Siis kun ihmisen pitää esimerkiksi kognitiivisella terapialla muuttaa ajatusmaailmaansa ja siten myös käyttäytymistänsä, mistä hän voi tietää että terapeutin ajatus tai kysymys on juuri hänelle sopiva, hänen ajatusmaailmansa tyydyttävä. Mistä hän voi tietää mihin terapeutti pyrkii?
Multa ei ainakaan koskaan ole kysytty, mitä mieltä olen esimerkiksi eettisesti joistakin asioista, aina vain pelkkiä oireita ja käyttäytymisen ja varsinkin käyttäytymishäiriöiden selvittelyä ja seuraamista. Juuri tämänkaltaiset ajatukset, esimerkiksi eettisistä arvoista kuintenkin muovaavat ihmisen persoonaa melko paljon, koko elämän ajan. Tokihan on mahdollista, että ne muuttuvat nimenomaan terapian avulla, mutta onko tämä kuitenkaan edullista syy/seuraussuhteiden takia hyödyllistä kenellekään.
Miksi ihmistä tarvitsisi muuttaa? Miksi ihmisen tarvitsisi ajatella itseään vammautuneena? Mistä tietää terapeutin tai terapiatavan sopivan itselleen? Ovatko kaikki sosiaalitoimiston pakotteet välttämättömiä. Ovatko he ammattilaisia päättämään tällaisista terapiatarpeista, vain auktoriteettinsa ja sitä kautta halunsa tietää, selvittää tai määrätä perusteella? Keskustelu on eri asia, kuin määrääminen ja pakottaminen.
Multa ei ainakaan koskaan ole kysytty, mitä mieltä olen esimerkiksi eettisesti joistakin asioista, aina vain pelkkiä oireita ja käyttäytymisen ja varsinkin käyttäytymishäiriöiden selvittelyä ja seuraamista. Juuri tämänkaltaiset ajatukset, esimerkiksi eettisistä arvoista kuintenkin muovaavat ihmisen persoonaa melko paljon, koko elämän ajan. Tokihan on mahdollista, että ne muuttuvat nimenomaan terapian avulla, mutta onko tämä kuitenkaan edullista syy/seuraussuhteiden takia hyödyllistä kenellekään.
Miksi ihmistä tarvitsisi muuttaa? Miksi ihmisen tarvitsisi ajatella itseään vammautuneena? Mistä tietää terapeutin tai terapiatavan sopivan itselleen? Ovatko kaikki sosiaalitoimiston pakotteet välttämättömiä. Ovatko he ammattilaisia päättämään tällaisista terapiatarpeista, vain auktoriteettinsa ja sitä kautta halunsa tietää, selvittää tai määrätä perusteella? Keskustelu on eri asia, kuin määrääminen ja pakottaminen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tähän voi vain heittää kysymyksen:are you happy?
Jos et niin sitten yrityksen ja erehdyksen kautta kartoittamaan sitä mihin sinä elämässäsi pyrit.
Absoluuttista totuutta terapioista ja muista ei liene olemassakaan.
Kuuntele itseäsi. Mieli ja sydän on huomattavasti viisaampi kuin uskookaan.
Muistaakseni sana vammautunut poistettiin eu:n päätöksellä ja korvattiin lauseella: ihmisen ei pidä muuta kuin kuoleman ja sekin on vain väliaikaista, jos näin eksistentiaalisesti ajattelisi.
Yksi asia joka on selkeä:
Psykoottisten ihmisten luonne ja ajatusmaailma PITÄÄ murtaa jotta he voivat eheytyä psykoosista. Heidän egonsa/superegonsa on niin vääristynyt ettei se voi toimia heidän omaksi hyväkseenkään. Tällöin tietty alistaminen ja alentava käytös on ihan ok kunhan ei astuta muun kuin sairaan psyykeen osan päälle, ei niinkään ihmisen. Pakkohoidot, lepositeet jne... nää kaikki on osa sitä "opetusta" jolla näytetään mikä on osa sairaasta käyttäytymisestä ja mikä ei. Hyvä niin, silloin oppii.
"Miksi ihmistä tarvitsisi muuttaa? Miksi ihmisen tarvitsisi ajatella itseään vammautuneena?"
