Oma isäni löysi uuden perheen ollessani 9 vuotias. Hän lähti taakseen katsomatta ja jätti jälkeensä kaksi lasta ja vaimon. Olin niin katkera hänelle. En voinut ymmärtää miten hän saattoi hylätä minut, isän oman tytön. Muutama vuosi kului ja en nähnyt häntä lainkaan. Sitten hän halusi ottaa yhteyttä taas, esitellä uuden perheensä ja uuden tyttärensä. Tein kaikkeni, että isä vain rakastaisi minua. Lopulta hän lopetti jälleen yhteydenpidon. Teini-iässä hän yhtäkkiä taas muisti minutkin, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Olin niin vihainen ja surullinen. Isäni teki aikoinaan oman valintansa ja teini-iässä tein minä omani. En halunnut enää olla sellaisen isän lähellä, joka aiheutti niin paljon henkistä pahoinvointia ja tuskaa. Olen nyt jo aikuinen, mutta isän hylkäämäksi tuleminen on jättänyt, niin suuret arvet, että kukaan ei edes voi ymmärtää sitä. Olen sitoutumiskammoinen ja en halua ikinä perustaa perhettä, koska en halua, että omat lapseni joutuvat joskus ehkä kokemaan saman tuskan. En ole isälleni enää vihainen tai katkera, mutta surullinen olen. Haluaisin ajatella, että isäni ei ole minulle mitään muuta kuin sivu biologian kirjasta, mutta siihen en pysty. Isäni loukkasi minua vain lähtemällä pois.
Älkää siis hyvät ihmiset aliarvioiko isän merkitystä lasten elämässä. Se on kultaakin kalliimpaa. Onnea ja hyviä hettkiä teille kaikille isille, jotka olette ymmärtäneet isyyden perimmäisen tarkoituksen eli kuulua turvallisena osana lasten elämään.
Älkää siis hyvät ihmiset aliarvioiko isän merkitystä lasten elämässä. Se on kultaakin kalliimpaa. Onnea ja hyviä hettkiä teille kaikille isille, jotka olette ymmärtäneet isyyden perimmäisen tarkoituksen eli kuulua turvallisena osana lasten elämään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Älkää siis hyvät ihmiset aliarvioiko isän merkitystä lasten elämässä. Se on kultaakin kalliimpaa. Onnea ja hyviä hettkiä teille kaikille isille, jotka olette ymmärtäneet isyyden perimmäisen tarkoituksen eli kuulua turvallisena osana lasten elämään."
Valitettavasti elämä ei ole noin mustavalkoista eikä elämä sellaista kuin äitisi on sinulle kertonut. Elämä ei ole edes sellaista minkälaisena itse koet sen.
Elämäsi siis on harhaa.
Asioilla on aina toinen puoli ja yhden tapauksen toisella puolella saattaa olla monta eri variaatiota ja kunhan pysy mukana niin asian syy saattaa olla toinen kuin sinä tiedät ja sekin voi olla valhetta.
Totta: Yli puolet avioeroista on naisen hakemia. 90% eroista on 3 pyörä. 90% huoltajuudesta on äidillä (tasa-arvo ohoi!) Etähuoltajan (isä) on käytännössä mahdoton vaikuttaa lapsen asioihin.
-eduskunnan hienon hedelmöityslain myötä taitaa tämäkin isi painua kongoon... Sielläkin on miehellä parempi olla, eikä ole kylmä ja räntäsadetta niinkuin suomen verolandiassa joissa miehet maksavat elareita, veroja, maksuja, vakuutuksia niin paljon, että hyvä palkka on vähemmän kuin x muijan työttömyyskorvaus
Itse tuskin olet kokenut samaa mitä alkuperäinen, sen kyllä huomaa kirjoituksestasi ja siitä että katsot asiaa vain omasta suppeasta aikuisen näkökulmastasi käsin. Mitään mustavalkoista en todellakaan alkuperäisen kirjoituksessa nähnyt! Itsekkäänä ihmisenä et vaan taida ymmärtää tai halua ymmärtää että tytär26 kirjoitti asian täysin omasta lapsen kokemusmaailmastaan käsin. Ja se on ihan yhtä oikeutettua kuin sinun "värikäs" mielipiteesi? vai eikö ole?
Mihin tämä maailma on menossa? Yhä useammat sinunkaltaiset itsekkäät aikuiset ihmiset elävät vain oman napansa ympärillä välittämättä siitä mitä lapsi tuntee ja kokee.
Onneksi kuitenkin vielä on toisenlaisiakin ihmisiä olemassa, jotka erosta huolimatta pystyvät rakastamaan ja huolehtimaan lapsistaan!
Oli niin tai näin, vaikka maailma mustavalkoisena monelle elää, kirjoitit kauniisti. Olen pienen tyttö lapsen isä, hän on esikoiseni, kaunis ja rakas, koko maailmani! Toivottavasti osaan olla ISÄ hänelle hänen elämän jokaisessa hetkessä. Tarvittaessa niissäkin, jossa aikuistenkaan maailmat eivät aina kohtaa. Kiitos kannustuksesta isille!
tämä ketju oli isiltä isille ketju joten vastaavanlaiset tekstit toisille foorumeille.
lapselle aiheuttamaansa tuskaa, vai?
Täällä Suomi24:ssä pyörii niin paljon häiriköitä, asiattomia ja toisia loukkaavia kirjoituksia julkaistaan - eikä poisteta edes pyynnöstä - että jos tuollainen kaunis tyttäreltä isälle kirjoituskin kalahti jonkun nilkkaan, niin kyllä on aikoihin eletty.
