Mieheni alkoholi-ongelman taustalla taitaa olla käsittelemättömät nuoruuden asiat ja masennus.
(Taustalla vanhempien ero, vaikeat suhteet ym)
Joskus joku lääkäri oli sanonut että hänellä olisi joku mielialahäiriö(?).
Oireena on ollut mm.
"Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista esimerkiksi liian runsas rahankäyttö, sopimaton seksuaalinen aktiivisuus"
Olen yrittänyt tukea ja puhua, mies harvoin "avautuu", joskus itsekin myöntää ongelman, silti ei käy lapsuuttaan läpi.
Itse olen laittanut merkille että koko suhteemme ajan mies on ollut epäluuloinen kaikkia kohtaan (ei täysin luota edes minuun), tuntuu kuin hän ei uskaltaisi rakastaa täysillä/ ottaa rakkautta vastaan!?
Juonti on aina ollut ongelmallista, välillä on ollut raittiitakin jaksoja, jotain hän kuitenkin "pakenee" juomiseen.
Silloin perhe ja lapset ei merkitse hänelle mitään.
Olen joutunut antamaan anteeksi pettämisiä, kaikkea älyttömyyttä, ulkomaan reissuja...
Myös tunnevammaisuus ja kylmyys ovat mieheni ikäviä piirteitä, läheisyyden puute raastaa sieluani.
Silti haluaisin vielä koittaa auttaa miestäni ja saada vihdoin perheen "kuntoon".
Hetkellinen antabuksien syönti ei ole poistanut ongelman ydintä. Joten mistä kysyn, kenelle suosittelen mieheni menevän (jos hän nyt haluaa) juttelemaan??
Voiko mieheni parantua esim. jollain lääkityksellä??
Onko kenellään kokemusta? Neuvoja??
(Taustalla vanhempien ero, vaikeat suhteet ym)
Joskus joku lääkäri oli sanonut että hänellä olisi joku mielialahäiriö(?).
Oireena on ollut mm.
"Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista esimerkiksi liian runsas rahankäyttö, sopimaton seksuaalinen aktiivisuus"
Olen yrittänyt tukea ja puhua, mies harvoin "avautuu", joskus itsekin myöntää ongelman, silti ei käy lapsuuttaan läpi.
Itse olen laittanut merkille että koko suhteemme ajan mies on ollut epäluuloinen kaikkia kohtaan (ei täysin luota edes minuun), tuntuu kuin hän ei uskaltaisi rakastaa täysillä/ ottaa rakkautta vastaan!?
Juonti on aina ollut ongelmallista, välillä on ollut raittiitakin jaksoja, jotain hän kuitenkin "pakenee" juomiseen.
Silloin perhe ja lapset ei merkitse hänelle mitään.
Olen joutunut antamaan anteeksi pettämisiä, kaikkea älyttömyyttä, ulkomaan reissuja...
Myös tunnevammaisuus ja kylmyys ovat mieheni ikäviä piirteitä, läheisyyden puute raastaa sieluani.
Silti haluaisin vielä koittaa auttaa miestäni ja saada vihdoin perheen "kuntoon".
Hetkellinen antabuksien syönti ei ole poistanut ongelman ydintä. Joten mistä kysyn, kenelle suosittelen mieheni menevän (jos hän nyt haluaa) juttelemaan??
Voiko mieheni parantua esim. jollain lääkityksellä??
Onko kenellään kokemusta? Neuvoja??
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta lievempänä. Olen jo 20 v. yrittänyt auttaa ja hakea ratkaisuja ja ammattiapua. Mieheni käytös hyvin samantapaista.
"Olen yrittänyt tukea ja puhua, mies harvoin "avautuu", joskus itsekin myöntää ongelman, silti ei käy lapsuuttaan läpi.
Itse olen laittanut merkille että koko suhteemme ajan mies on ollut epäluuloinen kaikkia kohtaan (ei täysin luota edes minuun), tuntuu kuin hän ei uskaltaisi rakastaa täysillä/ ottaa rakkautta vastaan!?
Juonti on aina ollut ongelmallista, välillä on ollut raittiitakin jaksoja, jotain hän kuitenkin "pakenee" juomiseen.
Silloin perhe ja lapset ei merkitse hänelle mitään.
Myös tunnevammaisuus ja kylmyys ovat mieheni ikäviä piirteitä, läheisyyden puute raastaa sieluani."
Edellä olevat lainaukset voisivat olla minun kirjoittamiani. Omasta kokemuksestani sanoisin, että toista ei voi auttaa, jos tämä ei apua halua. Tosissaan. Meillä on asiat olleet hullumminkin kuin nyt, mutta ei kunnossa. Meillä on asioista puhuttu paljonkin vuosien mittaan, mutta epäilen omaa jaksamistani, ellei tule isompaa muutosta parempaan suuntaan. Olen sanonut tämän miehellenikin.
Voisikohan olla kaksisuuntainen mielialahäiriö eli maanis-debressiivisyys? Etsi tietoa Googlella.