Minkä takia imettävät äidit syyllistävät tai ainakin puhuvat ja kommentoivat syyllistävällä tavalla äitejä, jotka eivät jostakin syystä pysty imettämään?
Tätä olen ihmetellyt, varsinkin nyt kun vaimoni pitää itseään huonona äitinä näiden syyllistysten takia.
Ei kait se ole imettäviltä äideiltä mistään pois, jos joku äiti ei pysty imettämään ja tästä syystä antaa pulloa.
Jos kommentoit tätä, älä ainakaan tavalla, joka syyllistää pulloa antavia äitejä.
Otan esimerkin miesten maailmasta. Asia ei ole sama, mutta varmasti yhtä henkilökohtainen. Kukaan mies ei koskaan kysele tai tiedustele toisten erektiovaivoista. Näistä vaivoista kärsiviä miehiä ei toisten miesten taholta syyllistetä. Eikä kukaan mies ensimmäisenä tavattuaan kysy, kuinkas teillä erektion kanssa sujuu!!!
Ylläoleva esimerkki ei vastaa imetystä tai sen poissaoloa, mutta mielestäni kertoo paljon siitä, mistä tässä imetys/ei imetys - keskustelussa on kyse.
Eli tahtoo sanoa, mikä saa äidit tiedustelemaan heti ensimmäisenä imetystä, kun tavataan? Jos minun kuulleni vielä kysytään tämän uusimman vauvan imetyksestä tai syömisestä, tulen todennäköisesti vastaamaan: mitäs se sulle kuuluu!
Tätä olen ihmetellyt, varsinkin nyt kun vaimoni pitää itseään huonona äitinä näiden syyllistysten takia.
Ei kait se ole imettäviltä äideiltä mistään pois, jos joku äiti ei pysty imettämään ja tästä syystä antaa pulloa.
Jos kommentoit tätä, älä ainakaan tavalla, joka syyllistää pulloa antavia äitejä.
Otan esimerkin miesten maailmasta. Asia ei ole sama, mutta varmasti yhtä henkilökohtainen. Kukaan mies ei koskaan kysele tai tiedustele toisten erektiovaivoista. Näistä vaivoista kärsiviä miehiä ei toisten miesten taholta syyllistetä. Eikä kukaan mies ensimmäisenä tavattuaan kysy, kuinkas teillä erektion kanssa sujuu!!!
Ylläoleva esimerkki ei vastaa imetystä tai sen poissaoloa, mutta mielestäni kertoo paljon siitä, mistä tässä imetys/ei imetys - keskustelussa on kyse.
Eli tahtoo sanoa, mikä saa äidit tiedustelemaan heti ensimmäisenä imetystä, kun tavataan? Jos minun kuulleni vielä kysytään tämän uusimman vauvan imetyksestä tai syömisestä, tulen todennäköisesti vastaamaan: mitäs se sulle kuuluu!
Vastaukset 17
Vanhimmat
miehisestäkin näkökulmasta =)
Itse imetin vajaat 3 kuukautta ja tunsin syyllisyyttä ja olevani huono äiti kun en pystynyt/kyennyt/tehnyt töitä tarpeeksi imetyksen eteen. Ja minua todella ärsyttää tosiaankin kun menee kylään johonkin lapsi perheeseen niin ihan ensimmäisenä kysytään tuosta imetyksestä. Viimeisin oli kun menin erään pariskunnan luokse jota en kauhean hyvin tunne (mieheni tuttavia) niin tämän rouvan äiti kysyi ensimmäisenä,että imetänkö!! Ja kun vastaukseni oli ei niin hän päivitteli,että voi voi,meidän tytär ainakin jaksoi "taistella" imetyksen kanssa ja on nyt imettänyt vuoden..Kyllä teki mieli sanoa pahasti takaisin,mutta en sitten ventovieraalle viitsinyt alkaa huutaan.
Olen myös viime aikoina jutellut monen ei imettävän äidin kanssa ja kaikki sanovat ettei viitsi edes mainita pulloruokintaa koska heti tulee noottia ja voivottelua. Ja juuri tuosta,että melkeinpä ventovieraat tulee kaupungilla kyseleen imetyksestä.
