Vaimoni veli lahjoitti vaimolleni oman osuutensa jakamattomasta kuolinpesäsätä (toinen vanhempi elää vielä, hänen osuutensa pesästä on 50 prosenttia). Lahjoitetun osuuden arvo on ehkä noin 5000 euroa.
He kävivät lakimiehen luona tekemässä lahjakirjan, josta sain tietää vasta vaimoni kotiin saavuttua. Ei sitä minulle silloinkaan avoimesti esitelty, vaan jätettiin kuin puolihuolimattomasti pöydälle kansioon päällimmäiseksi, että uteliaisuuttani kenties katsoisin kansion sisään. Niin katsoinkin ;).
Mutta, mutta... Nyt lahjoittaja on tullut osin katumapäälle, koska meille, siis hänelle ja minulle on tullut sanaharkkaa. Hän on maininnut puhelimessa, että "kun sinäkin olet siinä mukana". Ymmärrän hänen tarkoittavan sitä, että häntä kaduttaa oma tyhmyytensä lahjoituksen suhteen, koska lahjoitus on minulle avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä hän tahtoisi minun pääsevän siitä ikinä osalliseksi.
Minä taas olen aivan tahtomattani joutunut tähän soppaan. Jos minulle olisi asiasta kerrottu ja asiasta olisi otettu esille kaikki näkökohdat, en olisi antanut lahjoitukseen omaa suostumustani. Tällä lahjoituksellaan vaimoni veli on nyt tunkeutunut meidän perheemme omaisuuden alueelle, olemme hänelle ikuisesti hänelle kiitollisuudenvelassa, ja kenties joudumme avustamaan häntä rahallisesti tulevaisuudessa. Minä en halua häntä kolmanneksi pyöräksi avioliittoomme häsläämään takapiruksi.
Mitä asiassa voi tehdä? Onko minulla mitään mahdollisuuksia vaatia lahjoituksen perumista? Kuka perumisen voi tehdä? Lahjakirja on allekirjoitettu noin kuukausi sitten, eikä lahjaveroilmoitusta ole vielä tehty.
He kävivät lakimiehen luona tekemässä lahjakirjan, josta sain tietää vasta vaimoni kotiin saavuttua. Ei sitä minulle silloinkaan avoimesti esitelty, vaan jätettiin kuin puolihuolimattomasti pöydälle kansioon päällimmäiseksi, että uteliaisuuttani kenties katsoisin kansion sisään. Niin katsoinkin ;).
Mutta, mutta... Nyt lahjoittaja on tullut osin katumapäälle, koska meille, siis hänelle ja minulle on tullut sanaharkkaa. Hän on maininnut puhelimessa, että "kun sinäkin olet siinä mukana". Ymmärrän hänen tarkoittavan sitä, että häntä kaduttaa oma tyhmyytensä lahjoituksen suhteen, koska lahjoitus on minulle avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä hän tahtoisi minun pääsevän siitä ikinä osalliseksi.
Minä taas olen aivan tahtomattani joutunut tähän soppaan. Jos minulle olisi asiasta kerrottu ja asiasta olisi otettu esille kaikki näkökohdat, en olisi antanut lahjoitukseen omaa suostumustani. Tällä lahjoituksellaan vaimoni veli on nyt tunkeutunut meidän perheemme omaisuuden alueelle, olemme hänelle ikuisesti hänelle kiitollisuudenvelassa, ja kenties joudumme avustamaan häntä rahallisesti tulevaisuudessa. Minä en halua häntä kolmanneksi pyöräksi avioliittoomme häsläämään takapiruksi.
Mitä asiassa voi tehdä? Onko minulla mitään mahdollisuuksia vaatia lahjoituksen perumista? Kuka perumisen voi tehdä? Lahjakirja on allekirjoitettu noin kuukausi sitten, eikä lahjaveroilmoitusta ole vielä tehty.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juridisesti sinulla ei ole asiassa oikeuksia, mutta vaimosi lahjan vastaanottajana voi lahjoittajan kanssa sopia ja repiä lahjakirjan, koska verottajallekaan ei ole tehty ilmoitusta.
