Näin unta, että olin kauppapuutarhassa kävelemässä. Joitakin lapsistani ja miehenikin silloin tällöin olivat läsnä, mutta olin hetkittäin yksinkin. Kun he katosivat näköpiiristäni, niin tuntui kiusalliselta, kun jouduin heitä etsiskelemään. En ollenkaan voinut ymmärtää, miksi he eivät pysytelleet lähettyviläni.
Kävelin puutarhan kapeilla käytävillä ja löysin tuttavien hautoja, mm. äitini, mummoni, lapsena kuolleen leikkikaverin haudat raakalaudoin rajoitetuilta riveiltä, sellaiselta joissa yleensä on kasveja myytävänä kauppapuutarhassa. Löysin hyvin vanhojakin hautoja ihmisistä, jotka tunsin unessa, mutta en todellisuudessa, kuten esim. Venäjän tsaarin Nikolaus' haudan. Löydettyäni hänen hautansa, muistin häntä hartaudella. Oli aivan selvää että tunsin hänet läheisesti tai että pidin hänestä. Aloin etsiskellä hänen lastensa hautoja.
Katselin istutuksia joko ihaillen tai ihmetellen. Toiset olivat kovin hienoja ja toiset ränsistyneitä. Ilma oli kostea, tunkkainen, mutta kukkaistuoksuinen. Oli kesäpäivä ja ilmassa ei ollut pienintäkään tuulenpuhallusta. Olin hieman surullinen ja ikävöin "vanhoja aikoja". Sisimmässäni oli suuri kaipaus.
Yritin lukea hautojen nimiä, joita oli kirjoitettu kauppapuutarhan pieniin hintalappuihin tai kasvien nimilappuihin. Yrittäessäni lukea katosivat kirjaimet ja yritin yhä uudestaan saada selville syntymä- ja kuolinaikoja. Joka kerta, kun löysin jonkun kiinnostavan haudan, oli mieheni kadonnut viereltäni. Olisin tahtonut näyttää löytöjäni hänelle.
Kun heräsin, niin olin toivoton. En ehtinyt löytää jotain hautaa, jonka olin toivonut löytäväni. Uni palasi muutaman kertaa myöhempinä öinä. Ensimmäistä kertaa nähdessäni tämän unen, tunsin, että olin aivan varmasti käynyt siinä paikassa aikaisemmin, siis todellisuudessa. Sain vahvoja tunteita siitä, että uudestisyntyminen (kuitenkin) oli totta. Minulla oli vahva tunne siitä, että olin ollut sellaisella paikalla aikaisemmassa elämässäni.
Siihen aikaan, kun näin nämä unet, ei minulla ollut tietoja uudestisyntymisestä. Olen nyt myöhemmin opiskellut siitä asiasta. Siis opiskellut - ei sama kuin että "uskoisin" tai "en uskoisi" uudestisyntymiseen.
Onko tällä unella aivan eri enteet, joilla ei ole hautojen ja vainajien kanssa ollenkaan tekemistä?
Kävelin puutarhan kapeilla käytävillä ja löysin tuttavien hautoja, mm. äitini, mummoni, lapsena kuolleen leikkikaverin haudat raakalaudoin rajoitetuilta riveiltä, sellaiselta joissa yleensä on kasveja myytävänä kauppapuutarhassa. Löysin hyvin vanhojakin hautoja ihmisistä, jotka tunsin unessa, mutta en todellisuudessa, kuten esim. Venäjän tsaarin Nikolaus' haudan. Löydettyäni hänen hautansa, muistin häntä hartaudella. Oli aivan selvää että tunsin hänet läheisesti tai että pidin hänestä. Aloin etsiskellä hänen lastensa hautoja.
Katselin istutuksia joko ihaillen tai ihmetellen. Toiset olivat kovin hienoja ja toiset ränsistyneitä. Ilma oli kostea, tunkkainen, mutta kukkaistuoksuinen. Oli kesäpäivä ja ilmassa ei ollut pienintäkään tuulenpuhallusta. Olin hieman surullinen ja ikävöin "vanhoja aikoja". Sisimmässäni oli suuri kaipaus.
Yritin lukea hautojen nimiä, joita oli kirjoitettu kauppapuutarhan pieniin hintalappuihin tai kasvien nimilappuihin. Yrittäessäni lukea katosivat kirjaimet ja yritin yhä uudestaan saada selville syntymä- ja kuolinaikoja. Joka kerta, kun löysin jonkun kiinnostavan haudan, oli mieheni kadonnut viereltäni. Olisin tahtonut näyttää löytöjäni hänelle.
Kun heräsin, niin olin toivoton. En ehtinyt löytää jotain hautaa, jonka olin toivonut löytäväni. Uni palasi muutaman kertaa myöhempinä öinä. Ensimmäistä kertaa nähdessäni tämän unen, tunsin, että olin aivan varmasti käynyt siinä paikassa aikaisemmin, siis todellisuudessa. Sain vahvoja tunteita siitä, että uudestisyntyminen (kuitenkin) oli totta. Minulla oli vahva tunne siitä, että olin ollut sellaisella paikalla aikaisemmassa elämässäni.
Siihen aikaan, kun näin nämä unet, ei minulla ollut tietoja uudestisyntymisestä. Olen nyt myöhemmin opiskellut siitä asiasta. Siis opiskellut - ei sama kuin että "uskoisin" tai "en uskoisi" uudestisyntymiseen.
