Olen miettinyt paljon näitä huostaanottoja mm. bioäitien kautta.
Itsestäni sen verran, että minulla 4 biologista lasta ja olemme ryhtymässä tukivanhemmiksi ja tulevaisuudessa ehkä sijaisvanhemmiksikin. Asiaa pohdittu meillä jo pidemmän aikaa ja nyt olemme "jonossa".
Alkuperäinen aihe, eli HUOMIOIDAANKO riittävän hyvin Bioäidit ja erityisesti ne äidit, jotka haluaisivat ottaa jo hoitovastuun lapsestaan ja kaikilla mittareilla kykenisivätkin siihen.
Biovanhempi on lapsen ensisijainen hoitaja.
Tapaus FEROZA tuo kuitenkin mieleeni, että tulkitaanko liikaakin huostaanottojen purussa kaavamaisia sääntöjä?
Eli jos lapsi mahd. pienenä sijoitettu, niin tavallaan kuilu kasvaakin syvemmäksi kotiutumisen suhteen? Eli katsotaan ettei lasta ole hyvä alkaa riepottelemaan ja siten kotiuttamaan pois sijaiskodista biokotiin.
Lisäksi Byrokratia itsessään jo saattaa viivästyttää useilla kuukausilla ko. asian eteenpäin menoa jo paperitasolla.
Kumpi luo suuremman trauman? Lapsen kotiuttaminen takaisin bioäidilleen vaiko sijoituksen jatkaminen, SILLOIN kun bioäiti täysin kykenevä kantamaan vastuun lapsestaan?
Mielestäni JOS mitään estettä kotiuttamiseen ei enää ole, se pitäisi aina aloittaa mahd pian kuin yhtään liian myöhään.
On koko yhteiskunnan etu, että ne lapset, jotka voitaisiin kotiuttaa vanhemmilleen koitiutettaisiin mahdollisimman pian.
Ketä palvelee nykyinen systeemi?
Tapaus FEROZA puhuttaa, myönnän.
Haluan hänen kirjoittamien tekstien siivittämänä avata keskustelua aiheesta myös biovanhempien jaksamisen kannalta, kun huostaanoton purulle ei ole enää estettä, mutta purku vaan lykkääntyy?
Itsestäni sen verran, että minulla 4 biologista lasta ja olemme ryhtymässä tukivanhemmiksi ja tulevaisuudessa ehkä sijaisvanhemmiksikin. Asiaa pohdittu meillä jo pidemmän aikaa ja nyt olemme "jonossa".
Alkuperäinen aihe, eli HUOMIOIDAANKO riittävän hyvin Bioäidit ja erityisesti ne äidit, jotka haluaisivat ottaa jo hoitovastuun lapsestaan ja kaikilla mittareilla kykenisivätkin siihen.
Biovanhempi on lapsen ensisijainen hoitaja.
Tapaus FEROZA tuo kuitenkin mieleeni, että tulkitaanko liikaakin huostaanottojen purussa kaavamaisia sääntöjä?
Eli jos lapsi mahd. pienenä sijoitettu, niin tavallaan kuilu kasvaakin syvemmäksi kotiutumisen suhteen? Eli katsotaan ettei lasta ole hyvä alkaa riepottelemaan ja siten kotiuttamaan pois sijaiskodista biokotiin.
Lisäksi Byrokratia itsessään jo saattaa viivästyttää useilla kuukausilla ko. asian eteenpäin menoa jo paperitasolla.
Kumpi luo suuremman trauman? Lapsen kotiuttaminen takaisin bioäidilleen vaiko sijoituksen jatkaminen, SILLOIN kun bioäiti täysin kykenevä kantamaan vastuun lapsestaan?
Mielestäni JOS mitään estettä kotiuttamiseen ei enää ole, se pitäisi aina aloittaa mahd pian kuin yhtään liian myöhään.
On koko yhteiskunnan etu, että ne lapset, jotka voitaisiin kotiuttaa vanhemmilleen koitiutettaisiin mahdollisimman pian.
Ketä palvelee nykyinen systeemi?
Tapaus FEROZA puhuttaa, myönnän.
Haluan hänen kirjoittamien tekstien siivittämänä avata keskustelua aiheesta myös biovanhempien jaksamisen kannalta, kun huostaanoton purulle ei ole enää estettä, mutta purku vaan lykkääntyy?
Vastaukset 13
Vanhimmat
sos.asiamiehen kanssa olemme paperille kirjoittaneet jokaisen huotaanoton kriteerin kumoten. eli perustellusti kumonneet kaikki. tätä paperia ei vain käyty esim. nyt viime lautakunnassa läpi, kun johtavalla sossulla oli kiire katsomaan torinon jääkiekkoa.
tämä kai vie voimani ja epätoivo iskee aina uudelleen ja uudelleen, kun tajuan että tämä etenee niin käsittämättömän hitaasti. ok, sossujen on varmisuttava, ettei hs uusiudu. mutta se onkin tässä suurin ongelma, että minun sanaani ei uskota. tai kun aukaisen suuni, sanani ymmärretään väärin. aivan kuin olisin joku patologinen valehtelelija, jonka kanssa pitää olla hyvin varuillaan.
minulla on joskus myös paha tapa jumiutua asioihin. nyt on niin paljon avoimia kysymyksiä, jotka vain leijuvat ilmassa (miksi jouduin päihde-ensikotiin, miksi kaupunki ei tehnyt persoonallisuustestiä-oliko siinä jotain salattavaa, miksi kotiutussuunnitelmaa ei tehty HETI hs:n alussa niin kuin laki määrää, miksi rajoitetaan lähiomaisten tapaamisia, miksi en saa pitää yhteyttä sijaisperheeseen...jne.). nämä asiat olivat välillä minulla jo unohduksissa, koska enhän voi pyöritellä näitä jatkuvasti päässäni. ja olennaistahan olisi nyt keskittyä vain tulevaan, ja poikaani.
mutta nyt nuo asiat ovat taas palanneet mieleen, koska ne ovat edelleen selvittämättä. pitäähän noihin jokin syy kaikkiin olla, perustellusti.
en voi pyytää ylimääräistä palaveria sossujen kanssa, että asiat selvitettäisiin. ei heillä ole aikaa. sitäpaitsi osa asioista on tapahtunut toisten sossujen toimesta, kuin näiden omieni, jotka nyt sijoitusta hoitavat. eli pitäisi saada sellainen 20 hengen palaveri, jos mieli selvitellä asioita.
tapahtuneita asioita ei voi muuttaa, eikä kaikkia saa tekemättömiksi. mutta koska nuo osaltaan vaikuttaa huostaanottoprosessiin, niin ei minulla ole mielessä kuin yksi kysymys: miksi kohdallani toimittiin/toimitaan näin? miksi nämä asiat pitäisi jättää avoimiksi (vaikka aikaa jo kulunut, eikä sinällään vaikuta tämän hetken tilanteeseen), mutta kai jonkun on noista asioista otettava vastuu ja pystyttävä perustelemaan ne minulle.
on varmasti jokainen bioäiti kovilla. toiset kestää sen, toiset ei. mutta eihän tässä ole bioäidin jaksamisesta kyse, kun sossut katsoo vain lapsen edun. tosin lapsen etuhan on myös se, että bioäiti terve ja hyvinvoiva. toiset ovat hyvin vahvoja, ehkä minä loppujen lopuksi en olekaan niin vahva kuin mitä täällä olen antanut ymmärtää. niin täällä moni teistä, kuin myös minun lähipiirini, ovat ihmetelleet miten olen jaksanut tätä pyöritystä. mutta kuten sanoin, kaikille tulee jossain vaiheessa se raja vastaan.
-"sos.asiamiehen kanssa olemme paperille kirjoittaneet jokaisen huotaanoton kriteerin kumoten. eli perustellusti kumonneet kaikki. "
-> Tämä on jo hyvä alku.
Jos näitä asioita ei käyty viimelautakunnassa läpi,on se käytävä seuraavassa. Käydään läpi siis ennemmin tai myöhemmin. Kun nämä perustelut menevät käsittelyyn, olet jo huomattavasti vahvemmalla, joten tästäkin syystä tilanteesi on sittenkin paremmallakin mallilla, mitä ensin käsitin. Hyvä.
Tällainen prosessointi on raskasta. Epätietoisuus asioiden kulusta rassaa siellä lisäksi. Nyt vaaditaan sinulta sitä kestävyyttä,jaksamista jajaksamista vielä jaksamisen päällekin.
