Pihasta lähti outo eläin loikkimaan. Ensin luulin sitä kissaksemme, kun oli niin tumma ja kissamme on musta. Kissa tämä eläin ei kuitenkaan ollut. Kokoa oli vaikea arvioida, kun en päässyt riittävän lähelle, mutta suunnilleen kissan kokoinen - se oli. Umpihangessa eläin loikki hankeen upoten sulavasti ja tasaisesti edeten. Joksikin näätäeläimeksi liikkumistavasta arvelin, mutta väri arveluttaa. Onko sellaisia näätäeläimiä Suomen luonnossa jotka eivät vaihda valkoiseen talviturkkiin?
Pihasta lähti
Beea
5518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näätä, hilleri, minkki, ahma ja saukko ovat näätäeläimiä, joilla ei ole valkoista turkkia.
Näätää tai minkkiä veikkaan.
Niitäpä veikkaan minäkin.
Jälkien perusteella selviää aika hyvin.
nähnyt täällä aikaisemmin, valkoisessa asussaan. Hilleriä itse vähän ajattelin, mitä googlailin, on harvinaisempi Suomessa, mutta viihtyy varsinkin talvisin asutuksen lähellä. Jälkiä ei erottanut, kun oli niin pehmeä se hanki. Yllättävän syvään otus upposi mennessään. Uran reunoilta sitten tippui lunta sen verran ettei selviä jälkiä erottanut. Ihmettelen sen vautia niissä oloissa, semmoista tasaista laukkaa tai loikkimista.
...monin paikoin urbanisoitunut niin että se pyörii metsien tuntumissa olevissa asumalähiöissä ja mokkiyhdyskunnissa. Ennenhän se oli oli arka erämetsien otus.
Minkälaisessa paikassa asutte?
Jos vesistön lähettyvillä, niin se vois olla minkki.
Jos vesistö on kaukana, jää jäljelle näätä ja hilleri. Hilleri viihtynee etupäässä maatalojen liepeillä, joiden heinäladoista se pyydystää myyriä ja hiiriä.
Asuinpaikastanne riippuen kaikki ovat mahdollisia, hilleri kuitenkin selvästi harvinaisempi kuin näätä ja minkki. Vesistöjen lähellä minkki on yleisin, mutta myös näätä liikkuu rannoilla. Metsäseuduilla näätä on todennäköisin ehdokas.
Taisit sanoa, että otus hyppi pitkillä loikilla vaikka lumi upotti. Tällä perusteella pitäisin todennäköisimpänä vaihtoehtona näätää.
Nythän ei ole hankikantoa juuri lainkaan, joten kaikilla noilla ehdokkailla hanki upottaa paljon, näädällä kuitenkin vähiten, koska sen jalka on sopeutunut paremmin Suomen talvisiin metsiin (kantopintaa lisääviä karvoja) kuin hieman lyhyempijalkaisilla vesistöjen lähellä viihtyvällä minkillä ja peltoympäristöön sopeutuneella hillerillä.
Joustavat pitkät hypyt sopivat näätään. Sen häntä on myös talviasussa ehkä tuuheampi kuin suunnilleen samankokoisilla serkuillaan, joten se näyttää hieman isommalta.
Mikäli otus oli tummanruskea tai lähes musta, oli kyseessä todennäköisesti minkki...perhanan pikkupeto.
On myös olemassa mahdollisuus, että kyseessä oli vesikko, joka on harvinainen. Vesikon erottaa minkistä kuonon värityksellä. Vesikon kuono on päältäkin valkoinen, minkillä on valkoista vain alaleuassa.