Itse olen ollut tuolla potilaan roolissa... väittäisin että minä en törmännyt tälläiseen vastakkainasetteluun kuin korkeintaan silloin kun olin helvetin huonossa hapessa. Väittäisin että MT-kontaktit suhtautuivat varovaisen toiveekkaasti tilaani ja hyvä niin. Ehkä toisaalla asenne on toisenlainen.
Eniten tästä jutusta kärsin ennenkaikkea muun yhteiskunnallisen toiminnan puolesta. Kela, Työkkäri jne... eivät ottaneet tilaani millään tavalla huomioon tukitoimissaan. Vasta kun pystyi oikeasti vaatimaan omiaan niin sitten alkoi tapahtua, mutta apua tarvitsevalle ei todellakaan herunut ja päätökset tehtiin aina byrokratiahengessä "Juokse juokse tänne ettet myöhästy koneesta, emme jarruta, mitä sitten vaikka jalkasi ovatkin poikki, juokse nyt kuitenkin!".
Tämä yhteiskunnallisesta puolesta, sitten henkiseen ja itsetutkiskelulliseen puoleen:
"Miksi ihmistä tarvitsisi muuttaa? Miksi ihmisen tarvitsisi ajatella itseään vammautuneena?"
Tämä on kaksiteräinen miekka. Etenkin skitsofreenisissä taudeissa on sellainen piirre että yksilön ajatusmaailma erkanee normaalista ajatusmaailmasta niin että se alkaa haitata jo sekä ihmistä itseään että toisia ihmisiä.
Skitsofreenit kehittävät "oman todellisuuden" päänsä sisälle, ongelma on siinä että he unohtavat oikean todellisuuden. Ajatellaampa Eksentristä ihmistä? Miten hän eroaa skitsofreenikosta olennaisesti? - Ennenkaikkea siinä että Eksentrikko todentaa ajatusmaailmassaan MYÖS todellista maailmaa ja sen vaateita. Hänen vaakansa kuvitellun ja toden välissä on tasapainossa. Skitsofreenikolla vaaka on kuvitellun puolella.
Sairaan ihmisen tulee tiedostaa olevansa sairas ja hänen tulee etsiä tasapainoa. Toisin sanoen, muutosta tarvitaan. Se että todentaako esim. terveydenhuolto omissa piireissään ja toimissaan tuota muutosta, pakottaako se fasistisesti luopumaan yhdestä ja omaksumaan ei-tunnustetun roolin... ehkä. Jos niin tapahtuu niin he eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Sairaan ihmisen tulee pyrkiä joko kohti terveyden omaksumista (eli hylkäämään vanhan "sairaan mallin" kokonaan) tai kasvamaan kohti eksentrismiä - jolloin tunnustetaan todellinen elämä vaatimuksineen mutta pidetään myös tämä ""sairas"" - siis terveessä tilanteessa EKSENTRINEN malli mukana kuvioissa. Tällöin ihminen voi todentaa omaa uskoan ja näkemystään eksentrisen mallinsa kautta tuntematta alemmuudentunnetta, yhteisen mallin tunnustaminen luo mahdollisuuden terveelle dialogille joka selittää myös eksentrisen mallin - skitsofreeni ei tunnusta yhteistä mallia.
Toivottavasti ei mennyt monimutkaiseksi.
Itse olen sairastanut reaktiivisen skitsofrenian joka laukesi psykoosiksi, huomannut psykoosin jälkeen ajattelutekniikassani olleet valtavat aukot - mutten kiistänyt rajakokemuksieni sisältöä ja realistisuutta sinänsä - ja kehittänyt näkemystä asioista joita minulle on tapahtunut ja miksi. Aika hyvin on onnistunut, todellisuus on hanskassa ja tätä "eksentristä" pohjaa on tullut paljon ja koko paska elää sulassa sovussa mieleni perukoilla. Rajatilakokemuksia? Harvoin nykyään mutta yhä koen niitä. Osaan suhtautua niihin paljon "kypsemmin" kuin aikaisemmin eivätkä nuo kokemukset enää laukaise skitsofreenisiä ajatuskulkuja enkä tartu "ajatuksiini" estottomasti vaan kritiikillä.
