ja kun lahdin siirtolaiseksi....ajattelin ,noin sita minakin...joskus..$$$$$$.
mutta kuinka ollakkaan- vuosien myota on tullut arvojen muutos.perheen lisaantyessa lapset on astunut tarkealle sijalle.koti puoliso,terveys ja minun tapauksessani erikoisesti usko on tullut tarkeaksi.
kuinka on kohdallasi? onko ika tuonut sinulle uuden
'arvomaailman'?ja jos on niin millaisen?
tere..l-h.
mutta kuinka ollakkaan- vuosien myota on tullut arvojen muutos.perheen lisaantyessa lapset on astunut tarkealle sijalle.koti puoliso,terveys ja minun tapauksessani erikoisesti usko on tullut tarkeaksi.
kuinka on kohdallasi? onko ika tuonut sinulle uuden
'arvomaailman'?ja jos on niin millaisen?
tere..l-h.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarpeeks asti, mutta olen "hurahtanut" kierrätykseen ja sen semmoiseen, köyhän pitää :)
Arvoni eivät ole enää materiassa, vaan hyvinvoinnissani. Tuhlaan vähät rahani kuntosaliin, jalkahoitoihin, teatteriin ynnä muuhun sellaiseen.
Tavarat ja omistaminen ei merkitse enää mitään, en osaa edes olla kateellinen niistä kiluista ja kaluista. Tuhlaan säälimättä itseeni ja omaan hyvinvointiini. Se se on, mikä kannattaa. Parempi olla hyväkuntoinen kuin miettiä, mihinkä tuonkin kapistuksen tass tunkisi.
ajatella kerrankin itseään ja lopettaa turha tavaran keräily.Itseään pitää hoitaa niissä mahdollisuuksissa kuin vain voi.
Itselläni hengellisyys sisältää uskomista ylimpään vaikka ei siitä vaahtoakaan.Niin paljon tapahtuu sellaista että täytyy vaan ajatella että kaikella on tarkoituksensa.
Musiikki,meditoiva,hiljaisuus-luonnon seuraaminen ja mietiskely on tervehdyttävää,väliin yksinolo itsensä kanssa terapiaa.
Se mitä muut omistaa ja pitää tärkeänä,ei myöskään minua heilauta millään tavalla.
Arvomaailmani ovat muissa asioissa.
ei edes uutena kolahtanut, niin linjojen tuntumassa kuin minäkin asustellut olen.
..
lanne
lånne
..
lanne
**
lanne
öööö....???
täääää
Jos ei ole skandinaavista näppäimistöä, niin ei jokaista äätä ja öötä kukaan vaadi poimimaan symboleista.
en vuan ollut huomaavinani--- ne pilikut kyllä löytyy,mutta ovat niin työläitä ,ja hitaita hakea,
etta luonnostaan mukavuudenhaluisena[tai laiskana]
en niita jaksa hakea..jotenka silvu plee ,koittakkee
kärsiä.sanoi entinen possu.
Kokonaan en ole vielä päässyt materiasta eroon: himoitsen edelleenkin kauniita astioita ja kirjoja, mutta tärkeimmäksi arvokseni elämässäni on noussut eläminen sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. Se tarkoittaa sitä, että kaikessa olemisessani pyrin ottamaan ympäristön hyvinvoinnin huomioon, oli se sitten lintujen, jänisten ja oravien ruokkimista, kierrätystä tai omien lasten parhaaksi toimimista. Olen myös muutaman maailmanlaajuisen hyväntekeväisyysjärjestön jäsen. Aina en kuitenkaan toimi periaatteitteni mukaisesti: en osta kallista luomua ja ajelen omalla autolla.
Lapsena uskoni ehdoitta.
Aikuisena ajattelen, että filmi katkee, kun on
katketakseen. Mutta kirkko tekee työtään ja pulinat pois.
lantin, jonka velkaa jäin", lauloi Fredi, siinä "Kolmartta linjaa" - biisissään.
Oiva nimistä raflaa ei taida enää Helsingissä ollakaan, ei ainakaan sen nimisenä.
Siinä soi nuoruuden uho ja usko shekkivihon (rahan)kaikkivoipaisuuteen. Sillä sitten joskus,.. näytän... odottakaa vain.
Lopuksi haikailu nuoruuden perään jota shekkiviholla ei ostettukaan takaisin. Laulussa välittyy (rohkenen sanoa) miehisen maailman usko ja uho rahan ja sen kautta saatavan vallan erinomaisuudesta.
Mielestäni naisten ja miesten käsitykset elämän tärkeistä asioista samanlaistuvat iän karttuessa. Elämä ihanuus saa uusia nimittäjiä. Ei tarvitse enään suorittaa elämää, saa elää sitä.
Omalla kohdallani ikä on merkinnyt arvojen ja moraalikäsitysten selkeytymistä. Selkeämpää tietoa siitä kuka minä olen, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä.
Armo on astunut elämääni. Se on luonut pohjan armahtavalle otteelle itseäni ja muita kohtaan. Jopa hellyydellä ja pienellä pilkkeellä silmäkulmassani katselen silloin tällöin ilmenevää tuhisteluani elämän ilmiöiden edessä.