Olen myös huomannut,että nämä kyselijät ovat yleensä niitä jotka imettävät ja varsinkin jos he näkevät että antaa pullosta maitoa vauvalle niin kyllä he vähän pitkään katsovat...Tietenkin äideissäkin on eroja!!!
Aivan ihanaa jos puollustat vaimoasi ja todellakin se ei kuulu muille tämä imetys asia..Hyvää kevättä teille!!
Vastatkaa myös te äidit, jotka imetättä pienokaisianne.
Täysimetän vauvaani, nyt reilu 4 kk. En ole silti missään vaiheessa ajatellut olevani jotenkin parempi tai huonompi äiti. Jokainen äiti on lapselleen paras mahdollinen äiti, imettipä tai ei.
Imetys on vaan nykyään jotenkin nostettu jalustalle ja kun siitä koko ajan höyrytään, se saa fanaattisia piirteitä. Vedotaan tutkimuksiin ja suosituksiin ja se saa jokaisen äidin pään pyörälle. En olisi ikinä odotusaikana tiennyt, kuinka vaikeaa imetys voi aluksi olla! Miksi imetyksestä ei voida puhua jo perhevalmennuksissa? Miksei voida puhua myös siitä, mitä tehdään, jos imettäminen ei onnistukaan? Uskoisin, että se hälventäisi jonkin verran imetykseen liittyviä paineita. Imetykseen tulisi suhtautua rennosti, ei sillä tavalla, että se on joku elämän ja kuoleman kysymys. Sitähän se ei ole. Jos imetys ei jostain syystä onnistu, kaupan hyllyllä on ratkaisu siihen. Ja jos onnistuu, se on ihanaa, mutta vauvan kanssa olo on mahtavaa, vaikka ruokinta tapahtuisikin pullosta.
En minä yleensä ensimmäiseksi mene kyselemään tällaisia asioita. Aivan kuten minusta on äärimmäisen epäkohteliasta kysellä ihmisiltä, että "Noh, milloinkas teille on tulossa perheenlisäystä?" :/
Minä olen imettänyt molempia lapsiani vuoden. Noh, itse asiassa nuorimmaista puolikuukautta vajaan, koska siirsin hänet sen aikana kauramaitoon. Minulle tuo imetys on ollut se normaalijuttu. Sellainen, joka tapahtuu minulle luonnostaan. Mutta se, että se minulle on sitä, ei tarkoita, että se jokaiselle on toimiva ratkaisu.
Minulle on sama miten ne lapset kasvaa, pullolla vai tissillä. Ei se lapsista tai vanhemmista sen parempia tai huonompia. Jokainen omalla tavallaan. Eikä pitäisi ainakaan ruveta syyllistämään toisia, nimittäin sillä osoittaa vain oman vajaavaisuutensa ymmärtää niitä asioiden toisiakin puolia. Mikään kun elämässä ei ole niin mustavalkoista kuin tämäkin palsta antaa ymmärtää...
Kyllä kai mies voi kysyä toiselta, miten teillä sängyssä menee, eikö? Vaikkei suoranaisesti erektioon viittaisikaan. Kokeeko erektio-ongelmainen tämän syyllistävänä? Nainen voi kysyä toiselta, mitenkäs teillä imetys sujuu. Se ei ole syyllistämistä - vaan kysymys. Mutta joku kokee sen syyllistävänä. Jos on sinut pulloruokinnan kanssa, eivät ulkopuolisen jutut juuri hetkauta.
sinut pulloruokinnan kanssa, niin silloin muiden asenteilla, mielipiteillä ja kysymyksillä on suuri merkitys siinä syyllistääkö itseään vai ei.
Jos on sinut pulloruokinnan kanssa... Juuri tästä onkin kysymys. Ilman ympäriltä tulevia paineita ja syyllistämistä monella äidillä olisi valtavan paljon helpompaa olla sinut pulloruokinnan kanssa.
Ja kysymyshän oli siitäkin, että miksi äidit yleensäkin kysyvät lähes aina ensimmäisenä tavatessaan, miten imetys sujuu yms.