Avioero sattuu kaikkiin, varsinkin lapsiin.
Mutta minulla ei sellaisia lapsia, jotka huutaa puuttuvan isän perään.
Voisi myös miettiä sitä kumpi on pahempi,
se että eroaa,
vai se että pysyy yhdessä "lasten takia" ja riitelee.
Ei avioeron tarvitse todellakaan tarkoittaa sitä, että sen jälkeen toinen vanhemmista (isi) lakkaisi välittämästä ja huolehtimasta lapsistaan, ei todellakaan. Itsekästä ja lapsellista puuhaa jos näin on.
Hieno kirjoitus alkuperäiseltä! Taisi todella pistää monen isukin miettimään... tai ainakin omantunnon kolkuttamaan.
En usko, että lapset läheskään aina haluavat näyttää avioeron aiheuttamaa tuskaa omille vanhemmilleen. Myös lapset haluavat suojella vanhempiaan enemmältä kärsimykseltä väistämättömän edessä. Lapset voivat myös ymmärtää, että ero on välttämätön ja parempi ratkaisu kuin yhdessä jatkaminen.
Kuitenkin (avioerolapsena) voin kertoa, että toisen vanhemman menettäminen koskee ja ikävää ja hylätyksi tulemisen tunnetta voi kestää pitkälle aikuisikään.
Asia voi jättää jäljet loppuelämään ja värittää tulevia ihmissuhteita. Paljon voi kuitenkin vanhemmat korjata asiaa pitämällä MOLEMMAT huolta siitä, että lämpimät ja kiinteät välit säilyisivät tulevaisuudessakin ja lapsi tuntisi olonsa rakastetuksi huolimatta mahdollisesta toisen vanhemman uudesta perheestä.
Se vaatii varmasti paljon panostusta uudessa elämäntilanteessa mutta lapsen edun mukaan toimimiseen ja hänestä vastuun kantamiseen sitoudumme jo raskautta suunnitellessamme.
hylkää, vaan äiti ajaa hänet pois henkisellä painostuksella. Monissa tapauksissa kannattaa miettiä onko äitisi antanut sinun tavata isääsi vai onko hän sinulta salaa tehnyt kaikkensa ettei yhteyttä olisi, ihan vaan kostaakseen jotain isällesi. Tämmöisellä toiminnalla äidit toisinaan pitävät lapsia välikappaleina, jotta saavat kostonsa vaikka se maksaisi lapsensa isäsuhteen. En kyseiseen tapaukseen ota kantaa, mutta kannattaa vähän miettiä, mitä on pinnan alla?
On muuten vaihtoehtona että on toisinkin päin niinku meillä ..lesten isä itse sanoi kostavansa minulle kun ei ota lapsiamme sinne niille joka toinen viikonloppu,mutta toisaalta enää lapset ei ees halua mennä isälleen vaikka aina puolen vuoden välein muistaa soittaa ja kysyä josko ne pariks tunniks tulis meille leikkiin..mutta eiks se vähän näin oo että niin makaa ku petaa..
Enkä ymmärrä mitä lasten isä minulle kostaa ? Joo sillon 5 vuotta sitten kun erottiin kyllä minuun sattui kun jouduin lapsille keksimään tekosyitä miksi isi ei ottanutkaan tällä kertaa ja kun näki kuinka se sillon satutti lapsia..nyt asiat ovat onneksi niin että minulla on uusi mies ja se on myös ihana ihminen lapsillenikin ja vaikka on meillä yhteinenki lapsi hän ei ole jättänyt minun aikaisempia lapsia huomioimatta vaan pitää heitäkin kuin omanaan ja kohtelee tasavertoisesti kaikkia lapsia oli sitten veriside tai ei..minun onneksi näin on ja lasteni..
tällä hetkellä lapset ei mene biologisen isänsä luo enää vaikka on soittanut välillä..No se on sen oma vika kun ei ollut alusta asti lastensa elämässä vaikka kuinka yritin..eikä kaikki naisetkaan vaadi isiltä vain rahaa..meillä maksetaan kaikki itse mitä nyt 2 lapsistani isä maksaa elatustukea kaiketi n.200 euroa yhteensä molemmista lapsista..muuten ei osallistu rahallisesti mitenkään lapsiaan koskeviin menoihin tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan..toisaalta helpotus minulle että on pysynyt poissa vaikka välillä laitteleekin viestejä että olen huono äiti ja silleen mutta en välitä enää..minulla ja lapsilla on nyt ihana elämä ja hyvä olla.. :) onneksi näin...
Eron syy siis oli se että sain turpaani aina sillon tällön hänen baari-illan päätteeksi vaikka olin raskaanakin se ei hänen lyömistään estänyt..
".meillä maksetaan kaikki itse mitä nyt 2 lapsistani isä maksaa elatustukea kaiketi n.200 euroa yhteensä molemmista lapsista..muuten ei osallistu rahallisesti mitenkään lapsiaan koskeviin menoihin tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan." mitähän vielä pitäs saada??? voi vi**ttuuu
että elatusmaksu on minimissään 118 euroo. Se kuuluu lapselle ja jos ei isä pysty maksaa, ni sossu maksaa. Tiedoksi vaan, että siihen diiliin suostut, kun isyyden tunnistat. Vai ei pitäis mitään vastuuta olla. Toi raha on joillekkin ainoo muisto mitä isästä jää..heh