sellainen kuin haluaa, niinkuin lapsena päätti.
Jokohan sitä lopultakin
saisi olla
6760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmisten välinen laumakuri on kova kehdosta hautaan. Et "saa", jos et ota paikkaasi laumassa sellaisena kuin olet. Mitä pidemmälle annat ajan kulua, sitä paremmin alistut tai hyväksyt itsesi sellaisena kuin muut sinut näkevät.
Pidä päätöksesi, ja huomaa että kaikki eivät tule taputtamaan selkään ja hokemaan hyvä hyvä. Rehellisyys itseä ja muita kohtaan on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin koko elämän kestävä teeskentely. Aika moni vain on eri mieltä ja siksi totuus on kova päänalunen ja kylmä palttoo.
aion kyllä korjata heti. Juuri tuo eläminen miten toiset näkevät minut koskee minua, mutta kun olen sen huomannut ja päättänyt tehdä asialle jotakin niin eiköhän olla terveessä itsetunnossa ja itsekunnioituksessa. Ja: Itseäänkin pitää rakastaa jotta voisi rakastaa muita ( siihen soveliaita...lähimmäisenrakkautta unohtamatta ).
Tarvitset hyvän itsetunnon ja rohkeutta valitsemallasi tiellä, jos ne rakastamasi ja soveliaat eivät rakastakaan uudelleensyntynyttä sinua.
Tietämättä ikääsi: kestätkö sen, että sinulle käännetään selkä ja jätetään ulkopuolelle. Onko sinussa voimaa kääntää paha hyväksi?
vanhempi henkilö. Minun tieni on ainoa mahdollinen minulle. Entiset ihmisuhteet saavat jäädä ja uudet tuovat tullessaan mitä tuovat. Kyllä minä aika herkkäkin olen mutta vakaumukseni ei muutu, itseasiassa tieni on jo 15 vuoden pohdinnan tulos. En minä välitä enää ihmisten mielipiteistä. Filosofiani on Idealismi ja siis en usko fysikaalisen olemassaoloon, vaan on vain tajuntaa ja tuntemuksia ( Hegelin mukaan kaikki on henkeä ).
Lapsena päätin, että en halua olla paha ihminen ja en sittenkään sitä ollut. En voi kertoa tästä enempää. Kiitos kommenteistasi. Kuka lienetkin.
olen ollut koko ikäni, noin kuvannollisesti. Vähän samaan tapaan kuin, että alussa oli suo, kuokka ja jussi, ja siihen se olisi jäänyt, jos ei olisi ollut tuota sisua.
Tehtyäni sitä ihmisiän mihin nyt ehkä aiot ryhtyä, sanon vain matkaevääksi, että muista nostaa katse aina välillä riittävän ylös horisonttiin. Muuten ei jaksa; mutta on se sen arvoista.
Elämän rakastaminen ei ole yhtään paskempi juttu.
hyvää voi olla tiedossa :)