Tavallinen

Isäni on jo kuollut. Lapsuuden ajan muistan mukavana aikana, olin isän tyttö, pääsin mukaan kalaan.

Nuoruus muutti kaiken,isä oli hanakka tukistamaan, aina, kun hänen mielestään oli tehnyt pahaa. Kerran kaaduin pyörällä ja etupyörä irtosi, ei lohduteltu, vaan sain tukkapöllyä, olinhan hajottanut pyörän. Olin vessassa, lääkekaappi putosi seinältä, tukkapöllyä tuli, olinhan tiputtanut kaapin seinältä.
Isälle ei sanottu vastaan. Kerran uskaltauduín väittelemään isän kanssa, kun isältä loppuivat sanat, käsi nousi tukistamaan.

Kunnes kerran tein vastaliikkeen käsi nyrkissä, mutta pysäytin käteni millin päästä isän leuasta, näin hänen hätkähtävän, hän pelästyi, siihen loppuivat tukkapöllyt, olin tuolloin jo 18v.

Isä lannisti itsetuntoni, sain kuulla, etten ole mitään, en osaa mitään, eikä minusta tule mitään.

Minulla ei ole ollut ikävä isääni hänen kuoleman jälkeen kertaakaan. Hänen kuolemansa oli suuri helpotus.

Päätin jo nuorena, etten hanki lapsia, olisin siirtänyt kuitenkin perimäni heihin.
Minun on aika vaikea luoda pysyviä ihmissuhteita,
ystäviä ei ole, miessuhteissa olen liian omistava, mustasukkainen.

Isä, teit minusta masentuneen tytön!
0185
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


tarina kirjoitti:

Isäni on jo kuollut. Lapsuuden ajan muistan mukavana aikana, olin isän tyttö, pääsin mukaan kalaan.

Nuoruus muutti kaiken,isä oli hanakka tukistamaan, aina, kun hänen mielestään oli tehnyt pahaa. Kerran kaaduin pyörällä ja etupyörä irtosi, ei lohduteltu, vaan sain tukkapöllyä, olinhan hajottanut pyörän. Olin vessassa, lääkekaappi putosi seinältä, tukkapöllyä tuli, olinhan tiputtanut kaapin seinältä.
Isälle ei sanottu vastaan. Kerran uskaltauduín väittelemään isän kanssa, kun isältä loppuivat sanat, käsi nousi tukistamaan.

Kunnes kerran tein vastaliikkeen käsi nyrkissä, mutta pysäytin käteni millin päästä isän leuasta, näin hänen hätkähtävän, hän pelästyi, siihen loppuivat tukkapöllyt, olin tuolloin jo 18v.

Isä lannisti itsetuntoni, sain kuulla, etten ole mitään, en osaa mitään, eikä minusta tule mitään.

Minulla ei ole ollut ikävä isääni hänen kuoleman jälkeen kertaakaan. Hänen kuolemansa oli suuri helpotus.

Päätin jo nuorena, etten hanki lapsia, olisin siirtänyt kuitenkin perimäni heihin.
Minun on aika vaikea luoda pysyviä ihmissuhteita,
ystäviä ei ole, miessuhteissa olen liian omistava, mustasukkainen.

Isä, teit minusta masentuneen tytön!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu