olen huomannut että täällä on pentuja uudessa kodissa jopa 6vkon ikäisinä!!
muistuttaisin että pennun luovutusikä on 12vko!
silloin se on saanut olla emon opissa ja suojassa tarpeeksi tullakseen rohkeasti uuteen kotiin.
liian aikaisin emosta vieroitetut pennut alkavat helposti käyttäytyä ongelmallisesti, sisäsiisteyden kanssa voi olla ongelmia, syömisen kanssa, pennun on vaikeampi sopeutua uuteen kotiin ja pentu saattaa itkeä päiväkausia ikäväänsä.
olkaa siis vastuuntuntoisia ja odottakaa kunnes pentu on luovutusikäinen ja kertokaa se myös pentuja liian aikaisin uuteen kotiin antavalle kissanomistajalle.
eipähän tarvitse sitten ihmetellä ja kysellä että miksi kissani käyttäytyy niin tai näin ,avaikkei saisi.
emmehän halua kissallemme ongelmakäyttäytymistä, vaan hyvän ja onnellisen elämän.
muistuttaisin että pennun luovutusikä on 12vko!
silloin se on saanut olla emon opissa ja suojassa tarpeeksi tullakseen rohkeasti uuteen kotiin.
liian aikaisin emosta vieroitetut pennut alkavat helposti käyttäytyä ongelmallisesti, sisäsiisteyden kanssa voi olla ongelmia, syömisen kanssa, pennun on vaikeampi sopeutua uuteen kotiin ja pentu saattaa itkeä päiväkausia ikäväänsä.
olkaa siis vastuuntuntoisia ja odottakaa kunnes pentu on luovutusikäinen ja kertokaa se myös pentuja liian aikaisin uuteen kotiin antavalle kissanomistajalle.
eipähän tarvitse sitten ihmetellä ja kysellä että miksi kissani käyttäytyy niin tai näin ,avaikkei saisi.
emmehän halua kissallemme ongelmakäyttäytymistä, vaan hyvän ja onnellisen elämän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jep, samaa mieltä. Joskin myöntää täytyy, että meidän kisu otettiin 9-viikkoisena... Syynä oli vain ja ainoastaan se, että se oli emoineen navettakissa, eikä itse asiassa emoa enää tainnut paljon näkyäkään lähistöllä. 9-viikkoinen on kuitenkin jo sen verran iso, että se on täysin vieroitettu emosta, osaa syödä kiinteää ruokaa yms. Lisäksi pienellä oli tullessaan korvapunkkeja, eikä oltu madotettu eikä mitään, joten.. Lisäksi pelkäsin, että 12-viikkoinen ei olisi enää suhtautunut kovin lämpimällä mielellä ennestään kotona olevaan kaniin, kun olisi jo ehtinyt tottua pyydystelemään hiiriä yms. Lisäksi olisi saattanut tuottaa enemmän vaikeuksia oppia olemaan kokopäivätoimisesti sisällä (kun aiemmin ainoa sisätila, jossa pentu oleskeli, oli navetan vintti).
Jos kisumme olisi ollut sisällä asustelevan kissan pentu, olisin ehdottomasti odottanut kolme viikkoa lisää. Hyvin on kuitenkin tuo pienokainen pärjännyt jo pari kuukautta, sisäsiistiksikin oppi heti (esittelin hänelle hiekkalaatikon, kaadoin lasista hieman vettä ja kuovin päälle, kissa tajusi heti mikä oli homman nimi :)), vaikkei ollut eläessään hiekkalaatikkoa nähnytkään, eikä mitään ongelmia (pientä kissanpennun levottomuutta lukuun ottamatta) ole ollut. Paitsi nuo korvapunkit, mutta pitäisi olla parin päivän päästä hoidettu...
Ja esim. tuo 6 viikkoa on AIVAN liian vähän! Minäkin kävin paijailemassa omaamme kyllä etukäteen (ensimmäisen kerran kun hän oli 2 vk vanha, jukra että oli suloinen...), mutta ei tullut mieleenkään viedä kotiin vielä silloin! Eli yhteenveto: mieluiten pentu uuteen kotiin vasta tuossa 12 viikon iässä. 9 viikkoa on vielä mahdollinen, mutta ei suotava ikä *potee kyllä hieman huonoa omaatuntoa, mutta uskoo että toimi lopulta kuitenkin kissan parhaaksi* Toki oma luokkansa on tietenkin ns. adoptoidut, joiden emo on joko hylännyt pennut tai kuollut syystä tai toisesta. Tai pennut, joiden kylmäveriset omistajat sanovat "vie pois tai se tapetaan" >:(
eikä mitään ongelmia ole ollut!nyt pentu 10viikkoa ja todella hyvin on mennyt.
Mutta alle 8 viikkonen pentu on aivan liian nuori lähtemään emonluota pois!!!