Joo, kyllä sen syyllisyyden kanssa sai painiskella joka päivä!
Minulla on kaksi lasta ja kummallakaan kerralla ei tullut maitoa, vaikka IMETIN yhtämittaa. Pettyneenä sitten luovutin.
Asia on todella henkilökohtainen! Ja pahoitin monet kerrat mieleni mm. anopin sanoista ja juoruiluista ympäri sukua ja kylää. Myös ihan vieraat tulivat kommentoimaan "mikä teitä nykyajan äitejä vaivaa" -tyyliin!
Monet itkut on itketty asian takia!!!
Nyky yhteiskunnassa on tullut tiettyjä asioita mikä tekee äidistä hyvän /huonon. Jos et esim. imetä olet huono äiti. Kaikki naiset ovat sitä mieltä.
Naiset ovat ehkä tietämättään tehneet nämä normit itselleen. Samoja asioita on esim. hyvä vaimo, hyvä työntekijä, hyvä ulkonäkö, hyvä harrastus, komea mies käsityksissä. Eli jos olet hyvä kaikessa olet normien sisäpuolella ja silloin kukaan ei syyllistä ja kenelläkään ei ole mitään sanomista. Paineet ovat kovat!
Tämän päivän elämä on paljolti suorituskeskeistä ja jos et pysty suorittamaan yhteiskunnan vaatimalla tasolla olet huono!
Imetys on yksi niistä asioista mikä pitää pystyä suorittamaan, jotta olet hyväksytty hyvä äiti!
Naiset ovat kovia vertailemaan toisiaan. Imettävät äidit ovat niitä hyviä äitejä ja seisovat näin ollen korkeammalla pallilla. Sieltä on mukava katsella alas niitä toiseksi parhaita! Onhan se kivaa tietää, että on hyväksytty ja kukaan ei katso syyttävästi. Ehkä juuri siksi tiedustellaan imetätkö?, että saadaan tietää millä pallilla toinen seisoo???!!!
Sitä en ymmärrä miksi me naiset olemme luoneet itsellemme nämä normit joka asiassa. Tuskimpa miehet ovat niitä keksineet!
En nyt syytä imettäviä äitejä mistään! Minä itse olen myös sitä mieltä, että se äiti joka on pystynyt imettämään lapsensa on täydellisempi. Minä itse olen ollut myös luomassa normeja täydellisestä äidistä!
Koen olevani vajavainen äiti. Vajavainen, mutta hyvä äiti!
Näin opettajan näkökulmasta voisin heittää sellaisen oletuksen, että pohja tällaiselle palleille nostamiselle luodaan jo koulumaailmassa. Tyttöjen välinen kilpailu on hyvin yleistä. Millään tavalla tyttöoppilaita väheksymättä voin sanoa, että tyttöjen välinen kilpailu ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat välillä todella raakoja, nimenomaan henkisesti.
Pojilla on samanlaisia tilanteita, mutta ne ratkaistaan yleensä vähemmän henkiselle puolelle jälkiä jättävällä tavalla. Kilpailutilanteet liittyvät pojilla useimmiten fyysisyyteen.
Onko imetyksessäkin kyse tällaisesta tyttöjen/naisten/äitien välisestä kilpailusta. Edelliseen viestiin viitaten, todennäköisesti on. Äidit haluavat mitata ja verrata omaa äitiyttään siihen, mitä muuta ovat ja miten muut tekevät. Äitiyden normit ovat nostaneet jostain syystä imetyksen sellaiseksi asiaksi, jolla voidaan äitiyden tasoa mitata. Tämä on varsin valitettavaa.
Tällaisia siis mietiskelee taas ihmettelevä isä.
ps. On mukava, että olen saanut keskustelua aikaan!
tytöt ovat kyllä raakoja toisilleen. Muistan kyllä, että minulla oli vaikeuksia (muut tytöt kiusasivat), kun en ollut samanlainen kuin muut.