Olen terve, omaan jossain määrin erittäin poikkeavia näkemyksiä asioista ja joskus myös toimin noiden näkemysten mukaan. Pystyn myös perustelemaan toimintani ja näkemykseni avoimessa dialogissa (pitkässä dialogissa tosin) lähes aukottomasti ja aukkopaikkoihin voidaan soveltaa ekliktisen uskonnon perusteita. Minua ei ole mitään syytä sanoa enää sairaaksi vaikka koen edelleen asioita ja ajattelen ajatuksia joiden takia skitsofreeniluokitus tuli. Kiteytettynä: Osaan nyt rakentaa ajatuksilleni ja toiminnalleni aidat sopiviin paikkoihin.
No toi oli täyttä paskaa. Ihmisen tunnetiloihin ei pidä mennä vaikuttamaan alistamalla. Tiedän tämän myös omakohtaisesta kokemuksesta lapsuudesta. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin lähimmäisiä. Nämä tällaiset pakotteet, joita potilaalle tehdään ja jotka muuttavat potilasta, voivat olla heille kestämättömiä. Sekä potilaalle itselleen, että hänen lähimmäisilleen. Miten luulet vanhempien suhtautuvan, jos he laittavat nuoren hyvää uskoen sairaalaan tms. ja nuori tulee sieltä takaisin täysin sekaisin ja kauheassa lääketurvotukessa? Onko tämä oikein?
En muuten tunne sanaa eksentrinen, en voi siihen asiaan ottaa kantaa. Tarkoitat ilmeisesti sellaista jotenkin laajakatseista?
Kuinka skitsofreenikon egon voi murtaa? Väittäisin ettei mitenkään, jos hän kuvittelee esimerkiksi saavansa viestejä jostakin ulkoavaruudesta. Niin kyllä peli on aikalailla menetetty. Miten hän voisi enää kuunnella häntä ALISTAVAA eli sairasta normaalia lihaa ja verta olevaa ihmistä? Käsittääkseni skitsofreenikko suojelee ehkä omaa egoaan harhoillaan.
On tärkeää, että ihminen saa rajat elinympäristöstään ja että hän vielä itse oppisi rakentamaan ne elinympäristönsä avustuksella. Siten kuin senhetkinen elinympäristö edellyttää. Tämä on sopeutumista vallitsevaan ympäristöön ja olisi ideaalitilanne. Tätä rajojen opettamista ei kuitenkaan koskaan saa tehdä väkivalloin. Se on vastoin ihmisoikeuksia ja saattaa vahvistaa epätodellista oloa siitä,että ihmistä voidaan kohdella miten sattuu.
Kuitenkin jos ihmistä nimenomaan alistetaan esimerkiksi pakkohoidolla yhteiskunnalliselta taholta hän ei välttämättä opi rakentamaan näitä rajoja itse lähimmäisiään ja ympäristöään huomioon ottaen.
Miksei sairaalassa saa olla paha olo? Eikö siellä olla sairaita ja toipumassa? Jotta ihminen voisi etsiä tasapainoa täytyy hänen ensin hyväksyä olevansa sairas, se ei onnnistu niin, että hänet alistetaan hyväksymään. Tällöin voidaan mahdollisesti mielestäni puhua ongelmakierteestä. Kun ihminen alistetaan hänen täytyy hetkellisesti ajatella kuin muut alistuakseen. Tämä ajattelu unohtuu aivan tasantarkkaan heti, kun uhka on poissa näköpiiristä. Tämä hyväksyminen täytyy siis mielestäni lähteä potilaasta itsestään.
mä voin kuvitella,millanen sinä olet.Puhut paljon ja pulauttelet suustasi ihmeellisyyksiä,mutta perustelet asian aina jotenkin,jolloin ei voida sanoa että elät jossakin harhamaailmassa.No ei se ihan niin mene.Kyllä minä tuolla ulkona näen tyyppejä,joiden puheesta saa kyllä vieläkin sellaisen käsityksen,etteivät he ole parantuneet skitsofreniastaan.Ja he puhuvat ja perustelevat...puhuvat ja perustelevat...
Ei mä en puhu juuri ollenkaan. Mä en tunne normaalissa päivittäisessä elämässäni tarvetta puhua tällaisista asioista. Eihän näitä kukaan kuuntele päivästä toiseen. Ihmisillä on todellakin erilaisia odotuksia, ajatuksia, tunteita, joita elämä on heille muovannut. Mielestäni tällaisessa tapauksessa ei voida puhua harhamaailmasta. Nämä eivät aina kohtaa elinympäristön tai yhteiskunnan ajatuksia ja odotuksia, mutta miksi niiden välttämättä tarvitsisi? Miksi työttömällä tai eläkeläisellä tarvitsisi olla lukujärjestyksen mukainen päivärytmi, tyyliin tänään siivoan siihen ja siihen aikaan, viikosta toiseen, päivästä seuraavaan ja vuodesta vuosikymmeniin? Ja tosiaan voit ajatella ihan mitä haluat, tärkeintä on yksilön oma selviytyminen.