Kissanpentumme on todella vilkas ja leikkisä,kova syömään ja osaa käydä hiekkalaatikolla,tykkää olla sylissä.
Hassua, miten ihmiset ovat täällä melkein samaa mieltä asioista. Eli: "periaatteessä 12vko, mutta 8vko (tai 9 tai 2 tai mikä vain oli oman kissan hankintaikä olikaan) on kans hyvä. En tarkoita tällä hylättyjen pentujen pelastamista jne. mutta yrittäkää kyetä odottamaan, tai ette voi parhaalla tahdollannekaan sanoa itseänne kissanystäviksi!
ei sisäsiisteys ja kyky syödä kiinteää ruokaa ole synonyymi oikealle luovutusiälle. Ihminenkin voi alkaa syömään kiinteää ruokaa jotain 4-kuukautisena. Sekö on siis sopiva ikä erottaa vauva vanhemmista?
...odottaa "oikeaoppisesti" itse olen täällä aikaisemmin kertonut kuinka huostassani oli tuolloin 4-5 viikkoinen pentu. Oli pakko! Emo hylkäsi vanhempieni oven taakse. Tilannetta seurattiin kunnes oli selvää että pentu oli nälkiintymässä (epätoivoisesti miukui jokaisen liikkuvan olennon perään, emolta vain "tassusta" nenälleen jne...). Kun ensimmäisen kerran sai vaskiketuttipullon eteensä kävi kiinni kuin leijona, nälkä oli hirmuinen. Noh nyt tuossa vieressä leikkii kaikin puolin terve, madotettu, sisäsiisti jne..., villinvilkas taistelija josta mikään merkki ei kerro luonneviasta tai käytöshäiriöstä... päinvastoin. Oikein saa olla ylpeä kissun tavoista ja käytöksestä ihmisiä ja toisia kissoja kohtaan. Tietenkin tälläinen pentu vaatii extra paljon huomiota ja hoitoa enemmän kuin tavallisesti. Mutta tilanteet vaihtelevat, joskus ei voi odottaa...
12vko on oikea luovutusikä. Emon ja pentujen opastus elämään on uuteen kotiin matkustavan pennun sosiaalisuuden tae. No lisäksi on tärkeää, miten paljon kissanpennut ovat saaneet olla ensimmäisen 9 viikon aikana ihmisten kanssa tekemisissä. Lapset ja koiratkin rohkaisevat pentua ja sen on helpompi sopeutua esim. lapsiperheisiin. Siksi suosittelisin, että kissan antajat antaisivat käydä mahdollisimman erillaisten ihmisten käydä pentuja katsomassa, jotta tottuisivat ihmisiin ja luovutusikäisinä pennuilla olisi kaikki mahdolliset eväät tulevaisuutta varten. On todella emon sydäntä raastavaa luovuttaa pennut ennen aikojaan, se saa emon masentumaan ja tämä saattaa etsiä kauan pentujaan ja olla poissa tolaltaan. Miksi ihminen ei ota asioista selvää kuten kissan luovutusiästä no syy on sekin, että kissakirjat antavat väärää tietoa, toki niissä uudemmissa kirjoissa on tämä 12vko.
omalla kissallani on tällä hetkellä 2 pentua joilla on ikää 2vkoa.
emo on todella kiintynyt jälkeläisiinsä ja puolustaa niitä jopa perheen tuttua koiraa vastaan, vaikkakin pikkuhiljaa pentujen kasvaessa on alkanut suvaita myös koiran katsomaan.
pennuille on jo kodit tiedossa ja tulevat omistajat ovat käyneet jo parikertaa katsomassa tulevia perheenjäseniään.
näin aiomme menetellä siihen asti kunnes pennut ovat luovutusiässä.
tuntuisi julmalta antaa pennut pois rakastavalta emolta.
olen leikannut pennuilta jo kynnet ensimmäistä kertaa ja antanut ensimmäisen madotuksen.
itse otin 2,5 vuotiaan leikatun kollin allergia perheestä, jossa se ei ollut tottunut minkäälaiseen käsittelyyn ja voin sanoa että oli työn takana saada kissaa hoidettua.
nyt kun aikaa on kulunut, kissa ei edelleenkään pidä käsittelystä, mutta sietää sen, kun tietää että se kuuluu hoitorutiiniin.
Itselläni nyt 6vko kissa, ollut jopa 2vko.
Mikäli kyse on esim. minun kirjoituksista niin oikaisen asiaa...
Kissan pentu rakenteilla olevan omakotitalon alla, talon rakentajat vie sen rääpäleen keskelle metsää vielä silmät kiinnikin. Saan vihiä että kissa on yksin metsässä, ja sen myös kuuli suht kaukaa joten otan kissan kotiin ja syötän kissaäidin maidon vastikkeella tuttipullosta.
(ja kissa voi näinkin aivan hyvin!)