Ei minussa mitään suurempaa eroa ollut, ajattelin lähinnä asioista erilailla ja en pitänyt kaiken maailman muoti-ilmiöitä niin tärkeänä.
Ehkä minun kohdalla tämä kiusaaminen ja huonoksi tunteminen jo kouluaikana on edesauttanut asiaa, että tunnen huonommuutta äitinä kun en ole pystynyt imettämään.
Kyllä kai ne lapsuuden kokemukset ja myös itsetunto vaikuttaa asiaan. Jos on huono itsetunto niin silloinhan sitä kuvittelee kaikenlaista, ihan päätöntäkin joskus. Ja hormoonien hyrrätessä synnytyksen jälkeen asia paisuu.
Toisaalta, mielestäni minulla on aika hyvä itsetunto..., mutta jotenkin tämä imetysasia vaan tuntui olevan ylitsepääsemätön! Minun kohdalla muiden asenteilla ja sanomisilla oli suuri merkitys tämän asian kanssa. Ja yksi asia on myös vaikuttanut siihen, että olen kokenut asian niin kuin koen on se, että olisin niin kovasti halunnut imettää! (Oma kertomukseni on tuossa alempana "pulloruokitut lapseni" kohdassa).
En tiedä miksi, mutta minä en ole koskaan syyllistynyt kenenkään kysymyksistä, vaikka ensimmäiseni kanssa imetys ei onnistunut. En ole itse pitänyt sitä koskaan äitiyden mittana, ehkä siksi. En ole edes huomannut kyseistä ilmiötä mitä täällä usein harmitellaan, että joka puolelta tivataan ja katsotaan kieroon.
ole myöskään syyllistänyt itseäni siitä, etten imettänyt niin kauaa, kuin olisi "pitänyt", enkä mielestäni ole huono äiti sen takia (enkä monen muunkaan mielestä). Mielestäni äitiyttä voidaan mitata monella muullakin tapaa, kuin sillä, että kuinka kauan on imettänyt. Toiset vaan ajattelevat näistä asioista niin musta- valkoisesti. Mielestäni se ei kuulu kenellekään, kuinka kauan kukakin imettää, ja jos ei imetä, niin miksei.
Syitä, jotka mielestäni kuuluvat "hyväksyttyihin" syihin lopettaa imettäminen, on esim. Maitoa ei tule (tai muu "elimellinen" syy), tupakointi, huumeiden tai alkoholin yms. käyttö tai jokin muu syy, joka on selkeästi lapsen edunmukaista.
Syitä, joita en ymmärrä imettämättä jättämisen syyksi on esim. se, että "tissit menee pilalle", "kukaan muu ei sitten voi hoitaa lasta, enkä siis pääse baariin yms. virkistymispaikkoihin".
Ja ihan oikeasti en halua syyllistää ketään, vaan suurella osalla äideistä on ihan "pätevät" syyt lopettaa tai jättää kokonaan imettäminen. Eihän siinäkään ole mitään järkeä, että päivät pitkät yrittää saada lasta, jolle ei rinta syystä tai toisesta kelpaa, imemään. Sen ajan voisi varmasti viettää laadukkaamminkin, jos lapselle vain kelpaa pullo rinnan sijaan.
Itse en ole sortunut kyselemään toisten imettämisistä, enkä myöskään kommentoi, jos kertovat syöttävänsä lapsensa korvikkeella. Oma mielipiteeni on, että äidinmaito on aina luonnollisempaa, kuin "tekomaidot", mutta se nyt kuuluu vain muutenkin tähän "luomu-elämänkatsomukseeni".
Pääasiahan kuitenkin on, että lapset kasvavat pullolla tai ilman.
Ja joo. On meilläkin ollut ongelma, koska olen imettänyt lapsiani. Kenellekään ei ole kelvannut tuttipullosta äidinmaito, vaan ovat huutaneet, kunnes olen tullut esim. kaupasta tai muusta "oman ajan vietosta".