Onhan totta sekin, että kaikki HUOSTAANOTTOJEN purut eivät olekaan onnistuneet, eli lapsi jouduttu uudelleen huostaanottoamaan, eli TÄMÄN seikan sossut haluavat sulkea pois. Mikä ON hyvä asia ja nimenomaan lapsen kannalta, joka tässä rumbassa on kaikkein heikoin ja haavoittuvin.
SINUN on nyt luotettava itseesi sittenkin vaikka epätoivo ja väsymys yrittää valtaa mielesi. Muista miksi taistelet, taistelet lasta takaisin itsellesi, se on se palkinto minkä vuoksi kannattaa viimeiseen asti jaksaa.
Kerrot näin
"..tai kun aukaisen suuni, sanani ymmärretään väärin. aivan kuin olisin joku patologinen valehtelelija, jonka kanssa pitää olla hyvin varuillaan. .."
-> Sossut ovat uransa aikana varmasti nähneet ihimisiä ja tapauksia laidasta laitaan, on luvattu hyvää ja petetty luottamus uudelleen ja uudelleen jne...
Sossujen tällainen varuillaan olo voi kuulostaa/näyttää/tuntua, ettei sinua ymmärretä, tai että sinua ei uskota...Kuitenkin ...kun puhut vilpittömästi ja seisot sanojasi takana, sanasi vakuuttavat jossain vaiheessa sossunkin kuin myös ne tekosi jotka vahvistavat sanojasi.
Sossut ovat nyt lapsen edun vartijana, eli PALJON vartijana. Heillä on vastuullaan nyt ihmistaimi-lapsi jonka parasta he haluavat nähdä.
Siksi heidän täytyy olla 100 %:n varmoja seuraavia siirtoja tehdessään.
Kun kykenet ajattelemaan enemmän niin sossuista, että HE taistelevat lapsen puolesta eikä suinkaan sinua vastaan, niin olet lähempänä sujuvaa kanssakäymistä, joka taas helpottaa asioiden hoitoa eteenpäin.
Nämä MIKSI-kysymykset sinun on hyvä yrittää selvittää. Eikö näitä voisi selvittää sen tahon kanssa, joka alunperin laittoi huostaanoton vireille?
"(miksi jouduin päihde-ensikotiin,
-miksi kaupunki ei tehnyt persoonallisuustestiä---oliko siinä jotain salattavaa,
-miksi kotiutussuunnitelmaa ei tehty HETI hs:n alussa niin kuin laki määrää,
-miksi rajoitetaan lähiomaisten tapaamisia,
-miksi en saa pitää yhteyttä sijaisperheeseen...jne.). "
Miksi huostaanotto tehtiin?
Liittyykö yllä mainitut kysymyksesi huostaanoton pääsyyhyn?
En tunne tilannettasi sen tarkemmin, mutta kannustat selvittämään nämä seikat.
Siis...KANNUSTAN selvittämään nämä seikat.
Yksi kirjain väärässä paikassa ja kuulostaa heti aivan erilaiselta.;)
antaa 100% varmuutta,
että kaikki
perheemme ja lastemme elämässä
menee kuin "ruusuilla tanssien".
Elävään elämään on kuulunut
ja tulee aina kuulumaan tietty määrä
epävarmuutta
terveydestä, tulevaisuudesta
aivan kaikesta,
mikä liittyy elävään inhmilliseen elämään.
Ei kukaan meistä voi antaa eikä saakaan antaa "takuuta" siitä itsellemme tai lapsillemme, että mitään poikkeavaa tai ikävää
ei elämässä tapahdu eikä tule koskaan tapahtumaan;
elämä ei ole kaikilta osin todellakaan
meidän käsissämme.
Ja lauseesi "Lapsen edusta sossu..."
on kyllä tässä Ferozan tapauksessa
niin kaukana totuudesta kuin vain olla ja voi.
Lasta ei olisi alunperinkään pitänyt ottaa huostaan,
avuohuollon tukitoimilla tai muulla
uuden tuoreen äidin vertaistuella ja avulla
äiti ja lapsi olisivat päässeet yhdessä yhteisen elämänsä alkuun.
olen nyt todellisessa umpikujassa. kirjoitan tätä lääketokkurassa.
kävin eilen kriisikeskuksessa juttelemassa, sieltä ei mene mitään tietoa lastensuojeluun.
tänään soitin sinne, kun olen itkenyt amusta klo 7:15 alkaen. ulkoilin, tiskasin, nukuin 12-14. klo 14:15 aloin taas itkeä. en pysty selvittämään ajatuksiani nyt yksin. tarvitsen apua. naapuri kävi hetken kylässä, äiti soitti. olen käyttänyt kaikki selviytymiskeinoni.
ei kriisikeskus, ei psykologi pysty antamaan vastauksia kysymyksiini, joten apu niiltä tahoilta on turhaa.
itken, se on fyysisesti äärettömän raskasta. lopulta en saa enää happea ja alkaa oksettaa. syön, alkaa oksettaa. päänsärky on kammottava.
on tullut kaksi "kohtausta" kotona, jalat menee veteläksi. juoksen ympäri asuntoa, ravaan pissillä ja tupakalla. koira on hermostunut, aistii, ettei kaikki ole hyvin.
romahdin, kun laitoin hampaita pestessä saippuaa hammasharjaan. kuulen koko ajan hellan napsuttavan, juoksen katsomassa koko ajan onko uuni päällä. uunia en ole edes tänään käyttänyt.
soitin jo mielenterveysavo-osastolle, mikä minulla on ja mitä teen. eivät ota minua sinne, pitäisi mennä päivystykseen. en pysty ajamaan autoa nyt, ambulanssia en nöyrry tilaamaan.
lääkkeet, jota olen nyt ottanut, määrättiin vakavaan stressireaktioon, poistaa ahdistusta ja rauhottaa. onko todella ainoa hoito nyt lääkitä itseään PSYYKElääkkeillä kun kyse on surusta, ikävästä ja huolesta ja hädästä?
eli olenko kohta samassa tilanteessa kuin tammikuussa, voimakas lääkitys stressireaktioon? vai vieköhän tämä ajatusten kehäytyminen psykosiin? miksi sossut eivät anna perusteltua vastauksia minulle? miksi asioita ei selvitetä? äiti vain lääkitään oireiden helpottamiseksi, todellista ongelmaa ei selvitetä.
uskooko kukaan että OLIN terve, enää näköjään en. kuinka lapsen menettäminen voi sairastuttaa terveen ihmisen?
Itke vaan se helpottaa. Me kuuntelemme sinua. Hätäsi on käsin kosketeltavissa. Ajatuksissa toivon sinulle voimaa.
lääkkeet vie itkun pois. mutta onko se oikea ratkaisu siirtää lääkkeillä todelliset tunteet pois?
olen hyvin lääkekielteinen ihminen, vihaan näitä lääkkeitä!
enkä ole tarvinnut lääkkeitä mutta niitä nyt oli jäänyt vielä lääkekaappiin.
yleensä kajahdan petiin 2 xanorin jälkeen, olen ottanut 3,5-ei vaikuta missään. pää on ihan pöhnässä, näinkö bioäidit elää tapaamisten välisen ajan?! lääketokkurassa, kännissä, huumeissa.
olen vajonnut todella alas ja tämä on äärettömän nöyryyttävää.
vaikka selviäisin yön yli, niin tiedän ettei arki tuo mitään uutta tullessaan. kun en niitä vastauksia sossuilta saa huomennakaan.
EPÄTIETOISUUDESSA ELÄMINEN ON KAIKKEIN PAHINTA.
NYT otat itseäsi niskasta kiinni.
Otat ja menet Mielenterveys toimistoon päivystyksen kautta. Tilaat taksin.
Sinulla on niin voimakas pahaolo sisäsälläsi, ettei me täällä netin välityksellä kyetä sinua riittävästi auttamaan.
Poikasi tarvitsee sinua. Olet hänen äitinsä. Olet tärkeä ja rakas hänelle.
Poikasi tähden reipastu ja hoida itsesi nyt ensisijaisesti kuntoon.
Itsesääliin vaipuminen ja ruokkiminen ei sinua rakas ystävä auta ollenkaan.
Ongelmissa rypemisen sijasta pitäisi löytää keinoja miten tästä eteenpäin - tulevaisuudessa" eli miten ja millä keinoin selviät nyt tästä pahasta olosta ja näistä tunteiden mylläkästä.