Onko tällä unella aivan eri enteet, joilla ei ole hautojen ja vainajien kanssa ollenkaan tekemistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sul on mun luonto!
Siis että samankaltaisia unia olen itsekin nähnyt! Eli tämä minun tulkintani on nyt täysin subjektiivinen ja omaan elämääni liittyvä. Kenties se menee siis sinun tilanteestasi täysin ohi...
Olen hirvittävän kiinnostunut historiasta yleensä, sukunikin historiasta. Mieheni, lapseni eivät niinkään (sinun läheisesi katoilivat, ehkä hekään eivät ole kiinnostuneita...). Myös kasvit, puutarha, kiinnostavat ja ovat lähellä sydäntäni. Ehkä monella naisella, ehkä myös sinulla? Kyseessä on siis kaiken kaikkiaan positiivinen unimaisema.
Hautojen kunto liittyy hyvin läheisesti siihen arvostukseen, mitä koet heillä olleen elämänsä aikana. Hautoja, joita et löytänyt; oletko käsitellyt suhteesi näihin kyseisiin henkilöihin? Ehkä et tunne heitä tarpeeksi tai et ole vielä hyväksynyt heidän lähtöään.
Unen toistuminen liittyy nähdäkseni siihen, että et ole vielä ymmärtänyt tämän unen merkitystä. Se on jäänyt sinua vaivaamaan, ja palaa siksi, kunnes ymmärrät sen, mitä uni haluaa sinulle sanoa.
Joskus unet vain kuvaavat mielentilaa tai mentaliteettia. Minusta on liikaa lähteä etsimään vastausta sielunvaelluksesta. Kokemukseni mukaan unet liittyvät hyvinkin yksinkertaisesti arkipäivään ja tähän elämään. Mutta toki, tämä on vain minun mielipiteeni. Joku muu saattaa olla toista mieltä, enkä minä voi sanoa, etteikö unella olisi ennustuksellisia tms. merkityksiä, vaikka itse en osaakaan uskoa niihin. Minusta unientulkinnassa on ennen muuta kysymys itsetuntemuksesta; Miettiessään omaa tilannettaan ja elämäänsä, ei ole kovin vaikeaa löytää symbolisia yhtymäkohtia uniinsa. Ja kun näin tapahtuu, unetkin usein rauhoittuvat ja jopa katoavat.
Osuit luultavasti oikeaan tälläkin kertaa. Olet antanut minulle oikein hienon vastauksen aikaisemminkin. Nimimerkkini ei ollut sama ja kysymykseni oli toisenlainen.
Kirjoitat: "Hautoja, joita et löytänyt; oletko käsitellyt suhteesi näihin kyseisiin henkilöihin? "
Vastaukseni: En ole. En ole käsitellyt ollenkaan lapsuuteni ja nuoruuteni aikaisia suhteita, koska muutin ulkomaille nuorena. Olen nyt alkanut etsiä juuriani.
Vastauksesi luettuani lisääntyy ymmärrykseni tunteista, joita usein koen, nimittäin että olen menettänyt paljon elämässäni muutettuani liian kauaksi kotiseudeltani. Takaisin tultuani alitajunnassa odotin tapaavani entisiä tuttavuuksia. Tunneperäisesti tahdoin koko ajan, että elämä olisi siellä kotona samalla lailla kuin se oli lähtiessäni. (Ymmärän toki että se on mahdotonta)
Tottakai minulla on ollut rikas elämä ja paljon hyviä suhteita. Tosin on nuoruuden aikaisten suhteitten katkeaminen ja yhteenoton mahdottomuus jo kuolleisiin, minulle suuri menetys!
Kiitos avustasi, Maalaisjärki!
Tuo sinun vastauksesi kertoo paljon lisää; Kasvitarhahan aivan ilmeisesti symboloi siis muutenkin omaa "kasvitarhaasi", missä taimena vartuit täällä Suomen maassa ;)
Minusta on kuitenkin surullista, että koet menettäneesi paljon. Eikö ole kuitenkin suuri rikkaus, että olet päässyt elämään juuri sinun elämääsi, missä se sitten on ollutkin. Ymmärrän kaipuusi juurillesi, se on hyvin inhimillistä. Sinä tosiaan selvästi tunnut olevan henkilö, jolle oma historia merkitsee paljon.
Ihmisen elämä on kuitenkin lyhyt. Yksi ihminen ehtii elämässään vain tietyn verran. Sinun osasi on ollut elää juuri sinun elämääsi. Sitä ei voi tehdä kahdessa paikassa yhtä aikaa. Minun sydäntäni ainakin lämmittää omalla kohdallani, että muistot ovat aina minulla, niitä ei kukaan voi ottaa pois. Sinuna kävisin vanhoilla paikoilla, läheisteni haudoilla muistelemassa heitä lämpimästi onnellisena niistä hetkistä, jotka ovat tehneet elämästäsi niin rikkaan.
Kiitos!
Kiitos, että käytät kallista aikaasi vastaamiseeen. Niin, elämä on lyhyt. Ei kannata surra sitä mikä meni ohi eämässä vaan on oltava iloinen siitä mitä sai ja onnelinen siitä mitä on nyt ja täällä.