sukulaissijoitus

Sosiaaliviranomaisilla on lain puitteissa varsin paljon valtaa asian osalta, koska lastensuojelulaki on hyvin löyhäkäsitteinen: Perheesi täytyy vain soveltua "koulutuksen, kokemuksien tai henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta antamaan perhehoitoa". Perhehoidossa ei myöskään sijoitetuksessa olevien lasten ja omien alle kouluikäisten lasten määrä saa ylittää neljää.

Perhehoitoliiton sivut ovat varsin hyvät (aiheeseen liittyviä sivustoja on paljon, osa vanhentuneilla tai puutteellisilla tiedoilla) liittyen aiheeseen. Tuolta löytyy myös koko prosessin käytännön eteneminen:
http://www.perhehoitoliitto.fi/phon.html

Laki ei tunne erikseen termiä sukulaissijoitus, vaan sukulaissijoituksessa käydään läpi sama käytäntö kuin ventovieraiden tarjoamassa perhehoidossa. Osalla sos.viranomaisia on negatiivinen suhtautuminen sukulaissijoitukseen, koska he kokevat eturistiriidan olevan usein hankala juttu vanhempien ja sijaisperheen välillä. Asiaa luulisi helpottavan, jos vanhemmilta on avoin suositus tähän?

Omalla kohdalla tänään kysyttyäni asiassa etenemisestä minua neuvottiin ottamaan yhteys huostaanotosta vastaavaan sosiaalityöntekijään. Tämä ohjasi minut kiireisiinsä vedoten johtavan sosiaalityöntekijän pakeille, johon en yhteyttä saanut, vaan jouduin tyytymään puhelinvastaajaan.

Aiheesta on tehty hyvänoloinen opinnäytetyö sosiaalipuolelle, josta saa hyvän käsityksen kokonaisuudesta, eikä tarvitse seikkailla liitto- ja yhdistysviidakossa miettien koskevatko sivuilla olevat asiat sukulaissijoitusta:

http://www.uudenmaansijaiskotiyhdistys.org/arkisto/sukulaissijoitus.pdf

Kun sinulle on tullut tutuksi käsitteistö ja olet keskustellut sos.viranomaisen kanssa, voit tarvittessa tai suosituksesta käydä esim. Pride-koulutuksen, jossa pohditaan sijaisvanhemmuuteen soveltuvuutta, käytäntöä ja vaikutusta kaikkien osapuolten kannalta.

Kysyit kannattaako edes harkita - millaiset välit teillä on huostaanotetun lapsen/lasten kanssa - mielestäni eteneminen kannattaa, jos tulet siihen lopputulokseen, että perheenne kykenee siihen ja ennenkaikkea, jos se on huostaanotetun hyvinvoinnin kannalta järkevää ja siihen on molemmilta osapuolilta selkeä halu.

Meillä on sukulaissijoitus ollut pari vuotta. Toinen vanhemmista pyysi meidän ryhtymistämme sijaisvanhemmiksi, mutta vaadimme, että molemmat (olivat eronneet) vanhemmat hyväksyvät meidät siihen. Vasta sitten teimme päätöksiä edes harkita.

Sosiaalityöntekijät ovat olleet suuri apu hahmottaessa kokonaiskuvaa tehtävästä sekä rajojen asettamisessa rajattomille päihde/huumevanhemmille.

Tilanteen vaikeus piilee juuri tässä, että tietyntyyppiset ongelmat aiheuttavat realiteetin hämärtymistä biologisilla vanhemmilla ja tilanne ei saa olla se, että teidän oma elämänne häiriintyy pahemman kerran, kun rajoja ei ymmärretä = milloin vieraillaan, pyydetään rahaa, käytetään päihteitä vierailun aikana tms. ongelmaa, jota ei ehkä vieraampien sijaisvanhempien aikana kokeiltaisikaan.

Tässä vähän raapaisua. Nyt en ehdi enempää....