Voi olla oma mies tai vaimo, kaveri, työkaveri, harrastuskaveri tms., mutta kyl ihmisellä pitäisi ainakin yx ihminen olla, jolle voi kertoo KAIKEN, mikä rassaa tai ei rassa.
Ei mullakaan montaa sellaista oo, mutta ajattelin, että kyl varmaan yx pitäis kaikilla ihmisillä olla!!
Onhan noita moi-tuttuja vaikka kuinka paljon, mutta varsinaisia sydän-sellaisia, ei ole kuin yhden käden sormilla laskettavissa, joihin voi siis todella LUOTTAA ja kertoa aivan KAIKEN.
Toivottavasti meillä jokaisella siis olisi edes yx ihminen maan päällä, jolle voi purkautua!!
Onhan noita ystäväkerhojakin keksitty, mut ei oo niistä kokemuksia, onko tarkoitettu vain ikä-ihmisille?
Ite olen jo yli 4-kymppinen ja naimisissa...
Ei mullakaan montaa sellaista oo, mutta ajattelin, että kyl varmaan yx pitäis kaikilla ihmisillä olla!!
Onhan noita moi-tuttuja vaikka kuinka paljon, mutta varsinaisia sydän-sellaisia, ei ole kuin yhden käden sormilla laskettavissa, joihin voi siis todella LUOTTAA ja kertoa aivan KAIKEN.
Toivottavasti meillä jokaisella siis olisi edes yx ihminen maan päällä, jolle voi purkautua!!
Onhan noita ystäväkerhojakin keksitty, mut ei oo niistä kokemuksia, onko tarkoitettu vain ikä-ihmisille?
Ite olen jo yli 4-kymppinen ja naimisissa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
oikeassa. Mistäköhän mulle sellanen löytyis.
Ainakin tällä palstalla, luulisin. Itsellänikään sellaista ei ole ikinä ollut, mutta olen kyllä erittäin onnellinen siitä, että kavereita minulla kuitenkin on(monella ei ole niitäkään :(. En ole oikeastaan ikinä pystynyt puhumaan tunteistani tai mistään syvällisemmästä kenellekkään, vaan keskustelut rajoittuu hyvin pitkälle pelkkään läpän heittoon tai yleisiin asioihin, kuten opiskelu. Mutta toisaalta, enhän tiedä vaikka kaverini olisivat maailman ymmärtäväisimpiä ihmisiä, mutta tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, että voisin puhua heille tunteistani. Jotenkin on muutenkin tullut sellainen kuva, että harvemmin miesten kesken pystytään avoimesti puhumaan tunteista, tai ainakin se vaatisi hyvää itsetuntoa. Naispuolisten kesken tunteista puhuminen on varmaan paljon yleisempää ja "hyväksytympää".
No mutta ongelmanihan korjautuisi sillä kun löytäisin sen oman kullan, joka saisi minutkin lopulta avautumaan. Sitä odotellessa pitää kai yrittää saada ne pahimmat patoutumat purettua jotenkin, etteivät ne pääsisi liikaa kasautumaan, niinkuin lähiaikoina on päässyt käymään...