Olen vasta 15v. tyttö, jolla ei ole kavereita.Jotkut kouluni tytöistä kiusaavat minua ja olen yksinäinen.Olen jutellut vanhempieni kanssa, mutta he eivät välitä!Vihaan heitä!He vain haukkuvat minut ja minusta tuntuu ,että olen anteeksipyynnön velkaa kaikille syntymästäni.Minulla ei ole mitään merkitystä vain haittaa kaikille ja voisin kuolla heti...Kukaan ei varmaan ymmärrä minua..
Pha olo...
Surullinen tyttö
2283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä jutella kouluterveydenhoitajalle, jos hän on ammattinsa osaava, niin saat apua. Tai jollekin mukavalle aikuiselle, yritä löytää joku, jolle voit puhua asioistasi, ja joka kuuntelee.
Minä olen 21-vuotias tyttö eikä minullakaan ole kavereita. Olen mennyt uuteen luokkaan enkä ole löytänyt sieltä ketään kaltaistani. Syksyllä surin tätä asiaa, mutta olen pikku hiljaa oppinut hyväksymään itseni, muita kun ei voi muuttaa niin omaa asennettaan ainankin voi. Onneksi kiusaaminen helpottaa/häviää kun ikää tulee lisää ja kiusaajasi vähän kasvavat. Vanhemmat eivät aina oikein ymmärrä nuorensa tuskaa, mutta esim. minä olen käynyt ammattiauttajalla masennukseni takia ja olen saanut apua. Sinun tosiaan kannattaa käydä ensin terveydenhoitajan luona niin hän ohjaa sinut eteenpäin. On hyvä merkki että kerrot pahasta olostasi muillekin, esim. täällä niin minunkin oloni helpottuu kun tiedän että kohtalotovereita kyllä löytyy vaikka ei uskoisi. Olet vielä kovin nuori, niin kuin minäkin, mutta vanhemmiten asioihin alkaa tulla enemmän perspektiiviä. Voit kirjoitella minulle tällä palstalla vielä voinnistasi jos haluat, vastaan kyllä.