Ja vielä yksi juttu tuli mieleen. Onhan niitä paljon asioita, joilla minuakin on yritetty syyllistää: lasta eisaisi nukuttaa rinnalle, eikä viereen, eikä syliin, eikä perhepetiin, eikä.... Ja olenpa saanut perheneuvolan tädiltä kuulla, että "imetät enää vain itsesi takia". Olisi pitänyt vieroittaa vain sen vuoksi, että hänen mielestään unissaan rinnan puraiseminen oli merkki, ettei enää välittänyt rinnasta. "Tutkimusten mukaan...." =/ No, toivottavasti antamani palautteen jälkeen jättää puuttumatta toisten imettämisiin.
Näin miehenä kun lukee tota "tässä nyt minun mielipiteeni..." tarinaa, voin aistia ja selvästi rivien välistä lukea hieman ei-imettäviä äitejä kohtaan tiettyä alaspäin katsomista.
Jos se ei muuten kovin selvästi näy, niin ainakin turhat sanojen lainausmerkkeihin laittamiset mielestäni jotain kertovat.
diplomaattinen vastaukseni mennytkään läpi? ;)))
No, myönnän katsovani äitejä, jotka jättävät imettämättä vain tissiensä takia, hiukan alas päin. Muut pulloruokkijat kyllä asetan ihan samalle viivalle imettävienkin kanssa, missä se viiva sitten ikinä onkaan =)))
Itsekkin uskoin aikaisemmin näihin nykyään jokapuolella viljeltyihin imetys "faktoihin". Kuvittelin että maitoa todella tulee kaikille riittävästi kun vain seuraa esim. imetystukilistan neuvoja. Ns. hyväksyttävinä syinä siihen että ei imetä pidin melkein ainoastaan äidin lääkitystä tms. En ole sentään koskaan mennyt keneltäkään imetyksestä kyselemään, mutta täytyy myöntää että aikaisemmin minulla on ollut hiukan kärjistetynä sellainen mielikuva että pulloruokkijat ovat pääasiassa äidiksi kypsymättömiä ihmisiä jotka eivät sen vertaa lapsestaan välitä että kykenisivät sen hoitoon sitoutumaan ja imettämään. Näitä samoja käsityksiä saa useilta nettipalstoilta ja "imetystietoutta" levittäviltä äideiltä kyllä kuulla.
No kävipä sitten niin että nyt kun esikoiseni sain ei maito noussutkaan. Viikon päästä synnytyksestä alkoi vähän öisin tulemaan, mutta ei todellakaan juuri mitään. No saahan sillä vauva suunsa hiukan makoseksi, mutta tuttelilla tuo meidän pikkuinen elää. Kaikkea mahdollista olen kokeillut. Siinä ihmisten (myös neuvolan) asiantuntevat "Maidontulo on monesti uskon kysymys. Jos oikeasti uskoo että maito riittää niin sitä tulee enemmän" -kommentit kuulostavat kyllä suoranaiselta vittuilulta. Myös oikeasti hyvää tarkoittavat "oletko kokeillut..." -kyselyt saavat näkemään punaista, vaikka toki ymmärrän että ei niitä ole pahalla tarkoitettu eikä kysyjä voi tietää että juuri tuota on jo kolme viikkoa yritetty. Sanojalle täysin viaton "Olisihan se äidinmaito niin paljon korviketta terveellisempää" -päivittely on korvissani suora syytös etten lapseni terveydestä välitä jne.
Myönnän olevani tämän asian suhteen vielä aivan uskomattoman herkkä. Itsehän minä paineet imetykseen itselleni luon, mutta kyllä siihen syyllistämiseen muutkin sortuu. Ehkä minäkin opin aikaa myöten hyväksymään sen ettei imetys hyvää äitiä tee.
että enkö usko imetykseeni ja maidon tuloon tarpeeksi!
Minulle ei kukaan tullut sanomaan siitä, mutta kaikesta muusta kylläkin!
Olin itsekin todella herkkä imetysasian kanssa. Ja muut eivät ollenkaan ymmärrä vaan tulevat "auttamaan" ja "neuvomaan" ja puhumaan asiasta niin kuin säästä!
(Oma kertomukseni on tuolla seuraavalla sivulla "pulloruokitut lapseni" kohdassa, olet jo ehkä lukenut sen...)