ja Tobey pysyvät yhdessä. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
se eliza vois tulla raskaaks se olis tosi ihq
hyvä että vielä jatkat :D näitä on TODELLA kivaa lukea ku ei tiiä koskaa et mitä seuraavaks tapahtuu.. ♥☺☻☻
Upea tarina. :)
Ja taas kerran mahtava tarina! :D
Hei missä jatko osa viipyyyyyyy?? :D