Rakastan tätä.
Tätä pyryistä viimaa.
Lyö vasten kasvoja.
Vinkuu, ulvoo.
Ei näy vastarantaa.
Pusken eteenpäin.
Puristaen puhelinta kädessäni.
Ei soi.
Ei viestiä.
Valo vain näytöllä ja perhonen.
Kuva joka sopisi toiseen maailmaan.
Paremmin sinne.
Missä haaveeni matkustaa.
Kohti syksyä.
Mielikuvitukseni laukkaa.
Pysähdys taukopaikalle.
Pitäisi syödäkin.
Ei vaan ole aikaa.
Rakastellaan.
Viet taas kerran kohti horisonttia.
Tähdenlentona.
Kuinka rakastankaan sinua.
Elän taas haaveessa, toisessa paikassa.
Palaan todellisuuteen.
Nousee mieleen vielä viime yö.
Kuinka onneton olinkaan.
Maailman onnettomin mytty.
Kuinka typerän lapsellinen.
Purskahdan vieläkin itkuun kun ajattelen.
Kuinka kaikki voi murtua hetkessä.
Muuttua toisena hetkenä hyväksi.
Kertaan vielä menneitä.
Kuinka kaikki sai alkunsa.
Havahdun kun koirani haukahtaa.
Pyyhin silmäni.
Olinkin jäällä tarpomassa.
Purkamassa isompaa höyryä ulos sielustani.
Ei näy ketään pilkkijää.
Ei kukaan onneaan onkimassa.
Ahvenia narraamassa.
Ei kukaan toinen lähtisikään.
Yksinään vaeltamaan .
Tälläisellä pyryllä.
Järven jäälle.
Voi mikä lumipyry.
Pusken pyryä, tuulta vasten.
Sidon huppuni tiukemmin.
Lumi kohisee askeleitteni alla.
Pyry lyö vasten kasvojani.
Puhelin vaan ei elä.
Enkä uskalla itsekkään soittaa.
Kirjoitan vaan viesitn.
I love you.
Tätä pyryistä viimaa.
Lyö vasten kasvoja.
Vinkuu, ulvoo.
Ei näy vastarantaa.
Pusken eteenpäin.
Puristaen puhelinta kädessäni.
Ei soi.
Ei viestiä.
Valo vain näytöllä ja perhonen.
Kuva joka sopisi toiseen maailmaan.
Paremmin sinne.
Missä haaveeni matkustaa.
Kohti syksyä.
Mielikuvitukseni laukkaa.
Pysähdys taukopaikalle.
Pitäisi syödäkin.
Ei vaan ole aikaa.
Rakastellaan.
Viet taas kerran kohti horisonttia.
Tähdenlentona.
Kuinka rakastankaan sinua.
Elän taas haaveessa, toisessa paikassa.
Palaan todellisuuteen.
Nousee mieleen vielä viime yö.
Kuinka onneton olinkaan.
Maailman onnettomin mytty.
Kuinka typerän lapsellinen.
Purskahdan vieläkin itkuun kun ajattelen.
Kuinka kaikki voi murtua hetkessä.
Muuttua toisena hetkenä hyväksi.
Kertaan vielä menneitä.
Kuinka kaikki sai alkunsa.
Havahdun kun koirani haukahtaa.
Pyyhin silmäni.
Olinkin jäällä tarpomassa.
Purkamassa isompaa höyryä ulos sielustani.
Ei näy ketään pilkkijää.
Ei kukaan onneaan onkimassa.
Ahvenia narraamassa.
Ei kukaan toinen lähtisikään.
Yksinään vaeltamaan .
Tälläisellä pyryllä.
Järven jäälle.
Voi mikä lumipyry.
Pusken pyryä, tuulta vasten.
Sidon huppuni tiukemmin.
Lumi kohisee askeleitteni alla.
Pyry lyö vasten kasvojani.
Puhelin vaan ei elä.
Enkä uskalla itsekkään soittaa.
Kirjoitan vaan viesitn.
I love you.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... vaan eipä viestiä näy :(
minullekaan!