Lahjoittajan katumuksesta tulee mieleen, että onko kuolinpesä niin vanha, että lahjoittaja on jo maksanut perintöveron osuudestaan.
Perintöosuuden lahjoittaminen tai osuudesta luopuminen nimetyn henkilön hyväksi on perintöön ryhtymistä ja osuudesta määrätään perintövero perijälle ja uudelleen lahjan saajalle lahjavero.
Perintövero on lahjoitetusta osuudesta maksettu. Jos vaimoni ottaa lahjoituksen uudelleen käsittelyyn lahjanantajan kanssa, asiako siis raukenee, jos he päättävät purkaa sopimuksensa? Ja voiko vaimoni vedota veljensä horjahtelevaan mielenterveyteen ja vaatia purkua? Ja lahjaveroako ei siis tarvitse maksaa? Silloin kuluiksi jäävät lakimiehen palkkio ja henkiset kärsimykset, mutta tulevaisuutensa saamme perheenä elää ilman sukulaispirua. Ah, kiitoksia todella paljon!
Ja lahjoittajan mielenterveyskään kun ei taida olla ihan priimakunnossa, olemme saaneet hänen tutuiltaan tietää... Emme siis halua olla mukana vedättämässä mielenterveyspotilasta, jolla on alaikäisiäkin lapsia perimään maaomaisuutta isänsä jälkeen. Hänen tempauksensa ovat sen laatuisia, että koko sukumme kärsii...
Huomaa, että sanoit lahjoittajan haluavan perua ja että asiaa ei ole ilmoitettu viranomaisille, niin asia on vaimosi ja hänen veljensä käsissä.
Lahjansaajakin saattaa saada tarpeekseen jo lahjansaamisen alkumetreillä, kun lahjanantaja haukkuu hänen miestänsä (siis minua) turhaan ja alkaa esittää vastahankaisuutta saajan puolison avio-oikeuden tajuttuaan. Ei sellaista jaksa kuunnella, ei nyt eikä vastaisuudessa. Ja kun lahjanantaja käyttäytyy kuin hutsupoika ja tekee tuttavuutta sisarensa kanssa kuin kolli (esimerkiksi rakastaa levitellä salaisuuksia muista ihmisistä), joka on päättänyt rikkoa pariskunnan välit! Uskomatonta mutta totta!!!Parempi palauttaa lahja niille, joille se kuuluukin: jos ei mielenvikaiselle veljelle niin hänen lapsilleen aikanaan siirrettäväksi. Kaikkeen sitä suvun kanssa joutuukin...
.. vaan ne pitää kyllä käsitellä ihan muualla, koska täällä ne eivät varmasti ratkea.
"Lahjansaajakin saattaa saada tarpeekseen jo lahjansaamisen alkumetreillä, kun lahjanantaja haukkuu hänen miestänsä (siis minua) turhaan ja alkaa esittää vastahankaisuutta saajan puolison avio-oikeuden tajuttuaan."
Jos se tuosta avio-oikeudesta on kiinni, niin voihan lahjoittaja sulkea avio-oikeuden pois antamastaan lahjasta, yksinkertaisesti vain määräämällä lahjakirjassaan niin. Sinänsä lahjaahan ei ole pakko ottaa vastaan.
"Ja kun lahjanantaja käyttäytyy kuin hutsupoika ja tekee tuttavuutta sisarensa kanssa kuin kolli (esimerkiksi rakastaa levitellä salaisuuksia muista ihmisistä), joka on päättänyt rikkoa pariskunnan välit!"
Jos on ärtynyt jostain, niin silloin on ehkä parempi jättää vaikkapa kirjoittamatta julkiselle palstalle, kuin sanoa jotain sellaista netissä, mikä ei ainakaan tule myöhemmin parantamaan tilannetta. Joka tapauksessa perheongelmia käsittelevät palstat ovat toisaalla joissa voi purkaa pahaa oloaan, tällä palstalla keskustellaan lahjoihin ja perintöihin liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.
"Parempi palauttaa lahja niille, joille se kuuluukin: jos ei mielenvikaiselle veljelle niin hänen lapsilleen aikanaan siirrettäväksi."
