Olen pitkään ollut masentunut ja ahdistunut, nyt aivan viimeaikaisena oireena on ilmaantunut pakonomainen ajattelu.
Ajattelen jatkuvasti erästä ihmistä, ja varsinkin hänen nimeään. Tuntuu kuin päässäni soisi jatkuvalla syötöllä tämän ihmisen nimi.
Mitä ihmettä voisin tehdä, että tämä lakkaisi?
Tuntuu että tulen hulluksi!
Oma psykologini sanoi vain, että kyseesä on paha ahdistusreaktio...
Ajattelen jatkuvasti erästä ihmistä, ja varsinkin hänen nimeään. Tuntuu kuin päässäni soisi jatkuvalla syötöllä tämän ihmisen nimi.
Mitä ihmettä voisin tehdä, että tämä lakkaisi?
Tuntuu että tulen hulluksi!
Oma psykologini sanoi vain, että kyseesä on paha ahdistusreaktio...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heipsan!
Sinä kuulostat ihan samalta kuin mun iskä. Hän lähestyy jo viittäkymmentä ja on kärsinyt koko elämänsä(niin lapsesta kuin muistaa) pakonomaisesta ajattelusta ja muutenkin ahdistuneisuudesta. Niin, ja kyllä tuo kaikki yhdessä aiheuttaa masennusta.
Itse olen tiennyt asiasta vasta noin parin viikon ajan, niin kuin isosiskoni ja pikkuveljenikin. Totta kai olemme nähneet jo pidemmän aikaa, ettei kaikki ole kunnossa, mutta että tilanne on paisunut näin suuriin mittoihin!! Hän oli muutaman yön jopa psykiatrisella osastolla, mutta koki sen niin ahdistavana paikkana, että oli huijannut lääkäreitä ja päässyt siten pois sieltä. Työt hän on joutunut ainakin toistaiseksi lopettamaan.
Mutta vielä niistä pakonomaisista ajatuksista tai ajattelusta. Iskä saattaaa jäädä miettimään tunneiksi (yleensä niin pitkäksi aikaa, ennen kuin joku, yleensä äiti, tulee keskeyttämään) jotain "pientä" asiaa. Hänellä on jotenkin suhteellisuudentaju kadonnut. Hän voi miettiä pakonomaisesti auton renkaiden jälkiä lumessa, mutta ei pysty ajattelemaan mitään ns. "normaaleja asioita". Hän käyttää KAIKEN aikansa tuollasten miettimiseen.
Tai töissä, kun hän oli kopioinut jotain papereita, oli kopiokone mennyt hhieman jumiin (ei tod. rikki tai mitään niin vakavaa), niin nyt hän miettii asiaa ihan koko ajan. Miettii mielesään, että nyt pitää soittaa töihin ja tunnustaa. Ja juuri ongelma on siinä, kun se ajatusketju ei katkea ollenkaan. Hän voi jämähtää vessaankin tuniksi vain miettimään niitä asioita.
En tiedä, oletko sinä millään lääkityksellä, mutta mun iskä syö nukahtamislääkkeitä, kun ei saa öisin muuten ollenkaan nukuttua ja lisäksi jotain perusmielialalääkkeitä. Nyt viimeviikolla hänelle määrättiin jotain lääkkeitä, mitä voi ottaa aina silloin, kun sellainen ahdistuskohtaus iskee. En kyllä tiedä, mutta tuntuu, että hän on koko ajan ahdistunut. Mutta iskä kyllä sanoi, että ne lääkkeet auttaa. Onko sulle edes puhuttu tuollaisista? Niitäkin kyllä saa syödä vain lyhyen aikaa.
Tuntuu niin kamalalta, kun ei voi auttaa toista ja meidän läheisten elämä on todella vaikeaa. Hän haluaisi itsekin parantua ja päästä nimen omaa tuosta ajattelujutusta, koska se on kaiken ahdituneisuuden takana. Se on vain niin vaikeaa, kun hän ei näe tunnelinpäässä yhtääv valoa ja on varma, ettei selviä tästä. Kyllä hen on ennennkin selvinnyt, vaikkei se näin vakavaksi ole ikinä päässytkään. Nyt hän käy muuteman kerran viikossa terapiassa, mutta en tiedä, onko siitä apua!
Voimia ja jaksamisia sinulle
...tiedän, mitä on omistaa tauti nimeltä pakkoneuroosi. Lähestyn kans viittäkymmentä ja lapsesta saakka ovat vaivanneet. Terpiat käyty ja lääkkeitä kokeiltu, välillä oireet lievemmät ja välillä taas pahemmat, töissä olen pystynyt käymään. Nää oireet rajoittaa suunnattomasti elämää ja pilaa sen. Näistä on helvetin vaikea päästä eroon ja sitten ne periytyvätkin. Munkin suvussa, vaarilla oli jotain, isällä, ja nyt mulla ja omalla lapsellanikin. Jos joku omistaa tämän taudin niin mielestäni jälkikasvua ei kannata harkita. Ei ole mitenkään puolusteltavaa lahjoittaa lapselleen elämän kestävää helvettiä...et näin...
terve,,
sun pitää hakea apua vielä kun voit. pakkoajatukset on yhtä helvettiä itse kokeneena tiedän. sun pitää ottaa yhteyttä heti psykiatriin joka määrää sullle ahdistuslääkeittä. xanor jne.
jos ajatukset jatkuu. mieti mistä johtuu. syy on ja tiedät itsekin mistä johtuu. pääasia ettet anna periksi ja puutut heti asiaan.
paha ahdistusreaktio, mutta vahvasti tuntuu, että sinulle on kehittymässä pakkoneuroosi/pakkoajatuksia. kerran oireet ovat vasta ilmaantuneet, lienee parasta yrittää pyrkiä niistä eroon (kognitiivinen terapia saattaa auttaa). Tuollaisilla ajatuksilla kun on taipumus paisua arvaamattomiin mittoihin, josta seuraa valtavaa ahdistusta, kun kaikki voimavarat menevät näiden ei- toivottujen asioiden kelaamiseen.
T. vierestä seurannut...