Eli voisiko joku valottaa miksi lähti terapiaan, kuka "päätti" terapian tarpeellisuudesta, saiko KELA-korvatun, miltä tuntui ja tuntuu nyt?
Kiitos Sinulle joka vastaat, asiani on tärkeä!!!
Kiitos Sinulle joka vastaat, asiani on tärkeä!!!
Terapiakokemuksesi?
Etsijä
8644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kävin terapiassa yksityisellä vuoden masennuksen ja muiden ongelmien takia. Ensiksi piti käydä lääkärillä, joka kirjoitti lausunnon kelalle. Kela maksoi kuluista suurimman osan, minulle jäi maksettavaa n. 30 markkaa/kerta. Terapiasta oli apua ja jatkan sitä yhä, joskin eri muodossa ja toisen terapeutin kanssa.
..täysin pers...tä koko homma, ei ollut siellä pöydän toisella puolella mitään käsitystä oikein mistään tavallisessa elämässä tapahtuvasta, ihme että osasi (ilmeisesti) laittaa vaatteensa itse päälle, aivan omiin ajatuksiinsa lukkoon jäänyt henkilö - tottakai se mua loukkasi sinne joutua mutta se oli tarkoituskin joten varmaan täytti tehtävänsä - ihan sama nyt
Terapeutteja on ilmeisesti ammattitaidollisesti laidasta laitaan. Varsinaisen terapian osalta olen tavannut kolme terapeuttia ja lääkityksen määritykseen liittyen kolme psykiatria. Terapeuteista kaksi on ollut loistavia, yksi aivan mahdoton ja näitä psykiatreja jotka eivät ole terapeutteja, minä en olisi "keskustelukumppaniksi" kelpuuttanut. Kyllä sen nopeasti huomaa syntyykö terapeuttiin luottamus - joka on mielestäni onnistuneen terapian ehdoton edellytys. Toinen seikka jonka liitän ammattitaitoon on se kuinka paljon terapeutti pyrkii ohjailemaan keskustelua vai antaako potilaan harkinnan ja mielenkiinnon viedä "tarinaa".
Tuo jonka mainitsin mahdottomaksi, hän on kaupungin psykiatri. Tällä henkilöllä oli ilmiselvästi jonkinlainen "Jumala-kompleksi". Valitettavasti emme pysty aina itse valitsemaan minkälainen terapeutti osuu kohdalle, mutta vaihtoehtoja kannattaa varmaan aktiivisesti hakea jos terapia ei tunnu hyvältä.
Olen aikoinaan käynyt terapiassa vähän yli kolme vuotta, ensin pari kertaa viikossa sitten kerran viikossa. Terapeutti oli loistava, kulut maksoi työpaikan sairauskassa. Terapiamuoto ei ollut näin jälkeenpäin arvioituna hyvä, tulokset jäivät laihoiksi. Opin kuitenkin mielestäni terapian perusteita melkoisen hyvin. Tuolla kokemuksella pystyin nyt noin kymmenen terapiaistunnon avulla pääsemään masennuksen yli. Nyt terapia oli ratkaisukeskeistä ja koin sen itselleni sopivaksi. Kaikille se ei varmaan sopisi. Tämänkin sain työterveyshuollon kautta eli ilman kustannuksia.
Kaupungin psykiatri oli valmis kirjoittamaan minulle lähetteen tms. KELAn korvausta varten. Hän sanoi, että ensin minun pitäisi kyllä itse etsiä terapeutti. Jos tuo on yleinen käytäntö, ehdottaisin ensin, että potilas selvittää eri terapiamuodot ja valitsee sen mikä tuntuu itsestä sopivimmalta. Jos vielä on mahdollisuus "testata" eri terapeutteja, se kannattaa tehdä.
Ymmärtääkseni KELA ei juurikaan korvaa lyhytterapiaa vaan ainoastaan pitkää. Se on nurinkurista, mutta sille ei kait mitään voi. Jotkut valitettavasti joutuvat sitten näiden "Jumalien" armoille. Korostaisin kuitenkin, että potilaalla on mahdollisuus valittaa saamastaan hoidosta. Lisäksi potilaalla on oikeus saada tietoa hänestä kirjatuista tiedoista. Minä hankin omat tietoni kaupungin rekisteristä ja esimerkiksi mainitsemani psykiatri oli kirjannut täysin eri diagnoosin kuin mitä neljä muuta psykiatria oli tehnyt. Päivystyskäynneistä lähetettiin mielenterveystoimistoon tiedot diagnoosien, mutta tämä yksi henkilö sitten teki oman tulkintansa. Tulen vaatimaan kaikkien kirjausten poistamista osaltani. En halua, että mahdollisesti vuosien kuluttua tuo erikoinen diagnoosi kaivetaan esiin ja joudun selittelemään, että se ei pirtänyt paikkaansa.
Summa summarun - pitäkää puolenne! Tiedän, että aina ei voimat riitä, siinä tapauksessa pyytäkää apua esimerkiksi työterveydenhuollosta. Joku terve terveydenhuollon ammattilainen voi saada ihmeitä aikaan. Onnekseni minä olen sellaista apua saanut osakseni. Onnea matkaan!
