Ihan pakko jonnekkin purkaa tunteitani! Lapset vihdoin hiljeni ja on aikaa hetkeksi istahtaa.
Meillä on kaksi alle kaksivuotiasta ja elämä on väliin niin rankkaa että huh! Toki rakastan lapsia sydämestäni, mutta onko kaikilla näin vaikeaa?? Rahatilanne huono (opiskelijaperhe), kuopuksella PAHA koliikki 4kk ja vieläkin joutuu kaiken hereilläoloajan kantamaan, toisella loppumaton korvatulehduskierre... :(
Käy joskus niin voimille! Mies paljon poissa kotoa opiskelujen vuoksi ja väliin tuntuu että arki on ylitsepääsemätöntä! Kaikki sukulaiset kaukana, apua ei ole keltä pyytää.
Neuvolassa en halua ottaa puheeksi koska olen sitä tyyppiä joka haluaa selvitä itse. En halua terkan ajattelevan että itsehän olen lapseni "hommannut" joten oma asiani.. :/
Tiedän kyllä ettei se nyt ihan niin mene. Mutta kuitenkin.
Lasten kanssa jaksan suhteellisesti, joskus äänettömät kyyneleet valuvat pitkin poskia ja esikoinen sanoo "akas.." (=rakas) Sillon itkettää vielä enemmän!
Meillä on kaksi alle kaksivuotiasta ja elämä on väliin niin rankkaa että huh! Toki rakastan lapsia sydämestäni, mutta onko kaikilla näin vaikeaa?? Rahatilanne huono (opiskelijaperhe), kuopuksella PAHA koliikki 4kk ja vieläkin joutuu kaiken hereilläoloajan kantamaan, toisella loppumaton korvatulehduskierre... :(
Käy joskus niin voimille! Mies paljon poissa kotoa opiskelujen vuoksi ja väliin tuntuu että arki on ylitsepääsemätöntä! Kaikki sukulaiset kaukana, apua ei ole keltä pyytää.
Neuvolassa en halua ottaa puheeksi koska olen sitä tyyppiä joka haluaa selvitä itse. En halua terkan ajattelevan että itsehän olen lapseni "hommannut" joten oma asiani.. :/
Tiedän kyllä ettei se nyt ihan niin mene. Mutta kuitenkin.
Lasten kanssa jaksan suhteellisesti, joskus äänettömät kyyneleet valuvat pitkin poskia ja esikoinen sanoo "akas.." (=rakas) Sillon itkettää vielä enemmän!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanteessa johonkin purkaa tunteitaan,hyvä että jaksoit kertoa vaikeukistasi.Voi kun sinulla olisi
lähiystäviä,jotka ymmärtäisi sinua ja voisivat kuunnella huoliasi,sekin jo vähän helpottais.
Meillä oli ensimmäinen lapsi kans ilmavaivoista vaikeroiva pitkän aikaa.Kyllä on tuttua myös toistuvat korvatulehdukset,johon lopulta syy löytyi kitarisoista,joiden leikkuun jälkeen korvatulehduksetkin loppui.Ikävä kun ei miehesi voi olla aina tukenasi opiskelun vuoksi.Nyt häntä tarvisit osankaan ajasta lastenhoito apuna.Haluan kantaa osan taakastasi.Voimia ja jaksamista Sinulle!!!
..ajattele! NEuvola on nykyään tosi paljonkin sitä varten, että siellä voidaan tarjota myös henkistä tukea, kun suomalaiset äidit tarvii sitä melkein enemmän, kuin terveydenhoidollista tukea. Sun tilanne kuulostaa siltä, että saisit varmaan jonkun auttelemaan kotiisi ja voisit itse levätä välillä ja jaksaisit olla sitten onnellisempana lasten kanssa. Koska onhan se lasten etu ja ilo, kun äiti on onnellinen! Pyri siis siihen, ja avun käyttö on sallittua, ja joskus jopa pakollista! Sitäkin voi opetella, avun pyytämistä ja vastaan ottamista, mä ainakin olen joutunut opettelee...
meillä kans kaksi lasta ja välillä tuntuu että oikeesti ei päivääkää enää jaksais tätä. mies tekee pitkää päivää. jotenkin vaan luotan että kyllä se siitä helpottaa kun lapset kasvaa ja saa vähän enemmä omaa aikaa. mun pelastus on pitkät kävely lenkit iltaisin, yksin..saa mieli vähä levätä.
Hei,
Ja jaksamista. Kuulostaa ihan samalta kuin silloin kun minulla olivat lapset pieniä. Jälkeenpäin muisteltuna kaikki on ihan sumuista, en siis muista paljon mitään parista kolmesta ekasta vuodesta. Vanhimmalla pojallani oli koliikki ja hän oppi nukkumaan kokonaisia öitä vuoden ikäisenä. Toinen lapsi syntyi pojan ollessa vajaan 2 ja hänellä alkoi korvatulehdus/ ahtauttavat keuhkoputken tulehdukset jne 4 viikon ikäisenä. Nuorempi oppi nukkumaan kokonaisia öitä vasta puolentoista vuoden ikäisenä jolloin katkesi myös infektiokierre. Nukkumaan nuorempi oppi unikoulussa, jonne vääntäydyin 36 tunnin valvomisen jälkeen. Tarkoitus oli olla muutama päivä, mutta eivät päästäneet pois, koska olin fyysisesti/henkisesti niin väsynyt. Isä oli epäsäännöllisessä työssä ja kun oli paikalla, niin touhuili omiaan. Sukulaisille en voinut lapsia jättää (äitini alkoholisti, isääni ei kiinnosta ja anoppi teki kaiken pilatakseen elämämme). Omaa aikaa en saanut, koska miehen mielestä olin jo päivät kotona "vapaalla". Just joo..no mies onkin nykyään ex :/
Minä purin aikoinani hammasta, koska oli pakko selviytyä lasten takia. Niin teet sinäkin, usko pois. Mutta hakeudu ihmisten ilmoille; vaikka lasten kanssa. Palkkaa hoitaja Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Vaikka se maksaakin, niin mikään ei voi korvata sinua lapsillesi jos sinä ajat itsesi loppuun.
leikkipuistoa, asukaspuistoa, avointa päiväkotia, mll-perhekahvilaa, seurakunnana äitilapsi-kerhoa, sos.toimen äitilapsikerhoa, liikuntaäitilapsikerhoa,vauvamuskaria...jos ei ole, pyydä neuvolaa polkaisemaan sellainen kerho pystyyn. Neuvola tekee yht.työtä oppilaitosten kanssa ja ohjaajan saisi varmaan sieltä. Saisitte vertaistukea toisillenne ja saisitte uusia tuttuja, lenkkiseuraa ja lapsille leikkiseuraa.
Muutkin mammat, ehdottakaa neuvolassa, tällaisia kyllä järjestetään avuksi uupumispisteessä oleville, kysykää rohkeasti.
nimim. mammakerhoa vetänyt