Mistä tietää että joku oikeesti on suhun ihastunut? Katseista ja eleistäkö se pitäisi päätellä? Tuskastuttavaa, kun ei tiedä. Ovatko suomalaiset miekkoset todella niin ujoja, etteivät uskalla edes moikata 'ihastustaan'? Olen ymmälläni jos havaitsen jonkun tyypin tuijottavan minua kun en katso ja sitten kääntäessäni katseeni hänen suuntaansa tyyppi kääntää välittömästi silmänsä muualle. Mietin lähinnä että mitäs, onkohan ripsarit ehkä levinneet vai onko kyseessä jonkinlainen paheksuva katse... Taidan antaa itsestäni niin välinpitämättömän coolin kuvan (ulospäin siis.. vaikka sisällä kiehuisi niin onnistun aina näyttämään hyvin rauhalliselta) että luulevat minua ihan kylmäksi.. Miten kannattaisi edetä, jos havaitsee jonkun mielenkiintoisen ihmisen, jonka jo tavallaan tietää, katselevan useaan otteeseen sinua tutkimaton ilme kasvoillaan? Tarkkailla tilannetta vai kysyä että mitäs katselet? hmh,niinpä :)
HUOMAATKO
Jääprinsessa
3707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistä tietää onko toinen ihastunut, jos on se viileä kuin jääpytty? Ei mitään vihjeitä, mistä voisi päätellä. Välillä läheinen, useimmiten arkisen etäinen ja viileä.
Toi eteneminen riippuu täysin siitä, oletko itse kiinnostunut/ihastunut. Se toinen ei voi tietää sitä mistään, eli sinun tulisi raottaa sitä viileää kuortasi hieman.
..entäs sitten se vaikeasti tavoiteltavuus? siis joitakin ihmisiä mystisyys kiehtoo. (tosin harvemmin pinnan alta löytyy jotain niin mielenkiintoista kuin on luullut. ja ehkä sentyyppisillä ihmisellä on jonkin asteen sitoutumiskammo. hmm?)Ei mutta on se silti.. mä en vaan tajuu. Eikö ihastuminen oikeastaan olekin aiiiika omituinen juttu? MIHIN sitä oikeastaan ihastutaan?! joskus nuorempana ja osittain vielä nykyäänkin ulkokuoreen mutta jos ei sisältä sitten löydykään mitään niin eipä sitä kauaa jaksa...
Onkohan siinä mitään perää että ihminen on pohjimmiltaan niin egoisti että etsii tavallaan tietämättään itseään siitä toisesta? hakee niinkuin omia ominaisuuksiaan toisesta ja jos löytyy paljon yhteistä niin "jihuu :)miten ihana ihminen". Äsh. Ja miksi sen pitäisi olla niin vakavaa jos on ihastunut? eihän se maailmaa kaada jos toinen ei ole ihastunut, parhaassa tapauksessa voidaan silti saada uus tuttu. Vaikka onhan se silti joillekin vähän kovempi pala (eräs ex-ystäväni kun on himoinnut samaa poikaa koulussamme jo 3 vuotta ja tuijotellut lasittunein silmin, nauranut äänekkäästi pojan ollessa ympärillä ja muutenkin niin * kovasti yrittänyt saada epäsuoraa huomiota, mutta eipä siltikään mitään, vaikka tämä poika on hänet takuuvarmasti huomannut. Naisraukka uskoo olevansa ihan rakastunut kyseiseen poikaan ja varmaan onkin, vahvasti tuntevana ihmisenä.. Silti. Niillä on ikäeroakin vähän päälle 10vuotta. Toisaalta vanhempi nainen- nuorempi mies ei oo mitenkään epätavallinen, eikä se ikä ole tärkeintä). Mmmmh.. kiva nimimerkki muuten ;)
Vaikeasti tavoiteltavuudessa on se vika, että toinen voi olettaa, että toinen on oikeasti tavoittamattomissa...Kaikkein paras keino kai olisi olla oma itsensä ja näyttää oma kiinnostuksensa (jos sellaista on) eikä pelata mitään pelejä? Hieman enemmän avoimempana ja toisaalta sitten taas helpommin haavoittuvana...Mistäs mä tiedän, oon mies :)
Ihastua voi taas toisaalta täysin erilaiseen tyyppiin- vastakohdat vetää puoleensa jollain kummalla tavalla. Se on sitten eri asia seuraako sellaisesta ihastuksesta mitään pidempiaikaista- mikä ettei? Ei sitä voi ikinä ennalta tietää mitä siitä toisesta löytää ajan kuluessa.
Hmm...kai sitä kaikki ihmiset kokevat ihastumisen samalla tavalla, se on eri asia, miten vakavasti he siihen suhtautuvat. Jotkut pystyvät pitämään tunteensa hyvinkin kurissa ja olemaan rationaalisia kun taas toisilla heittää saman tien ison vaihteen päälle...Maltti olis valttia luulen ma.
Öhjoo, kiitti. Nimimerkin keksin sun omasta- vastakohta sille:)