Katsojan silmissä eli jos jollekulle kerrotaan että tossa on hullu niin siinä sitten tyhmempi uskoo asian.
Ja "ammattilainen" ammatin puolesta, poikkeuksetta. Eli onnea en olisi tarvinnut vaan hyvän eli ei-julkisen asianajajan. Sillä olisivat ongelmat ratkenneet.
Sain lekurilta 4 vuoden jälkeen b-lausunon joka sitten kelan hakemukseen meni liitteenä. Mulla oli siinä vielä ohessa sairaalan lausunnot sekä psykologin lausunto, missä suositettiin kpt:ä.
En kuitenkaan aloittanut terapiaa, sillä mulle ois jääny maksettavaa turhan paljon. Kela ois korvannu reilusti alle puolet. Eli ne korvaukset raaha todellisiin kustannuksiin nähden tosi paljon perässä. Yksi asia johtaa toiseen ja kuntoutustuki hakemuskin sitten myöhemmin evättiin sillä perusteella ettei mun hoitosuhde oli mtt:n kanssa jatkunut. Miten olisi voinutkaan, kun mtt:n toiminta lakkautettiin... Ois jäänyt sitten loppujen lopuksi omalle kontolle koko fukkin terapia.
Kävin tapaamassa muutamaa terapeuttia ja täytyy sanoa et sen valitseminen ois ollut vaikeaa. Käytännössä harva puhu asioista lähellekään samalla tasolla. Liikuttiin ilmeisesti niin kovin eri alueilla. Kyllä terapeutin ois täytyny olla hieman maailmaa nähnyt.
Löysin kuitenkin vapaaehtoisjärjestöstä ihmisen jolla oli sama koulutustausta ja huume/päihde/masennustaustaa. Hänen kanssaan istunnot on olleet hyviä, harmi ettei niihin saa mitään korvauksia eikä vapaaehtoisjärjestöt kuormituksesta johtuen edes moneen tapaamiseen voi venyä.
Kävin terapiassa kolme vuotta vaikean masennuksen takia. Lähetteen sain HYKS:n psykiatrisen poliklinikan kautta, hakeuduin sinne itse. Kela korvasi suurimman osan kustannuksista koko terapian ajan.
Olen kokemukseeni erittäin tyytyväinen, terapeutti oli kokenut ja asiantunteva. Vaikea ahdistus ja masennus helpottui huomattavasti ja nyt elän ihan normaalielämää, käyn työssä jne...
Lähete kannattaa hakea juuri tällaiselta klinikalta: tuntevat suosittelemansa terapeutit, tietävät mihin kukin on erikoistunut, eivät käytä epäpäteviä, mukaan saa ohjeet ja neuvot KELA-tukien hakemiseen. Jos lähtee omin päin etsimään sopivaa terapeuttia, se on ihan sattumasta kiinni jos oikea löytyy.
Terapiaa varten saat lähetteen kelaan oman alueen psykiatriselta poliklinikalta. Jos et ole sielä vielä hoidossa, saat sinne lähetteen vaikka omalta lääkäriltäsi. Kela panostaa tällä hetkellä lasten ja nuorten terapiaan, eli jos olet tällä hetkellä alle 25.v, korvaa kela pääsääntöisesti koko terapian eli omavastuuta ei jää. Tuen myöntämiseen vaikuttaa hakijan oma motivaatio hoitoon. Yleensä tuolla psykiatrisella pkl:lla osataan suositella terapeutteja. Kokemuksesta voin sanoa että SUOSITTELEN!!!
Olen käynyt nyt reilut puoli vuotta terapiassa. Hakeuduin itse terapiaan eli päätin itse terapian tarpeellisuudesta. Terapeutti kirjoitti b-lausunnon, jonka avulla sain KELAlta kuntoutusrahaa terapiakäyntejä varten. Maksan itse yhdestä 45 minuutin terapiaistunnosta 25 euroa,joten KELA maksaa reilusti yli puolet. Terapeuttien taksat tosin vaihtelee. Itselläni on suht. kallis, ilman KELAn tukea en siellä voisi käydäkkään. Kuntoutusrahaa on myönnetty vuodeksi, jonka jälkeen mietitään, tarvitaanko jatkoa vai ei.
Käyn terapiassa pitkän masennuksen takia. Olen masentunut joka talvi, usean vuoden ajan. Söin myös lääkkeitä vuosi sitten, auttoi. Nyt talvi taas lähestyy, mutta masennuksesta ei juuri ole tietoakaan. Terapiassa käynnit ovat todellakin ainakin minua auttaneeet. On ihanaa, kun joku on "puolellasi", ymmärtää, kuuntelee ja hyväksyy sellaisena kuin on.Se ei ole sama asia kuin ystävän kanssa keskustelu, koska ystävään sinulla on aina tunnesiteet. Terapeutille voi taasen kertoa mitä vaan, hänet on koulutettu ammattiinsa, hän saa siitä maksun. Terapeuttini ei tuomitse tai moralisoi.Sitä paitsi en edes haluaisi rasittaa ystäviäni näillä raskailla asioilla, mitä mielessäni on pyörinyt. Eli lyhyesti:suosittelen terapiaa:) Tsemppiä kaikille!