Skitsofreniaan ja siitä parantumiseen en voi ottaa tavallisena ihmisenä kantaa. Minulla ei ole siihen koulutusta. Päättelisin kuitenkin näin, etten ole vaaraksi itselleni tai elinympäristölleni, koska hyväksyn ihmiset sellaisena kuin he ovat, en halua muuttaa maailmaa tai ihmisiä tai heidän omaa elämänrytmiään. Se ei yksinkertaisesti ole elämäntehtäväni. Jokaisella ihmisellä on oma, jälleen ehkä elämänmuovaama sekä muutoin opittu, harkintakykynsä, jota he ovat vastuullisia käyttämään tilanteessa kuin tilanteessa.
touta joka kolmas psykoosi\sktosofrenia potilas paranee,joten vois sanoa että asenne peli on ns menetetty on todella halveksiva..kaduilla myös ihmisiä jotka terveiden kiroissa ja sun mihinkin yliluonnolliseen mm.ristiin naulittuun jumalan poikaan joka on antanut armon ihmisknnalle...mielenterveyshoidontarkoits on periaatteessa myös tukea ihmisen terveitä puolia ja rohkaista ja tukea kohti normaalia elämää...lepareiden tarkoitus on rauhoittaa paniikissa oleva rauhaton ihminen joka on vaaraksi itselleen tai muille...sairaus murtaa ihmisen ei hoito...lääkkeet ovat usein liian vahvoja hoito huonoa rahan puutteessa...mutta esimerkiksi kelan maksamassa terapiassa voi terapettinsa valita itse itselleen sopivan...hullutkaan eivät ole aivotonta muovailuvahaa hoitajien käsissä...aattelevat myös...yleinsäkin ihminen poimii informaatintulvasta tarpeellisen...ei hoito ketään tapa vaan sen puute...potilaita paljon ja valitettavan usein pelkät lääkkeet ratkaisu ja se hyödyllinen terapia vain onnekkaille...olen itse kuvitellut korvissani olevan mikrofoeja...sanoisin kyllä että peli ei ole kohdallani pelattu ja hoito ei ole yrittänyt minua murtaa vaan sairauden oireet...
tai siis en nyt tiedä ns hullujen uudellnen koltksen järkevyyttä...olen hyvin uudelleen koulutettu...syön lääkkeet,tiedän olevani sairas...mutta oireet eivät lakkaa...saan yhä viesteä jostain ääninä päähäni ja vainoharhat käyvät päälle...olen kyllä luopnut selityksestä mikrofoneja korvissa...mutta lääketiedekään ei sen parempaa tarjoa...ei kai mua nyt luoti otsassa suokuoppaankaan voi laittaa...eli mikä sit tälle nykyselle parjatulle hoitosysteemille ois se vaihtoehto....?sähkösokit onneks jo historiaa...papit manaamassa riivajia?
Sun täytyy mun mielestä nopeesti keksiä JOKU muutos elämääsi. Ei mitään päivärytmijuttuja, se on tottumiskysymys. Eikä hulluja pidä uudestaan kouluttaa, mutta ei saisi alistaakaan, koska alistava ihminen on sairas. Tarvitseeko yhteiskunnan olla? Tarvitseeko hädässä olevalle ihmiselle luoda sellaista mielikuvaa? Että on hoidon nimissä oikeus kiduttaa? Tämä on kyllä taas hieman asennekysymys, mutta kyllä sellainen jatkuva turhautuminen tekee kenelle tahansa hallaa.
Muistan kuin eilisen päivän kun naapurini, joka oli juuri menettänyt koko perheensätapaturmaisesti laitettiin/päästettiin jouluksi tyhjään kotiin maaseudulle, jossa ei edes kirjastoa ole 15 km säteellä. Jokainen voi kuvitella, miten siinä kävi. Kyllä voi ajatus pelkän päivärytmiajatuksen kanssa evästettynä lähteä aika lennokkaaseen kulkuun lääkityksestä huolimatta. Kun ihminen kuitenkin on ajatteleva.