Syytetyt jos useampia, pääsee pälkähästä, kun heillä on yhtenäiset lausunnot tapahtuneesta. Eikä se merkitse mitään, kun he ovat ehtineet sopia mitä kuulusteluissa sanotaan ja se että he saavat luvalla valehdella, koska heillä ei ole totuusvelvoitetta.
Kun sitten asia jätetään syyttämättä, perustuen yhtenäiseen syytettyjen lausuntoon, on asiassa jotain pielessä ja pahasti.
Tämäkö on uhrin oikeaa oikeusturvaa?
Poliisi uskoo syytettyjä/syytettyä, jotka saavat valehdella, onko teillä vastaavista kokemusta?
Kun sitten asia jätetään syyttämättä, perustuen yhtenäiseen syytettyjen lausuntoon, on asiassa jotain pielessä ja pahasti.
Tämäkö on uhrin oikeaa oikeusturvaa?
Poliisi uskoo syytettyjä/syytettyä, jotka saavat valehdella, onko teillä vastaavista kokemusta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun asianomistajan(lue uhrin) ja todistajan tulee pysyä totuudessa rangistuksen uhalla, mutta tekijä/epäilty saa valehdella vapaasti tai vaijeta kokonaan. Näin vaan on Suomen eduskunta säätänyt, koska sielläkin valehdellaan aika paljon.
...milläs pakotat sen puhumaan totta?
Niin ja miksi syytetyn/syytettyjen lausunolle voidaan antaa painoarvoa, siten että se vaikuttaa syyteharkinnan hylkäämiseeseen, perusteltuna syynä?, kun sanomisille ei ole totuusvelvoitettakaan.
Laissa ja poliiseissa, monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa oikeudentajua.
Niin ja miksi syytetyn/syytettyjen lausunolle voidaan antaa painoarvoa, siten että se vaikuttaa syyteharkinnan hylkäämiseeseen, perusteltuna syynä?, kun sanomisille ei ole totuusvelvoitettakaan.
Laissa ja poliiseissa, monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa oikeudentajua.
Syy on se, että jonkun ihmisoikeussopimuksen tms. mukaan kukaan ei ole velvollinen todistamaan itseään syylliseksi, eli toisin sanoen hän ei ole velvollinen pysymään totuudessa, jos häntä epäillään tai syytetään rikoksesta.
Sama idea toistuu myös siinä, että todistaja ei - vaikka hänen onkin rangaistuksen uhalla kuulustelukertomuksessaan pysyttävä totuudessa - ole velvollinen kertomaan sellaisia seikkoja, joiden kertominen voi saattaa hänet tai hänen lähiomaisensa syytteen vaaraan.
Jos syyttäjä ei tutkinnan jälkeen nosta syytettä, syy ei välttämättä ole se, että hän "uskoisi" epäiltyä, vaan enemmänkin se, ettei muuta näyttöä ole kuin asianomistajan kertomus. Jos asiassa on lopulta vain sana sanaa vastaan, se ei käytännössä riitä syytteen nostamisen perusteeksi - vaikka asianomistaja onkin velvollinen puhumaan totta ja epäilty ei.
En usko tuohon, että syytetyt saavat puhua puppua ?
//En usko tuohon, että syytetyt saavat puhua puppua ?//
Et taida uskoa itseesi, kun varustat virkkeesi kysymysmerkillä kysymystä kuitenkaan esittämättä!
Kyllä se vaan näin on. Laissa ei suoraan niin lue, mutta esitutkintalaissa mainitaan, että asianomistajan ja todistajan on pysyttävä totuudessa. Rikoksesta epäillylle tuota velvoitetta ei ole säädetty.
Eri asia on tietysti, milloin kannattaa valehdella ja milloin ei, mutta se on toinen tarina.
ei ole velvoitettu kertomaan minkäänlaista totuutta. Se on poliisin virkatehtävä selvittää asiat niin, että puppua puhunut RE saadaan kiinni. Voihan rikoksesta epäilty kertoa myös totuuden (=kaikille paljon helpompaa!) :D, silloinkin otetaan taustat selville, onko todella näin (esim. moni "hullu" voi ottaa lehdistä jonkun murhan omiin nimiinsä vaikkei ole asiassa sen kummemmin osaa eikä arpaa; näitäkin on nähty).