Mieleeni tulisi tuo että menet sinne mielenterveystoimistoon ja VAADIT päästä puhumaan näistä asioista.
On asioita jotka nyt vaan pitää kestää, mutta mistä saisit voimaa kestää ne asiat ja epätietoisuuden pakon nyt?
soitin jo eilen illalla mielenterv.keskuksen avo-osastolle, eivät ota minua sinne.
soitin päivystykseen, en päässyt edes sinne!!
jokapaikassa nähdään koneelta, että elän nyt todella kipeää aikaa (huostaanotto), joten mikään taho ei hoida minua. eiväthän he voi huostaanotolle mitään. kaikki terveyspalvelut SYYTTÄVÄT huostaanottoa minun pahasta olosta.
tässä nähdään nyt sekin puoli, ettei ole resursseja myöskään mielenterveyden hoitopuolella.
joten minulla ei ole kuin vaihtoehto itkeä, kehäyttää ajatukseni enemmän ja enemmän (päätä kun ei voi pysäyttää) tai napsia lääkeitä, joka mielestäni kaikkein huonoin vaihtoehto. ja lopulta ilmeisesti seota näiden ajatusten kanssa. eilen muuten kuulin jo harhoja.
aamulla kirjoitin sossulle s-postia, että olisi ystävällinen ja ottaisi yhteyttä tai edes keksisi jonkun avun minulle. esim. sos.työn assarin tai perhetyön kuuntelemaan ja viemään sanani eteenpäin. ei ole vielä vastausta tullut.
että näillä eväillä mennään eteenpäin.
Perheneuvolan kautta?
Perheneuvola auttaa kun:
Ota yhteyttä perheneuvolaan, kun
-olet huolissasi lapsesi käyttäytymisestä, mielialasta tai muusta tunne-elämästä
-toivot selvittelyapua perheesi ristiriitatilanteisiin
-haluat keskustella lapsesi kehityksestä, kasvatuksesta tai vanhemmuudesta
-lapsellasi on vaikeuksia päiväkodissa tai koulussa
-lastasi tai perhettäsi on kohdannut yllättävä traumaattinen tapahtuma (esim. onnettomuus, sairaus)
- kun toivot apua parisuhteen pulmiin
- perheessäsi harkitaan avioeroa tai perheesi tarvitsee apua erosta selviämiseen
jne...
Voit soittaa perheneuvolaan, jos:
- olet huolissasi lapsesi kehitykseen liittyvistä asioista
- haluat keskustella lasten kasvatukseen liittyvistä asioista tai ongelmista
- päivähoidossa, koulussa tai kotona on pulmatilanteita
- vaikeudet ja ristiriidat perheessä kasaantuvat
- perheessäsi eletään muista syistä rankkoja aikoja
Perheneuvolaan voit itse varata ajan.
tarkoitatko kasvatus-ja perheneuvolaa?
jo viime kesänä olisin halunnut sinne. en päässyt, olivat jäävejä ottamaan kantaa tilanteeseeni, tästä ilmoittivat sossuille myös.
eli olen kertonut täällä jo aiemminkin: kuinka joku ihminen voi pudota tälläiseen kuiluun, että joka puolella suljetaan ovet edestäni?!
nyt on mielestäni kaikki apu keinot käytetty, kukaan ei auta minua. ei ole autettavaa, koska poikani on huostassa.
ainoa minkä puoleen voin enää kääntyä, on kirkko, seurakunta.
Ei kaikkia ovia edestäsi suljeta. Seurakunnasta varmasti saat apua. Siellä kuunnellaan ja ihmiset tekevät myös vapaaehtoistyötä. Kysy jostakin lähiseurakunnastasi saisitko apua (kuuntelu-,kotiapua tms.) diakonilta/ vapaaehtoistyöntekijöiltä. Srk:lla on myös huostaanotettujen lasten vanhemmille suljettuja keskusteluryhmiä, joissa voit jakaa asioita luottamuksellisesti. Koita jaksaa uskoa, että asioilla on tapana järjestyä. Iloisempaa kevättä!
Olen samaa mieltä, että asioilla on tapana järjestyä.
Ja me uskomme että FEROZAN asiat järjestyy.
Rutistus vielä ja lujaa uskoa huomiseen, KAIKKI kääntyy vielä hyväksi, usko pois.