Tarkkana Neitsyenä(olemmeko tarkkoja?)huomasin ensivaikutelmana kahden nuoren ihmisen sopivan
hyvin yhteen olivat kaunispari. Toivoin hartaasti,
että heistä tulisi pariskunta. Toimin ja ajattelin
pelkästään myönteisesti asiassa. En sekaantunut
kannustin. Ajanmyötä asiaan sotkeutui ulkopuoli-
sia jotka saivat suhteen viilenemään nuoressa-
parissa.Huomaan, että myönteinen ajattelutapani
on kääntynyt minua vastaan.
Vielä eilenkin tunsin,että he olisivat olleet
hyvä pariskunta(tapauksesta kulunut vuosi).
Olenko ollut todella näin väärässä. Mitä te muut
neitsyet ajattelette.
hyvin yhteen olivat kaunispari. Toivoin hartaasti,
että heistä tulisi pariskunta. Toimin ja ajattelin
pelkästään myönteisesti asiassa. En sekaantunut
kannustin. Ajanmyötä asiaan sotkeutui ulkopuoli-
sia jotka saivat suhteen viilenemään nuoressa-
parissa.Huomaan, että myönteinen ajattelutapani
on kääntynyt minua vastaan.
Vielä eilenkin tunsin,että he olisivat olleet
hyvä pariskunta(tapauksesta kulunut vuosi).
Olenko ollut todella näin väärässä. Mitä te muut
neitsyet ajattelette.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse neitsyenä koen kuvaamasi tilanteen vieraana. Suhtaudun kyllä positiivisesti, kun näen toisilleen sopivat ihmiset yhdessä, mutta en millään muotoa lähde edes ajatuksen tasolla saattamaan heitä pysymään yhdessä. Koen vahvasti, että jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Onkohan sitten niin, että täydellisyyden tavoittelijana (- sellaisiahan me olemme) näit tämän parin 'täydellisenä' ja sinua harmitti kun tämä täydellisyys ei toteutunutkaan. Toisaalta koen, että käytöksessäsi on myös neitsyille tyypillistä kontrollin halua; haluamme, että maailma olisi 'täydellinen'; ja kun se ei ole, petymme.
Luulenpa, että sinä vastaaja osuit aika tavalla
oikeaan.Ehkäpä katsoin että he olisivat täyttä-
neet ns. "täydellisen" parin tunnusmerkit.
Toisaalta onko olemassa "täydellistä" paria.
Luonteet ehkä eivät sittenkään sopineet.
'Täydellistä' paria tuskin on olemassa. Se mikä on meistä 'täydellistä' on usein vain mielikuvissamme. Joskus tuosta täydellisyysajattelusta on hyvä päästää irti ja ajatella, että asioiden ei tarvitse olla tietyllä tavalla. Itseni kanssa olen ainakin joutunut työskentelemään löytääkseni paremman suhtautumistavan asioihin; mielikuvissani elää aina käsitys 'täydellisestä' tavasta olla ja elää.
Kun itse olin nuori, minua ja poikaystävääni pidettiin 'täydellisenä' parina. En itse koskaan kuitenkaan ajatellut niin, ja muiden suhtautuminen tuntui ajoittain jopa hyvin kiusalliselta. Joillakin ihmisillä tuntui olevan tarve jotenkin elää kauttamme, mitä en silloin ymmärtänyt enkä oikein ymmärrä vieläkään. Kun erosimme, moni ajatteli, että niin ei olisi saanut käydä. Ihmettelen vieläkin, miksi ei.
Oletko ehkä vanhempi, tai vanhemman asemassa suhteessa tähän nuoreen pariin? Ehkä sekin selittää jotain suhtautumistavastasi. Ehkä jollain koet eläväsi heidän kauttaan (?).
Jospa vika olikin siinä että he olivat sopiva pari, liian sopiva, silloin kaikki on liian tuttua eikä kasvua tapahdu.
NEITSYYS ON HORROSKOOPIS,MUT ON JOTAIN TOSI KAUNISTA.EKA LIKKA JONKA KANS SEURUSTELIN OLI VUOSI 79.OLIN INTISSÄ KUN HÄNET TAPASIN.SEURUSTELTIIN NOIN 2VUOTTA,ENNEN KUIN TEHTIIN SE,MUT SIT ENNEN KÄVIMME SAUNAS JA NUKUIMME YHDES.MUT 2VUODEN KUN OLIMME MOLEMMAT VALMIIT JA MOLEMMIL EKA KERTA SE OLI AINUT LAITUISTA.eMME MOLEMMAT UNHOITA SIT KOSKAAN.OLIMME 19 VUOTIAITA