Kuten edellä on todettu, niin sen päätöksen lahjan palauttamisesta voivat tehdä ainoastaan lahjoittaja ja lahjan saaja, eli vaimosi ja vaimosi veli.
Jos lahjoitustointa rasittaa jokin oikeustoimilaissa mainittu pätemättömyysperuste (ks. alla), lahjan antaja voi vaatia, että lahja katsotaan pätemättömäksi. Tällöin lahjaveroa ei tarvitse maksaa (ja jo maksettu lahjavero palautetaan). Jos sen sijaan lahja on pätevä, lahjaa ei voida veroseuraamuksitta peruuttaa ("saada tehtyä tekemättömäksi"). Mikäli lahjan saaja palauttaa lahjoitetun omaisuuden alkuperäiselle lahjan antajalle, kysymyksessä on uusi lahja, josta jälleen tulee maksettavaksi lahjavero.
Toinen asia on, että jos lahjan antaja ja saaja yhdessä sopivat lahjan peruutuksesta, ja jos lahjaa ei ole missään viranomaisessa rekisteröity (esim. lainhuudon hakemisen yhteydessä), osapuolet käytännössä voivat hoitaa asian veroseuraamuksitta siten kuin täällä on esitetty.
----------
Oikeustoimilaki
3 LUKU Oikeustointen pätemättömyys ja sovittelu
30 §
Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 §
Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
Sama olkoon laki, jos 1 momentissa mainittuun menettelyyn on syypää toinen kuin se, johon oikeustoimi on kohdistettu, ja tämä siitä tiesi tai hänen olisi pitänyt siitä tietää.
Pelastuspalkkiota koskevista sopimuksista on voimassa, mitä [17 päivänä helmikuuta 1923 alusten yhteentörmäyksestä johtuvasta vahingosta sekä pelastuspalkkiosta annetussa] laissa on säädetty.
32 §
Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
Jos tahdonilmaisu, joka toimitetaan perille sähköteitse tai suullisesti lähettiä käyttäen, on sähköttämisessä tapahtuneen virheen tai lähetin virheellisesti toimittaman esittämisen johdosta sisällykseltään muuttunut, ei tahdonilmaisu sellaisena, kuin se on tullut perille, sido lähettäjää, vaikkakin vastaanottaja on vilpittömässä mielessä. Lähettäjä olkoon kuitenkin, jos hän, saatuaan tiedon sisällyksen muuttumisesta, haluaa, että tahdonilmaisu ei enää olisi voimassa, velvollinen ilman aiheetonta viivytystä ilmoittamaan siitä vastaanottajalle; jos hän ei sitä tee, ja vastaanottaja oli vilpittömässä mielessä, on tahdonilmaisu sitova sellaisena, kuin se on tullut perille.
33 §
Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen."
----------
//Nyt lahjoittaja on tullut osin katumapäälle ... häntä kaduttaa oma tyhmyytensä lahjoituksen suhteen, koska lahjoitus on minulle avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä hän tahtoisi minun pääsevän siitä ikinä osalliseksi.//
Lahjoittajan olisi pitänyt ajatella asiaa ennen kuin allekirjoitti lahjakirjan. Hän olisi voinut lisätä lahjakirjaan ehdon, jonka mukaan lahjan saajan puolisolla ei ole avio-oikeutta lahjaan. Jälkeenpäin tuollaista ehtoa ei voi lisätä.
Onko perhe- vai oliko se sukuriitojen nettiin tuonnista maininnut henkilö tietoinen siitä, että omaisuus ja sen jako poikii yleensä riitoja? Kun yhdelle kumarrat, pyllistät toiselle. Mielestäni riidat ja kaunat ovat oleellinen osa perinnönjakoon liittyvää prosessia. Jos asiaan takertunut henkilö elää niin puhtaassa ja jakautuneessa maailmassa, ettei ymmärrä asioiden kokonaisuutta, voi voi. Realismi on todellisuutta... Lillukanvarsiin takertumattomille vastaajille kiitokseni.
" Onko perhe- vai oliko se sukuriitojen nettiin tuonnista maininnut henkilö tietoinen siitä, että omaisuus ja sen jako poikii yleensä riitoja?"
Toki, tosin yleensä kyse on siitä että vanhat riidat ja kaunat nousevat pintaan perinnönjaon yhtydessä. Mutta eikös tässä ollutkin kyse omaisuuden lahjoittamisesta, eikä sen jakamisesta?
" Mielestäni riidat ja kaunat ovat oleellinen osa perinnönjakoon liittyvää prosessia."
Voi olla että joku psykologi näkee asiat näin onnettomasti, mutta itse kyllä näkisin sen lähinnä onnettomuutena, josta pitäisi päästä eroon ja jota pitää yrittää estää, vaikkapa keskustelemalla asiat halki hyvissä ajoin ja sopimalla asiat etukäteen.
"Jos asiaan takertunut henkilö elää niin puhtaassa ja jakautuneessa maailmassa, ettei ymmärrä asioiden kokonaisuutta, voi voi."
No voi voi vaan itse kullekin. Voitko kertoa, että miltä osin vaikka "hutsupoika" tai värikäs ilmaisu "tuttavuutta sisarensa kanssa kuin kolli" auttavat ymmärtämään asian kokonaisuutta? Pitääkö jälkimmäinen ilmaisu ymmärtää jonkinlaisena mustasukkaisuuden osoituksena?
Siis jos kirjoitat julkiselle palstalla kärjekkäästi, niin pitää ymmärtää, että asioiden ilmaisusta ja kerrontatavasta voi tulla palautetta.
"Realismi on todellisuutta..."
Niin on ja elämä on laiffii. Siis jos olen oikein ymmärtänyt ongelmiasi, sinä kannat huolta siitä, kun vaimosi veli, jonka kanssa et ole väleissä, lahjoittaa muutaman tonnin arvoisen osuutensa kuolinpesään kertomatta sinulle. Siis miksi siitä olisi pitänyt sinulle kertoa, sillä sinä et ole asiassa osallinen, eikä mahdollinen avio-oikeuskaan lahjaan toteudu ennen eroa. Mikäli ette eroa, niin lahjoitettu osuus kuolinpesään on vaimosi yksityistä omaisuutta, jonka hallinnasta ja käytöstä hän päättää yksin. Ja mikäli tuo lahjoitus niin korpeaa, ettet halua olla missään tekemisissä asian kanssa edes mahdollisen eron tultua, niin ainahan voi tehdä avioehtosopimuksen jossa luovut vapaaehtoisesti avio-oikeudesta kyseiseen lahjaan.
Kun osuus on lahjoitettu, niin oikeudet pesän päätöksiin on myös lahjoittajalta siirtyneet vaimolle. Se etu lahjoituksesta on teidän perheelle, että vaimosi ei tarvitse enää kysyä veljensä mielipidettä pesän asioihin. Aloittajana ottaisin hiukan etäisyyttä asiaan ja yrittäisin puhaltaa herneen nenästä pois. Eihän hänelle ole lahjoitettu suoraan mitään, eikä siksi tarvi ottaa lahjoittajasta turhaan kolmatta perheenjäsentä. Lahjoittajalla voi olla niin luja luottamus siskoonsa, että haluakin hänet päättämään tärkeistä asioista puolestaan. Voihan lahjasta vaikka pari tonnia maksaakin jälkikäteen, jos se tuntuu liikaa velalta.
Joopa joo, sanoivat rengit päissään... kaikkea sitä tuleekin juovuksissaan puhuttua...
Tilanne on selviytynyt. Lahjoittaja joutuu mt-ihmisten syleilyyn, lahjakirjan kohtaloa mietitään ankarasti... Mutta tänään se on turvassa meillä... pahempi juttu olisi, jos se olisi tehty esimerkiksi jonkun chatystävän hyväksi... heheheh...
Ja kun aika on kypsä, tapahtuu taas: lahjoitusta ei palauteta lahjoittajalle vaan uusi lahjansaaja on jo katsottuna... niin katoaa mainen mammona, johon ei pidä ripustautuakaan... Mikä lahjoittaen tulee, se lahjoittaen menee... väliaikaista kaikki on vain... jess.