Eli lyhyesti omaa elämänkertaani:
Ikää 18 vuotta, pk-seutu asuinalueena, lukio opiskelupaikkana vielä vähän aikaa, tavallinen perhe, juon harvoin, en käytä huumeita, en polta. Urheilu intohimona.
Mutta ongelma on tämä, vaikka minulla on kavereita pilvin pimein, ei tunnu sitä oikeaa löytyvän. Aina kun löydän jonkun joka kiinnostaa on tulos se että sattuu ja hakkaan päätä seinään. Koska aina tulee pakit, joko hän on jo varattu tai sitten vain olen mukava, mutta hän on kiinnostunut vain kaverina.
Mikäköhän siinä on että jos kerta sitten olen:
"huumorintajuinen, mukava, fiksu, hauska, hyvää seuraa ja mahtava persoona" kuten minulle aina pakkien ohessa sanotaan, tai ystäväni sanovat, mutta seuraa en saa... Joko tilanne on se että tuo on vain tapa olla kohtelias ja ystävällinen ja kehua, kun ei kehtaa sanoa totuutta...
Ehkä tilanne vain on se että minulle ei ole tarkoitettu rakkautta, muuten kuin ystävien välityksellä, ei seurustelusuhteessa.
Olen nyt päätynyt siihen ratkaisuun että en enää pahemmin edes yritä etsiä seuraa koska siitä ei ole mitään tullut parin viime vuoden aikana.
Ikää 18 vuotta, pk-seutu asuinalueena, lukio opiskelupaikkana vielä vähän aikaa, tavallinen perhe, juon harvoin, en käytä huumeita, en polta. Urheilu intohimona.
Mutta ongelma on tämä, vaikka minulla on kavereita pilvin pimein, ei tunnu sitä oikeaa löytyvän. Aina kun löydän jonkun joka kiinnostaa on tulos se että sattuu ja hakkaan päätä seinään. Koska aina tulee pakit, joko hän on jo varattu tai sitten vain olen mukava, mutta hän on kiinnostunut vain kaverina.
Mikäköhän siinä on että jos kerta sitten olen:
"huumorintajuinen, mukava, fiksu, hauska, hyvää seuraa ja mahtava persoona" kuten minulle aina pakkien ohessa sanotaan, tai ystäväni sanovat, mutta seuraa en saa... Joko tilanne on se että tuo on vain tapa olla kohtelias ja ystävällinen ja kehua, kun ei kehtaa sanoa totuutta...
Ehkä tilanne vain on se että minulle ei ole tarkoitettu rakkautta, muuten kuin ystävien välityksellä, ei seurustelusuhteessa.
Olen nyt päätynyt siihen ratkaisuun että en enää pahemmin edes yritä etsiä seuraa koska siitä ei ole mitään tullut parin viime vuoden aikana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla olikin juuri sama ongelma tossa viimeset 3 vuotta, mutta sitten löysin nykyisen poikaystäväni sen jälkeen kun olin lopettanut "etsimisen".
Nyt seurustelemme onnellisesti.
Kyllä se rakkaus sinunkin kohdallesi vielä osuu :)
... niin mullekin ihan yllättäen kävi. en olisi silloin edes osannut sitä aavistaakaan.
*Onni ei tule etsien*
Joo, älä yritä niin kovasti.. Kyllä kohta tulee joku ja vie sulta jalat alta. ;) odotas vain.
Odota nyt vain. Älä etsi rakkautta! Tuskin se silleen löytyy. Yleensä se osuu kohdalle kun sitä vähiten odotat, perussääntö :D
Mutta jos et etsi rakkautta et myöskään stressaa siitä.
18 vuotta ei ole vielä ikä eikä mikään (sanoo 14-vuotias). sulla on vielä aikaa.
Tiedän kyllä että tässä on vielä aikaa vaikka mihin... Mutta vuoden päästä kutsuu armeija, ja siellä ei paljon tyttöjä vikitellä... Sitten alkaakin opiskelu mahdollisesti haluamallani alalla, joka onkin taas sitten asumista opiskelupaikalla, joten taas näyttää pahalta uusien tuttavuuksien haun suhteen...
Ehkä sitten joskus, tai sitten vaihdetaan katolisuuteen ja ryhdytään papiksi niin ei tule tätäkään ongelmaa :)
Niin. onni ei tule etsien.. mutta älä sokkonakaan kulje. Menee helposti ohi.. Se, kun ihmiset just sanoo pakkeja antaessa, et sä oot kyl tosi mukava ja hyvää seuraa ja kaikkee, niin ne ei tajua, että pitäis sanoa totuus, koska jos on jotain mistä ihmiset ei tykkää, niin se ihminen voisi yrittää muuttua.. täytyisi olla rehellinen.. Mutta ilmaista sekin kauniilla tavalla. Enkä siis tarkoita, ettet olisi kiva ja mukava ja hyvää seuraa, mutta useasti siinä takana voi olla muutakin.. Enkä yleistä. joskus yksinkertaisesti joku ihminen ei iske, vaikka olisi kuinka mukava ja ihan hyvännäköinenkin, ettei ulkonäössäkään olisi valittamista.. Minkä sille mahtaa sitten.. Mutta sen tiedän, että kyllä sinäkin löydät vielä mukavan tytön..=)