PANIIKKIHÄIRIÖSTÄ TERVEHTYNYT:)

Nainulinainen kirjoitti:

Heips! pahimmat paniikkihäiriöt olleet poissa jo neljän vuoden ajan. Minulle paniikkihäiriöt/ahdistuneisuushäiriöt (psykoosi?) iski ehkäpä opiskelustressin takia peruskoulun jälkeen. Muistan sen päivän kun kohtaukset ensi kerran tuli mennessäni nukkumaan. Aina kohtaukset olivat pahimpia illalla pimeässä, miksiköhän? No luultavimmin siitä syystä, että pelkäsin vanhingoittavani läheisiäni. Sängyssä mielen valtasi tosi ilkeät ajatukset vahingoittamisesta. En tiedä miksi, koska perhe on aina ollut mulle kaikki kaikessa. Kohtauksissa sydän tykytti tuhatta ja sataa ja ne kuumat aallot, nepä vasta kummia olivat ensi kerran. Jossain vaiheessa tuli epätodelliset tunteet ja nukkuminen oli mitä oli. Kuulin monesti ääniä: askelia ja aivan kuin nimeäni kuiskattaisiin tai käskettäisiin tekemään jotakin. Silloin tuntui että sekoan täysin ja ajattelin juotuvani mielisairaalaan. Joka päivä itkin ja varmaan pariin vuoteen en nukkunut kunnolla öitä. Pahimmat oireet alkoi heti, kun esim. veli pani telkkarin olohuoneesta kiinni ja olin yksin hereillä, kummaa... Oireistani en kellekkään kaverille kertonut ja vanhemmillekkaan en pahemmin. Elämässäni on tapahtunut yhtä sun toista, mitkä johtaneet siihen etten muilta apua halua. Synnynnäisten elinvikojen vuoksi mua on leikelty pienestä pitäen. Siitä varmaan johtuu, että haluan olla vahva, vaikken sitä olekkaan. Aikanaan kohtaukset paheni ja vanhemmat vei minut sitten 17-vuotiaana terveyskeskuksen päivystykseen. No eipä se lääkärisetä mitään löytänyt eikä keksinyt oireitten syytä. No varmaan siksi kun tälläinen "monivammainen" olen. Itse en tuolloin ollut edes paniikkihäiriöstä kuullut. Lääkkeitä tms. en paniikkihäiriöön koskaan älynnyt hakea. No en olisi varmaan kehdannutkaan. Olisi leimattu "hulluksi". Varmaan olisi vuodet olleet lääkkeiden avulla helpompia. No kaikki lääkkeet ei sydänvian vuoksi sovikkaan mulle. Taisin pahimmista paniikkikohtauksista kärsiä yhteensä 3 vuotta, en halua edes ajatella tarkemmin. Nyt olen 23-vuotias. Kotona edelleen asustelen vanhempien luona. No syksyllä muutto edessä. Opiskelen mutta ala ei tunnu omalta. Jännitysoireita riittää edelleen esim. hammaslääkärissä ja keskipisteenä olo saa aikaan pienimuotoisen paniikkikohtauksen (huimasta, hikoilua ja sydämen tiheälöyntisyyttä). Mites muut parantuneet jakselette? pelkäättekö oireitten palaavan? Onkos kelläkään muulla oireet tulleet eniten illalla nukkumaan mennessä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä