Perustelen kysymykseni sillä, kun täälläkin on viljelty tuota sanaa runsaasti viime aikoina = sairas ihminen.
Millainen on sairas ihminen?
Miten voi sellainen yksilö, jolla ei ole psykologin tai psykiatrin koulutusta diagnosoida jotain ihmistä sairaaksi ja varsinkin näkemättä toista?
Oman lukunsa muodostavat myös sanonnat = sairaan hyvää, sairaan siistiä, sairaan hauskaa?
Millainen on sairas ihminen?
Miten voi sellainen yksilö, jolla ei ole psykologin tai psykiatrin koulutusta diagnosoida jotain ihmistä sairaaksi ja varsinkin näkemättä toista?
Oman lukunsa muodostavat myös sanonnat = sairaan hyvää, sairaan siistiä, sairaan hauskaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
,,,
Miten terveys sitten määritellään? Voiko vain psykiatri/psykologi tai lääkäri todeta ihmisen terveeksi? Missä raja kulkee esim. mielenterveydessä? Vaikeita kysymyksiä.
Kielellisesti: Tämä "sairaus" kielellisesti johtuu ehkä siitä, että suomenkieli muuttuu ilmaisultaan koko ajan. vrt. "sika siisti" => "sairaan hyvä".
Ja sitten tästä käyttäntymisestä yleensäkin täällä "virtuaali maailmassa". Aina on ihmisiä, jotka valvovat "haukan lailla" toisten kirjoittelua ja ovat raatelemassa kirjoittajaa, jos sanoman sisältö ei mielytä. Sananvapaus tuo esille erilaisia ilmaisuja ja ilmaisijoita.
silloin voisin sanoa melko suurella varmuudella, että ihminen on sairas. Diagnoosiksi ehdottaisin flunssaa ja hoidoksi kuumetta alentavaa kipulääkettä, lämmintä mustaherukkamehua ja lepoa.
Kun viisikertaa tunnin sisällä en ehtinyt vessaan,vaan tuli housuun:)))
pahemman kerran, mutta ei hätää, Tena auttaa ja niitä on miehillekin...;)
että jotkut, tai joku, yleensä nk. puskasta huutelija, kehoittaa toista kirjoittajaa ottamaan lääkkeensä. Tarkoitushan ei silloin ole missään tapauksessa hyvä, vaan kehoittaja tahtoo loukata, antaen ymmärtää, että toinen on sielullisesti sairas ja ei niin ollen hänen mielestään mitenkään vakavasti otettava.
Monta kertaa on tullutkin mieleen, että onkohan lääkkeitä ottamaan kehoittaja itse sellainen, jolla on joku kroonillinen, ilmeisesti henkinen sairaus, kun hän muistuttelee lääkkeistä, tuskin tuntien toista, tai tietämättä hänestä enempää kuin mitä täällä palstalla aika pintapuolisen kirjoittelun perusteella on saanut tietää.
puskajussi on muistanut ottaa oman lääkkeensä ja harhaluuloissaan luulee, että kaikki käyttävät näitä lääkkeitä, joten hän ystävällisesti muistuttaa kanssasisartaankin pillerinottoon...:)
kaikenmoisia puskapussipiruja on olemassa....;)))
ja aina löytyy niitäkin jotka ovat olevinaan
viisaampia neuvomaan toisia.
tarkoitin tuolla alotuksellani.
Minusta psykiatria käytetään väärin.
Se on ikäänkuin rangaistus.
Kun kantelin pomon väärinkäytöksistä
esimiehelleen, niin tämä määräsi työ-
terveyslääkärin passittamaan minut
psykiatrille. Katos herrojen varpaille
ei tallota. No psykiatri antoi terveen
paperit, mutta se ei pomolle riittänyt.
Hän pakotti minut jatkuvaan psykiatri-
suhteeseen. Mukavahan sen kanssa on
jutella ja naureksia. Psykiatrit on
kivoja. Mieluummin otan palkan ja käyn
psykiatrilla kuin ottaisin potkut.
Meillä kaikilla on samat taidot kun vakuutus-
yhtiöden ja eläkelaitoksen lääkärellä. Tiedämme
näkemättä kuka on minkäkin verran sairas.
ei ole psykiatrin tai psykologin koulutusta ja silti diagnosoivat ihmisiä sairaiksi työkseen.
Sairas ihminen on se joka on menettänyt terveytensä joko tilapäisesti tai pysyvästi.
valtaosa lääkäreistä olisi loppuunpalaneita
pilleririippuvaisia raunioita, kunhan nyt
jonkun lausunnon potilaalle antavat
uusimista ja kun ei suostunut uusimaan, niin kysyin miksi sitten olen alunperin sen saanut? Vastaus hämmästytti suuresti minua: me nyt silloin tällöin raapaistaa joku resepti että asiakkaat pysyvät tyytyväisinä!
Tämä on aivan tosi tarina!!
se pahin riesa.
mun ystävän tytär oli "luulotautinen" ja kulki lääkäriltä toiselle sai aina vaan rauhottavia kunnen sitten tuli niin huonoon kuntoon että joutu sairaalaan, eli siellä kolme viikkoo, syöpä oli kohdusta levinnyt jo joka paikkaan eikä mitään ollu enää tehtävissä. Hän oli 27 vuotias.
Ei lääkäritkään aina välitä eikä tiedä jos potilas vaikuttaa "luulotautiselta" niin ei häntä ees tutkita kunnolla.
Mitenkäs ton luulotaudin kanssa oikeen on, yleensä ne aidot luulotautiset on pahasti masentuneita. Sairaus se on masennuskin.
ovat huomionkipeitä ja narsistisia, kaipaavat diagnoosia alibiksi jotta voisivat heittäytyä surutta toisten paijattaviksi.
Virhearvioitakin tapahtuu, isäni syöpä löytyi vasta kuoleman jälkeen. Oli käynyt tapojensa vastaisesti jopa lääkärissä huonoa oloaan valittamassa mutta tämä oli kuvitellut kyseessä olevan vain flunssan tuoman kolotuksen.
ihme, jos sairastuu, kun ovat niin nälkäsiä nykyään. Ihan suuripalkkaiset urheilijatkin, niin nälkäsiä että. Tämän olen kuullut useissa tv haastatteluissa. Kummako tuo jos sairasruu kun ainaisessa nälässä pitää olla.
Otan joka aamu uskollisesti lääkkeeni ja lähden reippaana töihin.
Sairastan kroonista verenpainetautia, tunnen itse olevani täysin terve.
vaikea antaa vastausta....niin.. onhan niitä paljon sairauksia jotka häviävät lääkkeillä oireettomiksi..oikeastaan et ole, mutta jos et söisi lääkkeitä niin olisit...aika hankala vastata..
Lääkäri sanoisi että sairastat verenpaine tautia.
Paljon on ! Otetaan nyt vain yleisimmät,kuten epilepsia ja diapeettes,molemmissa on säännöllinen lääkitys kaiken a ja o.
Jos jättää lääkkeet ottamatta,niin siitä ei hyvää seuraa.
sairaita. Huomaat varmasti jo jutuistakin, potemista koko ajan.
Vuosia sitten, kokiessani silloisen työni stressaavaksi (oli jopa unihäiriöitä) yritin psyykkisin perustein hankkiutua sairaseläkkeelle.
Kävin jossain mielenterveyslaitoksessa analysoitavana.
Ei arvannut hirveästi ylinäytelläkkään.
Taisi olla viides kerta kun "analysaattori" sanoi että sinulla kun tuo kesälomakin on lähellä niin käypä lomalla ja lopetetaan tähän.
Ei olisi ollut edes muotiasia vaan halu eläköityä riittävän nuorena.
Vaihdoin työpaikkaa vuoden kuluttua.
Joo hörhöys on muotia siis olla muka esim allerginen vaikka ei olekaan.
Nyt heti korostan että ne jotka oikeesti ovat astmaatikkoja, keliakikkoja, laktoosikkoja,,tai muuten vaan atooppisia, älkää loukkaantuko. Jos teillä on diagnoosi ja siis oikeasti tiedätte olevanne sairaita niin älkää lukeko.
Mutta ne lukemattomat kettutytöt ja muut hörhöt varsinkin suurhelsingin naiset joilla on joku loppututkinto. Niillä on eniten "sairauksia" mutta he ei käytä sanaa sairaus sillä se olisi jo liian dramaattista. Ne vaan nirsoilee syömisen kanssa ja pelleilee jotain allergikkoa koska naistenlehdet ja ns hyväterveys-lehdet ovat pullollaan juttuja josta helposti lukija löytää:
Apuaaaa mulla täytyy olla tuo juttu...
Niin ja sitten kun eletään niin epäsäännöllistä elämää hyvin heikon ravinnon varassa, koneellisesti ilmastoiduissa kennostoissa vailla ulkoilmaa ja tervettä liikuntaa ulkona, niin sitä kyllä tulee joskus vähän limakalvojen kuivuutta ja ehkä jotain muutakin pientä oiretta jota sitten dramatisoidaan.
6 lapsen äidillä jolla on vielä kaksi työtä, ei kerkiä tulla mitään ylimääräisiä oireita kun joskus vähän uni.
Suomessa on 245000 "psykosomaattisesti erittäin pahasti häiriintynyttä" ihmistä jotka luulee että heillä on joku juttu.
nuorena kun mummot tavatessaan hehkuttivat katujenkulmissa ja kylänraiteilla sairauksistaan ja mitä kenelläkin on vikana.
Ensimmäisenä litania sairauskertomuksena!Ja nykyään sama juttu,johon syyllistyn kyllä itsekkin joskus.
Kun kysyy kuulumisia ihmisiltä,saa kuulla joka kerta joukon vikoja,se ei aina kyllä jaksa kiinnostaa.
että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienemmäksi ne
kuviot ja jutunaiheet käy.
Siitä varmaan johtuu ne sairaskertomukset, pyöritään
liikaa sen oman navan ympärillä.
Toisaalta jokainen varmaan syyllistyy siihen aika
usein, jopa nuoremmat ja silloin se tuntuu maailman
tärkeimmältä asialta.